Torstai 30. joulukuuta

Onkin jo ollut taukoa, joten otettiin Banjon kanssa pianonsoittoharjoitus. Osan aikaa se soitti oikealla rytmillä ja tunnelmalla summittain sinne päin viereisiä koskettimia ja osan aikaa ilman rytmiä onnistui valitsemaan oikean koskettimen, joten kaipa tuo on vain ajan kysymys, harjoittelun määrästä kiinni, kun se jo oppii oikeasti soittamaan, tosin vasta vain mustilla koskettimilla. Tällä’ kertaa sai koirankeksin kimpaleen vasta treenin jälkeen, niin rauhoitti tuota raapimista pois. Valan kanssa otettiin juuston avulla entiseen tapaan. Se soitti yksittäisiä säveliä monenlaisia erilaisia ja valkoisilla myös! Soitti eripituisia, eritunnelmaisia, nopeita ja rauhallisia sekä parin sävelen yhdistelmiä.

Keskiviikkona 29. joulukuuta

Otin huoneen kartan ja piilotin makupalan koirien odottaessa toisessa huoneessa. Karttaan kiinnitin rastin aarteen kohdalle. Koirat löysivät makupalan vasta ohjailtuina, osin siksi, etten ollut etukäteen kertinut niille, että nyt harjoitellaan tällaista. Piilotin vielä kaksi makupalaa. Vala söi ne kaikki ja Banjo osallistui. Ehkäpä tuo tuosta, vaikkei nyt niin hyvin luistanut, näyttäisi olevan harjoituskysymys isolta osin…

Perjantai 24. joulukuuta, jouluaatto

Otettiin yksi soittotreeni, kun se kumminkin on ollut ilomme, niin että päivä ilman treeniä olisi lättänä eikä kunnon juhlapäivä! Soitin samaa säveltä ”Kulkuset, kulkuset” ja Banjo jatkoi ”riemuin” ihan oikein sävelin. Lopputreeni oli sitten jotakin epämääräisempää. Vala on taitavampi, soittaa tarkoituksella valittuja säveliä oikeastaan joka kerta ja nyt tuntui tapailevan soiton tyyliä, soitti saman kuin Banjo ja ”helk-lee” eli jättä yhden sävelen välistä, mutta sillä näkyy jo olevan idea siitä, miten hakea sävelkulkua koskettimilta ja molemmat koirat tavoittelevat myös rytmiä, mutta silloin yleensä menee koskettimien valinta holtittomaksi, mutta ainekset on jo, joten tottumuksen myötä luulisi oikean soittotaidon syntyvän!

Vaapukka halusi esiintyä videolla, mutta eihän siitä tullut mitään, kun koko huomioni oli kamerassa ja tänään ollaan juuri päästy siihen vaiheeseen, että houkuttelevan käteni asemalla voin näyttää sille, mitä säveltä olisi soitettava eli soittotaito on lähellä mutta ilman videokuvausmahdollisuutta, kun vaatii minulta suurta keskittymistä ohjata koiraa.

Ostin koirille joululahjoiksi halpoja lasten palapelejä siltä varalta, että niiden tuomasta harjoituksesta olisi joskus hyötyä.

Torstai 23. joulukuuta, aatonaatto

Otettiin Valan kanssa soittoharjoitus. Se osaa jo soittaa yhden sävelen kerrallaan ja parilla koskettimella peräkkäin harjoitellen siirtymiä. Banjon kanssa täytyy vielä harjoitella soittotyyliäkin, ettei raapisi ja jotta soittelisi vain yhden sävelen kerrallaan – tarttis varmaan Banjon kanssa treenata vakavalla mielellä tavoitteellisesti eikä ihan vain harjoitellen kuin nyt Vaapukan soittotaidolle sopii.

Keskiviikkona 22. joulukuuta

Harjoiteltiin pianolla aamutuimaan. Banjo vain pläntsi koskettimia ja jouduin kieltämään sitä. Sitten sain sen soittamaan pari säveltä ihan oikein ja annoin lihapullan lopun palkaksi. Ylipäätään en enää palkitse pläntsimisistä vaan vain yhtä säveltä soittaessa.

Vala soitti ensin pari pläntsimällä mutta sitten monta yksi kerrallaan ja katsoikin koskettimistoa niin että valitsi, mitä soittaa, ja onnistui sitten soittamaan sen. Hyvä alku! Valalla on juuri nyt sellainen vaihe, että harjoituksen määrän myötä taito luonnostaan kasvaa.

Sanoin Valalle, että jouluaattona lauletaan joululauluja ja koiratkin saavat soittaa, jos osaavat. Vala sanoi, että se haluaisi soittaa joululaulua. Mietin, mikä olisi helppo, ja valitsin Kulkusten kertosäkeen, kun siinä on aluksi vain yksi nuotti mutta kumminkin sen tunnistavat kaikki. Korotin kaikkia säveliä yhdellä, niin se soi kokonaan mustilla koskettimilla:
Ensin kolmesta oikeanpuoleinen kaksi ja pitkään ja toisto, ”Kulkuste, kulkuset”
sitten sama ja nousee yhden ylös kahdesta vasemmanpuoleiselle ”riemuin”
siirtyy sitten kolmesta alimpaan ja nousee sieltä ylös samaan alun nuottiin, joka soi hiukan pidempään. ”helkkäilee.”
Nostin Valan tuoliin ja näytin sille oikeat sävelet, se jäi pitkäksi aikaa miettiväisenä siihen istumaan. Nostin myös Banjon syliini ja näytin, miten Kulkuset soitetaan. Nyt ne mielessään pänttäävät soittojärjestystä ja kappaletta ylipäätään: joululaulu olisi hieno nyt jouluna!

Otettiin illalla Valan kanssa soittoharjoitus. Tällä kertaa se soitti koko ajan yksittäisiä säveliä ja välillä peräkkäin vierekkäisiö säveliä ikään kuin olisi harjoitellut. Se myös kokeili soittaa nopeasti yhden kutakin säveltä, joten kerroin sille, ettei soittaessa tarvitse olla niin nopea kuin mitä pystyy, vaan kappaleen rytmi on olennainen, se miltä musiikki kuulostaa. Vala on oppinut hienosti!

Tiistai 21. joulukuuta

Banjo soitti pianoa. Ensi alkuun jouduin useasti komentamaan sitä, ettei se raapisi. Mutta sitten se soitti muutaman sävelen niistä, joita kappaleessa tarvitaan. Lopuksi se plänttäsi vai tassullaan, mutta syntynyt ääni oli samankuuloinen kuin säkeen lopussa eli tunnelma oli oikein, vaikka soittotapa kaipaa korjaamista.

Otettiin Vaapukan kanssa pallotreeni, jotteivät taidot ruostuisi. Aluksi se näytti siltä, että hui en minä uskalla, mahdoton tehtävä. Mutta sitten esimerkilläni komensin sen olemaan keskeltä reaktiivinen ja tassuista myös. Nostin sen ilmaan juuri kun se näytti herkältä. Niin pitelin sitä mahasta pallon yllä ja se kuunteli palloa allaan, vähän liikutin sinne tänne, jotta se saisi oppia, miten pallolla liikutaan. Ei se vielä osaa tasapainoilla, mutta koira ja pallo tuntuvat muodostavan reaktiivisen kokonaisuuden, Valalla on herkät jalat ja se kuuntelee tuntemuksiaan siitä, mitä pallolla pitäisi tehdä. Sitten taas valutin sen alas, jotta se oppii alastuloa.


Kokeiltiin Banjonkin kanssa palloa. Nostin mahan alta ja se otti tassuilla pallosta kiinni ja pyöritti sitä allaan mielekkäästi. Näyttää siltä kuin se olisi edistynyt, vaikka on ollut taukoa, ehkä se on ehtinyt miettiä.

Otettiin Valan kanssa tämän päivän eka pianonsoittoharjoitus. Se soitti yksittäisiä säveliä mustilla koskettimilla muutaman ja sitten kun sanoin että juu, tuosta nuotista sakura alkaa, niin se soitti sitä kahdesti ja sai lihapullanpalan, soitti sitten seuraavaksi viereistä eli soitti peräkköin kolme ensimmäistä säveltä! Jatkoi siitä sitten epämääräisemmin korkeampiin säveliin, mutta näytti niin kuin se olisi tosiaan soittanut sakuran alkua ihan juuri ohjeen mukaan, sen vanhemman sakurankuuloisen ohjeen mukaan siis! Pidetään nyt taukoa, jotta muistaa hyvin tämän onnistumisen!

Maanantai 20. joulukuuta

Banjo onnistui soittamaan suurimmaksi osaksi yhden mustan koskettimen kerrallaan. Se painoi kappaleensa ensimmäistä säveltä ja sitten sen viereistä, joka tulee kolmantena nuottina. Kehuin ja niinpä se soitti kaksi kertaa ensimmäistä säveltä eli kappaleen kaksi ensimmäistä nuottia ja sai puoli lihapullaa palkakseen ja lopetimme harjoituksen tuohon, jotta se jää hyvin mieleen.
Vala soittaa kätevästi jo, harjoituksen alun yhden nuotin kerrallaan, mutta lopussa meni tyyli jotenkin huonoksi ja pläntsi kaksi säveltä kerrallaan.
Soitin sakuraa noin nuottien mukaan, mutta kun se vanha tuttu kuulostaa sakuralta ja tämä korjattu ei ollenkaan. Voivatko nuotit olla väärässä? Harmi, kun oma musiikkitaju ei ole ollenkaan japanilaista musiikkia ymmärtävä: mitä nyt opetan koiralle, sen vanhan sakuralta kuulostavan version kai?

Sunnuntaina 19. joulukuuta 2010

Otettiin puolen lihapullan treeni kummankin koiran kanssa, mutta sekin tuntui olevan hiukan liikaa. Vala soitti nätisti, ihan kuin sakuran alkua ta-ta-taa mutta yhden koskettimen verran väärästä kohdasta. Banjo lähinnä vain raapi.

Tulin katsoneeksi sakuran nuotteja ja olinkin opettanut Vaapukalle väärin: eli kolmesta vasemmanpuoleista kahdesti ja sitten keskimmäistä pitkään, toisto - ja loppu oli oikein. Pyysin Valalta anteeksi.

Lauantai 18, joulukuuta

Otettiin lihapullan mittainen treeni kummankin koiran kanssa. Ensimmäinen puoli lihapullaa meni hyvin ja toinen löperiksi molemmilla eli treenien pituus olisi lyhennettävä puoleen lihapullaan. Molemmat koirat ovat nyt suunnilleen samantasoisia: soittavat mustilla koskettimilla yksittäisiä säveliä hiukan mistä sattuu mutta joskus myös pari kolme vierekkäistä nuottia peräkkäin ilman mitää kummempia vikoja. Ennustettavuus puuttuu, mutta jahka koirat saavat harjoitusta siinä, miten osaavat soittaa yhden tarkoittamansa sävelen kerrallaan, niin varmaan kappaleidenkin soittaminen luonnistuu vähitellen. Nyt vielä molemmat soittavat osan aikaa monta säveltä samalla painalluksella, silloin ei saa enää lihapullaa. Usein soittavat kaukaa sivusta, mutta näkyy se niinkin luonnistuvan. Välillä näyttäisi siltä, että soittavat varpaillaan yksittäisen valkoisen koskettimen, mikä olisi tosi hyvä jatkomahdollisuuksien kannalta.

Perjantai 17. joulukuuta

Eilen tuli treenattua ihan liikaa, meni aivottomaksi koheltamiseksi koko juttu, niin tänään ei sitten ole treenattu kuin kerran kummankin koiran kanssa, Banjon kanssa lyhyehkö treeni ja Valan kanssa illalla pitkä neljän lihapullan treeni. Kosketinsoitin oli liian korkealla Valalle, joten heti kun laskin sitä alemmas, Vala alkoi onnistua soittamaan säveliä. Otin eilen Banjon raapimista videolle ja tänään sen uuden yrittämän sekä Vaapukan treenin lopun.

Torstai 16. joulukuuta

Olen vasta hankkinut koskettisoittimen. Banjo näkyy ottavan tavakseen mennä sen tuoliin istumaan, ja kun laitan soittimen päälle, se painaa koskettimia tassullaan tuottaakseen äänen. Mustat koskettimet ovatkin niin etäällä toisistaan, että koira pystyisi soittamaan vain yhtä säveltä kerrallaan – soittaisi vaikka sakura tai jotain. Vasta nyt tajuan, että videolla näkemäni ulkomaalainen sirkuskoira todella osasi soittaa hienon musiikkikappaleen. Ihmekös tuo, jos on vaikeaa kommunikoida eläinten taidoista, kun ei edes luku- ja kirjoitustaitoisen koiran omistaja heti älyä sirkuskoiran oikeasti soittavan!

Alan jo uskoa, että kyllä me voitaisiin päästä sirkukseen, jos kerran Banjo osaa kirjoittaa palikoilla vaikkapa että ”sirkus”, jompikumpi koira voisi laskea haukkumalla, ehkä jotain sirkustyylistä tavallista koirien temppua ja sitten vielä jos opittaisiin Vala tasapainoilemaan pallolla ja jompikumpi koira soittamaan sakura kosketinsoittimella, mutta tokihan siinä olisi vielä paljon treenattavaa, mutta voitaisiin melkein jo tuolla olla oma sirkus, ei tarvittaisi muita… Kiva näköala, saadaankohan treeni-intoa? Nyt ainakin on ollut taukoa, mutta jos uskoa omiin mahdollisuuksiin ja sirkusalan kiehtovuuteen riittää niin kai sitä voisi saada treenattua… Mutta varmuutta ja esiintymiskokemusta myös tulisi treenata.

Kummastuksekseni Vala oli paennut vessaan nukkumaan. Se näytti surkealta ja sanoi, että kun se ei vielä osaa soittaa sakura! Mutta kyllä sillä treeni-intoa olisi… Sanoin, että jos se oppisi tasapainoilemaan pallolla, seuraisi nuolia tai tottelisi jotakin kirjoitettua käskyä, tekisi jotakin koirien tavallisia sirkustemppuja ja vielä soittaisi sakuran, niin se olisi kyllä jo oikea sirkuskoira!

Jos Banjo oppii kirjoittamaan tussilla, se ehkä oppisi myös maalaamaan isot kirjaimet isolle paperille, mikä näkyisi esityksessä kauas, joten se voi olla yksi tulevaisuudentemppu. Aarrekartta olisi toinen treenattava lisätemppu!

Selitin Valalle ihan vain puhumalla ja käsin huitomalla, että matalat sävelet ovat vasemmalla ja että mitä kauemmas oikealle mennään, niin sitä korkeampi sävel. Sanoin myös että soittaminen ei ole ihan vain mekaaninen juttu vaan tunteella tehtävä. Sanoin, että kahta vierekkäistä mustaa kosketinta voi soittaa erikseen reunoilta mutta että kolemn ryhmässä reunimmaiset soivat reunoilta painaen mutta keskimmäistä on varmaan painettava ihan vain tassun kärjellä lähimmästä päädystä, sillä tassu on muuten kai liian leveä.

Löysin sakuran nuotit ja onnistuin muuttamaan ne mustille koskettimille. Soitin kappaleen alun teeman pariin kertaan ja otin sitten Valan syliini ja näytin sille, mitä koskettimia kuuluu soittaa ja missä järjestykksessä:
kolmesta vasemmanpuoleista kaksi kertaa ja sitten sen viereisä oikealla puolella olevaa keskimmäistä yhtä pitkään kuin nuo kaksi yhteensä
sman toisto
nousee kolmea vasemmalta oikealle ylös ja palaa takaisin alas
keskimmäinen ja sen viereinen vasemmanpuoleinen nopeasti ja sitten kahdesta alemmasta nuotista oikeanpuoleinen pitkään.
Siinä se! Soitin muutamaan kertaan koiran katsellessa ja sytmitin noin kolmeen osaan. Annoin lihapullan palkaksi. Vala vaikuttaa musiikkiorientoituneelta nyt juuri…

Nostin musiikinharrastuneen Valan tuoliin soittimen viereen ja houkuttelin lihapullalla antamaan tassua, mutta aluksi jouduin palkitsemaan ihan jo tassujen tepsuttelusta – ilmeisesti ihmismalleilla on kädet alhaalla kun taas koiran pitäisi osata nostaa tassut kovin ylös – ja lopulta sain sen nostamaan tassua niin että se raapaisi soittimen reunaa. Banjo häiritsi harjoitusta. Lopuksi soitin sakuran teeman Valalle tassumaisin käsin.

Lupasin Banjolle, että etsin sille toisen koiran soitettavaksi mahdollisen kappaleen. Nyt se on kateellinen Valalle, muuta kaipa sopu löytyy helpolla, ei nytkään kireää ole vaan odottavaista.

Banjolle valittiin alustavasti kappaleeksi Paljon onnea vain, vaikka siinä on pakko soittaa myös valkeilla – ehkä se onnistuu, kun aivan reunasta tassun kärjellä soittaa… Kiva kappale, jonka kaikki tunnistavat.

Otin lihapullan ja ensimmäisellä puolikkaalla Vala oppi nostamaan tassua tuolilla istuessaan. Toisella puolikkaalla Banjo painoi koskettimia summamutikassa ja nosti sitten tassunsa kosketinten ylle niin että katsoi mitä teki, mistä kehuin kovasti. Banjo halusi toisen treenin ja jäi tuoliin istumaan, joten hain uuden lihapullan ja tällä kertaa sain Banjon painamaan tassullaan mustia koskettimia niin että katsoi jotta tiesi tarkkaan mitä teki: ensin se painoi Paljon onnea vaan –laulun ensimmäistä säveltä, mistä kehuin että tuohan on jo laulun eka sävel!, sitten toista siinä käytettävistä koskettimista ja lopuksi huitaisi kolmatta, mihin treeni loppuikin. Vielä ei koordinaatio riitä valkoisen koskettimen harjoitteluun, mutta alku on hyvä! Nyt Banjo halusi kokeilla, osaako osua kaikkiin tarvittaviin koskettimiin, vielä se ei varsinaisesti soittanut kappaletta, koska tarvittavat kosketinten toistot ja kuviot jäivät väliin. Sitten nostin taas Valan tuoliin ja tällä kertaa se nosti tassuaan hiih että näytti jo oppineen sen tempun ja yksi sävelkin saatiin summittain valitun valkoisen koskettimen reunasta.

Banjo halusi treenata valkoisten koskettimien soittamista. Kolmen lihapullan voimalla se rämpytti koskettimia lähes holtittomasti – siihen hukkui aiempi oikea yrittäminen. Vala sai juustoa muutaman valkoisen koskettimen soittamisesta, ja sitten taas treenattiin Banjon kanssa juuston lopun voimin. Nyt ainakin on selvä, että mustat ja valkeat koskettimet on soitettava eri tavoin: valkea kynnellä aivan reunasta ja musta taas kaukaa korkealla liikkeellä, joka taas nostetaan ilmaan koskettimen painamisen jälkeen, jottei tassu raavi valkoisia yksin tein. Otin Banjon tassun kevyesti käteeni ja painoin sillä valkoista kosketinta aivan reunasta: kyllä se kynsillään pystyy soittamaan yhtä säveltä kerrallaan, mutta tekniikassa on vielä hiomista. Banjolla on kyllä paljon intoa soittamiseen! Niin on Valakin kovin motivoitunut, mutta nyt alakuloinen, kun Banjo oppi nopeammin.

Sunnuntaina 12. joulukuuta 2010

Vala on oppinut malttamaan mielensä, kun sille antaa liian kuumaa ruokaa, se vain odottaa rauhallisesti ja lipsii välillä varovasti reunoilta kokeillakseen, onko lämpötila jo sopiva. Se sanoo, että kuolemanvaaraan joutuminen (kun se pääsi vapaaksi parkkipaikalla kaupan ulkopuolella odottaessaan ja vieressä kulki autoja) pakotti sen opettelemaan järkeväksi käytöksessään.

Perjantai 10. joulukuuta 2010

Kävin jouluostoksilla. Montako lahjaa ja millaista tarvitsevat koirat, jotka ovat tänä vuonna olleet niin kilttejä, että ovat opetelleet kirjoittamaankin?! Taitaa olla jo nyt aika monta lahjaa säkissä niille…

Oli yksi ylimääräinen broileripyörykkä, joten teetätin Banjolla puupalikkaperusharjoituksen: osoitin sen nimen kirjaimia järjestyksessä ja se nosti ne reunalle. Sen jälkeen poimin kaksi muuta kirjainta joukosta pois ja Banjo lähti kokoamaan nimeään noista kirjaimista, mutta broileripyörykkä loppui kesken, joten nostin jonon hännillä olleen N:n sanan keskelle, jolloin luki kaaressa, että Banjo. Samassa yhteydessä huomattiin, että V-palikka ja punainen A ovat kateissa, lieneekö Vala niillä harjoitellut nimensä kirjoittamista, Vala vihjaisi että se ehkä liittyy jouluun. Vähän on kankeaa, kun on ollut taukoa, mutta kiinnostusta koirankoulutukseen on meillä kaikilla kolmella.

Keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Olisi upeaa päästä oikeaan sirkukseen esiintymään, kierrellä maata, kokea uutta, tsempata esityksiin ja kai treenata lisää, uusia temppuja. Nyt on treeni jäissä, jää vaan muiden asioiden jalkoihin, kun ei ole selkeitä tavoitteita, kun sirkus kumminkin on niin harvinainen ammatti, vaikea päästä, eikä muunlainen treeni kiehdo yhtä lailla, ei ole samanlainen tsemppijuttu, jossa kokeilla kynsiään ja kasvaa – kai se on siinä, että sirkustreenissä mikä hyvänsä hieno temppu kelpaa, kun taas vaikkapa TOKOssa on vain treenattava samoja älyttömiä liikkeitä, vaikkei olisi tajunnut ollenkaan, mihin niitä tarvitaan. Kivaahan se on treenata, mutta kyllä sirkus on superhieno juttu, sellainen joka laittaa haaveilemaan ammatista sirkuksen parissa, mikä taas tuo treeniin lisää intensiteettiä ja sitä kautta saavutuksia. On aina vaikea treenata täsmälliseksi jokin vaikeahko tavoite, jollei sen ylemmäs pyri, mutta jos tähtää niin korkealle kuin ikinä osaa kuvitella, niin puoliväli jo ylittää sen, mihin muuten pystyisi.

Maanantai 6. joulukuuta 2010 Itsenäisyyspäivä

Treenattiin ihan vain jotakin, koska sirkus on kivaa. Banjo istui pallilla, kun Vala muistutteli mieleen, miten pujotellaan jalkojen välistä, sujui jotenkuten.

Perjantai 3. joulukuuta 2010

Eilen käytiin Valan kanssa sen kolmivuotisrokotuksissa, ja nyt on sitten rokulipäivä, kun se miettii pöpöjä.

Kysyin koirilta, että josko treenattaisiin monta kertaa päivässä niin että nähtäisiin, mitä jaksetaan. Vaapukasta se oli hieno ajatus ja Banjo käpertyi onnellisena kerälle. Kysyin Valalta, että harjoitellaanko kunakin päivänä monenlaista vai monta kertaa yhtä. Vala vastasi, että monenlaista.

Sanoin koirille, että yritetään treenata ilman käskyjä. Saa tehdä omalla tavallaan, mutta ehdottamiani temppuja myös ja sirkustyylinen pitäisi olla. Tehdään kahden koiran yhtaikaisia temppuja. Kokeiltiin jotakin, muttei siitä vielä nähnyt, millaista treenistä tulee. Yhtaikaisuus sujuu hyvin.

Vala haukahti, jolloin sanoin ”´hauku”. Sitten sanoin heti perään ”kaksi” ja Vala haukahti kaksi kertaa, annoin sille makupalan. Sanoin ” hauku” ja ”kolme” ja sain uudelleen kehottamalla Valasta irti kolme haukahdusta tasaisin välein, makupala. ”Hauku” ja ”yksi”, makupala.

Kokeiltiin treenata vielä toisenkin kerran, koirat pyysivät, mutta en oikein keksinyt, mitä tehtäisiin, oli vain sitä samaa, mitä aiemminkin ja tylsää. Olisi pitänyt ottaa sen sijaan vaahtomuovipalikan noutoa tms. ihan erilaista!

Keskiviikkona 1. joulukuuta 2010

Otettiin taas puhdas paperi ja tussi. Tällä kertaa Banjo halusi piirtää kakkosen. Neuvoin aiemmin päivällä, että ensin kaari näin ja sitten nostat tussin oikealle nii8n että syntyy lisäviiva, näin saat kunnon kakkosen. Banjo otti tussista kevyesti kiinni ja pudotti monta kertaa, piirsi sitten viivoja, joiden alussa oli sykerö, minä vain kehoitin, että yritä kaarta yritä kaarta, vasta jälkikäteen ymmärsin, että Banjo piirsi ihmisen käsialan kokoisia kakkosia, joissa oli alaspäin vievä osuus liian pitkä ja oikealle vievä osuus puuttui, olisi siis pitänyt neuvoa toisin eli tekemään heti alkuun kakkosen alaviiva ja siinä valmis kakkonen! Viimeisessä yritelmässä oli jo ihan oikea kaari, nyt vasta tajuan, että pikkuliikkeet ovat koiralle helpompia kuin pään liikuttaminen valtavassa kaaressa. Lopuksi kinkkumakkaraa palkaksi. Yritettiin vielä toisen kerran, mutta Banjo vain pudotteli tussia. Vala oli asianharrastunut, muttei ottanut tussia suuhunsa. Annoin sillekin vähän kinkkumakkaraa.

Voi vitsi! Nyt vasta huomaan, että tuossa viimeisessä kakkosyritelmässä on alaviivakin, mutta tosin hassusti vasemmalle, se on siis jo ihan oikea kakkonen! Otin Banjon syliin ja hän tilasi Tassu-koirankeksin ja kolme palaa kinkkumakkaraa, syö niitä paraikaa. Voi vitsi!

Kun Banjo noin vähällä harjoituksella oppii kirjoittamaan noin hyvin, se kai merkitsee, että sillä on mahdollisuus oppia kirjoittamaan tussilla ihmisten tapaan sanoja ja ehkä jopa joitakin lyhyitä lauseita! Onpas onpas upea juttu! Mutta niin paljon on sattumasta ja Banjon omasta motivaatiosta kiinni!

Banjo kysyi, että kun se on näin hieno, niin eikä voisi löytää jonkin aprikoosin villakoiranartun, jonka kanssa saada pentua. En osaa auttaa sitä, mutta ajattelen, että jos saataisiin kasaan kiva esitys ja päästäisiin esiintymään niin että ihmiset voisivat jutella näkemästään, niin ehkä joku kiinnostuisi ja haluaisi narttunsa saavan pentuja Banjon kanssa… Ehkä.