Lauantaina 30. huhtikuuta 2011

Videoin tänä aamuna, kun koirani kirjoittivat KOIRA: http://www.youtube.com/watch?v=G8kIQLAEurU

Perjantaina 29. huhtikuuta 2011

Sirkustreeni on ollut seis siinä pari kuukautta. Tänään oltiin koirien kanssa pihalla, kun Banjo kantoi K-palikan (niin kuin koira) ulos ja myöhemmin S:n (niin kuin sirkus). Niinpä otin lihapullaa ja SIRKUS-sanan kuutiot. Aluksi sujui jotenkuten, syntyi SIR. Kun kirjoitettiin viereen KUS, vieri I kauemmaksi enkä meinannut saada koiria millään tuomaan sitä takaisin. Lopulta syntyi sana SIRKUS. Kun lopetettiin, haki Banjo vielä sisältä O:n ja sijoitti sen niin, että syntyi sana SIRO. Tassullaan se pyöräytti kirjaimia niin että SIRKUS-sanasta tuli symmetrisempi, mutta kun aioin kuvata, koirat pyöräyttivät kirjaimet pois paikoiltaan. Kovin epätavallisen hidasta oli tänään, etenkin se I, mutta kiva että koirat osaavat! Toivottavasti naapurit eivät olleet kovin kummissaan - koirat jännittivät esiintymistä. vaikkei ketään ollut pihalla.

Oli kiva treenata jotakin pitkästä aikaa. Sanoin koirille, että mitä jos huomenna kirjoitettaisiin ”koira” ja niin nopeasti, että voitaisiin ottaa videolle. Sain ”koira”-sanaan tarvittavan A:n valmiiksi, mutta jäin miettimään: yleensä kun on etukäteen tsempattu, on mennyt näytös ihan penkin alle. Toisaalta kaikenlaiseen esiintymiseen ja sirkukseen tarvitsee juuri tuota, että osaa onnistua silloin, kun etukäteen tietää odottaa esiintymistä. Selitin koirille, että heikun keikun –tyyli on parempi, koska se on niin käytännönläheisen toimelias ja koirani niin taitavia nykyisin, ettei niiden tarvitse tehdä ajatustyötä kirjoittaakseen vaan pikemminkin olla kuutioita tarkkaavaisen toimeliaasti siirtelevällä mielellä. Jos etukäteen suunnittelee liikaa ja keskittyy että teenpä näin tai noin, mutta vain lojuu mietteissään, niin jää käytäntö vieraaksi ja niin ei hermostuksissaan saa tehtyä mitään kunnollista. Kirjoitin Vaapukalle ”koira” paperille ja kehuin sitä, kun se tallusti perässäni keittiöön: juuri noin käytännönläheinen koira tekee mitä tuntuu tilanteessa mielekkäältä, annoin sille puoli lusikallista italiansalaattia selittääkseni, että juuri näin toimitaan tilanteessa luontevasti ja se johtaa onnistumiseen, Vaapukka latki salaatin kuutioita mielessään pohtien ”näin katson tarkkaan kuutiota ja siirrän sitä”. Saa nähdä, miten huomenna käy, jos jo nyt hermoillaan niin paljon, että ruokailukin on mennyt vaikeaksi – tarttis jotenkin tehdä teot helpoiksi eikä vuorenkorkuisiksi. Kävelin sinne tänne: ”hupsin kupsin, teen mitä kulloinkin huvittaa ja mikä kunakin hetkenä tuntuu mielekkäältä”, Banjo kahina sängyn alta kuulosti mietteliäältä sekin.

Perjantaina 8. huhtikuuta 2011

Kuukausi treeniaikaa on mennyt hukkaan, monta hienoa temppua on jäänyt harjoittelematta ja näyttää siltä, ettei ehditäkään. Mietin, että jääkö sirkustreeni nyt sitten tähän, mutta ajattelin sitten, että josko kumminkin käytäisiin näyttämässä tuo yksi hyvä temppumme, kun koira kirjoittaa SIRKUS. Keräsin palikat säkkiin ja pudotin lattialle, miten kuten 40 lihapullanpalan voimalla (yksi lihapulla on 2 x 3 x 4 = 24 palaa) saatiin jonkinlainen surkea ”sirkus”-teksti kasaan. Koirat olivat kuin pellossa olleita, kun ei oltu kuukauteen kokeiltukaan, kai nekin tuuloksen nähdessään tajusivat, että harjoitusta tarvitaan lisää, ja toki vauhtia myös! Nostin Vaapukan kokeeksi tuolille ja ihmeekseni se alkoi itsekseen soitella yksi kosketin kerraalln niitä näitä mutta eläytyen, välillä puhtaasti soivia yksittäisiä valkoisia koskettimiakin. Syötin sille juustosiivun paloja ja neuvoin, miten Paljon onnea vaan soitetaan, se soitteli jotain sinne päin rytmi ja eläytyminen oikein mutta kosketinten valinta summittaista. Kun näytin sille koko kappaleen, huomasin, että sillä oli tunnelmallisempi soittotapa kuin mistä näytin mallia (vaikka toki mietin juuri, miten se näkisi koskettrimet selkeästi), kehuin kovasti ja sanoin, että nyt oli tullut aika sen luottaa omaan musiikilliseen näkemykseensä, kun se kerran oli minua taitavampi musikaalisesti syntymäpäivätunnelmaan eläytymisessä. Lopettaessani koira jäi tuoliin ja soitti jotain itsekseen, kun hain kolmannen juustonsiivun, ja jatkoi sitten soittotuntiaan, vaikka olin luvannut palkaksi upeasta edistymisestä. Mentiin ulos pihalle. Lumi oli jo sulanut valokatoksen alta ja siinä oli hyvä ottaa hyppyjä selän yli. Pidin toista koiraa makupalalla paikoillaan kun toinen hyppäsi selän yli, vuorotellen kummatkin. Koirat olivat ihan vieri vieressä ja huomasin, että näyttävämpi olisi muutaman juoksuaskeleen kanssa eli enemmän tilaa vieden. Tavoitteena kai viisi hyppyä, joista Valan olisi eka ja vika ja toki keskimmäinen myös. Ihanaa, kun on kevät ja ulkona voi jo viettää aikaa, jostakin jo maa näkyy sulaneen luman alta, ja sirkustreeniä taas, linnut puissa laulavat! Sisällä aloin vähän ajan päästä miettiä, että tarvitaan muita sirkusmaisia temppuja kuin selänylihypyt, joten vähän mietittyämme otin suuren punaisen ja valkoisen renkaan ja ilman makupaloja juttelemalla vain sain koirat kulkemaan haluamallani tavoin renkaiden läpi. Saataisiin kivoja kuviotemppuja ja näyttävyyttä, jos renkaita pitäisi jonkin verran korkeammalla. Nyt koirat lisäsivät joitakin omia kuvioitaan, ihan kivasti. Yritin niiden pohjalta saada koirat tervehtimään yleisöä kahdella tassulla selät minuun päin. Sujui miten kuten, mutta voivat kyllä ajan myötä oppia tuonkin. Lopuksi puolikas koirankeksi kummallekin. Ehkä, ehkä saadaan jotain kasaan sittenkin, ihan oi8kea esitys, riippuu kokonaan siitä, lähteekö treeni käyntiin, kun on nyt ollut jotenkin täysin jumissa kuukauden verran. Kylläpäs korottaa elämän laatua kaikilla, kun saa vapaamuotoisesti puuhastella jotakin hienoa temppua! Olisi niin kiva jatkaa taas… Ai niin, palloa treenattiin eka: Banjoa haukuin jäykkätassuksi ja sain sensiten yrittämään edes hiukan oikeaa tyyliä. Vaapukalle jouduin sanomaan, että yritäs itse pysyä tasapainossa ja silloin se liikuttikin tassujaan nätisti. Luultavaa on, ettei palloa ehditä oppia niin hyvin, että voitaisiin esiintyä. Ja ihan jo tavallisessa häiriöihin totuttelemisessa on puuhaa, kun aikaa on enää reilu kuukausi.
SIRKUS-teksti jäi lattialle ja myöhemmin huomasin, että sen kuutioita oli siirretty. Kai Banjo oli ajan kanssa ehtinyt miettiä tekstiä, kun sen tyyli ei aluksi vakuuttanut. Sana muodosti kiemuran lopussa, en tiedä, osaavatko ihmiset lukea noin hienostunutta tekstiä, mutta hienohan se on!

1. huhtikuuta 2011

On ollut taukoa, treeni ihan kokonaan seis. Mietin, että ehkä jotain muuta siis. Otin maalipensselin ja valtavan lehtiön ja koetin saada koiria piirtämään kumpikin sydämenpuolikkaan paperille, tulisi hieno temppu! Vaapukka suostui haistamaan sivellintä muttei varsinaisesti ottanut sitä suuhunsa ollenkaan. Banjo otti siveltimen suuhunsa ja veti sillä hiukan lehtiötä pitkin samalla kun pudotti sen maahan. Ehkä koirat kaipaavat aivan uudenlaisia temppuja, tuliko toistoa liikaa jo pallon ja ”sirkus”-tekstin kanssa? Voitaisiin harjoitella tussilla kirjoittamista ja jotakin uutta hienoa, ottaa sitten videolle, vaIkkei sirkukseen niin voisikaan päästä.