Aprikoosivillakoiran väristä

Aprikoosinvärinen keskikokoinen villakoirani Banjo, joka on jo 9-vuotias, tuntuu tuumivan, ettei aprikoosi ole niin onnellinen väri kuin voisi luulla, vaan että värin tekee osin jonkinlainen karvastelevuus ja elämästä pidättäytyminen. Se tuntui pitävän parempana kuparinväristä (osin läpikuultavaa) kiharaa, joka on tervehenkisen onnellinen ja mökkeilyhenkinen ainakin minulla. Vaalean kuparinvärisenä kiiltelevä on siis ihan eri asia kuin suklaanruskea.

11. elokuuta 2018   Tää siis oli aprikoosille mietitty, ei ruskealle, ruskea on jotenkin sameampi ja eri asenteella,aprikoosi on elämänmyönteinen ja jotenkin raha-aiheinen. Tää nyt on mökkeilyhenkinen ja terveistä elämäntavoista pitävä, vähän kuin blogini http://talesfromforest.blogspot.com/ ideana on.

Kai jos turkin tai hiusten väri on jotenkin samea, niin olisi iloa terveellä tavalla tekemisen ohjeistani, mutta niitä on kovin monta,on myös suomeksi mutta tässä käännös http://finnishskills.blogspot.com/2015/11/healthy-ways-of-living.html .
Aasialaisilla kai hiukset menevät tummiksi, kun syövät nuudelipaketin tapaan maustettua ruokaa, joka on kai tavallaan myrkillistä hiukan tai pilalle mennyttä, ja niin siitä myrkyt tms menevät hiuksiin ja värjäävät ne tummiksi, hiukan samealla tavalla.

Eläin lehden toimittajana

Sirkustreenistämme on jo seitsemän vuotta, mutta koirani ovat kiinnostuneet lukemaan sanomalehteä, joka meillä on Savonlinnan seudun paikallinen seitsenpäiväinen sanomalehti Itä-Savo, ja etenkin aprikoosinvärinen villakoirani Banjo on tuntunut olevan etevä ajattelemaan ja usein miettii lehtijuttuja toimittajan näkökulmasta, että jos se itsekinvoisi jotenkin ryhtyä toimittajaksi. Se kyllä kai haluaisi varmaankin itse kirjoittaa tietokoneella, enkätiedä, tuleeko siitä koskaan mitään, ei ole edes yritetty. Mutta äsken se antoi neuvon, miten lehden toimittaja voi saada apua lemmikkieläimeltä tms, jos eläin on kirjoittamisesta harrastunut ja jotenkin viisas. Toimittaja ryhtykään kirjoittamaan juttua niin,e ttä ko kissa tms on hänen näköpiirissään, ja hänen pityäisi jutella kissalle ääneen, että mitä hänen kiinnostaisi kirjoittaa, jos vain osaisi, ja sitten katsella kissan oelmuksesta ja tekemisistä ideoita ja kehitelläniitä, kuten vaikka jos kissa vaikuttaa siltä, että sillan aiheena ollessa kissa miettii sillan kuvassa sillan viereistä maastoa, sen rehevyyttä, niin jos toimittaja ottaisi sitä näkökulmaan, esim. että harvakseltaan puiden reunustama tie penkereellä vesistön ylitse, niin olisiko se jo toimittajamaisempaa, taitavampaa, hyviä elinoloja seudulle luovaa kirjoittamista? Niin voi tietenkin muunkin eläimen ottaa avuksi, esim. linnun ulkona tai hamsterin, mutta ei eläintä, joka ei ole harrastunut kirjoittamisesta.

Joitakin kuvia

Hlemikuun alusta, ennen ja jälkeen kävelyn

ja muutamaa päivää myöhemmin hämärän aikaan:

* * *
(Kuvia kotoani, muttei niissä montaakaan koirakuvaa ole http://picturesfrommyhome.blogspot.fi/ .)

Koiran omalla innolla

Tulin pitkästä aikaa katsoneeksi koiratanssivideoita ja minua häiritsi huomata, että jotkut koirat oli huumattu, jotta tekisivät. Toisaalta oli niit'kin, jotka tekivä't omalla innollaan, huumaamattomina.
Yleensä koirilla, os ovat aktiivisia luonteita, on paljon tekemisen halua, omaa motivaatiota oppia uutta, mutta yleensä lähinnä omasta mielestään hienoja juttuja ja vikkelään tahtiin eikä koulutuskentällä junnaten. Koirat yleensä oppivat aieliikkeiden tapaisesta kommunikaatiosta ja siitä, että niitä kehutaan jo aikeesta, siis lievästä oikealle suunnalle tavoittamisesta, jotta tietävät saaneensa idean oikein. Lisäksi opettajan täytyy osata liikkumisesta aika paljon, olla siis jotakin kivaa urheilulajia tms innolla harrastanut, sekä taitojen sujumisesta, esim. miten opitaan sormien liikuttaminen pianonsoitossa sujuvaksi. Ja niin sitten koiralle kerrotaan vähän samalla tavalla kuin ihmiselle kerrottaisiin näkemys tai koiralle ihan lyhyt tarina, että tuosta noin vain ja samalla tekee tuon ja hyvä, siinä se jo on. Näin jos antaa koiran tai muun eläimen treenata omalla tavallaan, omalla innollaan eikä kuluta loppuun edes yksittäisissä treeneiussä, jutteleepahan sille vaan joskus harrastamisen hienoudesta, niin se kai oppisi hienoja esityksiä, osin keksisi kivoja kuvioita itse, jollei sitä robotiksi yritä muuttaa vaan antaa sen osallistua viisaasti ja innon mukaan suunnistaen.

Koiralle lepertely ei ole turhaa

Kommentoin nettiuutisten juttua:
"Minulla on kaksi seurakoiraa, joita olen kouluttanut sirkukseen tähdäten silloin, kun ne olivat nuoria, ja sen jälkeen on kommunikaatioyhteys niihin ollut hyvä tai erinomainen. Koira on toimiva olento, mukana perheen toiminnassa. Se tunnistaa osan puheista mutta hakee sosiaalista asemaa, paikkaa perheen osana tavallisissa tekemisissä, ja siksi se reagoi vain osaanpuheista:niihin, jotka liittyvöt tavallisiin tekemisiin. Koiralle lepertely sen sijaan luo koiralle asemaa, paikkaa perheen osana, vaikka se joskus olisi aktiivinen omin päin: osoittamalla positiivista palautetta silloin ihminen näyttää, että noin saa koira elellä, sille on paikka perheessä sellaisena persoonallisuutena, vaikka se olisi tavallaan omapäinen tai näkemyksellinen. Koira usein arvostaa, että sille puhutaan syvällisistä viisaista asioista kuin ystävälle, mutta se pitää sitä arvostuksen tyyppisenä sekä seuranpitona eikä keskusteluna, ja vasta joskus jälkikäteen se saattaa vanhemman ihmissuhteen tapaan antaa jonkun ohjeen tai kommentin, oman näkemyksensä tuohon aihepiiriin." Tuo kommentti on siis tyylissä, elämäntavassa tai tilannekuvassa tai jonkun aiheen mainitsemisessa, sen ehdottamisessa.