Torstaina 28. heinäkuuta 2011

Eilen sitten tajusin, etten ole minä iän myötä menettänyt kykyä nauttia kesästä vaan Vala suree, vaikkei sitä ääällepäin näytäkään. Vala haluaisi olla sirkuskoira ja kun sirkukseen ei pääse, niin se on ihan alamaissa tosijapanilaiseen tapaan.
Otin kynän ja paperia ja listasin asioita, joita Vala arvostaa sirkuksessa, sillä ehkä niin löydämme jotakin, mikä sopisi korvaamaan sirkustreenin:
• koirat saavat esiintyä
• aivan uusia hienoja temppuja
• koirat esiintyvät toden teolla edukseen
• parempi maailma tuloksena
• yleisönä lapsia ja koiria
• ihmiset arvostavat temppua ja se vie maailmaa hyvään päin
• omalla tavallaan tehden
• niin hyvä kuin osaa
• esiintymisen meininki toden teolla
• esiintymiseen sekä taitotemppuja että akrobatiaa ja hyvää meininkiä
Tuo viimeisin on käsitykseni siitä, mitä tavoitella, minkä varaan rakentaa, ja nuo muut kohdat sitten lisävaatimuksina, sillä aina kun unohtaa vauhdikkaat tempuyt, touhusta katoaa henki. Toisaalta on kiva tehdä juuri jotain hienoa, tekemisen arvoista arvostettavaa. Luultavasti riittää kasata esitys ja esiintyä sitten koira- ja lastentapahtumissa täällä Savonlinnan seudulla.
Ehkä on niin, että tavallaan olemme tärkeimmän jo opetelleet: koirat voivat tosiaan oppia ihmismäisiä taitoja. Nyt olisi ehkä toisenlainen treeni paikallaan: pitäisi näyttää, että eläimet ovat älykkäitä, ihmisille malleiksi sopivia, eli pitäisi jonkin eläinmäisen varaan rakentaa isompaa kapasiteettia, etsiä temppuja ja tehtäviä, joissa eläimet juuri loistaisivat, ja kirjata ylös eläinmäistä näkökulmaa hyvään tekemisentapaan ym. eläimistä tärkeään. Esim. eilen nousi heti esiin kysymys: miksi suoritusta ja taitoa mitataan ennustettavuudella siis konemaisuudella? Eihän se ole älyä! Tärkeää olisi myös voida rakentaa eläinten kielen ymmärrys ihmisille, vaan onkohan aika iso urakka, vaativa!

Lauantaina 23. heinäkuuta 2011

Näin Eilen match show –ilmoituksen ja niin oltiin tänään sitten Kerimäellä Lamminahon tilalla match showssa pitämässä temppunäytös. Ajattelin että match show olisi pienimuotoinen ja niin se olikin, kai korkeintaan parikymmentä koiraa omistajineen. Ajattelin, että muutama katsoja jossain sivummalla olisi ihan sopiva, kun jos vaikka surkeasti epäonnistutaan. Koirat eivät nukkuneet kunnolla yöllä, kun jännittivät, ja niin ne olivat jotenkin aavemaisen näköisiä. Helle hellitti aamulla ja niin vain esiinnyttiin match shown kehässä ennen match shown alkamista. Koirien piti kirjoittaa ”ruoka” mutta kirjoittivat
ROU
KA
niillä kun usein on hankaluuksia vokaaliyhdistelmien saamisessa oikein. Banjo vielä lopuksi sotki tassullaan koko tekstin. Vaan oli se kumminkin jonkinlainen onnistuminen. Nyt tiedän, että koirani osaavat tsempata. Vaapukka jopa vähensi huimasti toiusille uroksille räykyttämistä siksi, kun sanoin, että on keskityttävä esitykseen. Vaan on se kiva, kun nyt ovat muutkin nähneet, että koirani lähes tulkoon kirjoittavat. Kokemuksen myötä varmaan saadaan esiintymisvarmuutta ja sen myötä osoitettua että tosiaan kirjoittavat!

Tiistaina 5. heinäkuuta 2011

Katselin videolta Britain’s Got Tanlent’in hauskaa sirkustyylistä esitystä, kun kuulin Vaapukan nyyhkyttävän. En ole koskaan kuullut koirien voivan itkeä, mutta toisaalta Vaapukka on japanilaista rotua ja kovin erikoinen siksi, jotenkin ihmismäisempi kuin koirat yleensä. Vaapukka siis nyyhkytti kovin, kun ei pääsekään sirkukseen, näytti ottavan sille tosi koville. Niinpä lohdutin sitä, että voidaan tehdä oma koirien temppunäytös, jota esitetään koiratapahtumissa ja lastentapahtumissa Vaapukka halusi erityisesti esiintyä.
Myöhemmin sanoin Vaapukalle, että jos se haluaa, niin voidaan harjoitella ja yrittää Suomen Talent-kisaan, vaikken oikein ole sitä ollenkaan seurannut. Vaapukka näytti onnelliselta. Pohdin, että se voisi aloittaa esityksen pallolla tasapainoillen. Sitten tehtäisiin joitakin koirille tyypillisiä temppuja kuin olisi tavallinen koiraesitys, vaikkapa jalkojen väli pujottelua. Sitten hämmästytettäisiin kirjoittamalla jotakin. Ja jos aikaa jäisi, niin voisi lopuksi soittaa jotakin.
Jos esityksen olisi oltava lyhyt, niin ehkä koirat voisivat kirjoittaa ONNEA ja soittaa kosketinsoittimella Paljon onnea vaan! Banjo lupasi, että se voisi kirjoittaa tussilla ”minä”, vaikkei se varmaan näkyisi ilman TV-kameraa…

Perjantaina 1. heinäkuuta 2011

Olin eilen Punkaharjulla tanssikurssilla ja siellä oli sirkuslaisen näköinen mies, koko illan oli ihan sirkuslaisen eikä vain sirkusharrastajan näköinen, tanssinkin hänen kanssaan. Mutta hän oli ihan selvästi paholaisenpalvojan tyyppinen, sellainen joka voi tehdä ikävästi toisen arvostamilla asioille, esim. keholle, arvoille, haaveille ja reilulle pelille, ilman muuta syytä kuin, ettei itse arvosta niitä. Oli luksusoloissa olevan tökerön paukapään oloinen kuten kai paholaisenpalvojat yleensäkin. Näytti siltä kuin ammatikseen päivittäin muiluttaisi innokkaita sirkusharrastajia ja – ammattilaisiakin. Pelotti olla tuolla samassa paikassa, vaikka oli paljon väkeä. Samassa porukassa pitkin maata matkaaminen ei olisi ollenkaan mahdollista, niin epäreilu oli tuo sirkuslainen mies. Eli jää nyt sirkushaaveet minulta tähän, ilmeisesti on jäänyt monelta muulta suomalaiselta samasta syystä. Suomalaisten vahvuutena on omakohtaisuus, voisi siksi sirkus olla koko kansan juttu, sellainen, jossa suomenkieliset suomalaiset juuri loistaisivat, tunnistaisivat omat kansalliset vcahvuutensa ja saisivat niiden påohjalta vankkaa asemaa kansainvälisestikin. Mutta kai ulkomaalaiset haluavat sabotoida tämän mahdollisuuden suomalaisilta. Ikävän sirkuslaisen miehen seurassa oli nainen, joka muistutti selvästi lehtikuvassa näkemääni Sirkus Finlandian johtajaa/omistajapariskunnan jäsentä. Oli ruotsinkielisen tyyppinen – siihenkö suomalaisten omakohtaisuuden arvostus kaatuu?