Uusi blogi: Banjon ajatuksia ja tarinoita

15. lokakuuta 2019   Banjo haluaisi oman nettisivun, jolle joko se (utopiaa kai) tai minä kirjoittelisin sen sanelemia ajatuksia ja tarinoita. Muttei se ole vielä sanellut yhtään. Oikeastaan se olisi halunnut oman blogin, mutta minusta ensin olisi oltava edes yksi onnistunut nettikirjoitus, ja luultavasti se riittää, kun tässä vanhassa blogissa on sentään kerrottu, miten se oppi taitonsa, ja niin teksti aukeaisi helpommin lukijalle.

No jaa, yritän tuota uutta blogia: https://villakoirabanjo.blogspot.com/
Muttei siinä vielä ole kuin jokin oma aloitustekstini.


17.11.2019   Nyt blogissa on jo aika monta tekstiä. Se on Banjon dominoima ja ihan erilainen kuin tämä blogi. Joku kenties suuttui siitä ja valitti koirastani. Pramea blogin tyylissä on siis Banjon tavallista ja lättänä blogimaista. Alku oli epävarman takelteleva. On kai vaikeaa kirjoittaa elekielisesti kommunikoivan tarinoita.

5.3.2020   Kuva toissapäivältä

* * *

23.3.2021   Banjo nukutettiin pois tänään. Äitini tekstasi eläinlääkärin väittäneen siltä jouduttavan poistamaan kaikki paitsi 8 hammasta. Ei voi niin pahaa koiralle tehdä, niin pyysin eutanasiaa sille. Muutin sen kanssa Espooseen Puustellinmäkeen vähän vajaa 2 kuukautta sitten. Tasan 1 kuukausi muuttopäivästä ovelleni tuli kasi musta-asuista pahanteossa olevaan eläinsuojelijaa, jotka poliisin ollessa suojanani velvoittivat viemään banjon eläinlääkäriin hammaskiven poistoon ja ulkoiluttamaan enemmän, mikä oli isoimpia syitä haluuni muuttaa takaisin pääkaupunkiseudulle. Sekä he että poliisit vakuuttelivat, ettei ole kyse hampaiden positosta eikä eutanasiasta. Mutta valehtelijoita vain on liikaa, eivätkä sosiaaliset taitoni riitä. Kiltin ihmisen kilttiä seurakoiraa olivat jahtaamassa, tai lukutaitoista fiksua koiraa. Mutta syynä oli kenties eläinlääketieteen paradigmanvaihdos parantamisaiheisen blogini myötä parantamisesta.blogspot.com .

24.3.2021   Tossa kuva Banjosta vikme viikonlopulta, 21. maaliskuuta 2021.

7. huhtikuuta 2021   Kaksi viikkoa Banjonnkuolemasta sävelsin tämän:

" G, F, D, F, A, upper C, H, A,G,D, F

The melody is quite slow, kind of taking time for itself, but the A, G is quicker somewhat like hurried steps. "

Learntalents.blogspot.com 

9.4.2021   Kopioin tähän tuon kohdan tontyutaitokurjoituksestani 

" H62.   7th of April 2021   Today mornibg I was thinking of burying the deceased. It can have a poor or a serene atmosphere, depending on whether one thinks of rottenibg corpsds  which I guess is a question of too personal too close social distance to the deceased, or if one understands the neef of social distance  the impossibility of continuing life together, and just does one's part in helping, both in practicsl chores and in spirit, in wishibg well and telling of how thecdeceased ought to be able to continue life on obe's own  wishing the deceased well. "

Olin kaksi päivää kipeänä, kun kopioin pelkän melodian enkä tuota ohjetta kiolleiden muistamisesta, joten jos kopioit nuotin niin kopioi ohje myös.

21.3.2022   "K55.   This year after the death of my apricot miniature poodle Banjo has in a way gone well in what comes to remembering the deceased, since i wss not fully sure if the dog had been stolen or killed, so i just wished it well, good possibilitues in life and/or in life after death. So mostly i have had a view of it lying in a pets' graveyard in Savonlinna but as if alive, so that i have wished it nice grasses to look at and to wander around if ghosts can and so it has been quite harmonical and peaceful. But most of all i have missed tge walks, since i thought i could wander on my own or with a new pupoy. "

Villakoiran föönilaulu

Tuossa föönatessa sain sen käsityksen koiraltani, että villakoirilla on tämäntapainen käsitys föönaamisesta:
F G A F D , missä F:t ovat pitkä (puolinuoti?) ja D ihan lyhyt (kahdeksasosanuotti?).

(Sävelmän saa julkaista koiralehdessä yms, jos haluaa.Se on siis pääosin kymmenvuotiaan aprikoosinvärisen keskikokoisen villakoiraurokseni Banjon tekemä, mutta kenties muiden villakoirien taitojen pohjalta.
Ajatus föönilaulun säveltämisestä oli minun. Ajattelin, että Banjo elämänkokemuksensa perusteella osaisi jo sanoa, mikä on hyvä tapa koiran olla föönatessa. Yritin säveltää sen, mutten osannut sanoa sävelkorkeuksia ja Banjo joutui neuvomaan ne minulle.)

Pesun lopussa isommat vedet puristellaan kevyesti turkista pois, esim. tassuista ylhääntä alas, ja korvista. Sitten annetaan koiran karata ja ravistella itsensä kylppärissä, mieluusti muutamaan kertaan. Sitten ennen kuinkoira on ehtinyt viiletä, kiedotaan se isoon pyyhkeeseen tai pariin, niin isoimmat jäljelle jääneet vesimäärät tulevat kuivatuiskipyyhkeisiin, kun koira kannetaan kuivattavaksi pyyhkeineen. Sitten kun föönauksen aloittaa, niin voi jo avata pyyhkeitä reippaasti sieltä, mistä voi jo kuivata, mikä usein on selkä ja pää. Kuivausta auttaa kai, jos pyyhe jää koiran jalkoihin ja auttaa kuivaamaan jalkoja liiasta vedestä, eikä ole vain pois siirrettynä. Koiraa on hyvä föönata harjaten kulloinkin sieltä, missä se helpoiten ja luontevimmin silloin käy, pyrkien kuitenkin tasapainoisuutteen, esim. molemmat puolet samalla lailla tai koko kylki, koko jalka tms, ja ei yhtä kokonaan kuivaksi ja viereistä märäksi vaan kauttaaltaan aikalailla yhtä kuivaksi mutta harjaten.
Villakoira föönataan harjalla turkkia pöyhien ja tukankuivaajaa heiluttaen niin, ettei kuumene yhdestä kohden ja vierestä jää kuivaamattam vaan karvatukkojen sisältäkin kuivuu ja jakaus vaihtuu koko ajan tuulettimen ja/tai harjan mukana eri kohtiin.
Kun koiran turkki on jo aika kuiva, tarttee pitää taukoa ja tuulettaa kostea ilma ulos isosta ikkunasta tai ovesta, varoen, ettei koira vilustu. Laittaa sitten ovi ja ikkunat kiinni ja kuivata uudelleen. Toistaa muutamaan kertaan kunnes koiran turrki tuntuu kuivalta eikä viilene mistään, kun sen antaa olla ja minuutteja kuluu tai puolituntisia.
Joskus karvat ovat imeneet vettä ja turkki kostuu tunneissa ja niin tarttee myöhemmin föönata turkki suurin piirtein läpi, muttei se yleensä kauaa vie.
Varo joka vaiheessa ja myös kuivauksen jälkeen, ettei koira vilustu.

11. 12.2020   Banjo sanoi tänään sen pestyäni, että tähän ohjeeseen tarttis lisätä, että pestessä tarttee varoa, ettei korviin mene vettä. Mielestäni korvissa olisi hyvä olla niin pitkät karvat, että voi yhdellä kädellä napata koiran leuan alata kummankin korvan yhtä aikaa kiinni niin tiukasti, ettei niihin pääse vettä, kun päältä suihkuttaa, mutta ote tarttee säilyttää vielä ainakin vähän aikaa sen jälkeen, jotta vesi ehtii valua pois muualle kuin korviin. Yksittäisen korvan voi pestä ulkpuolelta suihkuttamalla vähän ja sisäpuolelta hyvin varovaisesti juuri isoimmat karvat.

Valkoisen värin ohje

(Japaninpystykorvani Vaapukka kuoli 11 ja puolen vuoden iässä kesäkuun aika alussa 2019. )

" tuo valkoinen vöri meni aika
vaivattomasti Vaapukan kanssa:
Valkoinen on vain väri, niin kuin muutkin värit. Se sopii esim.
maisemaan, jossa on eri värejä.
Valkoinen menee kevyesti ilosten luonnollisten värien kanssa kuten
vähän punaista tms, mikä keventää taakkaa, tekee sen helpommaksi.
Myös muunvärisiltä eläimiltä, ja toki ihmisiltä myös, vaaditaan
yhteiskuntakelpoisuutta. Se on ihan kyllin hyvä ollakseen valkea.
Valkoinen väri ei aseta erityisvaatimuksia, muuten kuin, jos joskus
tuo asemaa, joka vaatii vastuuntuntoa.
Valkoinen ei ole harmaa, ei tarvitse olla uutteran työteliäs tai
palvelevainen. Huolehdittavat asiat jaksaa paremmin, jos on oman
elämän perusvirta vahva ja häiriintymätön, esim. terveitä elämäntapoja
omien mielitekojen mukaan ja tavallista koiranelämää.
"Elä ja anna toisten elää!" on hyvä moraalin tyyppi ja
toimeentulevuuden ohje, elintilan saamisen ohje: kukin suvereeni kuin
puiston puiden oksistot, muiden oksistoihin eli omaan elämään, ei saa
puuttua, jolleivät nämä häiritse epäreilusti muita.
Mieti, mitä on ikiaikainen, eläimen ja ihmisen perusluonnon mukainen
elämä, ideaalimme ovat siitä lähtöisin, mieti miten tuo elämäntapa
osaisineen koskettaa tunteitasi ja käytä sitä motivaationasi silloin
kun tarvitset suoraselkäisyyttä eikä tilanne ole liian vaativa.
Vahtikoiralla on hyvä olla tavallisen hyväntuulisen ystävällisen
elämän näkökulma mukana."

Eläimen ammatti on usein sirkus

Juttelin eilen villakoirani Banjon kanssa ja tuumin, ettei ihmisten ammatit usein ole niin kamalan hienoja ja onnellisia kuin sirkus eläimille, mihin se tuumi,että onko sirkus jotenkin epätavallinen ammatti ihmisille, että eläimillese raas on tavallinen,niin kuin hyönteiselle korrella ja linnulle oksalla hyppimässä ja laulelemassa.

 Tänään kommentoin Itä-Savon Opera Games hevosten esteratsastuskilpailujuttua:
"Hienon näköistä menoa kuvissa, näin hevosia tuntematta sanoisin, tuo mieleen koirien sirkustemput: koiralla on usein omaa ideaa, vähän kuin tunnelmasävevaraiitioina, että mitä voisi tehdä, ja jos sen antaa tehdä vapaasti omin päin niiden mukaan, niin tulee hieno esitys ihan harjoittelematta, vähän kuin että kuopaisen tässä ja sitten tuontunnelmainen loikka, sitten pyörähdys, kuvio, leiskuva askellus, tms."

Koirien vanhuudenpäivistä

Katselin lemmikkieläinilmoituksia ja siellä lappalainen 11-vuotias koira etsi uutta kotia. Kun 14-vuotias musta keskikokoinen villakoiramme kuoli 1999, en ollut paikalla, mutta äitini sanoi sen kuolleen, ja jälkikäteen korjasi, että vanhat ihmiset usein ottavat vanhoja koiria lemmikeikseen, kun koira on niin vanha, ettei koe, että voisi keski-ikäistenkään kanssa enää elellä, että vanhus jotenkin ymmärtää sitä paremmin, kun on itsekin vanha ja tuumii, että hyvin voisi sen ottaa. Vanhoja ihmisiä kai usein tavoittaa kirkon kautta. Jos heillä on vain eläke ja siitäkin joku kaiken liikenevän varastaa, niin heillä ei ole varaa ottaa pentua eikä kenties itselläkään ihan varmasti kyllin terveitä elinvuosia enää koko koiran eliniän verran, ja niin he mieluusti ottavat vanhan koiran, ovat sen kanssa hengenheimolaisia. Niin oli äitini antanut koiran jollekin vanhalle naiselle eikä tiedä siitä enää sen jälkeen.

* * *

3. elokuuta 2019   En tätä tiedä, mutta minulla oli japaninpystykorva ja siltä sain vaikutelman, että jos koira, jka on vaalivainen ja pitämiensä kanssa v'leissä, samaan ryhmään kuuluva, niin jos se haluaa vaihtaa kotia, niin pitäisi sen mennä sinne, minne se tuntuu sopivan kovin hyvin, esim. joku kyyditsisi sen sinne, ja siellä se sitten lemmikkieläinten tapaan tapaisi kaltaisiaan ihmisiä ja eläimiä ja niin luonnostaan löytäisi uudenomistajankin.

