Maanantai 29. marraskuuta 2010

Löysin kierrätyskeskuksen ilmaisista kirjoista käytetyn ekan luokan syksyn matematiikankirjan, ihan samanlaisen kuin itselläni vuonna -78. Katsottiin sitä koirien kanssa alusta alkaen. Muutaman joukko-opillisen tehtävän jälkeen tuli kirjassa kädentaitoharjoituksia, joten kysyin koirilta, että kokeillaanko mekin. Koirat vastasivat juu, joten otin paksun tussin ja laitoin puhtaan paperin sanomalehden päälle. Banjo oli innokas ottamaan tussin suuhunsa, mutta pyrki jyrsimään sitä. Vaapukkaa en saanut edes tarttumaan tussiin, mutta se oli kovin kiinnostuneen näköinen. Vala sanoi kohteliaan pidättyväisesti, että eihän koira voi osata, muttei tuntunut uskovan itsekään. Sanoin, että tietystä koira voi osata, olette molemmat kovin fiksuja koiria! Sanoin Banjolle, että kokeilepa kirjoittaa ykkönen, ihan vain yksi veto, yksi viiva vain ihan samanlainen kuin I. Banjo tuntui uskovan ja kokeili yhden varman vedon, tulos tässä:

Kynä jätti lopettaessa kevyen vedon, mutta on kyllä ekaksi yrittämäksi tosi hieno! En mene sanomaa, miten päin Banjoon nähden ykkönen oli paperilla, mutta HIENO ON! Tarjosin Banjolle jauhelihapihviä juhlahetken kunniaksi, Vala söi lautasen loppuun, kun sekin oli hienosti osallistunut. 

Jos koira nyt oppisi tekemään sellaisen viivan kuin haluaa sinne minne haluaa, niin niistä kasaamalla saisi useimmat tikkukirjaimet. ja tikkukirjaimilla juuri onkin selvintä kirjoittaa, kaunokirjoitus on aina tulkintakysymys, mutta jos haluaa viestinsä varmasti perille, niin tikkukirjaimin sen onnistuu.

Ennen matematiikantuntia avasin Valalle kierrätyskeskuksesta löytämäni kirjan, jossa kerrottiin eri elinkeinoista. Ajattelin sen tuovan valaistusta niihin ihmisten maailman puoliin, joista koirat eivät yleensä tiedä mitään. Vaapukka lukikin ja pyysi minua kääntämään sivua – ensi kertaa niin! Joskus olen kyllä koirille sivua kääntänyt, mutta joko se on ollut yhdessä lukemista tai epämääräisempi tilanne. Kivaa edistystä siis. Vaapukka näytti katselevan kuvatkin kunnolla.