Perjantaina 29. huhtikuuta 2011

Sirkustreeni on ollut seis siinä pari kuukautta. Tänään oltiin koirien kanssa pihalla, kun Banjo kantoi K-palikan (niin kuin koira) ulos ja myöhemmin S:n (niin kuin sirkus). Niinpä otin lihapullaa ja SIRKUS-sanan kuutiot. Aluksi sujui jotenkuten, syntyi SIR. Kun kirjoitettiin viereen KUS, vieri I kauemmaksi enkä meinannut saada koiria millään tuomaan sitä takaisin. Lopulta syntyi sana SIRKUS. Kun lopetettiin, haki Banjo vielä sisältä O:n ja sijoitti sen niin, että syntyi sana SIRO. Tassullaan se pyöräytti kirjaimia niin että SIRKUS-sanasta tuli symmetrisempi, mutta kun aioin kuvata, koirat pyöräyttivät kirjaimet pois paikoiltaan. Kovin epätavallisen hidasta oli tänään, etenkin se I, mutta kiva että koirat osaavat! Toivottavasti naapurit eivät olleet kovin kummissaan - koirat jännittivät esiintymistä. vaikkei ketään ollut pihalla.

Oli kiva treenata jotakin pitkästä aikaa. Sanoin koirille, että mitä jos huomenna kirjoitettaisiin ”koira” ja niin nopeasti, että voitaisiin ottaa videolle. Sain ”koira”-sanaan tarvittavan A:n valmiiksi, mutta jäin miettimään: yleensä kun on etukäteen tsempattu, on mennyt näytös ihan penkin alle. Toisaalta kaikenlaiseen esiintymiseen ja sirkukseen tarvitsee juuri tuota, että osaa onnistua silloin, kun etukäteen tietää odottaa esiintymistä. Selitin koirille, että heikun keikun –tyyli on parempi, koska se on niin käytännönläheisen toimelias ja koirani niin taitavia nykyisin, ettei niiden tarvitse tehdä ajatustyötä kirjoittaakseen vaan pikemminkin olla kuutioita tarkkaavaisen toimeliaasti siirtelevällä mielellä. Jos etukäteen suunnittelee liikaa ja keskittyy että teenpä näin tai noin, mutta vain lojuu mietteissään, niin jää käytäntö vieraaksi ja niin ei hermostuksissaan saa tehtyä mitään kunnollista. Kirjoitin Vaapukalle ”koira” paperille ja kehuin sitä, kun se tallusti perässäni keittiöön: juuri noin käytännönläheinen koira tekee mitä tuntuu tilanteessa mielekkäältä, annoin sille puoli lusikallista italiansalaattia selittääkseni, että juuri näin toimitaan tilanteessa luontevasti ja se johtaa onnistumiseen, Vaapukka latki salaatin kuutioita mielessään pohtien ”näin katson tarkkaan kuutiota ja siirrän sitä”. Saa nähdä, miten huomenna käy, jos jo nyt hermoillaan niin paljon, että ruokailukin on mennyt vaikeaksi – tarttis jotenkin tehdä teot helpoiksi eikä vuorenkorkuisiksi. Kävelin sinne tänne: ”hupsin kupsin, teen mitä kulloinkin huvittaa ja mikä kunakin hetkenä tuntuu mielekkäältä”, Banjo kahina sängyn alta kuulosti mietteliäältä sekin.