Jouluaattona 2011

Sen jälkeen kun kirjoitin Vaapukan harjoittelevan itsekseen puhumista, ei Vaapukka ole enää harjoitellut. Mutta äsken tänään aattoiltana tulin sanoneeksi sille: "Laulapa jotakin!" ja se lauloi Joulupukki, joulupukki! - tuskin sai selvää mutta laulun tunnisti selvään ja mielenvire oli tomerasti oikein, kun se komensi haukahtaen minulta pukkina lahjoja kuten lauluun kuuluu. Ohhoh! Vaan ei se niin kovin selkeäsanainen ollut.

Lauantaina 17. Joulukuuta

Taisi olla toissapäivänä, kun innostuin itse kokeilemaan sirkuspallolla tasapainoilua ja eihän se sujunutkaan niin kuin olin Vaapukalle opettanut eli palloa kuuntelemalla vaan omaa painopistettään kuuntelemalla ja palloa oikealta puolelta kulloinkin painamalla. Nyt jo osaan itse tasapainoilla pallolla nelinkontin (Otin mallia YouTube-videoista, engl.), mutta kumpikaan koirista ei. Vaapukkaakin kiinnostaisi kirjoittaminen enemmän, mutta nyt ei olla treenattu niiden kanssa edes palloa - paitsi että pallolla istuksiessani tuli Vaapukka eteeni ja siitä kiinni pitäen saatoin keikkua taaemmas kuin muuten, saisikohan siitä jonkinlaisen tempun?
Kokeiltiin tuota koirien kanssa, ensin Banjon ja sitten Vaapukan. Jollain tapaa saivat ideasta kiinni, mutten vielä osaa sanoa, miten treeni etenee. Kokeiltiin lähinnä pallon painamista sen liikuttamiseksi.

Keskiviikkona 7. joulukuuta 2011

Vaapukka vaikutti kiinnostuneelta tussilla kirjoittamisen oppimisesta. Olen joskus Banjolle puhellut, että jos se oppisi kirjoittamaan tussilla, niin sen kirjoituksista voisi koota kirjan, jota moni koiraharrastaja varmaan mielellään lukisi miettien, millaisia koirat ovat ja mitä koira ajattelee maailmasta. Jos olisi tarpeen, niin kunkin koiran kirjoittaman lauseen viereen voisi lisätä selventävän tekstin, että milloin on kirjoitettu, missä yhteydessä, mitä juteltu ja mitä koira kommunikoi sanoillaan viestivänsä. Nyt Vala vaikutti kiinnostuneelta oppimaan tuollaista, koirakirjailijaksi. Mutta ongelmana on ollut, ettei se ota esineitä suuhunsa noin vain. Otin siis makupalan palasia ja paksun tupessaan olevan tussin ja syötin sille makupalan murenia tussin kyljestä. Kun sijoitin murenen tussin päätyyn, se otti tussia vähän suuhunsakin. Heitin tussia vähän matkaa lattialla leikkimielellä ja Vala meni perään. Vähän ajan päästä se otti tussin suuhunsa kevyesti, kun leikittelin tussilla sen edessä, mistä palkitsin isommalla makupalalla. Pieni alku, mutta kun koira on motivoitunut, niin ehkä tuo tuosta, jos tulee harjoiteltua. Olisi kiva tehdä jotakin upeaa ja onnistuessaan tämä temppu olisi kyllä upea. Internetissä on omakustannekustantamo CreateSpace, joka ei veloita kuin posti- ja printtimaksun yksittäiskappaleista, ja voisihan aloittaa pelkällä nettisivulla, jolla olisi kuvat kirjoituksista. No siihen on vielä matkaa... Banjo nappasi tomerasti tussin itselleen heti kun lopetimme Valan kanssa, muttei sekään ole kirjoittanut mitään tussilla moneen kuukauteen. Grafologin lausunto kai tarvittaisiin myös, jotta näkyisi paremmin, että kirjoittajana on koira! Vai kaksi koiraa kummatkin?!