Aikamoinen väite, että koira oppisi puhumaan. Vaan niin on opetustapakin aivan erilainen, paljon parempi kuin tavallinen "Istu, istu nyt, saat makupalan."-koirankoulutus. Näytän mallia koiralle "Kas näin, tee näin." ja riittää, kun koiraa lähtee sosiaalisesti mukaan ja tekee omaehtoisesti jotain sinne päin, jolloin kehun, että juuri noin, ja sanon, että vähän vielä tuota lisää siihen (näytän itse mallia siitä, mitä harjoitella), niin hyvä tulee! Koko juttu perustuu elekielisen keskustelun ja hyvän avaran huomion varaan. Niillä kommunikoidaan tavoitteet ja motivaatio: "näitä tekemisentapoja, näistä elementeistä rakennat!" Paljon jää koiran oman ymmärryksen varaan mutta ollaan koiran omalla kielellä ja niinpä se osaakin monta asiaa itse.
Olen opettanut koirilleni myös ihmismäistä ajattelua perustuen katsomalla maailmankuvan muodostamiseen. Tämän blogin ensimmäisiin merkintöihin hautautuneena tai helpommin saatavilla blogissani Pikakoulu on ajattelukurssi, jonka opit sopivat koirillekin. (Se on alun pitäen maanviljelijöiden avuksi aiottu.) Lähes joka kerran koirilleni ajattelua ja vaativimpia taitoja opettaessani päädyn ohjeistamaan, että ottakaa mallia suomenpystykorvista, kun niillä näkyy olevan kaikista paras hahmotustapa. Myös pikkulinnuilla on kovin hyvä eloisa huomionkäyttö. Samat esikuvat pätevät sosiaalisten taitojen opettelussa. Hyvän huomionkäytön arvostamisen olen aikanaan oppinut lukemalla zenbuddhalaista kirjallisuutta, ja käytännön kokemukseni on osoittanut sen mittaamattoman arvokkaaksi avuksi kaikenlaisten taitojen opettelussa: kokemuksellinen rikkaus, kyky huomata mahdollisimman paljon monenlaista ja kyky ottaa nuo huomiot käytännössä täydesti huomioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti