Sävellystaidosta

Kun treenasin koiriani sirkukseen, niin kai alkuvuodesta 2011 opetin koirilleni myös pianonsoittoa, mutta tassut olivat liian leveät, mutta jonkinlaisia pätkiä ne oppivat, saivat silloin tällöin onnistumaan. Uutenavuotena (taisin siis treenata jo joulukuussa) Banjo silloin soitti omin päin painellen koskettimia ja oli ihan rakettien kuuloista: tuntui, että se osasi säveltää jotakin sentapaista. Sirkustreenin jälkeen eivät koirani ole olleet kiinnostuneita soittamisesta, mutta säveltämään opetellessani ne ovat tuntuneet myös napanneen ideaa. Tänään tuli säveltäneeksi jonkinlaisen sävelmänpätkän siitä, miten kokea, että kaupungissa on aika paljon luontoa http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2019/03/luonnon-tunnusta-kaupungissa.html (kakkosrivillä A ja F kuuluisivat soida yhtä aikaa, mutta nuotinkirjoitusohjelmasta ei löytynyt sellaisia nuotteja)

ja kun aihe pyöri muutaman tunnin mielessäni, niin Banjo kysyessäni tuotti sävelmänpätkän, hiukan banjomaisen villakoiramaisen ja Vaapukka silloin änkesi mukaan ja tuotti jotenkin itseään muistuttavan tyylisen sävelmänpätkän, kumpikin elekielessään:

Tuo ylemmän rivin eka on söhry, ei kuulu nuottiin.


(28.5.2019   Pitkän vuodenaikakirjoitukseni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kevätosiossa on itse tänä keväänä säveltämiäni sävelmänpätkiä kovin monta.)