Mietin, että jos ei vaaleita mudin pentuja ole saatavilla, niin pitäisikö miettiä sitä aikuista urosta. Mutta aikuinen uros olisi oppimaton, täytyisi kaikki aloittaa alusta, ja siinä, missä pentu oppii lukemaan viikossa ja kirjoittamaankin varmaan pian, oppien oikeaksi tähdeksi tuolla saralla, siinä aikuinen on hidas eikä välttämättä opi yhtä hyvin kuin Banjo ja Vala. Ja kun on uudesta tempusta kyse, olennaista on saada siitä koiran identiteetin osa, saada pentu jo aivan nuoresta ymmärtämään, että on luontevaa, että koirat lukevat ja kirjoittavat, aikuinen koira ei sitä identiteettiinsä yhtä lailla salamannopeasti omaksu. Ja pentu kasvaisi lauman osaksi luonnollisesti, molemmat koirani rakastaisivat sitä, mutta aikuisen uroksen kanssa voi tulla kahnauksia. Pentu olisi siis parempi valinta, jos niitä vain jostain olisi saatavilla.
Koulutukseen tuli tauko osin siksi, että suuren saavutuksen eli kirjoittamaan oppimisen jälkeen on luonnollista alkaa uusi jakso eikä jatkaa urautuneesti samaa. Luonnollista olisi kai nyt kasata esitys, jossa näkyisi koirieni luku- ja kirjoitustaito. Tarttisi siis harjoitella juuri esiintymistä. Jos pääsemme jonnekin tapahtumaan ohjelmanumeroksi, niin silloin on hyvä osata myös sirkustemppuja. Esiintymisessä on tärkeää kiva tyyli ja vakuuttavuus. Samoin on tärkeää onnistua, mikä kai merkitsee kirjoitusharjoitusten vaihtelevuutta ja koiran kanssakeskustelua. Lisäksi kirjoittamisen pitäisi sujua joutuisasti ja selkeästi, mikä kai on harjoittelukysymys ja vaatii motivaatiota, sanan lyhyyskin voisi auttaa. Koiraa varmaan eniten motivoisi, jos se saisi näyttää älyään: ei siis vain laittaa kirjainpalikoita jonoon kuin opetettu noutokoira vaan osoittaa ymmärryksensä avulla toimivansa, ehkä se voisi itse valita sanan jotenkin? Mutta se kyllä vaatii vielä lisäopettelua… Vala pitää koiratanssitempuista, ehkä siis sillekin jotakin, ja täytyyhän lukutaitokin osoittaa, Vala voisi vaikka lukea temppukäskyjä. Temppunäytös olisi kiinnostava seuraava askel.
Esityksessä olisi oltava yleisöä, mieluiten koiraharrastajia yli tusina, sillä jos vain pari näkee niin ei kehtaa kertoa muille, kun ei oikein itsekään usko, saati sitten että vakuuttaisi muut epäuskoiset, paitsi jos on näytettävänään video tai kuvia siitä, kun koira kirjoittaa. Jos taas on isompi poppoo harrastuskavereita, niin on paljon helpompi jakaa kokemus ja löytää aina joku todistajaksi. Ja jos jokin uusi esitys varmasti onnistuu, niin voisi kai yrittää tuollaisen tapahtuman siivellä paikallislehteen: pitäisikö pyytää koira kirjoittamaan ”Itä-Savo”?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti