Banjo poimii tienvarresta kuusenkäpyjä ja on ne suussä kuin sikaria polttava äveriäs mies. Keräsin kuusenkäpyjä kotipihaan, jotta saisin sikarin hatun kaveriksi esitykseen, mutta Banjo riehaantui aivan kävystä ja ensi kertaa sitä ei saanut enää kiinni ennen kuin sitten mentiin sisälle. Mutta tosi tyylikäs se on, paha vain, ettei tuollaisessa menossa pysy hattu päässä millään.
Kun on jokin tavoite, niin harjoittelu aina tyssää juuri ennen sitä, kun ajattelee, että kohta on perillä. Niin on nyt kirjoitustaidon laita. Tarvitsee varmaan asettaa tavoitteet tosissaan jonnekin aidon kommunikaation kohdalle ja aidon ihmismäisen ajattelunja yleissivistyksen kohdalle eikä siihen, että on edes yhden sanan kirjoittanut. On kiva kokeille, mitä pystyy oppimaan.
Päätin loppujen puukuutioiden kirjaimet: K, S, T ja R, koska niitä useimmin jää kaipaamaan. Maalasin jo liiankin hutiloiden niistä viisi sivua kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti