No, käytiin Kyrönniemen urheilukentällä, jonka vieressä Olavinlinnaa vastapäätä oli Sirkus Finlandia. Tsemppasin koiria yrittämään omalla tavallaan, mutta un aikamme odotimme mistään mitään tietämättä niin hermostuimme hiukan ja tyyli katosi osin. Löytyi joku sirkuslainen mustaan huppariin pukeutunut hoikka jäbä tirehtöörin vaunun vierestä ja ensin sanoi, että on tänään kiireistä, un on kaksi näytyöstä Sirkuksella, mutta un erroin, että vie vain viisi minuuttia, niin sain näyttää koirieni taitoja vaunun vieressä yhden hengen yleisölle. Keräsin "koira"-sanan kirjaimet läpinäkyvään muovisäkkiin ja Banjo kirjoitti jotakin sellaista uin
I O
K
R A
minkäs sille voi. Annoin sille loput herkkutiut. Vaapukka huiteli omilla teillään ja lopuksi Banjon ikävään tapaan huitaisi R-kirjaimen K:n luo niin, ettei sana enää ollut tavutettu. Sirkustyyppi sanoi, että "paljon harjoitteluahan tuo vielä vaatii. Jotkut harjoittelevat vuosikymmeniä." Näytin ohimennen hienoimman treenikuvamme, sen jossa Vaapuka on pallolla ja taustalla lukee "sirkus", ja sitten lähdettiin. Jos tuosta jotain onnistumista etsisi, niin oli vähän sirkustyypin omaa tyyliä tuo kirjoitustapa, vähän. No, voi, tällaiseksiko se meidän sirkutreenin huipennus tuli? Tavallaan on kiva, että käytiin, mutta oli meillä kyll'ä alun pitäen paljon suurempia haaveita!
Menin katsomaan Sirkus Finlandian päivänäytöstä. Eläimistä näin valkoisia kissoja ja taikurin lintuineen. En kissoja niin tunne, mutta kun yritin miettiä, miten ne oli opetettu, sain sen vaikutelman että ne oli kenties huumattu pehmoisiksi näytöstä varten ja että ne ryntäsivät ahnaasti makupalan luo kuin olisivat huumausaineriippuvaisia eivätkä herkun perässä tai nälän ajamina. Lisäksi niiden välit esityksensä mieheen ja naiseen vaiuttivat asiakeskeisiltä uin välit vieraisiin eivätkä pehmoisen sosiaalisilta uin opetustaitoiseen omaan mamiin. Linnuissa oli hiukan samantapaisia piirteitä huumausaineiden osalta, mutta taiurin lintuesityksen valaistus oli kovin heikko enkä oikein osannut sanoa, olivatko oikeita lintuja vai taitavia tekolintuja. Juuri ennen himmeästi valaistua lintuesitystä óli yksipyöräisellä ajava pelle ja vieressäni istunut tyttö pyydettiin pellen avustajaksi (toisella puolen oli hiukan pidempi matka viereiseen). Silloin yksin siinä istuessani osui nenääni kemikalin haju ja yritin väistää jonnekin, minne se ei tulisi. Vaikutuksesta päätellen oli jokin huumaava aine. Taisi käydä sirkus liian vaaralliseksi minulle! Lintujen esityksen hämärässä pohdin, pitikö aineella olla näköä sumentava vaikutus. Seuraavaksi oli väliaika ja pakenin otiin, juuri uskalsin ajaa autolla, kun olo oli hiukan tokkurainen, mutta pelotti ja kaduilla oli rauhallista.
Pellestä, joka ajoi yksipyöräisellä, opin, että lapset pitävät kun itse osaavat: kuka osaa jaa kaksipyöräisellä? Mutteivät, jos eivät itse pärjää: olikin sirkuspyörtä pyörät päällekäin. Ehä on niin, ettei oirien kirjoitustaito sovi lapsikatsojille vaan pikemminkin koiraharrastajille ja aikuisille.
Voi, en mä tiedä, ei se sirkus ollutaan niin kovin hieno ja glamorous vaan lapsille tehdyn sirkusharjoituksen näköinen, pienempikin oli kuin mitä luulin, tavallaan hieno mutta ei niin vaikuttavan näyttävä, pettymys siis tavallaan, jotenkin laimea. Eli ehken niin haluakaan sirkukseen, edes tuohon Sirkus Finlandiaan. Täällä Savonlinnassa on paljon upeampaa, saa tehdä omalla tavallaan, oppii taiteeliseksi ja ylipäätään sopii olla sellainen uin on, kiinnostunut juuri niistä asioista, jotka itse kokee hienoiksi - totta puhuen jotut tänne muuttaneet (Venäjältäkö?) ovat hurjan iinnostuneita rosvoilusta - mutta ylipäätään täällä on hieno asua ja kehittyä juuri niissä asioissa joita itse rakastaa, ei jää kaikki niin laimeaksi kuin pääkaupuniseudulla, jossa on uin ilmalla täytettyyn palloon olisi pirtetty reiä ja se olisi mennyt luttuun, vaan tänne tulevat ihmiset lomalla ja teemään edes hiukan jotakin, mistä haaveilevat: taidetta, mökkeilyä, omia lomajuttuja ja luontoa... Täällä on hyvä, täällä on upea! Mitä sitä sirkuksessa ympäri maata? Voihan oman oiranäytöksen perustaa tänne, jos nyt oskaan tulee mitään enää harjoiteltua, taas on koirilla tuttu innostuksen ja laiskuuden ailahtelevainen sekoitus: ei näin, ei noin, viittitäänkö tehdä mitenkään vai annetaanko olla?
Tällä blogilla on ollut jo vähän yli 1800 katsojaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti