Kun aloitin agilityn ja TOKOn harrastamisen mustan keskikokoisen villakoiraurokseni kanssa 25 vuotta sitten, minulle neuvottiin, että harjoitukset pitää aina päättää onnistumiseen. Mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen, vaan seuraavan tauon pituudella on paljon väliä. Jos koira on oppimaisillaan jonkin ison uuden jutun ja onnistuu kerran, niin palkitsen sen hyvin ja lopetan treenin kehuin siihen. Jos näyttää lupaavalta ja yritän puolen tunnin päästä uudelleen, niin yleensä menee ihan hutiloinniksi ja koko temppu myttyyn. Jos taas odotan liian kauan, monta päivää, niin koira on kuin kesälomalta palannut ja taidot ruosteessa, hyvä lupaava alku unohdettuna. Mutta jos kehun kunnolla ja samana päivänä iltasella juttelen koiralle jotakin aiheesta ja siitä, miten temppu olisi hieno tehdä, niin jos kokeilen seuraavana päivänä, niin temppu yleensä sujuu hyvin, on kuin koira olisi illalla sulatellut asian ja valmentautunut seuraavana aamuna tekemiseen ja niinpä se sitten on valmis ja hyvässä terässä, ja niin oppii tempun, jos sitä lähipäivinä muutaman kerran vielä treenataan muistin virkistämiseksi ja tempun tekemiseksi tavalliseksi rutiininoamisesti osatuksi.
Katselin videolta agilityä. Minua kiinnostaisi kovasti liikkua ja koirien kanssa olisi kiva, mutta jaksaisinko motivoitua mihinkään noin simppeliin tehtävään, kun olen näistä monimutkaisemmista niin kovin pitänyt? Mutta hauskaahan olisi juosta ja tehdä jotakin, missä yhteispelillä koirien kanssa on väliä. Minä ja Vaapukka haluaisimme laihduttaa ja tuollainen, jos mikä, olisi mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti