Näytin kymmenvuotiaalle villakoiralleni Banjolle kirjastosta lainaamaani kirjaa Tavoitteena huippukoira, joka toi mieleen ainakin kuviensa puolesta sen, millaista koirankoulutus oli, kun ensi kertaa tutustuin koirankoulutukseen Villakoirakerhon tottelevaisuustreeneissä Helsingissä kolmisenkymmentä vuota sitten. Nyt minä ja Banjo olimme tavallamme kauhistuneita: koira pystyy paljon enempään ja niin omistajakin, tuossa oli ikään kuin vain sirpale kummankin kyvyistä, jotka heillä jo on ja jotka tekevät treenistä kivaa, ohjeistus vain ontuu.
Koiralla on valtava potentiaali, sen luonnollinen elekielinen kommunikaatiotapa moninaisuudessaan ja ilmeikkyydessään kuvastelee sen valtavaa kapasiteettia ja hyvää ymmäörrystä. Vastaavaa potentiaalia olisi omistajallakin sivistyksen, tuntiedensaj aoman harrastuneisuutensa tiemoilta käsin muttei liian kaavamaisesti eikätökerösti tehden. Koulu vain laittaa ihmiset lyttyyn, karsii omat tekemisentavat ja näkemykset pois, mihin on kai syynä liika toisto ja liian tarkan kopioimisen vaatimus laadun sijaan. Koiran kapasiteetin saaminen mukaan edellyttää enemmän tilaa koiran omalle luonnolle, sen omalle näkemykselle ja parempaa kommunikaatuiota sen kanssa, mikä vaatisi sosisaalista silmää, mikä ihmiseltä edellyttäisi omien elämänvalintojen tekemisen vapautta jatkuvasti, jottei ole vain pakotettuna jossakin koululokerossa, omista piirteistään ja tarpeistaan riippumattomasti tulleessa, vaan voisi vertailla eri ihmisiä, eri luonteita, tekemisentapoja, elämänvalintoja, pärjäävyyksiä puolineen, motivaatioita, arvoja, sosiaalisia lokeroita yms, ja niin ymmärtäisi paremmin, millainen oma koira on yksilönä kussakin iässsään ja mitä se kulloinkin tuolla kielellä kommunikoi.
Lisäksi koirankoulutus ei saisi olla kaavamaista vaan kulloinkin tarttisi voida hyvin ottaa huomioon koirab oma panos, ihmisen oma näkemys ja kukin tilnne piirteineen. Tällöin ei saisi ihmiselle olla liian tarkkaa ohjeiostusta siitä, miten kukin osa kuului tehdä, mikä oiklea suoritus on ja millaista ymmärrystä ja miten suurissa määrin saa olla mukana, mutta sivistynyttä käytöstä toki pitää vaatia, huomaavaisuutta koiraa ja muuta elävää kohtaan, tulevaakin ajatellen.
