Koirat senkun vaan nukkuvat ja vetävät hihnassa, kun käyn kävelyllä.
Ei oo sirkustouhua enää. Banjo harjoittelee puhumista ja joskus sanoo
selkeitä sanoja, mutta se tekee koko jutun omin päin ja mä oon vaan
kuuntelija, joka yrittää saada puheesta selvää. Joskus on selkeitä
sanoja toiste en saa mitään selvää. Mutta se puhuu jo tilanteeseen
liittyviä asioita ihan kuin ihmisetkin, kuten "Mene sinä ensin."
(Vaapukalle), "Etkö sä yhtään ymmärrä?", "No, hyvä." Tänään oli hauska
kun se sanoin hau hau kuin olisi ekoja kertoja kokeillut koirien
puhetta, :)! Mutta muuten on hiljaista ja rauhallista koirien osalta.
Eläinlääkärit ovat olleet vihamielisiä, pariin otteeseen ovat koirani meinanneet kuolla, vaikkei mitään vaarallista pitänyt olla. Ensin pari kolme vuotta sitten Banjo meinasi kuolla lääkkeeseen ja nyt pari kuukautta sitten Vaapukka hammaskivenpoistoon. Koirani sanovat, että se johtuu siitä, etteivät eläinlääkärit halua koirien pitävän hyvää kommunikaatioyhteyttä perheisiinsä, ja minun koirani juttelevat elekielisesti jatkuvasti, niiltä oppii taiteen hahmotustapoja ja on kiva, kun yhteiselo sujuu. Ne sanovat, että eläinlääkärit haluavat lemmikkien kommunikoivan kunnolla vain eläinlääkäreiden kanssa, ja että eläinlääkärit antavat terveyteen liittyviä määrä'yksiä, että miten sairauden pitää edetä. Eläinlääkärit kuulemma uhkaavat, että jos ei tottele, niin joutuu lopetuksen yhteydessä kidutukseen, kun nukutuspistoksen saanut koira jää eläinlääkärille omistajan näkymättömiin.
Koirani sanoivat nyt, että koira, joka jätetään eläinlääkäriin jotakin toimenpidettä varten, usein kokee, että sillä on jonkinlainen tappelu eläinlääkärien kanssa. Siksi se on niin runnellun näköinen, kun sen hakee. Ja siksi se on niin pörröisen ja tyytyväisen näköinen, kun "huh omistaja palasi, luotettavasti käyttäytyvät ovat täällä taas", suuresti huojentunut, huojentuneisuus on hulvahtanut sen yli haaleana pörröisenä aaltona. Eläinlääkäriaseman odotushuoneen ilmapiirissä kuin jotakin ohutta olisi katkottu paljon eivät kai ole pistoksia, joita eläimille annetaan, vaan eläinten katkottua luottamusta eläinlääkäriä kohtaan.
En nyt tuosta sitten tiedä, mikä on kommunikaatiokatkos koiran ja eläinlääkärin välillä, etenkin pennun, ja mikä sen varjolla uhkailua. Ehkä koira tosipaikan tullen yrittää puhua mutta kokee sen tavalliseksi elekieliseksi kommunikaatioksi mutta tilanteen mukaan vakavammin yrittäen, eli kun piti kieltää puhe, tulikin kiellettyä sosiaalinen yhteydenpito omistajaan. Mutta on tuon luottamuksen kanssa kans niin, että ihmisen on helmpompi luottaa, kun ei tunne asiahaaroja, ja lemmikille taas käy niin, että eläinlääkärin koulutuksen jäykkyys kävelee yli elämänmakuisen ymmärryksen. Mutta jos ei ole sen enempää vikaa eläinlääkärissä, niin miksi ovat koirani meinanneet kuolla? Pitäisi osata varoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti