SUnnuntaina 29. huhtikuuta 2012 - Näin opetat itse!

En tiedä, mutta yksi juttu voi olla, että joku haluaisi ostaa koirani,
kun ne ovat niin opetettuja, mutta luulen, että opetustulos on lähinnä
omista taidoistani kiinni ja suhteestani koiriini eikä niin pelkkien
koirien varassa - ainakin näyn osaavan opettaa samoja juttuja muille
koirille, kun kadulla "jutellaan" niiden kanssa.

Eli osaisin varmaan opettaa jonkun muunkin ihmisen koiran, sellaisen, johon hänellä olisi hyvä suhde ja joka osaisi edes jollain lailla noutaa, mieluiten makupalapalkalla. Toki voisi koiran opettaa itsekin, jos vain osaisin neuvoa, miten. Pääasia on näyttää itse mallia: katson eloisilla silmillä, huomaan muodot, mietin oliko muoto se jota haen, mikäköhän muoto tuo on muistanko, miten sana kirjoitettiinkaan, onko tässä nyt ne kirjaimet, jaq mitä vielä? Käytännön töiden moodi ainakin lisäksi, sillä palikoiden siirtely on työtä sekin, ihan erilaista kuin kirjoituspöydän ääressä istuminen, kivempoaa toki! Lukemaan opettelussa ei riitä, että tunnistaa tuttujen sanojen kirjaimet, äänteet ja itse sanat ja ilmiöt, joihin ne viittaavat, vaan on kirjainjonon nähdessään ajateltava sitä äänteinä ja äännetyn sanan hahmosta MUISTETTAVA SANA PUHEESSA KÄYTETTYNÄ JOTTA MUISTAA SEN TUNNELMAN JA YMMÄRTÄÄ SITÄ KAUTTA MERKITYKSEN. Tästä pitää näyttää koiralle mallia, katsoa tarkkaan jotta osaa kehua sitä oikeanlaisesta ideasta sen yrittäessä. Ja pitää puhuen kertoa siltä varalta, että se ymmärtää juuri nyt tsempatessaan puheesta paljon enemmän tai ainakin koska se haluaa harjoitella puheen ymmärtämistä juuri nyt tässä aihepiirissä. Palkita pitää jokaisesta ensimmäisestä onnistumisesta hurjan hyvin, esim. pihvillä ja isoilla kehuilla & maineella, ja jättä asia hautumaan, jotta seuraavan kerran tsempatessaan onnistuisi taas. Ei saa vaatia toistoja ennen palkkaa, koska koira oppii onnistumisistaan eikä isosti tsempatessaan halua yrittää kovin montaa kertaa, koska sen huomio väsyy tavallista herkemmin ja voi olla että se on taitojensa ylärajoilla. Ylipäätään uuvuttavat toistot vähentävät huomion tarkkaavaisuutta ja heikentävät siten oppimiskykyä. Kiehtovat uudet haasteet kohottavat koiran älyä huimasti, kunhan se saa valtavasti kehuja lupaavista aluista!  Laskurin mukaan tätä blogia on katsottu 1655 kertaa, aika monta kertaa siitä varmaan minä itse kyllä, mutta monta kertaa kumminkin. Kommentoikaa, kuka lukee ja miksi sekä mitä ajatuksia blogi herättää.

Keskiviikkona 18. huhtikuuta 2012

Kokeiltiin kirjoittamista monen kuukauden tauon jälkeen. Poimin kirjaimet sanaan "koira", mutta aluksi koirat kirjoittivat vain epämääräisesti IKORA, kunnes tavasin sormella kirjainkuutioita osoittaen sanan KOIRA, jonka jälkeen se lopulta onnistui.

Tuli taas näköjään kuviokirjoitus. HetjVähän myöhemmin oli jompi kumpi koiristani siirtänyt keskimmäiset kirjaimet (O ja I) vierekkäin, jolloin syntyi uusi symmetrinen kuvio. Koirat tuumivat, että villieläimet osaavat hyvin tällaisia kuvioita, niiltä ovat oppineet taitonsa.
Vähää myöhemmin kokeiltiin harjoituksen vuoksi toista tuttua sanaa, joka oli vaikkapa "sirkus". Koirat tuottivat mahdottoman kuviokirjoitusvoittoista tekstiä, jossa luettavuus jäi ristisanatyylin jalkoihin.

Loppujen lopuksi saatiin jonkinlainen tekstikin:

Näytti siltä kuin koiria olisi alkanut kiehtoa ajatus esiintymisestä jossakin koiratapahtumassa.

Tiistaina 17. huhtikuuta 2012

Koirien koulua ajatellen tulin kertoneeksi koirilleni tietokoneista: että ne tekevät vain aivan yksinkertaisia tekoja oj´hjeen mukaan eivätkä osaa muuta: esim. piirtävät värillisen pisteen ohjeen mukaan tiettyyn kohtaan ja saavat niin pisteistä aikaan kuvan tai vain kirjaimen, ja että tietokonetta voi kehottaa piirtämään ruudun, josta saa vaikka nettiyhteyden painamalla nappia "yhdistä nettiin" ja nettisivujen nimilistasta sitten voi selaimessa valita, mitä sivua haluaa lukea... Koirat jäivät hiljaisiksi ja mietteliäiksi, kai niiden tiedonjano sammui tältä osin näin ainakin näin alkuun.

Perjantaina 13. huhtikuuta 2012

Haaveenani on, että ihmisten koulun saisi lyhennettyä murto-osaan nykyisestä 9 tai 12 vuodesta. Tarjoaisikohan koirien koulu mahdollisuuden laatia esim. vuoden mittainen vaihtoehto ihmistenkin koululle? http://pikakoulu.blogspot.com
Silloin saisi puhumaan opettelu olla tärkeä osa koirienkoulua, niin saataisiin vaativuustasoa nostettua kiehtovammaksi ja vikkelämmäksi. Myös tussikirjoitusta pitäisi opetella tottakai. Koirat viestivät haluavansa keskustelevaisen koulun eikä luennoivan. Se on hyvä, sillä niin tulee valittua kiehtovampia kysymyksiä. Vaapukan ensimmäinen kysymys oli: miksi lapset eivät pidä koulusta? Koulua on liikaa ja se on rankkaa, elämänkielteistä.
Vaapukkaa surettaa, kun näyttääs siltä, ettei se päässyt sirkukseen. Ehdotin, että voidaanhan me treenata koe-esiintymiseen niin kuin viime vuonna oli tarkoitus tai perustaa oma pikku show koiratapahtumiin ja lastenjuhliin. Mutta Vaapukka on alakuloinen kuin koululainen - juuri tuo ongelmallisuuden määrä koulussa olisi karsittava pois ja tehtävä jotakin motivoitua sen sijaan! Mietin, että koira ei ehkä halua treenata koulumaisesti puurtaen vaan inspiroiduimpia kohtia myöten vain. Mutta toisaalta pitkälle olemme jo päässeet, nyt olisi ehkä aika pohtia eläinten asemaa uudelta kannalta: on jotakin, mitä voimme opettaa eläimille ajattelusta, kommunikaatiosta ja ihmisten taidoista. Olisi kai aika luoda uusi näkemys siitä, millainen eläin on: miten hieno, upea, miten elämänviisas ja valtavan taitava, miten sosiaalinen, tunteva ja kommunikaatiotaitoinen,... Ei hyödytä opettaa koirille ihmisten koulua, olisi sen sijaan luotava uusi paljon paremmin motivoitu reitti. Moni ihmisten koulun asia on vain päähän kaadettu, kun tuokin kai pitäsi oppia ja tuo, mutta keskustelut koirieni kanssa ovat paljon paremmin olennaiseen ja motivoituihin asioihin pitäytyviä, paljon parempi pohja koulun luomiselle olisi tämä näkökulma varmaan... Mutta sitä pitäisi erityisesti miettiä, miten olla mallina eläimille, miten olla luomassa tietä, jota niin villit eläimet kuin koiratkin ja muut lemmikit voisivat kulkea.

Maanantaina 9. huhtikuuta 2012, 2. pääsiäispäivä

Kokeeksi nostin Banjon pallolle muutamaan kertaan. Ei sujunut kovin hyvin, mutta ehkä vähän paremmin kuin edellisellä kerralla. Hoksasin viimein, että yhteispelimme puutteesta on tuo edistys kiinni. Kun kuuntelevuuteen ja ohjaukseen, etenkin mielentilanneuvomiseen kosketuksen ja esimerkin avulla, panostaa, niin luulisi tuon pallotempun aukeavan siit. Makkaransiivupalkka. Vala ei halunnut treenta heti Banjon jälkeen, kun saa siitä huonoa mallia, ja sitten myöhemminkään se ei ole ollut treeni-intoinen.

Lauantaina 7. huhtikuuta 2012, lankalauantai

Tässä joku päivä vaapukka tuumi, että haluaisi oppia laulamaan. Ohimennen näytin sille mallia siitä, miten laulun mielentilaa kuvastava ääni luonnostaan syntyy. Eilen se esitti saman toiveen uudelleen ja niinpä makkaransiivun palasien palkalla kokeiltiin molempien koirien kanssa laulumielikuvien ja hiukan äänenkin tuottamista, mutta enimmäkseen täysin hiljaista oli ja äänet, joita syntyi, eivät edes muistuttaneet minkäänlaista laulua, vaan lähinnä haukahduksia tai urahduksia. Toivottoman kaukana on tavoite, mutta toisaalta on kiva kokeilla jotakin haastavaa. Puhetaitoahan tuo voisi hyvin auttaa ja silloin oltaisiin jo paljon lähempänä aitoa ihmisten silmin havaittavaa keskustelua, mikä kai olisi koirien oikeuksille kovin tärkeää, molemmat koirani kun ovat fiksuja ja järkeviä, mutteivät kaikkien kanssa kommunikaatioyhteydessä sen enempää kuin eläimet yleensäkään.
Laitoin sirkuskuvakirjan postiin ja jäin miettimään, että vuosi treenitaukoa on kyllä kovin pitkä aika. Rutiini on haihtunut ja tuntuu, että ollaan kasvettu johonkin toiseen, keskustelevampaan älyllisempään sfääriin, kun vanhat temput eivät enää vaikuta hienoilta vaan rutiinilta. Ollaan yrittämässä jonnekin ihmisten ja eläinten välisen kommunikaation suuntaan. Sirkus on hieno, mutta pikemminkin mieltymys kuin suurin toive. Kaipaisimme hienomia temppuja, jotta treeni olisi kiehtovaa. Nyt olen vuodessa paljon oppinut eläinten kieltä ja koirat ovat oppineet ökyiksi, mutta ovat myös oppineet esiintymistaitoja, luulen.

Perjantaina 6. huhtikuuta 2012, pitkäperjantai

Laadin myös valokuvakirjan koirien sirkuskuvista, mutta en tiennyt mitä sille tehdä, kun siinä oli enimmäkseen samoja kuvia kuin kansiossa jo oli. Niinpä päätin lähettää sen Sirkus Finlandian väelle jonkinlaiseksi kiitokseksi, sillä juuri sieltä sähköpostiini saamani lyhyt vastaus aloitti koko treenin ja tuki sitä innostavalla tavalla. Ajan myötä sirkusidea kiehtoi aina vain enemmän, kun koirat oppivat sirkustyyliä, mutta vuosi sitten treeniputki katkesi ja niin vain on, ettei sen jälkeen treenistä ole tullut mitään. Raapustin siis kuvien alle selityksiä ja kaivoin jostakin Sirkus Finlandian postiosoitteen, mutta se ei ollutkaan enää Mustio vaan Bollsta - jäin aprikoimaan, että merkitseekö tuo, että mukaan mahtuisi mm. ei-musta pallolla seisova koira Vaapukka? Aikamoisen iso rooli noin meille, mutta upea, ei olla taidettu itse ansaita, vaan Barack Obaman kirje, jonka sirkuksellekin lähetin, lienee syynä, osaankohan ollenkaan olla oikealla tavalla? Vaapukka on kyllä hieno otus, sirkuksen sydämelleen ottanut, varmaan hyvä malli muille ja huolehtivaisen luonteensa vuoksi esikuvaksikin sopiva - kenelle? Koirille ja lapsille, mutta kumminkin... Lapsethan kuuluvat sirkuksen harrastajiin, vaikka taito lienee enemmän vanhusten alaa. Ohhoh, no joo, kantsiskohan sittenkin treenata sirkukseen, pallolla tasapainoilu valmiiksi ja kaikki muu hieno! Aukeaisikohan treenitauko tästä, tarvitsiko Vaapukka tukea ja arvostusta vai mikä on? Jaa-a... On se Sirkus Finlandia vaan hieno, isoon rooliin jouduttiin, tai ollaan yrittämässä, omissa silmissä isoon, jos nyt sitten taaskaan saadaan treenin langanpäästä kiinni.

No, kokeiltiin sitten sitä palloa. Vaapukka ensin sulatteli aikansa uutta tilannekuvaa ja näytti tuumivan, että nyt olisi tilaa treenata sirkustemppuja, kun se koki saaneensa riittävästi tunnustusta. Otin Banjon ensin syliin ja koetin saada sen pitämään itse tasapainoa. Sitten käsieni tunnelmalla ohjeistin oikeassa tavassa olla pallolla ja sain sen osan aikaa rennommaksi ja herkemmäksi, oli kuin yhteispeli olisi tässä välissä parantunut. Kokeiltiin pallolta alas valumista kolmelta eri puolelta ja sitten pariin kertaan taspainon pitämistä pallolla. Banjolla oli tassut vierekkäin ja se itse korkealla oikein pitkien ja aika jäykkien tassujen päällä, on siinä vielä opettelemista! Makkaransiivupalkka. Sitten kokeiltiin Vaapukan kanssa. Se alkaa jo osata ohjata palloa allaan painamalla sitä eri puolilta, mutta lähinnä ohjeeni mukaan ja aika vaihtelevalla taidolla. Kokeiltiin pariin kolmeen kertaan, makkaransiivupalkka. En nyt osaa sanoa, saadaanko tässä treenin langanpäästä kiinni vai ei, mutta ainakin nyt on kokeiltu ja aika näyttää, saadaanko ryhdyttyä treenaamaan. Banjon turkki ainakin on kunnostettava joka tapauksessa.

Torstaina 5. huhtikuuta 2012, kiirastorstai

Tilasin paperikopioita koirien sirkuskuvista, parikymmentä kahdella eurolla, ja laitoin kansioon, voi, että ovat upean näköisiä! Oli mahtavaa treenata "sirkukseen", tekisi mieli tehdä jotain samantapaista uudelleen, joko jatkaa samaa tai sitten jotain muuta kivaa, mutta jos ehdotan edes retkeä, niin koirat tuumivat, etteivät viitsi. Ne ovat omaksuneet jonkin uuden tärkeilevän keskustelevaisen roolin ja usein huomauttelevat kaikenlaisesta, mitä olenunohtanut tai mitä ne toivoisivat minun tekevän ja kamalan kivoja niiden mielipiteet usein ovat, tulee jotenkin harmonisempi täydempi olo, onnellisempi kai vain siihen tapaan kuin luonto tekee onnelliseksi, ehkä se oli jotakin sellaista se sirkustreenin hienous myös, kiva kun on eläimissä ystäviä jotka sydämellään kuuntelevat ja sulattelevat tärkeiksi kokemani asiat, ihan kaikenlaiset, ruuastakin jopa ja omasta roolistaan vahteina.