Tulin huomanneeksi, että koirani eivät olekaan omankokoisensa tyyppiset vaan kokoa pienempien seurakoirien tyyppiset, ehkä 30cm korkeiden: keskustelevaiset, perheenjäseninä, useasti mukana, saattavat vahtia ja räykyttää ilman että siitä sen kummempia (kun kerran toivon niiden olevan sekä vahteja että seurakoiria) ja haluavat vain lyhyelle kävelylle. Omankokoiset eivät keskustele yhtä paljon (elekielisesti), sekä ovat liikunnallisemmat, toimeliaammat ja eivät niin vahdi. Kääpiökoirat taas eivät ole yhtä keskustelevaiset, perheenjäsenmäiset ja toimeliaat vaan ovat lelukoiramaisemmat.
Voikohan tohon olla syynä, että savolaiset ovat rajumpia kuin espoolaiset ja niin Espoosta kotoisin olevat koirani ovat pikkukoiran roolissa täällä Savonlinnassa, minne on vasta myöhemmin muutettu?
Aika kumma juttu toi, koska Vaapukka tappeli kerran täkäläisen irti olevan scäferin kanssa eikä käynyt kuinkaan. Mutta kai se sitten on vähemmän raju kuin syntyperäinen savolaiskoira? Täällä pysyy kulttuuri omaleimaisena, kun täkäläiset ovat niin kovan kaliiberin väkeä, että ei jää heidän seurassaan kapasiteettia muuhun.
Makupala- ja kontaktikoulutusta: mitkä teot ja elämänalueet ovat suorituksen perustana, opeta ne, esim. lukemisessa tarkkaavaiset silmät ja ihmisen puheen muisteleminen, jotta tunnistaa merkitykset tunnelmatajunsa perusteella. Makupala johdattelee liikettä ja huomiota eikä täytä vatsaa vaan motivaationa mielekäs toiminta ja arvostus. (1 treeni: max 1 lihapulla = 2x3x4=24 palaa kahdelle koiralle, puolikas lihapulla vähennetään aterian koosta.) Sirkustreeni elo2010- kesä2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti