Otettiin taas puhdas paperi ja tussi. Tällä kertaa Banjo halusi piirtää kakkosen. Neuvoin aiemmin päivällä, että ensin kaari näin ja sitten nostat tussin oikealle nii8n että syntyy lisäviiva, näin saat kunnon kakkosen. Banjo otti tussista kevyesti kiinni ja pudotti monta kertaa, piirsi sitten viivoja, joiden alussa oli sykerö, minä vain kehoitin, että yritä kaarta yritä kaarta, vasta jälkikäteen ymmärsin, että Banjo piirsi ihmisen käsialan kokoisia kakkosia, joissa oli alaspäin vievä osuus liian pitkä ja oikealle vievä osuus puuttui, olisi siis pitänyt neuvoa toisin eli tekemään heti alkuun kakkosen alaviiva ja siinä valmis kakkonen! Viimeisessä yritelmässä oli jo ihan oikea kaari, nyt vasta tajuan, että pikkuliikkeet ovat koiralle helpompia kuin pään liikuttaminen valtavassa kaaressa. Lopuksi kinkkumakkaraa palkaksi. Yritettiin vielä toisen kerran, mutta Banjo vain pudotteli tussia. Vala oli asianharrastunut, muttei ottanut tussia suuhunsa. Annoin sillekin vähän kinkkumakkaraa.
Voi vitsi! Nyt vasta huomaan, että tuossa viimeisessä kakkosyritelmässä on alaviivakin, mutta tosin hassusti vasemmalle, se on siis jo ihan oikea kakkonen! Otin Banjon syliin ja hän tilasi Tassu-koirankeksin ja kolme palaa kinkkumakkaraa, syö niitä paraikaa. Voi vitsi!
Kun Banjo noin vähällä harjoituksella oppii kirjoittamaan noin hyvin, se kai merkitsee, että sillä on mahdollisuus oppia kirjoittamaan tussilla ihmisten tapaan sanoja ja ehkä jopa joitakin lyhyitä lauseita! Onpas onpas upea juttu! Mutta niin paljon on sattumasta ja Banjon omasta motivaatiosta kiinni!
Banjo kysyi, että kun se on näin hieno, niin eikä voisi löytää jonkin aprikoosin villakoiranartun, jonka kanssa saada pentua. En osaa auttaa sitä, mutta ajattelen, että jos saataisiin kasaan kiva esitys ja päästäisiin esiintymään niin että ihmiset voisivat jutella näkemästään, niin ehkä joku kiinnostuisi ja haluaisi narttunsa saavan pentuja Banjon kanssa… Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti