Sunnuntaina 1. heinäkuuta 2012

Eilen näin talomme edustalla kolme sirkusharrastajan näköistä jätkää. Tuli jotenin niin haikea olo oman sirkusharrastuksemme puolesta. Toisaalta mietin, että vaikka heillä on varmaanin omat temppunsa, joita ovat kovin harjoitelleet, niin me olemme kai kumminin taitavampia, kun osaamme miettiä teemisentapoja, tsemppiä, uusia lähestymistapoja jne. Niinpä emme voi ottaa mallia kaikesta sirkusmallisesta, vaikka kuina haluaisimme. Meidän on rakennettava oman vanhan osaamisemme varaan. Treeni katkesi kai juuri siinä vaiheessa, kun aloimme tosissamme ottaa mallia kaikesta oikeasta sirkuksesta. Kai meillä on omat vahvuutemme, joita eivät edes kaiki sirkuslaiset jaa, ja niiden varaan meidän on raennettava, koska meillä on omat temppumme omine vaikeuksineen ja omine hienouksineen, oma glamourimmekin meillä jo oli... Kokeiltiin siis tänä aamuna "koira"-sanaa omalla sirkustyylillämme, miten uten syntyi, mutta kelpuutin umminkin - ovatkohan edelleen liian kryptisiä? No, olisi iva umminin äydä näyttämässä taitojamme ja kuulla joitakin kommentteja, jotenin upea tapa saada treeni purkkiin, kun se on viimeisen reilun vuoden takerrellut niin, ettei ole käytännössä yhtään päästy treenaamaan eikä siis esitystäkään minäänlaista ole.