Eilen sitten tajusin, etten ole minä iän myötä menettänyt kykyä nauttia kesästä vaan Vala suree, vaikkei sitä ääällepäin näytäkään. Vala haluaisi olla sirkuskoira ja kun sirkukseen ei pääse, niin se on ihan alamaissa tosijapanilaiseen tapaan.
Otin kynän ja paperia ja listasin asioita, joita Vala arvostaa sirkuksessa, sillä ehkä niin löydämme jotakin, mikä sopisi korvaamaan sirkustreenin:
• koirat saavat esiintyä
• aivan uusia hienoja temppuja
• koirat esiintyvät toden teolla edukseen
• parempi maailma tuloksena
• yleisönä lapsia ja koiria
• ihmiset arvostavat temppua ja se vie maailmaa hyvään päin
• omalla tavallaan tehden
• niin hyvä kuin osaa
• esiintymisen meininki toden teolla
• esiintymiseen sekä taitotemppuja että akrobatiaa ja hyvää meininkiä
Tuo viimeisin on käsitykseni siitä, mitä tavoitella, minkä varaan rakentaa, ja nuo muut kohdat sitten lisävaatimuksina, sillä aina kun unohtaa vauhdikkaat tempuyt, touhusta katoaa henki. Toisaalta on kiva tehdä juuri jotain hienoa, tekemisen arvoista arvostettavaa. Luultavasti riittää kasata esitys ja esiintyä sitten koira- ja lastentapahtumissa täällä Savonlinnan seudulla.
Ehkä on niin, että tavallaan olemme tärkeimmän jo opetelleet: koirat voivat tosiaan oppia ihmismäisiä taitoja. Nyt olisi ehkä toisenlainen treeni paikallaan: pitäisi näyttää, että eläimet ovat älykkäitä, ihmisille malleiksi sopivia, eli pitäisi jonkin eläinmäisen varaan rakentaa isompaa kapasiteettia, etsiä temppuja ja tehtäviä, joissa eläimet juuri loistaisivat, ja kirjata ylös eläinmäistä näkökulmaa hyvään tekemisentapaan ym. eläimistä tärkeään. Esim. eilen nousi heti esiin kysymys: miksi suoritusta ja taitoa mitataan ennustettavuudella siis konemaisuudella? Eihän se ole älyä! Tärkeää olisi myös voida rakentaa eläinten kielen ymmärrys ihmisille, vaan onkohan aika iso urakka, vaativa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti