Maanantaina 4.2.2013

Olen tässä pari vuotta vai mitä lie ihmetellyt, että mikä lienee syy, kun jotain hauskaa keksin, niin heti perään jotenkin joudun keittiöön ja nappaan jotain suuhuni, vaikken edes niin pidä ruuasta. Koirani ovat joskus "sanoneet", että minun sietäisi koirankoulutuksessa miettiä, mitä menen korvaamaan onnistuneen suorituksen ilon makupalalla, siinähän tekeminen korvautuu ruualla. En vain ole saanut koulutusta sujumaan mitenkään muutenkaan, kun koirani ovat olleet laiskoja ja motivoitumattomia. Tänään sitten otin asiasta onkeeni ja ajattelin, että tekemisen meiningistä nauttiminen siis on pääseikka. Kyhäsin 20cm korkuisen esteen, mikä on puolet koirieni säkäkorkeudesta, ja ilman makupalaa tai lelua riehaannutin koirat hyppimään esteen yli, ja palkaksi "ihanalta tuntuu hyppiä"-meininki & eläytyminen tekemisestä nauttimiseen, ja suorituksen meiningin  jälkeen muu sitten tylsää, apeaa. Samalla kertaa kokeilin "istu"- ja "maahan"-käskyjen meininkiä, jotka nekin tuntuivat sujuvan ja jälkikäteen olivat koirat tyytyväisiä ja minä myös. "Istu"-meininkin oli jotakin sellaista kuin tepsun tepsun, tip istahdanpa nyt. Ja "maahan"-käskyn meininki oli, että riehun ja hups sukellus maahan, sosiaalinen kontakti omistajaan ja riehun taas. Paikallaolo oli tottakai leppoisaa loikoilusta ja rauhallisuudesta nauttimista sekä sosiaalisuutta omistajan kanssa. Saa nähdä, voiko tuosta jatkaa samoilla linjoilla. Ehkä, jos tekemisen meiningistä nauttiminen onnistuu koko ajan hyvin!