Päivä pari sitten kokeiltiin koirien kanssa tehdä jotakin: Banjo kantoi kirjainpalikoita suussaan ja Vaapukka kiepahti ympäri houkuteltuna. Jotenkin ei vain tuntunut innostavan, kun oli liian koirankoulutusmaista tavanomaiseen tapaan eikä koirien kanssa kommunikointia ja monimutkaista yhteispeliä niin olen tottunut.
Tänään syntyi uusi näkökulma treenien keskeytymiseen: Kuva näytti, että meillä on jo jotakin ammattitaitoa sirkustempuissa, niiden opettelemisessa, opettamisessa ja yhteispelissä. Enää emme vain opettele uutta vaan rakennamme vanhan taitopohjan varaan. Ehkä koirille tuli stoppi tuosta ”Rakenna tämän varaan nyt!”-asenteesta, kun ne sitten vain olla möllöttivät eivätkä tehneet mitään, sotkivat sen vanhan taidon varassa tekemiseen ja uuden oppimiseen. On jotenkin kasvun paikka olla taitava, kun on tottunut olemaan vain aloittelija. Koiralle, joka kumminkin on aika nuori ja varsin kokematon, omien taitojen varaan rakentaminen on uusi juttu kuten kai kouluikäisille lapsillekin: pitäisi havaita itse, luottaa omaan tyyliin ja samalla olla täysipainoisesti oppimassa uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti