Keskiviikkona 21. tukokuuta 2014

Tuosta kuinka lemmikkieläimeni oppivat aikanaan lukemaan, tuli mieleeni, että kun kaniinini Liinu jyrsi papereita, näyin sille lehtikuvia papereissa ja kehotin katsomaan niitä. Niin se varmaan oppi, että kannattaa katsella, mudostuisik paperin merkeistä jokin hahmo. Myös undulaattieni, keltaisen Jamin ja valkoisen Tenhon, älykkyys varmaan autti kaniinia ppimaan lukemaan. Oppisiko ihmislapsikin helpmmin lukemaan prukalla juttelemalla kirjaimista yms. lukutehtävään liittyvästä? Myös pikkulintu oksaltaan ehkä visi auttaa koiraa oppimaan lukemaan, ehkä.

Maanantaina 19. toukokuuta 2014

len tuota ihmetellyt, mikä erottaa ihmiset eläimistä, jos kerran paljon yhtäläisyyksiä on. Tuli tuossa mieleeni, että koirat kun elävät ihmisperheessä, niin niillä ei ole ihmislasten tapaan jotakin kaavaa, josta aikuiset odottavat, että sitten kun siitä kasvaa tuollainen tai että nämä oppimistehtävät tässä nyt, vaikka elämä on paljon laajempi ja koulukin pohjautuu muun elämän taitoihin eikä yleensä lainkaan toisin päin. Esim. katseleminen ja käytännön tekemiset ajattelukyvyn perustana sekä liikkuminen, tunteet ja tekeminen elämänviisauden perustana. Eli koira oppii nita valmiuksia lokeroitumatta tietyllä tavalla osaavaksi, mikä ihmisen älyn heikentää. Toisaalta se ei myöskään lokeroidu tietyn verran osaavaksi vaan on monen tasoinen ja käyttää eri vinkkeliä kuin ihminen. Koiralla on lomailuun liittyvää viisautta, jotakin siitä lomailun viisastavasta vaikutuksesta siis, ja kaikenlaista hyvöästä elämästä opettavaa: tarkastelutavan painpiste on siis hyvässä elämässä eikä käytännön askareissa, esim. sosiaalisissa suhteissa ja elämänviisaudessa pitkällä tähtäimellä eikä suorituksissa onnistumisessa. Koira myös ottaa mallia itseoppineilta eläimiltä, mikä on paljon parempi malli kuin kirjoista lukeneen lättänä tyyli, joka ei sovi kuin lukemiseen.