Trimmasin eilen Banjolle jonkunnäköisen leijonan ja jäin taas miettimään sirkusharrastusta. Nyt voisi jo esiintyä videolla.
Luulen, että koirillani on kirjoitettujen käskyjen seuraamisesta tehdyistä videoista tullut väärä käsitys sirkusyleisöstä ihan vain paikoillaan istuvana, oleskelevana, mikä jumiuttaa esiintyjätkin, kun taas hyvällä tavalla esitystä seuraava on kiinnostunut, elää mukana, huomauttelee kiinnostavista jutuista seuralaisilleen eikä istu ihan paikoillaan, on jotenkin sosiaalisesti mukana eikä etäisesti vain kuin kuvan kanssa. Treenin jumiutuminen ja omat esiintymistä ajatellessani kummasti jäykiksi menneet liikkeeni voisivat johtua tästä virheestä.
Sirkuksesta muuten tuli mieleeni se, etten olettanut esityksen olevan joka ilta samanlainen enkä esiintyjäjärjestyksen tai esiintyjien lukumäärän olevan samat. Taitotason on oltava niin korkea, että variaatioita löytyy - myös tyylissä niin, että voi luoda omasta esityksestä ja seuraavasta (sekä jossain määrin edellisestä) näyttävät ja omalla tavallaan tenhoavat, oikeastaan kai muutamasta seuraavasta sekä etenkin eri sirkusesitystyypeistä, kun koirat vertautuvat vaikka hevosiin ja kummankin on oltava lajityypillisellä tavalla komea, kiehtova ja iloisesti tekevä siihen tapaan kuin tuon eläimen kanssa harrastaminen sitä tavallisesti on, etenkin lapsilla ja nuorilla.
Mutta ei olla treenattu mitään pitkään aikaan, mutta mieli tekisi jotain kivaa kiehtovaa tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti