Kuva ehkä viikon takaa, vai milloin lieneekään. Koirat alkavat jo osata rimmata värejään, tosin osan aikaa vasta. Vaapukalla on vielä totutteleminen uuteen väritykseensä ja Banjon turkkia pitäisi trimmata nyt, kun pakkaset ovat jo ohi. Kivoin juttu tässä on, että tulos näkyy muodostuvan näyttäväksi ja ainakin Banjon tyyli näkyisi olevan parhaimmillaan juuri silloin, kun se on juuri oma perusitsensä. Vaapukka vielä miettii ja kokeilee. Tärkeää on, että löytää jonkin tavallisen elämän osana olevan tyylin, joka on näyttävä, niin etteivät tyylikysymykset pääse viemään energiaa mahdollisesti valmistuvalta esitykseltä. Ei kyllä olla treenattu mitään, vähän vain joskus haaveiltu. Jos haluaisi ensi vuodeksi sirkukseen, niin koe-esiintyminen olisi tänä kesänä, olisi siinä puuhaa, kun koko esitys on alkutekijöissään, temput aihioina tai alustavina suunnitelmina vain ja esiintymiskokemus puuttuu kokonaan, samoin häiriöihin totuttelu. Mutta olisi se niin kovin kiva...
Vaapukan väri vaihtelee kyllä toivottomasti valaistuksen mukaan. Äsken katsoessani sen etuosa oli aivan vaaleanharmaa, keskellä tarkkarajainen tummanruskea alue ja takaosa kukertava violetista oranssiin - voi itku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti