Perjantaina 9. elokuuta 2013

Banjon kirjaa
Koirien treenipäiväkirja 9. elokuuta 2013
Banjo tuumi tänään, että se voisi kokeilla kirjoittaa sen kirjan, jota on mietitty, että se varmaan osaisi tehdä: muutama yksittäinen tussilla kirjoitettu sana kuten "minä" jne. ja sitten pidempiä tekstejä.
Otin paperia ja vaaleanpunaisen tussin sekä herkkupaloja, joita eilen pitkästä aikaa ostin, ja sanomalehden lattian suojaksi. Annoin Banjolle makupalan palkaksi, kun se tarttui tussiin suullaan. Yritin saada sen tekemään paperille jäljen, mutta se näkyi olevan hakemassa isompaa ideaa kirjoittamiselleen. Kun ehdotin, että se kirjoittaisi vaikkapa "MINÄ" kuten se oli pari vuotta aiemmin jo yrittänyt, niin se heti piirsi paperin ylälaitaan suoran viivan kuten englannin "I". Toista ideaa en saanut sitä ottamaan samalla treenikerralla, eipä minulla ollut ehdotuksia mielessäkään. Treenasin Vaapukan kanssa tussin ottamista suuhun makupalapalkalla.
Kehuin anjoa siitä, että treenin alku oli loistava: paljon hyvin mietittyä ideaa ja toimiva toteutus!
Mentiin aamukävelylle ja mietittiin kolmisin äänettä toki, että ehkä Banjo voisi kirjoittaa kirjeen, "HEI" siinä lukisi, tuumi Vaapukka, ja sen voisi Banjon mielestä lähettää entiselle miesystävälleni tai sitten ehkä suureellisesti Suomen Kennelliiton puheenjohtajalle, jos se sinne kelpaisi, olisihan se komeaa...

Kuvan lataaminen ei näytä onnistuvan. Ei ollut kummoinen kuva, mutta siitä näkyy, että tarkkuutta on Banjo yrittänyt vaan ei ole paljoa vielä(?) osannut.

Eihän tuo niin kummoisen näköinen paperin yläreunassa ole, mutta jotenkin suurisuuntainen tyyli. Banjo siis kertoi viivan vetämistä edeltävällä sekunnilla, että englanniksi kirjoittaa "minä", kun se on helppo aloittelijan tauon jälkeen tehdä, niin kuin olen sille joskus kertonut. Ehkä tuo siis on ensimmäinen sen tussilla kirjoittama kokonainen sana, ensimmäinen koiran kynällä kirjoittama sana, ostin sille pekonihampurilaista, Vaapukka söi myös. Ei tuo niin kummalta näytä, mutta Banjo on tosi fiksu, voisi oppia paljon! Hyvä vaalia hyvää alkua, sillä ideaa tässä ainakin oli ja käytä'nnön teot samassa linjassa idean kanssa ja toimivia, joten jonkin verran motorista harjaanusta tussin käytössä, niin Banjo saattaa jo osata sitten pian paljon.
Joitakin viikkoja sitten sanoin Vaapukalle, että jos se olisi harjoitellut tussilla kirjoittamista nämä kaksi vuotta, mitä meillä on ollut taukoa, niin se olisi hyvin ehtinyt oppia ja kirjoittaa itse kirjan, jos kerran Banjo ei olisi viitsinyt. Sekö tässä innosti kirjoittamaan?
Banjo muuten tuntee nuolen. Tarkoittiko se kommunikoida, että lisää seuraa, kun ei isompaa ideaa näin äkkiä keksinyt?
Koirien kirjoitusharrastus on jotakin suurisuuntaisempaa kuin pelkkien tikkuviivojen piirtely. Siinä rakennetaan pohjaa, jolta ihmiset voisivat oppia eläimiltä kaikenlaista hienoa, kovin vaativantasoista älyllisesti ihmisille. Luonnolliset hahmotustavat, joita luonto, tunteet, tunnelmataju, elekieli, musiikki, vaiktelmien kieli jne. ovat, ovat ajattelukyvyn perusta, sen kivijalka, jonka varaan äly rakentuu, siksi eläimiltä, etenkin villieläimiltä on ihmisillä paljon oppimista. Koirien kirjoitusharrastus ei siis rakennu palikkamallisen hahmotustavan varaan vaan koettaa etsiä reittejä, joita pitkin rakentaa osaamista elämille ja suurempaa eläinmäistä älyä ihmisille, ja toki lemmikkikoirille myös, ja työkoirille mikse3i myöskin, vaikka poliisikoirat taitavat olla aikamoisen fiksuja.
Banjo ei muuten lue englantia, tämän yhden jutun se vain oli kuullut minulta.

Onkohan sittenkään hyvä, että koira kirjoittaa kirjan? Eikö silloin vain turhaan opeteta lukuisia koiria, apinoita, kissoja, papukaijoja ja delfiinejä lukemaan, kirjoittamaan ja ylipäätään opiskelemaan ihmisten juttuja ihmisten tapaan, joskus ikävinkin keinoin, ikävät ja typerät ihmiset, jotka eivät osaa eläinten kieltä. Eikö silloin ole menty juuri väärään suuntaan? Oli tarkoitus opettaa ihmiset KUNNIOITTAMAAN ELÄINTEN ÄLYÄ ELÄINMÄISISSÄ ASIOISSA, ei ihmisten jutuissa, oi tarkoitus opettaa ihmiset ottamaan mallia eläinten viisaamista kokonaiskapasiteettia kasvattavista tekemisentavoista ja eläinten suuremmasta elämänviisaudesta, luoda tie parempaa, kohti terveempiä luonnollisia rikkaita elämäntapoja. Eikö siihen sopisi paremmin suoriutuminen joissakin eläinmäisissä taitotempuissa?! Todellakin.
Monet koirat haluavat osallistua ihmisten elämänpiiriin ja haluavat statusta ja vaikutusvaltaa omaan elämäänsä ja ihmisperheensä elämään. Haluavat siis oppia ihmisten juttuja liikaakin, missä vaarana on koiramaisten elämänviisaiuden vahvuuksien menettäminen.

Tulipa tästä mieleeni, mitä olen eläinten näkökulmaa opetellessani mm. uutta oppinut. Koirathan siis nostavat koipea ja merkkaavat, jättävät viestejä toisten koiries luettavaksi kuten "Tässä kulki äsken iso koira ohitse, huh!" ja toki, että "Banjo tässä, tällanen kuivakka aprikoosinharmaa nelivuotias urosvillakoira, älyllinen ja taiteellinenkin." Elikkä tuon siis opin, että mitä vietejä jättävät ja ainakin osin miten: Pissaan erittyy hormoneja juuri sillä sekunnilla kun koira pissaa, mistä toiset koirat tuntevat tuon tunnetilaa kuvastavan hajun. Eli iso musta koira on äskeinen säikähdys ja sitten leppeämpi, että huh meni ohitse -ilmapiiri ja "tässä näin" on leppoisa tässä oleillaan ilmapiiri siinä kontekstina. Ja tuo, millainen koira merkin jätti on samanlainen juttu kuin ihmisen olemus, joka kertoo tyypillisen elämäntavan, jolla on tyypillinen tunnevirrensä ja elämänpiirinsä, reaktiotapansa, sosiaalisuudentyyppinsä, kiinnostuksensa piiri jne. jolla kaikella on oma tunnelmansa ja siis myös elämän tuolla tapaa virittymisen & olojen ja tilanteitten haju, hormonaalinen ja tunne-elämää kokonaisuudessaan kuvastava hajujen kirjo. Mielenkiintoisdta mielestäni. Näin ovat koirani olemuksellaan kertonweet kävelyllä käydessämme vähitellen kuvan muokaten ja lisää selittäen. Jotain sukua se on sille, miten varpuset viestivät olemuksellaan ja viserryksellään elämänsä kuvioita ja nykyhetken oloa.