* * *

1.4.2021   Jos vanhalla koiralla on jotakin vaivoja, niin se varmaankin ymmärtää puhetta, jos pitää mielikuvat selkeinä mielessään, ja niin sille voisi lukea parantamisaiheisen blohini parantamisesta.blogspot.com hakemistoa soveltuvin osin ja se ehkä paranisi sillä. 

Ongelmakoira ja kaikki suvereeneja kuin puiston puut

Kirjoitin parantamisaiheiseen blogiini http://parantamisesta.blogspot.com (riittää lukea hakemistoa: parannusohjeyritelmä niissä pääpiirteissään ja-sanan jälkeen) ongelmakoirista tuollaisen:

"D768. Ongelmakoira ja kaikki suvereeneja kuin puiston puut

Ongelmakoira, joka puree, on kai usein joko liian pienessä tilassa, kiusattu, tai sitten ottanut liikaa tilaa tai sitten omistaja ulottaa oman ilkeilynhalunsa koiraan kehotuksena. Näihin kenties auttaisi perinteinen suomalainen elämänohje "Elä ja anna toisten elää" http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html . Koira ja muu eläin ymmärtää sen muodossa "kuin puiston puut": kullakin lehvästö suvereeni kuin puiston puilla: muut puut eivät puutu siihen vaan se saa rauhassa elää omaa elämäänsä, ja se ei puutu muiden oksistoihin vaan kaikki elävät harmoniassa, jonka kunkin suvereenius tekee herlpoksi.
"

Tonttumaisesta elämästä + taito-ohjeita

Viime syksynä juutuin tonttuaiheista kirjaa luettuani kirjoittamaan pitkää englanninkielistä tekstiä tonttumaisen elämän mahdollisuuksista nykymaailmassa, kai sitä jossain ulkomailla kaivataan. Ajan myötä liitin kirjoitukseeni monta taito-ohjelinkkiä teksteihini ja nyt tuo kirjoitus on jo kovin pitkä. Se on noista taidoista yleisellä tasolla eikä elämästäni mitenkään. https://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html
Koirani joskus tuumivat eläinten voivan haluta tonttumaisen roolin, jossa osallistua ihmisten elämään. Jos siltä kannalta katsoo, että mikä voisi olla tonttumainen, niin myös kasvit ovat tavallaan tonttumaisia, tekevät elämää paremmaksi.
Mutta tonttuaihe on kai useimmiten satua ja joidenkin pahoin vastustama niin, että se voi tuoda epäonnea, ainakin muiden versioina, jollei muista niiden olevan mielikuvituksen tuotetta ja ei-niin-viisaat. Kanssa tonttuhahmoja tunnetaan kovin monissa maissa, luulen, eikä tonttu ole silloin ollenkaan sama kuin suomalainen joulutonttu. Tämä teksti lähti liikkeelle tonttukirjan sauna- ym tontuista ja jatkoi tonttumaiseen elämään, josta kai koiratkin pitävät.

4th of June 2021   Skills of Christmas gnomes learntalents.blogspot.com

Vaapukka kuoli

Vaapukka kuoli perjantaina 7. kesäkuuta. Ei näyttänyt kärsivän kovin. Se kuoli brittikoiravaikutteisena (7.3.2021 kai brittiläinen bokseri ja brittiläinen ranskanbuldoggi - ja jos eivät olleet brittejä, niin olisivat olleet kiinalaisia koiria; silloin oli ollut vaikutelmana, että jotkut hengelliset britit olisivat olleet rakentamassa katedraalia ihan parissa päivässä tonttutaitokirjoitukseni learntalents.blogspot.com ohjeen mukaan ja jotenkin erehtyneet luulemaan, että Vaapukan parantajkantaidot kuulusivat katedraalinsa ominaisuudeksi. Vaapukka oli kanssa vähää aiemmin, oliskohan muutaman pöivän tai pari viikkoa aiemmin huomannut jotenkin henkisellä puolella, että "ai tossa on tuo poika jo (saanut alkunsa), siihenhän ehtis vielä, mitäpä jos minä..." ja vajaat 9 kuukautta Vaapukan kuolemasta kuului ulkoa vauvan itkua kuin olsi ollut Vaapukka ihmiseksi vahtanmeena siinä, ja vähään myöhemmin samana päivänä iranilaisella ydinpommilla lastatulla koneella lensi yitsemme Iraniin.) hetkenä hellepäivän hyperventilaatiokohtaukseen tms, jäi sen jälkeen paikoilleen lähemmäs vuorokaudeksi kuin toipilas olemukseltaan muttei liikkunut enää, vaikutelmassa oli samaa kuin kahdeksankymppisen olemus, muttei se näyttänyt enää jaloilleen nousevalta, meni osin jotenkin lyttyyn ja jäykäksi.
Kamlan iso asia näin ensi alkuun Vaapukan kuoleme, se oli kovin omanlaisensa, paapomisharrastunut. Banjo on ihan erilainen. Molemmista olen pitänyt kovin. Vaapukka oli 11 ja puoli vuotta vanhan, koiranvuosissa 80. Banjo on 10.

ma 10.6.2019   Vaapukka oli niin parantamisharrastunut, että sen seura oli vähän kuin olisi ollut sairaanhoitaja perheenjäsenenä: tavallaan kovin autavainen ja tavallaan epäonnisilta jotakin vaikutetta. Nyt kun on vain villakoira eikä valkea vaan aprikoosinvärinen, tuntuu sosiaalinen elämä paljon helpommalta, seurakoiramaisemmalta. Mutta sen äsken huomasin, ettei tavallinen villakoiraperspektiivi ole yhtä taitava parantamaan, mihin auttaisi lukea hakemistoa parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.com selaa sivua laaspäin, niin löydät hakemiston. Se autta aterveenä pysymisessä, ei tarvitse ryhtyä sairaanhoitajaksi. Banjon kanssa eläessä kuluu ruokaa paljon vähemmän, kuin musiikin kanssa.

ti 11.6.2019   Banjo tuumi silloin heti, kun tähän tuon ekan merkinnän kirjoitin viimelauantaina, että tähän pitäisi lisätä: "Muistoissamme hän elää yhä." En osannut sitä silloin lisätä, mutta nyt olen itse siinä vaiheessa tilanteesta etääntymisessä. Niinhän se on.

19. kesäkuuta 2019   Elämä jatkuu. Banjo oli 10 vuotta lähes koko ajan Vaapukan seurassa. Nyt se on osin omalla tavallaan ja osin vaapukkamaisesti, mikä kai on se, miten se on elänyt. Se on onneksi jo 10-vuotias ja kovin itsenäinen, hyvällä ymmärryksellä varustettu.

Koetin äsken säveltää pätkän aiheesta suru, Vaapukan ajattelemisesta siis:

Nyt kun on vajaat kaksi viikkoa kulunut Vaapukan kuolemasta, niin se jo hahmottuu niin, että Vaapukasta aika jätti. Nyt tuntuu etääntyminen hyvältä ja hyvän toivominen,vähän kuin jossakin hengellisessä yhteydessä, sekä jonkinlainenidealisoitu tai kohtelias käsitys Vaapukasta, minkä tekojen koen lievittävän surua ja auttavan jatkamaan, vaikka arki on muuttunut hämmästyttävän paljon, etenkin meninki. Niin noita yritin kirjata sävelmään, muille sureville avuksi.

21.7.2019   Nyt on noin puolitoista kuukauttaa Vaapukan kuolemasta ja naapurustokin alkaa olla oppinut sen, kuukaudessa kai sen verran kuin luulin heidän viikossa huomaavan. Ehkä kuukausi kun oli kulunut, niin Banjo joskus ulkona kävelylle lähdettäessä kiljui kamalalla äänellä: niin huono oli Vaapukanperusvire, kun se oli parantamisesta harrastunut, etenkin sairaalavaikute oli huonoa, vaikka Vaapukka tuntui osaavan parantaa noin vain kuin ihme, huojentuneen olon hetyi tuoden, katso http://parantamisesta.blogspot.com ja lue hakemistoa. Muutenkin on näyttänyt etenkin alkuun siltä, että Banjo on lytyssä, mutta ilmeisesti sen verran kuin mitä Vaapukalle sopi pienempi tila kuin Banjolle. Yleisvaikutelmaksi on jäänyt, että Vaapukka oli kovin pidetty koira ja naapuruston osa enemmän kuin minä ja Banjo yksinään, mutta ehkä se on vaikutelma, joka usein tulee, kun joku perheenjäsen, vaikkapa lemmikki, kuoli vähän aikaa sitten, jotenkin Vaapukkaa vain kaivataan, se oli naapuruston arjen osa ja kovin auttavainen luonne.

* * *

7th of June 2024   About continuing onwards https://wakingfromdeath.blogspot.com/2019/07/about-continuing-onwards-after-death-of.html my old melody and my good wisdom of life

Sävellystaidosta

Kun treenasin koiriani sirkukseen, niin kai alkuvuodesta 2011 opetin koirilleni myös pianonsoittoa, mutta tassut olivat liian leveät, mutta jonkinlaisia pätkiä ne oppivat, saivat silloin tällöin onnistumaan. Uutenavuotena (taisin siis treenata jo joulukuussa) Banjo silloin soitti omin päin painellen koskettimia ja oli ihan rakettien kuuloista: tuntui, että se osasi säveltää jotakin sentapaista. Sirkustreenin jälkeen eivät koirani ole olleet kiinnostuneita soittamisesta, mutta säveltämään opetellessani ne ovat tuntuneet myös napanneen ideaa. Tänään tuli säveltäneeksi jonkinlaisen sävelmänpätkän siitä, miten kokea, että kaupungissa on aika paljon luontoa http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2019/03/luonnon-tunnusta-kaupungissa.html (kakkosrivillä A ja F kuuluisivat soida yhtä aikaa, mutta nuotinkirjoitusohjelmasta ei löytynyt sellaisia nuotteja)

ja kun aihe pyöri muutaman tunnin mielessäni, niin Banjo kysyessäni tuotti sävelmänpätkän, hiukan banjomaisen villakoiramaisen ja Vaapukka silloin änkesi mukaan ja tuotti jotenkin itseään muistuttavan tyylisen sävelmänpätkän, kumpikin elekielessään:

Tuo ylemmän rivin eka on söhry, ei kuulu nuottiin.


(28.5.2019   Pitkän vuodenaikakirjoitukseni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kevätosiossa on itse tänä keväänä säveltämiäni sävelmänpätkiä kovin monta.)

Koirankoulutuksen parantamisesta

Näytin kymmenvuotiaalle villakoiralleni Banjolle kirjastosta lainaamaani kirjaa Tavoitteena huippukoira, joka toi mieleen ainakin kuviensa puolesta sen, millaista koirankoulutus oli, kun ensi kertaa tutustuin koirankoulutukseen Villakoirakerhon tottelevaisuustreeneissä Helsingissä kolmisenkymmentä vuota sitten. Nyt minä ja Banjo olimme tavallamme kauhistuneita: koira pystyy paljon enempään ja niin omistajakin, tuossa oli ikään kuin vain sirpale kummankin kyvyistä, jotka heillä jo on ja jotka tekevät treenistä kivaa, ohjeistus vain ontuu.
Koiralla on valtava potentiaali, sen luonnollinen elekielinen kommunikaatiotapa moninaisuudessaan ja ilmeikkyydessään kuvastelee sen valtavaa kapasiteettia ja hyvää ymmäörrystä. Vastaavaa potentiaalia olisi omistajallakin sivistyksen, tuntiedensaj aoman harrastuneisuutensa tiemoilta käsin muttei liian kaavamaisesti eikätökerösti tehden. Koulu vain laittaa ihmiset lyttyyn, karsii omat tekemisentavat ja näkemykset pois, mihin on kai syynä liika toisto ja liian tarkan kopioimisen vaatimus laadun sijaan. Koiran kapasiteetin saaminen mukaan edellyttää enemmän tilaa koiran omalle luonnolle, sen omalle näkemykselle ja parempaa kommunikaatuiota sen kanssa, mikä vaatisi sosisaalista silmää, mikä ihmiseltä edellyttäisi omien elämänvalintojen tekemisen vapautta jatkuvasti, jottei ole vain pakotettuna jossakin koululokerossa, omista piirteistään ja tarpeistaan riippumattomasti tulleessa, vaan voisi vertailla eri ihmisiä, eri luonteita, tekemisentapoja, elämänvalintoja, pärjäävyyksiä puolineen, motivaatioita, arvoja, sosiaalisia lokeroita yms, ja niin ymmärtäisi paremmin, millainen oma koira on yksilönä kussakin iässsään ja mitä se kulloinkin tuolla kielellä kommunikoi.
Lisäksi koirankoulutus ei saisi olla kaavamaista vaan kulloinkin tarttisi voida hyvin ottaa huomioon koirab oma panos, ihmisen oma näkemys ja kukin tilnne piirteineen. Tällöin ei saisi ihmiselle olla liian tarkkaa ohjeiostusta siitä, miten kukin osa kuului tehdä, mikä oiklea suoritus on ja millaista ymmärrystä ja miten suurissa määrin saa olla mukana, mutta sivistynyttä käytöstä toki pitää vaatia, huomaavaisuutta koiraa ja muuta elävää kohtaan, tulevaakin ajatellen.