Torstaina 5. syyskuuta 2013

Tavallinen koirankoulutus ei enää jaksa motivoida. Siinä koiran ja omistajan suhde on mekaaninen, ei niin sosiaalisuuden tunnelmainen kuin komentelun ja onneksi käytännön puuhan. Siihen taas on syynä, että moni koiraharrastaja on koululainen tai vasta koulusta päässyt, jolloin ihmissuhdehahmotuskin on koulumaisen mekaaninen törmäilevä. Vasta myöhemmin, kun on sosiaalisina suhteina omat ystävät ja puolisoehdokkaat ja tekemisinä jotakin itse valittua, tulee ihmissuhteista tunnevoittoiset, mieltymysten makuiset ja sitä myöten suhteesta koiraankin paremmin toimiva tunnekielellä hahmotettu. Jos koiraan on ystävälliset välit, niin kuin yleensä on nuorillakin, voi koiran sosiaalista olemusta ja tunnevirettä tunnelmoida olemuksessaan siihen tapaan kuin tunnelmoi hyvää musiikkia ja saada siten herkän toimivan yhteyden koiraansa kuin mehiläisen ja kukan välillä niityllä tai musiikin maailmoissa ylipäätään. Silloin tulee koiran ja omistajan yhteispelistä tuolla ihmisten ja koirien yhteisellä luonnollisella kielellä kommunikoivaa hienoviritteistä ja mukavasti yhteen pelaavaa. Silloin käsky ei ole äyskäisy ja mekaaninen juttu vaan tyyliin "tekisitkö sinä ystäväiseni näin" ja yhteispelikin sujuu vastaavasti poaljon paremmin! Luulisin.