Temppujen treenaaminen esityskuntoon onkin uskomaton urakka vielä. Toistettavuutta puuttuu ja tsemppitottumukset ovat vielä toi8senlaiset. Pallolla tasapainoileminen näyttää liian vaikealta oppia. Voi sitä vähän vielä treenata, jotta näkee, onnistruisiko sittenkin, ja kiva sirkustemppuhan se olisi, mutta kun kumpikaan koira ei ole urheilullinen luonne vaan kaikki on minun taitojeni varassa, niin ei se niin lupaavalta vaikuta, vaikka koirat ovatkin oppineet paljon. Mieluummin treenaisin edes pari muuta temppua esityskuntoon ja kokeilisin, onnistuuko pianonsoitto. Soittaminen vaikuttaa tsemppkysymykseltä: täytyy keskittyä etukäteen ja kehottaa koiria mielikuvaharjoitteluun. Molemmat jo tapailevat kappaleita, mutta osan ajasta ollaan lähes Ö-luokkaa, kun monta säveltä soi yhtä aikaa tassun alla ja koirien tassut raapivat soitinta. Kirjoittaminenkin pitäisi saada varmaksi. Nykyisin treeni kaatuu ihan hassuihin juttuihin, kuten haluttomuuteen nostaa kuutioita suulla tassuilla kieritt’ämisen sijaan, yhteistyöhaluun toisen taitamattomamman ja siksi aremman koiran kanssa, ynnä muihin ihan tavallista koirankoulutusta vaativiin seikkoihin, kai olen vain tavalliset jutut osin laiminlyönyt? Nyt olisi priorisoitava: kirjoittaa edes yksi sana, osata lukea monenlaista karttaa, oppia esiintymään, totella selkeästi ja varmasti kirjoitettuja käskyjä, istua nöpöttää pallilla tarpeen vaatiessa, hypätä renkaan läpi ja kokeilla opetella soittamaan. Pallo saa jäädä, vaikka niin kiehtova onkin meditatiivisuudessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti