Koiran luonne verrattuna ihmisen luonteeseen

Lapsena äitini ainasanoi,ettäonoltava varovainen, kun ottaa mallia eläimistä, sillä eläimet ovat erilaisia kuin ihmiset, ja siksi kaikki jutut on sovitettava omalle itselle, löydettävä itselle sopiva versio eikä suoraan kopioitava. Tänään näin bussipysäkillä kaksi maalaisnaista lapsen kanssa ja sain vaikutelman, että he olettivat lehmämäisyyden tarkoittavan lehmämäistä elämää, esim. samanrytmistä, yhtä ruokakeskeistä mm ajankäytöltä jne, ja siksi lehmämäisyys näkyi mm lihavuutena ja rauhallisuutena. Itse olen aina ajatellut, että lehmä elää niin kuin lehmälle on mukavaa, ja jos siitä joskus tulen ottaneeksi mallia, niin se tarkoittaa, että minun pitäisi tehdä minun mielestäni mukavalla tavalla, joka ei vaadi laiskottelua, mutta rinnastuu sen verran, ettei ole kamalasti häiriöksi vaan jokseenkin yhdentekevää tai ihan positiivista muidenkin vinkkelistä. Vastaavasti olen ajatellut, ettei koiria matkita ajattelemalla, että ruoka on tärkeää tai tappelu ja uhoaminen tai myyrien murhat, vaan että koiran ruokakeskeisyys johtuu siitä, ettei se saa niin montaa ateriaa päivässä ja on siksi nälissään, ja toisaalta siitä, että sen koirakaverit ovat niin ikään nälissään ja kai osa tyhmiä tai nuoria - tai villieläimiä, jotka ovat nälissään. Ja uroskoiran uhoaminen taas tuntuu liittyvän moneen muuhun asiaan kuin luonteenlaatuun: vahtitehtävä on sälytetty sille, vaikka se on pieni, ihmisen seuralaisena sitä mietityttää että toisaalta ollaan pikkueläinten kanssa mutta toisaalta syödään niitä,... Mikä on koiran paikka, lokero? Moni koirien piirre tuntuu liittyvän koiran paikkaan maailmassa: kokoon, ihmisen siivellä elämiseen, koiraan yhteydenpitäjänä ihmisten ja luonnon välillä, koiraan seurana, koiraan lemmikkieläinharrastuksen kannattajana. Elämässään kukin on eri kysymysten parissa. Osin se johtuu kohtalosta (laji, olosuhteet, koko jne), osin omista kiinnostuksenkohteista ja seurasta, esikuvista, iästä, jne. Ihminen, jolla olisi samoja piirteitä kuin koiralla, olisi niihin eri kautta päätynyt, erilainen luonne siis ja eri arvoin omasta puolestaan, eri määriun ihmisten maailman viisauden hylännyt. Koira vaikuttaa siltä, että sillä on koiran viisautta, jonkinlaista eläintenkanssa juttelun ja itse miettimän tyyppistä, ja sittent oisaalta että se on jotenkin pulassa ja haluaa auttaa muita pulassa olijoita. Se on pulassa kuten nuori tai palikkajärkinen, joka ei osaa nousta olosuhteiden yläpuolelle, toisin kuin suomalaistyyppistä viisautta omaava suomenpystykorva. Siltä osin kuin se on osaavainen, se nousee leikiten olosuhteiden yläpuolelle, kuten kultainennoutaja ystävällisyydessään. Monen rodun tyyppipiirteet ovat niiden omistajien piirteitä, esim. liikunann määrä, joten ne eivät muutu pelkän oppimisen myötä vaan koko rodun tai rodun kaltaisten koirien yms joukon mukana, kai sitä myöten, kun niiden elinolot muuttuvat kuin lasten omistajiensa mukana. Toisaalta siommasta samaistumisryhmästä koira saa tilaa olla oma yksilllinen itsensä, vaikkei suoraan sanoisi, että ne ovat sen omia piirteitä.