Tïistaina 29.11.2011

Aikamoinen väite, että koira oppisi puhumaan. Vaan niin on opetustapakin aivan erilainen, paljon parempi kuin tavallinen "Istu, istu nyt, saat makupalan."-koirankoulutus. Näytän mallia koiralle "Kas näin, tee näin." ja riittää, kun koiraa lähtee sosiaalisesti mukaan ja tekee omaehtoisesti jotain sinne päin, jolloin kehun, että juuri noin, ja sanon, että vähän vielä tuota lisää siihen (näytän itse mallia siitä, mitä harjoitella), niin hyvä tulee! Koko juttu perustuu elekielisen keskustelun ja hyvän avaran huomion varaan. Niillä kommunikoidaan tavoitteet ja motivaatio: "näitä tekemisentapoja, näistä elementeistä rakennat!" Paljon jää koiran oman ymmärryksen varaan mutta ollaan koiran omalla kielellä ja niinpä se osaakin monta asiaa itse.
Olen opettanut koirilleni myös ihmismäistä ajattelua perustuen katsomalla maailmankuvan muodostamiseen. Tämän blogin ensimmäisiin merkintöihin hautautuneena tai helpommin saatavilla blogissani Pikakoulu on ajattelukurssi, jonka opit sopivat koirillekin. (Se on alun pitäen maanviljelijöiden avuksi aiottu.) Lähes joka kerran koirilleni ajattelua ja vaativimpia taitoja opettaessani päädyn ohjeistamaan, että ottakaa mallia suomenpystykorvista, kun niillä näkyy olevan kaikista paras hahmotustapa. Myös pikkulinnuilla on kovin hyvä eloisa huomionkäyttö. Samat esikuvat pätevät sosiaalisten taitojen opettelussa. Hyvän huomionkäytön arvostamisen olen aikanaan oppinut lukemalla zenbuddhalaista kirjallisuutta, ja käytännön kokemukseni on osoittanut sen mittaamattoman arvokkaaksi avuksi kaikenlaisten taitojen opettelussa: kokemuksellinen rikkaus, kyky huomata mahdollisimman paljon monenlaista ja kyky ottaa nuo huomiot käytännössä täydesti huomioon.

Sunnuntaina 27. marraskuuta 2011

Talent ei kiinnosta, ei ole mukava tavoite sillä tavoin kuin sirkus ehdottomasti on. Mitä jos keskityttäisiin olemaan savolaistuvia sirkusharrastajia, ehkä silloin menisi oikein?!

Lauantaina 26.marraskuuta 2011

Koirat halusivat katsoa Talent-finaalin. Kun se oli lopussa, sanoi Banjo haluavansa kilpailla Talent Suomessa. Minä siihen, ettei minua hotsita moinen, kilpailkoot koirat itsekseen, jos haluavat. Kun vain opettelevat puhumaan selkeästi, ei minua tarvita kuin taustatueksi ja koirat voivat esiintyä itsekseen. Koirat jäivät miettimään vaihtoehtoa, värväsivät minut valmentajakseen, mutta ajattelivat reenata itsekseen omin päin. Kaikkea kummaa sitä tulee mietittyä!

Banjo sanoi - elekielisesti tottakai - että olisi kivempi jos esiinnyttäisiin kaikki kolme yhdessä, minä myös. Mutta silloin on sama vanha juttu, että minun pitäisi laihduttaa ja urheilla, en halua esiintyä minulle luonteenvastaisen lihavana, kun kumminkin rakastan urheilua yli kaiken.

Keskiviikkona 23.11.2011

Jos sirkustreenistä ei näy tulevan mitään enää, mutta se oli kovin kivaa, niin voisihan laatia oman monipuolisen näytöksen koiratapahtumiin. Silloin mukaan mahtuisi vähän kaikenlaista: kivaa menoa ja taitotemppuja.
Ei olla viime aikoina treenattu, Vala vain on omin päin puhumista treenannut. Hyvällä tahdolla saa siitä selvän vaan ei muuten. Varsinaiseen puhetaitoon on vielä jonkin matkaa.

Koirataidetta (15. heinäkuuta 2011)

Jäiköhän merkitsemättä muistiin, kun Banjo kokeili 15. heinäkuuta vesivärimaalausta. Se maalasi villakoiran ja japaninpystykorvan, molemmat mielestään kätevästi samaan kuvaan ihan niin kuin puhumista opetteleva koirakin sanoo usein kaksi sanaa samaan aikaan, kun se muka on parempi, ilmaisuvoimaisempi niin.
Kuvassa on siis loikova koira, pää oikealle jotakin laiskasti katselemassa ja etutassut näkyvät siinä alla, vasemmalla häntä ja takatassut yhtenä rykelmänä.

Heti perään Vaapukka halusi maalata myös, muttei suostunut ottamaan sivellintä suuhunsa. Niinpä se määräsi värin ja ilmeillään kertoi, miten minun piti maalata. Kun piirros oli valmis, sanoin, että aika hieno, jolloin Vaapukka kertoi, että noin se laittaa turkkiaan hienosti, käytti nyt samaa maalaamiseen, :)

Laitoin molemmat kuvat heti seinälle koirien korkeudelle niiden katseltaviksi.

Perjantaina 11.11.2011

Puupalikat olivat muutaman päivän vain lojuneet lattialla. Pyysin Banjoa kirjoittamaan niistä "koira" etsimällä palikat nostamalla ne reunalle ja kirjoittamalla niistä sanan. Vanha oppi oli hyvässä muistissa vuoden takaa ja Banjo nosteli palikoita ja minä palkitsin vain oikeaan osuneista valinnoista. Osan palikoista se tassulla raapaisi reunalle. Kirjoittaminen valituista palikoista sujui hitaasti mutta sujui kumminkin. Lopputuloksessa oli seassa muutama ylimääräinen palikka, mutta tekstistä sai selvää. Kaipa tuo tuosta harjoitellen! Vaapukka osallistui rakentavasti tassullaan raapaisemalla palikoita oikeaan suuntaan Banjolle malliksi, kiva!

Aiemmin päivällä Vala harjoitteli yksinään erilaisten inisevien ja urisevien äänien tuottamista oppiakseen puhumaan ihmisten tapaan ja ilostui kovin kehuista.

Keskiviikkona 9.11.2011

Kun olen opettanut koiriani lukemaan ja kirjoittamaan, niin on niiden kyky ymmärtää ihmisten kieltä parantunut huimasti. Vajaa vuosi sitten saavuttiin tasolle, jolloin voin kertoa jostakin ideasta koirilleni ihan kuin ihmiselle, jolle asia on uusi ja joka haluaa arvioida, haluaako tehdä sen vai ei, ja sitten kun vuorokausi on kulunut niin ovat koirat tehneet pyydettyä omin päin - ihan kuin arka teini-ikäinen menisi yksinään puolen vuorokauden päästä kokeiulemaan rumpusettiä tai leipomista, jos sellaisista taidoista on ollut perheessä puhetta. Toiveet kommunikaatioyhteydestä koirieni ja eläinten kieltä ymmärtämättömien ihmisten välillä ovat siis korkealla. Nykyisin molemmat koirani osaavat jo niin hyvin kirjoittaa vaahtomuovipalikoilla antamistani kirjaimista sanan, että otin pinet puiset kirjainkuutiot jälleen esiin sillä ajatuksella, että koira poimii niiden kaikkien joukosta itse päättämänsä sanan kirjaimet ja kirjoittaa sen sitten ihan oikeassa järjestyksessäkin. Ihan alkuun olisi harjoiteltava sitä, että antamani sanan, ilmeisesti "Banjo", kirjaimet poimii ja kokoaa sanaksi. Kaukaisempana haaveena on tussilla kirjoittaminen, josta Banjo on oppinut alkeita, muttei ole sen enempää harjoitellut.
Molemmat koirani osaavat olla järkeviä ihmisten tapaan, joten ihan kunnollinen kommunikaatioyhteys voisi syntyä. Sitä vain olen jännännyt, että millainen. Eilisiltana Banjo loikoi sirkuspallin vieressä, kun se yllätti minut ylen positiivisesti kysymällä eläinten tapaan, että mitä käy, jos tietokoneet eivät ymmärrä eläinten kieltä, eivät reagoi el'imiin mitenkään, miten käy silloin eläinten oikeuksien ja miten käy kaikkien, jos eläinten tervehdyttävä vaikutus jää pois, linnut kuulemma ovat huolestuneita, että mitä jos linnunlaulua ei enää kuunnella. Uskomattoman hieno kysymys ja olennainen! Yritin eilen kirjoitella jotakin aiheeseen ratkaisuksi ja tänää esitelmöin aiheesta ystävälleni puhelimessa, tietokoneiden tulevaisuudesta siis. Jos Banjon kysymykset ja aatokset ovat tuota tasoa edes osan aikaa, niin tuleepa superkiinnostava kommunikaatio!

Lauantaina 5.11.2011

Katselin Banjon seurana telkusta Talent Suomea, mutten edes jaksa katsoa sitä, jotenkin siitä vain ei innostu vaan jää apea tylsistynyt mieli, motivoitumaton, ihan vastakkainen kuin sirkusinnostus. Minulle ei kai sovi tuollainen koululaismainen kisa, vaan vain eläinten kanssa kommunikointi, eläinten älyn näyttäminen tavalla, joka tekee ihmisille mahdolliseksi seurata eläinten jalanjälkiä.

Perjantaina 4.11.2011

Miksi sirkusta? Onko hassua, että akateemisesti koulutettu aikuinen ihminen, joka oli aikanaan hyvä koulussa, arvostaa sirkusta yli akateemisuuden? Mitä ihmeen hyötyä on opettaa koira tasapainoilemaan pallolla jne.? Eikö ole kyse pelkästä hassusta päähänpistosta, henkilökohtaisesta mieltymyksestä - on se sitäkin! - eikä järjen valossa varteenotettavasta yhteiskunnan ilmiöstä? Kun vaikka opettaa koiraa tasapainoilemaan pallolla, opettaa jotakin, missä tarvitaan paljon monien taitojen yhteisiä peruskomponentteja, eli kun osaa yhden taidon, osaa myös melkein täysin monta muuta. Eli on kyse taitojen näyttämisestä ja niiden opettamisesta muille, mallina olemisesta. Esimerkiksi pallolla tasapainoilemiseen tarvitaan herkkää huomiokykyä ja nopeaa reaktiokykyä, jotka ihan sellaisinaan sopivat esimerkiksi ajattelun taitojen perustaksi, varsin korkealaatuisen ajattelun. Hyvin sujuva on näyttävä, josoikein rattoisasti sujuu eli kun etsitään kivaa esiintymistyyliä, etsitään hyviä tekemisentapoja, joista kannattaa muiden ottaa mallia - juuri siitä luontomme kertoo, kun pidämme herkkää ja tunnelmallisen hyvin havaitsevaa kauniina. Kun teko rimmaa tehtävän kanssa, tuo luontainen symmetriatajumma tietoa tekemisentavan rakenteitten sopivuudesta juuri siihen tehtävään. Lapsena opimme muilta elämisen perustaitoja, aikuistuessamme osoitamme hallitsevamme yhteiskunnassa elämisen vaatimat taidot, sitten uraudumme arkeen, kunnes vanhenemisen myötä löydämme omia tekemisentapoja ja omaa näkemystä lisääntyneen kokemuspohjamme avulla. Ehkä sirkus siis sopisi juuri vanhuksille eikä vain lasten katsottavaksi, tai no ehkei 40+, jolla on jo 20 vuoden kokemus aikuisten taidoista, ole vielä vanhus mutta vanhuksille sirkus sopisi myös, ehkä parhaiten. Mikä siis olisi varteenotettavampaa kuin taidon vaaliminen, pärjääminen jossakin, missä saa kulkea omia teitään ja missä paras valitaan, vaikkei se olisi jokaisen toistettavissa? Millä on akateemisestikaan väliä, jollei älyä ja taitoa sekä omakohtaisuutta ja kunkin yleisön jäsenen oman arvostelukyvyn tukea arvosteta?

Torstaina 3.1..2011

Miestuttavallani oli musitaakseni kaksi kissaa, joten en malttanut olla ohjeistamatta niiden opettamisessa tasapainoilemaan pallolla, jotta ehkä saataisiin kahden koiran ja kahden kissan sirkusesitys, mihin tuo vastasi, ettei hänellä ole kissoja, pah! Mutta tässä ohje kumminkin. Luin sen Banjolle kahteen tai kolmeen kertaan ääneen hitaasti ajatus ajatukselta ja Banjo ainakin näytti siitä oppivan.
"Kullannuppu lemmikki on helpompi opettaa kuin raggari, sillä
rakastettavalla otuksella ö herkkä avara huomio, joka on taidoille
otojinen, kun taas ikävä otus on pïttaamatö ja jää siksi kömpelöksi.
Jos opettaisit kissaa tasapainoilemaan voimistelupallolla, niin sen on
opittava mukavuudenhaluinen turvallisuudentunne pallolla, valuttava
alas kuin karvar2tti eikä kulmikkaasti pongahdettava kuin puukalikka,
pidettävä itse tasapainoa kuin vaikkapa sylissä, liikutettava
tassujaan pallon liikkuessa kuin turvallirilla rantakivhllä tepsuttava
ja oltava rennon pörröisen näyttävä. Näistä osista rakent8 tuttuuden
myötä koko sirkusesitys. Onnea matkbn! Pallo halpakaupassa n. 10e."
Sanoin koirille, että on esiintymisen kannalta hyvä, että niillä on ihan erilaiset rodunomaiset tyylit, pystykorvan ja villakoiran, niin esityksessä voi kumpikin loistaa omalla tavallaan: "Katso tuota, miten kivasti... Ja tuo, miten hauska!", olla omalla tavallaan kiehtova kohokohta kumpikin ja kummallakin omat bravuurinsa, osin oman tyylin, osin erikoistaitojen ja osin omien toiveiden mukaan valitut, joissa erityisesti loistaa, esiintyä. Kun omat toiveet tulivat puheeksi, Vaapukka heti siihen kommunikoi, että se oikeastaan haluaisi kirjoittaa sekin, vaikkei ole yhtä sukkela siinä kuin Banjo. Minä siihen, että opettelepas sitten tarttumaan palikoihin suullasi. Vaapukka, että voi hän kyllä, jolloin otin V-palan niin kuin Vala, kun se on joskus noutanut sitä, ja käskin Banjon sirkuspallille ja aloin leikittää Vaapukkaa kuutiolla. Vähän ajan päästä se retuuttikin V-palikkaa suussaan, jolloin kehuin kovasti ja Banjokin tuli siihen tueksi. Kehuttuani ohjasin Banjon takaisin sirkuspallille, mutta Vaapukka meni sille ja Banjo oma-aloitteisesti toiselle pallille ja pääsin hakemaan koiranherkkua niille palkaksi.

Keskiviikkona 2.11.2011

Ajattelin ihan vain treenata jotakin, jotta ylipäätään tulisi treenattua, ja nostin Banjon ja sitten Vaapukan pallolle, muttei niin kovin hyvin sujunut. Otin kumminkin kirjainkuutioita ja sanoin, että kirjoittakaa "Savo". Hetken aikaa kuutioita sinne tänne pyörittelivät ja saivat sitten vikkelästi aikaan kuvan tekstin SAVO. Komensin koirat äkkiä pois tekstin luota, jotteiuvät valmista kirjoitusta turmelisi. Vähän on hassu kirjoittaa Savo, kun on itse pääkaupunkiseudulta, mutta tulipahan niin selkeä kuviuo kirjaimista, että tietää kuka hyvänsä, että kirjoitus on tuollaisena juuri valmis, niin kuin koirat tarkoittivatkin.

Tiistaina 1.11.2011

No taas on kulunut aikaa treenaamatta. Ihan ekaks kun aloitettiin, haluttiin näyttää, että raja ihmisen ja eläinten välillä on häilyvä. Sitten sirkustreeni oli niin mukavaa itsensä toteuttamista vapaasti, että treenistä tuli itseisarvo. Kumminkin tärkeimmälta tavoitteelta edelleen vaikuttaa luoda kommunikaatioyhteys jota ihmiset ymmärtävät ihmisten ja eläinten välille. Ja toki uskon luominen eläinten ylivertaiseen älyyn, osin kirjoittamalla älyn teoriaa ja osin opeuamalla eläimille ihmismäistä ajattelua ja näyttämällä että ne tosiaan ymmärtävät tuoreeseen elämänviisaaseen tapaan. Eli sekä kirjoittamista että temppuja ja videointia.

Vaapukkaa kiehtoo sirkus, mutta se ei oikein tiedä, mitä asian kanssa tehdä.

Koirien toivomuksesta sirkuspallo on saanut olla keskellä lattiaa pari viimeistä päivää, mutta vaikkei olla kirjoitettu mitään, niin jostakin oli ilmestynyt A-kirjain sen viereen. Banjo on muina miehinä kuin ei olisi virallisesti sitä siihen tuonut, mutta katsoo sen olevan kannanotto sirkusharrastuksen puolesta.