Sunnuntaina 3. helmikuuta 2013

Banjolle ainakin olen jo aivan pikkupennusta asti korostanut, että sen on luotettava omaan koiran elämänviisauteensa ja omaan näkemykseensä, omaan älykkääseen päähänsä, sillä sille opettamani vaativatkaan ihmisten jutut, temput ja ihmisten tapainen ajattelukyky eivät ole muuta kuin muun elämän ohessa osattavia sinällään hyödyllisiä taitoja, jotka eivät nosta korkeuksiin, joilla ei ole sen enempää virkaa kuin tuo hyödyllisyys, jotka eivät kelpaa omistautumisen kohteiksi niin kuin koirien oma elämänviisaus. Niin kuin joka alan aloittelijan, on Banjonkin usein vaikea erottaa saamiaan kehuja asian aidosta arvosta, mutta kehut ovat vain harrastamisen apuväline ja itse elämä on se, millä on väliä ja se olisi eläimen elämänviisaudesta tinkimättä elettävä! Vaapukalle en tuota pentuna niin korostanut vaan opetin TOKOtemppuja ja muutaman kuukauden vanhana lukemisen, ehkä siksi se jäi tavallaan tyhmemmäksi, vaikka nyt kun sille siitä sanoin korjatakseni, niin se näytti heti löytävän fiksuutta. Samoin, kun aamulla kehotin sitä suosimaan monimutkaisempia luonnollisia liikkeitä, niin se näytti heti niiden myötä muuttuvan fiksummaksi: liikkeissä meillä on vaistomainen tilannetajumme ja niinpä niiden variaatiomahdollisuudet ovat ymmärryksen piirin mitta.