Voi olla, että meillä on onnellisempaa ilman mudia ja ilman unkarilaisuutta, ne ovat molemmat ulospäin elämänmyönteisen näköisiä, mutta ystävyyteni koirieni kanssa toimii ihan arkisesti, olemme tyytyväisiä väleihimme, kun taas unkarilainen tyyli on ulospäin kaunis mutta jotenkin sisältä urautunut kuin mikään ei saisi sydäntä väräjämään. Suomalaisen järjen omakohtaisuus poistaa suomalaisesta meiningistä monta ongelmakohtaa, joita ulkoa päpättäminen tuo, ei ole konemaista poliisia, ei piittaamattomia kihoja ja luottamusta väärin käyttäviä houkutuslintuja vaan kaikki mitä pahaa onkin on suomalasen sosiaalisuuden pehmentämää, toimivan yhteisön puitteissa tehtyä eikä koko tilanne, aina on pelastustie, aina on ystävällisyyden ja vastuuntunnon mahdollisuus siinä missä ulkomailla löytyisi vain kylmyyttä.
Banjo juoksee pihalla ympyrää käpy suussa eikä minulla makupalattomalla ole mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni. Onneksi kontakti säilyy ja sain sen kutsumalla juoksemaan vauhdilla jalkojeni ohi käpy suussa. Keräsin liiat kävyt sen ulottumattomiin kesästä jääneeseen amppeliin, jotteivät mene sisällä huonoiksi. Tästedes yritän hommata jotakin herkkua mukaan ennen kuin annan sille kävyn leikittäväksi.
Vala on liian lihava, se on pakko laittaa laihdutuskuurille. Olisikohan syytä siirtyä leluin palkitsemiseen? vala kyllä noutaa palloa ja leikkii Banjon kanssa, muttei ole kovin kiinnostunut leluista, mutta voihan sitäkin harjoitella!
Kuulemma vaaleanruskea aikuinen mudiuros olisi etsimässä uutta kotia, muttameillä on niin hyvä meininki omalla poppoolla, että aikuinen koira omine tapoineen ja luonteenpiirteineen voisi sotkea kuviot. Pentu, joka kasvaisi tässä ympäristössä ja oppisi jo nuorena kirjoittamaan, olisi siihen verrattuna ylivetojuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti