Tämän koirankoulutusblogini lukijoille, 10. syyskuuta 2011

http://nopeaoppisuus.blogspot.com
Lisää taitojen kehittämisohjeita videokanavallani http://www.youtube.com/khtervola -> ks. soittolistat/playlists. Videot ovat enimmäkseen äänettömiä tekstivideoita englanniksi, selaa soittolistan otsikoita ja katsele vain ne, joiden aihe kiinnostaa sinua, sillä videoita on satoja.

Maanantaina 5. syyskuuta 2011

Yhä mietin tuota kuvaa: jos sen tasolle päästäisiin, niin voitaisiin varmaankin esiityä useammassakin paikassa, mutta tuohan oli vain treenikuva, eikä valmista suoritusta, eikä sen jälkeen olla edistytty yhtään! Mutta kumminkin… voisikohan treenata sillä tavoin, että tähtäisi tuohon suoritustasoon ja katsoisi sitten, voiko temppunäytöksen siitä saada. Nyt oli kissa aidan takana ja treenasin Valaa, ettei saa mennä aidan viereen vaan on pysyttävä vieressä, kun leikitään sirkusta. Hyvin pysyikin, mutta vaadin vain vähän aikaa kerralaan ja sitten taas lepsahti ja meni kissan luo, muttei kyllä tarvinnut palkkaa, kun vain sen sirkushaave oli mainittuna. Toinen, mitä ajattelin, että pitäisi osata, on, että tekee vain temput, jotka jo osaa, kuten käskystä istuva koira, eikä jää ihmettelemään, kun ei ole enää se eka supersaavutus vaan pikemminkin rutiinia, eli kuin istumaan ja hyvä meininki, jotta saadaan näyttävyyttä. Näin huomautin Banjolle ja se istahti mietteissään kokeeksi ja vakuutti sitten, että kyllä opitaan. Lisäksi pitäisi minun oppia esiintymään ja laihduttaakin, mitä muutenkin toivon. Ja temppuja pitäisi saada lisää. Otin renkaan ja hypytin Banjolla korkeampia hyppyjä räsypalkalla, Vaapukka oli vaisumpi mutta hyppäsi sekin räsypalkalla edes jotakin ja juoksi sitten korskeaa leikkilaukkaa ympäriinsä räsy suussa kuin olisi harjoitellut esiintymistyyliä. Tein Banjolle pari maahanmenoharjoitusta räsyllä, kun harmikseni siltä puuttuvat istumista lukuunopttamatta tavalliset tokotemput kokonaan. Parin miten kuten kerran jälkeen jätin koulutusohjeet romukoppaan ja hyväksyin kumartumisen melkein maahan asti maahanmenoksi ja niipä olin koirani kanssa samalla aaltopituudella kommunikaatiossa ja niinpä se seuraavaksi meni vikkelään maahan asti.

Lauantaina 3. syyskuuta 2011

Toissailtana, kun olin päivällä harjoitellut koirien kanssa äänen tuottamista, niin mietteissäni kokeilin, miten hyvän R-kirjaimen saisi murisemalla. Banjo siihen vastasi, että GRRR-Mmhhh, johon minä, että ”Hyvä, M:n ja H:n saat tuosta jo!”
Tänä aamuna Vala haukkui VUH-mmhh, johon minä, että tuossa sinulla on jo M ja H (vai oliko se R ja H?). Vala siihen vastasi että Vuh kuulostaen siltä, että painotti V-kirjainta ja katkaisi haukahduksen LA-tavun malliin, kai se sanoi niin, että ”Vala”. Mutta tuohon tapaan ne ovat kyllä ennenkin ”puhuneet”, nyt erona on, että erityisesti harjoittelevat äänteiden tuottoa ja sanoja.

Torstaina 1. syyskuuta 2011

Eläinkaupassa olisi valkoisia undulaatteja, vähän tekisi mieleni hankkia sellainen, jos vaikka nyt opettaisin niitä.Mutta sittenkeksin,että kokeilen opettaa koirat puhumaan. Minulla on hyvä suhde niihin, ollaan treenattu paljon muuta ja suomenkieltäkin ne tuntuvat osaavan sitä sun tätä.Niinpäennalta varoittamatta otin juustoa ja kokeilin. Koirat hyppäsivät tuolille jasohvaan heti, kun sanoin, että kokeillaan opettaane puhumaan.Ensimmäinen tehtävä oli tuottaa jotakin ääntä, josta sitten muokata puhetaito. Vala oppi haukkumaan ja tuntui kuuntelevan kehotuksiani siitä, miten haukuntaa muuttaa, jotta siitä saisi puheäänen vähitellen: pidempi ääni, sointuva ja ei niin äkkiä loppuva. Banjo ei sanonut mitään, mutta toisaalta se on aiemmin pentuna näyttänyt yrittävän inisemällä puhua sellaisia kuin ”ovi auki heti paikalla” yms. komentelevaa. Iso urakka tuo näkyisi olevan, mutta mielenkiintoista voisi olla.
Oikeastaan ajattelin, että jos tällä tekniikalla oppivat puhumaan, niin laulamaan myös, olisihan se hauskaa ja saman jutun versio vain.
Kokeilin toiseen kertaan. Vala haukkui, mutta palkitsin lyhyistä äännähdyksistä enkä haukuista, joissa suun sulkee tiukasti heti haukun jälkeen. Kävelyllä vähää aiemmin koetin suosia rentoa meininkiä, jotta ääni syntyisi helpolla. Mutta kotona siitä jatkaessa tuli äänestä liian matala ja jotenkin laiskan kontrolloimaton. Parempi tulos syntyi A-äänellä kehottaessani, kun se on vähän korkeampi ja jotenkin puheen sävyinen. Silloin oli koiralla hoksottimet mukana ja se koetti saada ääneensä eri sävyjä ja onnistuikin muttei hirmuisen selvästi.
Kas, ei se ollutkaan sirkus. Kun tähän yritti että sirkukseenko tätä treenattaisiin, niin ei luonnistunut. Juju on siinä, että näköjään pitää yrittää tähtitieteellisen korkealle, niin alkaa puuha kiehtoa!