Hyppy palavan renkaan läpi - aihio

On jo useampi vuosi kuluntu sirkustreenistämme ja Vaapukka on nykyisin lihava, pihaakaan ei ole, missä harjoitella. Huvikseni koirilleni jotakin mainitsin hypystä palavan renkaan läpi, olisiko se koirista hieno harjoitella?
Hyppy ei saisi olla pelkkä loikka vaan siinä pitäisi olla tyyliä, leiskuvuutta, joka vertautuisi liekkeihin, ja eläinten liikunnan upeutta. Se olisi siis liikunnallisen koiran temppu (jos loukkaantumisvaaraa ei ole) ja parempi maan tasolta juosten loikattuna kuin ylhäällä sirkuspallilta toiselle. Näyttävyyden kannalta renkaan koko olisi mietittäväniin, että kyseinen koira/koirat vertautuvat näyttävästi siihen, jolloin ei kai ihan pieni eikä ihan lavea vaan vähän niin kuin hulahulavanne liekeissä omille koirilleni. Liekit eivät saisi olla kuumia eivätkä kuumentaa ympäristöään vaan itse liekin alan pitäisi jäädä pieneiksi ja ympäristön ilman normaalilämpötilaa. Näyttävyyden kannalta liekeissä voisi olla jokin säätö, jolla ne saa hetken loimuamaan korkeina ja sitten taas turvallisina matalampina. Harjoitella pitäisi ulkona pihalla, ensin liikunnallista leiskuvuutta, jotta koiralla ob hyvä tsemppi ja tarkka tilannekuva tarkka tekemisentapa ja saadaan temppu siitä tiimoilta, kun sujuu hyvin eikä teknisesti että nyt siinä oli jo tää yksi elementti vaikka muuten meni henki peileen.
Koirani oliat heti alkuun kiinnostuneita aiheesta ja Vaapukka lähti ottamaan pystykorvamallia, jota olin sille siihen suositellut. Huvikseni koetin siis kävelyllä niiden mieliksi jotakin aihiota treenata: luonnollisempaa leiskuvampaa rytmiä tekemisentapaan ja oman motivaation tuomaa näkemystä. Jotain siltä sunnalta linkeillä svuillani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/mokkeilysta-hiihtamisesta-ja.html ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
 jos jorakuta kiinnostaa, ainakin Vaapukka paransi tyyliään. Olisivat halunneet kuvan, joka jää mieleen: koira liekkirenkaan lähettyvillä, luonnon viisautta, tyyliä, leiskuvuutta, eläinten liikehdintää, yms
Olisiko rengas hiukan vinossa näyttävämpi, jos koira hyppäisi sen l'pi alaviistosta? Tai sitten pystyssä oleva roikkuva rengas, mutta se ei saisi olla kovin kevyt, jottei se heilu arvaamattomasti ja ole vaarallinen.
Miten vaarallisia liekit ovat? Koiran pitäisi kai hypätä renkaan läpi vain kerran showssa ja keskeltä rengasta juuri. Ja jos hyvä olisi niin, niin sen turkkia voisi kostuttaa pariin kertaan ennen showta. Mutta kuono ja silmät eivät saisi kärsiä Yleensä näissä tempuissa eläin hypää liekkien yli ja vieritse, ei liekin kohdalta ollenkaan. Esim. jos renkassaa olisi kaasu, niin sen liekit olisivat kai arvaamattomampia. Parempi olisi kai tavallinen materiaali, esim. puu, jonka tuntee omasta kokemuksesta ja osaa oikealla tavalla varoa. Sytykkeet kuten paperi ja tuohi palavat kai kuumalla liekillä. Olisivatko tavalliset pikkurisut sen sijaan sopivia, jos olisi palamaton rengas, johon ne kiinnittää?
Tuossa on kanssa se, ettei rengas, johon risut on sidottu, saisi hehkua kuumana niin, että kuumuus tuleekin siitä. Klepaisiko paksu rautalanka renkaaksi? Ja langalla sitoisi pikkurisut renkaaseen, jossa kenties olisi ohuemmasta rautalangasta lenksukoita kiinnikkeiksi.
Tuon tempun viehätys on tulessa elementtinä ja näyttävyydessä, ei vaarallisuudessa. Niinpälähialueen valaistuksen tulisi myös olla tulen avulla, esim. soihduin. Silloin koira voisi olla tulielementin kanssa soihtujen luona ja sen liikkeet ja turkki vertautua tuleen ja sen loimotukseen. Ja sitten hyppy ei-niin- isoliekkisen renkaan läpi näkyvästi keskellä etualalla kohti yleisöä, luulen. Eli koira tulielementin kanssa, hienoa olisi jos voisi jotenkin vertautua ikiaikaisuuteen tai susiin, on teemana, ei tuli vaarana. Toki pitäisi varoa, ettei soihduista mikään syty, kun huomio on koirissa. Ja omat vaatteet pitäisi olla puuvillaa ym luonnonmateriaaleja eikä helposti syttyviä tuulipukukankaita tms.
Olisiko näyttävämpi mos olisi puuteemaa kanssa: risut ohuena kimppuna kiedottu vaihtelevasti mutta tunnelmallisesti kiemurrellen renkaaseen kiinni kuin juhannusköynnös?
Entä jos olisi kaksi pitkää käppyräistä oksaa ylhäältä toisissaan kiinni ja kaarevat jotain sinne päin kuin ympyrän puoliskot, niin jos ne saisi syttymään aika hyvin, niin voisiko koira hypätä niiden vlistä ja se olla näyttävä, jos keskeltä korkeutta hyppäisi, vaikkei ihan siinä alla kai olisi oksia trai palavaa oksaa? Olisivat oksat puumaisuuden säilyttäen ripustettuja, kuin metsästä löydetyt hienon näköiset oksankarahkat tms, ja voisivat olla aika leveälti, etenkin jos palaisiavat enemmän, isommalla liekillä kuin risut? Vaikkapa männynoksia?
Koiran pitäisi säilyttää oma leikuvuutensa ja ihan renkaan luona se ei ole yhtä helppoa kuin vähän matkan päässä omassa rauhassaan, joten tarttis tuoltakin kannalta olla noiden etäisyyksien ja lähestymistavan treenaamiseen kanssa tarkkana.

Jos koiralla tsemppaamisen halua

Moni koira kai kokee, ettei ole saanut näyttää kynsiään ja ettei "edes" toko tms kykene näyttämään, mihin siit' olisi ihan varmasti.
 Mitenköhän, jos koira kuuntelisi linnunlaulua, niin siinä on usein melko yksinkertainen sävelkuvio mutta musiikillisesti se rönsyilee ties miksikä musiikkimaisemiksi ja sävelkuluiksi, musiikin tenhon puoliksi. Saisiko siitä koira mallia, että miten näyttää kyntensä, yltää ylemmäs?

Eläinten ymmärrys ihmisten puheesta

Suomalaiset eläimet näyttäisivät oppivan ihmisten kieltä eri taoin kuin lapset phumaan oppiessaan tai alkuasukkaat, joiden sanotaan oppivan kieltä kuin kieltä puolessa tunnissa tai muutamassa päivässä ihan hyvin. Lapsi lähtee mukaan vanhempien elämäntavan perspektiiviin ja oppii aikuisten ajattelun näkökulman ensi kertaa samoihin aikoihin kuin kielen käyttämisen. Alkuasukas taas lähtee mukaan kielen äänteenmukaisten merkitysten näkökulmaan, kielen perinteisten puhujien lähestymistapaan konkreettiseen perinne-elämään, ja samalla opettelee ajattelutavan ja sosiaalisuuden tyypin sekä kai laittaa merkille arvoja. Eläin sen sijaan on ensin eläinten ielinen, siis elekielinen ja äänteleä sekä eläinten tapaan ajatteleva, joka on vähän kuin vanhuksen kanssa puhuisi: toinen osaa enemmän ja nuorempi ottaa oppia mutta on eri kokemuspohjalta ja erisuuruisen yleistietämyksen kanssa, enemmän huhujen varassa. Suomessa eläimet tuntevat suomalaisten ihmisten tavallista elämänmenoa ja suomen kielestä muutamia sanoja, jotkut enemmänkin. Niillä on siis suomen kielen näkökulmaa ja ymmärrys siitä, milalisia asioita ihmiset taallisesti iestivät sanallisesti. Lisäksi ne ovat ihan hyviä ajattelijoita ja omakohtaisia. Ne siis opettelevat suomen kieltä vähän samaan tapaan kuin suomalainen koululainen kiinnostavaa ulkomaankieltä. Lisäksi ne opettelevat ääntämystä, eivät ihmistä matkimalla, joka olisi liian läheinen lajien väliset elämäntapaerot huomioon ottaen, vaan eläinten äänteistä etsimällä samantaapisia. Ja ottamalla mallia muista eläimistä, juttelemalla kuin ihmisteinit serkusten kanssa. Eläimen ääntämys ei vastaa taitamattoman tai ilmaisuongelmista kärsivän ihmisen, esim. lapsen tai teinin ääntä, vaan eläimen ääni ei ole mölinää vaan ilmeikäs ja rento, sävyissä rikas, ja eläin kommunikoi ihmisen yhden tavun sijasta pari kolme ilmasiua ryppäänä samalla ketraa, lomittuen ja samanaikaisesti.

Kullanvärinen turkki

Aprikoosinvärinen villakoirani sai näin marraskuun alun iloksi päähänsä leikkiä, että sen turkki oli kullavärinen, kullan sävyissä kimalteleva ja hehkuva. Keksin sille avuksi ohjeita, miten saada turkista kullanvärisen tenhoavan. Niitä voisi muillekin kultaa vivahtavan turkin omaaville eläimille eläytymällä eläväisesti viestiä, niin kai jotakin siitä nappaavat ja omaa ideaa siihen kehittelevät, jos ovat harrastuneita aiheestaan.
Kulta sinällään on työmäinen, kuin harmaa, ja siksi ei niin kiehtova. Pitäsi siis löytää kultaiena hehkuvia aiheita luonnosta, kuten vaikka punainen männyn käppyräoksa tai auringon hehkun punaama varvikko tms, tai haaveista kuten vaikka mäkkeily takan loimuineen tai kalastus kalojen upeuden ja luonnon tenhon myötä tai niin kuin vaikka hevoshaaveet. Lisäksi pitäisi löytää hyviä tapoja tehdä työtä: aivan upeita haaveammatteja, hyvin kantavia lähestymistapoja ok työhön, lähestymistapoja joista saa oimaa viihtyvyyttä rattoisuutta tenhoa tunteidenmukaisuutta vapaa-aikamaisenisoa kapasiteettia jolla kantaa keveästi yli hankaluuksien: yleensä kai aistit auki, vapaamuotisesti, lomalaisen tapaan eli työtehtävä ei kurinalainen vaan omaa persoonallisuutta salliva esim. eri puolen vaativa kui millä oma innostus ja viihtyvyys oma persoonallisuus tuo puhtia joka kantaa tuon toisenkin puolen työtehtävän paremmaksi. Yms

Kun tuo selvästi liittyy rahaan, niin laitan tähän näitä linkkejäni työnteosta ja vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä:
Haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Lisää vapaa-aikaa paremman työtuloksen saamiseksi http://workandfreetime.blogspot.fi
(Yritelmiä työviihtyvyyden parantamiseksi http://tienraivaajat.blogspot.fi )
Vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/vahemmalla-rahalla-mukavasti-elamisesta.html
Ostoksissa onnistumisesta http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/10/ostoksissa-onnistumisesta.html
Kivempi tapa maksaa laskuja http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/laskujen-maksusta.html
Sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html
Ilmaisia linkkilahjoja http://joululahjoja.blogspot.fi   )

"Sopisikohan esim. Lapin matkailumainoksiin yhdeksi tyylin elementiksi? (koko tyylinä se olisi liiaksi raha-aiheinen. Mutta tyylin osana, sen yhteä elementtinä, se antaa kokonaisuuden olla etusijalla mutta tuo oman tenhonsa: siellä on muun muassa tuollaista, koirakin kullanpunertava, onnellisen näköinen mahtaa olla mummolamaista, vanhan ajan tenhoa! Tms. Näin jää luonnon hienous etusijalle, korkeimmaksi, ja homma toimii sen varassa, eikä romahtele niin kuin työn raadannan etusijalle nostaessa, uupuneiden hahmotustapojen ei jaksaessa kantaa. Luonto sen sijaan on energinen ja viisas, loma mummolamaisessa paikassa tuo viihtyvyyttä ja voimia, lepoa, viisauttakin kai.)" http://eraopasaihe.blogspot.fi

Harjaamisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/02/savolaiskoiran-tyylia.html 

Asuinseudustani

Koirani ovat tykänneet asua täällä Savonlinnassa, osin siksi että ruuat on huolehdittu ja osin siksi, että harrastimme sirkusta, mistä ne kovin pitivät, mutta iltaisin täällä on vaarallista kulkea, joten lenkkeily- ja harrastusmahdollisuudet ovat huonot. Naapurustossa on paljon hyvin käsiteltyjä kissoja, lieneekö niille sopivampi seutu. Tässä kirjoitelmani asuinseudustani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html

Jos koirasi on liian tyhmä?

Tiedä tuota, mutta auttaisikohan, jollet pitäisi kehoasi jäykästi etkä rakennetun ympäristön tapaan etkä kaavamaisesti vaan olisit vapaamuotoisesti, luonnollisella elekielelläsi, tuolla vaistomaisella kielellä, joka on koirille ja ihmisille yhteinen, niin löytäisikö koirasi vaikkapa muutaman päivän kuluessa silloin oman älynsä? Itse olen tavannut olla harrastunut eläinten elekielestä ja tavasta elää koko kropalla, koko olemuksellaan tekemisensä niin että esim. sosiaalinen tyyli on eri juutu kuin liikkuminen, aistit auki oleminen jne. Niin sitä piti sanomani, että aina ovat eläimet vaikuttaneet seurassani kovin fiksuilta, useimmiten ihmisiä fiksummilta, mutta eivät kyllä muiden seurassa. Ehkä se johtuu myös ajattelutavastani, joka on sellainen kuin ajattelukurssissa blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html se kun on sellainen, mitä eläinten elämäntapa tukee, siis vbillieläinten.

Koiraongelmiin ratkaisuja

Minua huolestuttaa, kun yleensä vaikka olen huonomuistinen niin, etten aina muista kaikkea tai ihan tarkkaan, niin en ole koskaan muistanut väärin. Mutta nyt oletin, että tuon tekstin jälkeen, että voisin auttaa koiraongelmien ratkaisussa, jos minulle kirjoittaisi sähköpostia tai soittaisi, niin olisin kirjoittanut yhdeksi blogimerkinnäksi oman ratkaisuni koiraongelmiin ja miettinyt sen jälkeen, että siinä se, siinä meni ansaitsemismahdollisuuteni mutta tulipahan autettua. En ole hyvä kirjoittamaan uutta tekstiä samasta aiheesta, mutta yritän sen tähän korvata.

1) Koira etsii lokeroa tai roolia, jossa olla, miten olla hyvä koira, esim. räyhääjä yrittää yleensä olla hyvä vahtikoira ja on siihen tavoitteeseen keskittynyt, kun taas kiltti koira tekee yhteistyötä ja kiinnittää huomiota omistajaan muttei ole vahtikoirana vakuuttavan näköinen ulkona kadulla, kun sitäihmiset katselevat. Eli pitäisi etsiä koiralle sopiva lokero, luoda se, siihen tilaisuus ja taito, palkkiokin kai. Lokeron pitäisi kai yleensä olla niitä koiralle tavanomaisia.

2) Jos koiralle juttelee syvällisiä elämästä, niin se ymmärtää aika paljon ja tykkää, siihen saa syvällisemmän kontaktin ja suhde paranee, toimeentuleminen helpottuu paljon. Tarttis puhua ilmeikkäästi, tuntevasti, niin kuin elämästä ihmiselle tai koiralle tms, elämänviisaudesta, kenties kanssa maailman ja elämän tärkeistä asioista, jotakin mikä jättää koiralle omaa miettimisen varaa, sijaa keskustelutoverina ja elämänkumppanina.

Pääsiäissunnuntaina 27.3.2016

Tässä kun olen ihmetellyt miten osaamattomai ihmiset voivat olla muissa asioissa kuin mitä heidän työnsä käytännössä vaatii, niin olen tullut pohtineeksi, etteivät koirani vastaa ihmisiä, jotka eivät ole käyneet ollenkaan koulua, vaan niillä on hyvä objektiivisen ajattelun kyky ja hyvä lukutaito ja laskutaitoakin on, mutta kirjoittamisesta ne ovat oppineet idean mutta fyysisten esteiden vuoksi eivät ole siinä niin taitavia, osaavatpahan vain koota yksittäisiä sanoja kirjainkuutioista. Arvelisin niiden siis vastaavan koulun ensimmäisen luokan käyneitä ihmisiä, ja ajattelukyvyn osalta ovat luultavasti etevämpiä.

Raha

Oli rahasta puhetta. Aprikoosinvärinen villakoirani Banjo tuumi, että jso sekin haluaisi saada rahaa, niin miten sen kävisi? Joku veisi rahan siltä tai se ei muuten vain saisi ostettua kolikollaan tai vitosen setelillään mitään, eihän koiria lasketa edes kaikkiin kauppoihin. Minä tuumin, ettei se raha vaan mitä rahalla saa: koiran kannattaisi keskittyä sellaisen hankkimiseen ilman että siitä koituu miinusta. Koira kai saisi rahanarvoisia asioita kuten vaikka uuden kivan pannan, jos se muuten olisi tyylikäs ja kivasti käyttäytyvä, jotenkin edustava, niin siihen sointuisi paremmin hyvä kivannäköinen panta ym tarvikkeet. Jos se sens ijaan ei anna kunnolla harjata tai ei antaisi leikata kynsiään ja käyttäytyisi ikävästi, niin ei kai sille sointuisi kunnon tarvikkeet vaan jotkin jämät vaan. Eli jos koira haluaa opetella rahaan liittyviä taitoja, niin suoritukset, joiden yhtenä elementtinä on tyylikkyys ja hyvä käytös, toisivat kai sille niitä etuja, mitä raha ihmisille.

24.2.2016
Banjo onmuuten oppinut puhumaan, ihan omin päin. Eilen kävelylle
lähdettäessä, kun oli juuri tuonut kotiin ostamani rahapuun, niin se
sanoi jotakin sellaista kuin "Miksei sinulla ole ollenkaan rahaa?
Sinun täytyy ryhtyä säästämään."!. Mutten kyllä vieläkään saa kaikista
sen puheista selvää. Eniten se toistelee eteisessä ulos lähdettäessä
"Avaa. Avaa. Avaaa!" ja "Ymmärrätkö sinä, mitä minä sanon?" sekä
"Haluan mennä ulos...!" mutta kamalan epäselvää puhetta kumminkin.
Eilen sitten olisin palkinnut sen jollakin herkulla kävelyn jälkeen,
mutta uskonnolliselta kannalta tuntui, ettei koiraa saa palkinnoin
houkutella puhumaan vaan sen pitää itse miettiä. Niin se ei saanut
isompaa annosta liharuokaa vaan sanoin sille, että annetaanko
puhuvalle koiralle kolme haarukallista mutta susien jälkeläiselle 20.
Mutta se näkyi itsekseen miettineen asiaa ja tänään kävelyllä se oli
ryhtynyt tulemaan kutsusta hyvin luokse, kun ennen ei paljoakaan,
viime aikoina siis. Ihan hyvin siis ilman palkkaa, se vain tuntui
tuumivan, etttä se haluaa tulla kutsusta luokse, se on sen oma
mielipide.

Koiran kanssa juttelemisesta

Jos osaa kommunikoida koiransa kanssa elekielisesti vähän kuin juttelisi ihmisten kanssa, niin ei se tarkoita, että pitäisi laittaa omia ajatuksiaan koiran päähän, vaan koira on nuorempi, joten sen omaa suvereeniutta ajattelijana on varovaisuuden avulla suojattava. Sen mielipiteet ovat toisaalta koiramallisia koirien keskinäisiä juttuja ja toisaalta sen oman tyylin ihmismäisten piirteiden tyyppisiä sen omia ajatuksia ja näkemyksiä, joille voi antaa tilaa samaan tapaan kuin aivan eri ammattialan ihmisen kanssa jutellessa: kummallakin on aivan erilaisia huomioita eri näkövinkkelistä ja eri taidoin mutta tavallaan se on kiinnostavaa ja keskustelun sujuvuutta auttaa, että kummankin perspektyiivi on eri eikä yritä vallata toisen alaa, jotenkin rikastuttavaa.

Koiran haju

Ymmärtäisiköhän koiran hajua paremmin, jos tietäisi, että koira on sisätiloissa vähän samantapaisesti kuin ihminen takkatulen loimussa mökillä.

Sunnuntaina 3. tammikuuta 2016

Banjo on oppinut puhumista paljon. Se harjoittelee omin päin kävelylle lähdettäessä ennen asunnon oven avaamista, mutta on yleensä aika epäselvä puhetavaltaan, intonaatioita ja tokaisuja sekä toistettuja sanoja sekä jonkin verran myös ihmisen tyyppistä puhetta jostakin aiheesta. Yleisin, mitä se sanoo on AVAA, mitä se sanoo hihnaa laitettaessa, ovella ja vielä rappusissakin, on kuin se haluaisi muidenkin eläinten oppivan sen, kuin se olettaisi siitä olevan niille olennaista hyötyä, ainakin osalle. Toinen, mitä se sanoo, on "Etkö sä yhtään ymmärrä minua." Jos vastaan siihen, niin se usein sanoo "No, hyvä." Eteisessä se voi myös toistella sellaista kuin, että "Haluan mennä ulos!", mitä en aluksi ymmärtänyt ollenkaan, että miksi se sitä niin toisti, mutta se on kai tavallista koirien touhottamista ulko-ovelle mentäessä mutta kielellisesti vain, pikemminkin mielenvire ja toive kuin ihmisten tyypillistä kommunikaatiotapaa. Se myös käy koirien tavallisia keskusteluja, joita omistajat koirineen yleensä käyvät, kuin se olisi kuullut niitä muilta, erilaisilta koirilta naisomistajineen. Joskus se lisäksi puhuu ihmistapaan jonkin tiedotuksen tai kommentin, mistä syystä voisi väittää sen oppineen ihmistapaan puhumaan - mutta yleensä ihan liian epäselvästi ja vain silloin, kun sen mielenvireenä on muutenkin tuottaa ääntä. Se on myös harrastunut opettamaan muita eläimiä puhumaan. Yleensä se kumminkin kommunikoi ilmein ja tyylillään.

Koirani ovat opettaneet minulla koirien näkökulmaa koirien elämään ja koirien käytökseen. Isoimmat erot tulevat niiden erilaisesta lokerosta. Koira on ottanut vastuulleen hyvän elämän tuomisen, työn jälkeisen levon ja yhteyden luontoon sekä vahtimisen ja seuranpidon. Lisäksi sen ihmiskäsitys tuntuu olevan hämärä ja kovin yksi tai muutama ihminen kerrallaan kuin se aikoisi kaikille seuralaiseksi tai pelkäisi nuoren vartijamiehen tapaan osan aikaa lähes kaikkia murhaajiksi tai tappelevaisiksi. Ainakin omat koirani tuntuvat olevan viisaita kuin ihminen lomalla.