Punainen vaahtomuovi-L, jossa kangasmaalilla valkoinen L tai ehkä hiukan haaleavärinen valkoinen, ja päällystämättömät punaiset A ja O valkoisella pohjalla ovat valmiita. Nyt voi jo kirjoittaa vaahtomuovikuutioista VALA JA BANJO, muttei yhtä aikaa, sillä A-kirjaimia on vain kaksi. JOULUsta puuttuu vielä kaksi U:ta.
Voisi kuvitella, että koirani ovat kovin älykkäitä, tavallaan ovatkin, mutta kai siksi, etteivät puuhaile niin kovin paljoa älyllisesti haastavaa päivittäin, ne ovat laiskanlaisia ajattelussaan: ajattelevat vain jotakin ja aika lyhyesti, vaikka kykenevät selitettäessä ymmärtämään enemmänkin. Siksi koulutus on minun varassani aika pitkälti, kun en mieti niin maata myöten sitä, mitä tehtäisiin, en siis jatka aina samaa niin kuin koira luulisi vaan katson, mikä parhaiten edistäisi koulutusta ja treenataan sitten sitä, ihan mitä sattuu milloinkin. Jotain koiran urautumistaipumus kuitenkin vaikuttaa, kun ei voi ihan mitä tahansa treenata vaan aina tarvitsee valmistella jotenkin tyyliin” tehtäisiin seuraavaksi vaikka sitä ja sitä” ja antaa koiralle aikaa sopeutua odotuksiin. Ihan heti jos ottaa erilaisen harjoituksen kuin mitä koira oli odottanut, niin sen huomio ei ole yhtä tarkka vaan se on kuin unenpöpperöinen. Tuttuja temppuja voi ottaa suoralta kädeltä varoittamatta mutta uusimpia ei, jollei niitä ole juuri viimeisekswi harjoiteltu.
Näyttää siltä kuin hankalilta osin Banjo identifioituisi niihin asioihin, jotka sillä ovat eri mielipiteitä kuin toisilla eikä identifioidu kaikkiin mielipiteisiinsä niin kuin pitäisi. Siksi sanoin sille, että kaikilla ihmisillä ja eläimillä on samat perusasiat, joita he tarvitsevat elämässään: on uni, ruoka, vesi, ystävät, toiminta, liikunta ja myös luonto on tärkeä vaikkaivät kaikki sitä huomaa. Niinpä se, mitä minä olen, on pitkälti sama kuin mitä muut ovat, kaikille pitkälti samat asiat ovat tärkeitä. Jos siis tunnistat identiteettisi eli ne asiat, jotka sinusta ovat hyvi’ ole3massa elämässäsi, niin se on lähellä sitä, mikä on hyväksi muille, he tekevät siitä oman versionsa ja se on heidän identiteettinsä – näin saat helpolla ystäviä.
Jos haluamme esityksen, on sitä varten harjoiteltava sirkustemppuja, mikä voi olla ihan kivaakin. Vala olisi puoliksi sirkustemppu- ja puoliksi kirjoitusharrastunut ja Banjo kinuaa, että ensiksi ainakin lisää kirjoittamista. Kumminkin minusta tuntuu, ettei nyt olla kirjoitusvireessä vaan pitäisi tehdä jotakin helpompaa ensin. Sirkustemput sopisivat siihen…
Esitykseen olisi kai minimi noin 15 sirkustyylin temppua, iloista akrobatiamaista:
Renkaan läpi hyppyjä
tervehdi/kerjää
hyppy jalan yli ja käsien muodostaman renkaan läpi
kierähdys paikoillaan molempiin suuntiin
seuraaminen koirat molemmin puolin
kumarrus
pujottelu jalkojen välistä askelten tahtiin
hyppy toisen koiran yli
kävely kahdella tassulla eteen taakse ja ympäri, lähellä ja kauempana
jne.
Mitäköhämn muuta pitäisi ottaa harjoiteltavaksi? Olisi kiva jokin oma temppu. Kai tuosta voi kehitellä sen mukaan, mitä koirat hyvin oppivat…
Lisäksi on laatikon valitseminen, tietovisa, laskeminen haukkamalla ja kirjoittaminen kuutioilla.
Ai niin ja Banjon hattu!
Ja pallille pitää osata mennä ja siuell’ä odottaa. Noutamista ja kantamista olisi hyvä harjoitella paljon. Sillä voi olla käyttöä monenlaisessa. Lukemalla tunnistamisnoutoa voisi harjoitella kanssa. Mutta pääasia on tavallinen noutaminen.
Sitten on häiriöihin totuttelu ja esiintyminen yleisölle, tsemppi ja näytökseksi kasaaminen.
Otettiin jalkojen välistä pujottelua ensin Valan ja sitten Banjon kanssa, lopuksi Banjo hetkeksi pallille. Oppivat vähitellen lisää. Ihan hyvä idea treenata temppuja nyt: saadaan yhteispeliä paremmaksi, vielä ei olla kirjoitustreenitasolla.
Katsoin Banjon kanssa yhdessä seurakuntavaalien vaalikonetta. Banjon mielestä kirkon on tärkeintä auttaa vanhuksia ja muita hädänalaisia, koska heillä on suuri hätä elämässään. Muutenkin sillä oli harkittuja mielipiteitä. Toki olin korostanut sille tehtävän tärkeyttä. Puolueeksi valitsin Vihreät, koska he kannattavat eläinten oikeuksia. Onko väärin, jos äänestän yhteisen mielipiteemme puolesta, kun kerran itsekin olen samankaltaisilla linjoilla?
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
lauantai 30. lokakuuta 2010
Lauantaina 30. lokakuuta 2010
En oikeastaan etukäteen miettinyt, mitä käy, jos koirani oppivat kirjoittamaan. Ajattelin ottavani videolle todisteeksi, kun ne kirjoittavat, mutten tullut ajatelleeksi, mitä käy, kun kukaan ei siltikään usko. Jotta ihmiset omin silmin näkisivät koiran osaavan kirjoittaa, tarvitaan jokin esitys, mutta se on vielä alkutekijöissään. Tänä väliaikana pitäisi vain pitää suu supussa!
Yksi harjoitus, jota on tehty kerta toisensa perästä ja jonka varassa itse asiassa koko tehtävistä selviytyminen on, on seuraava: ”Olen lomalla luonnon helmassa. Syrjäsilmällä katsahdan tehtävään ja näen mielessäni, miten se pitäisi tehdä. Ehkä teenkin sen saman tien. Sitten jatkan taas lomailua luonnon helmassa, ikiaikaisen elämäntavan mukaa, jottei tekemisentapani pääse urautumaan huonoksi vaan pysyisi mahdollisimman hyvänä.”
Tuntuu kuin taas oltaisiin jotenkin jumissa. Täytyy vähintäänkin vaihtaa treenin tyyppiä: vaikkapa temppuja vaihteeksi, jotakin hyvin liikkuvaista ulkona. Lisäksi ehkä täytyy taas korjata kirjoitustreenin tavoitteita ylöspäin: ei riitä, että koira kokoaa sanan annetuista kirjaimista vaan pitäisi osata valita kirjaimet itse, ylipäätään oppia kommunikoimaan kirjoittamalla mitä haluaa.
Yksi harjoitus, jota on tehty kerta toisensa perästä ja jonka varassa itse asiassa koko tehtävistä selviytyminen on, on seuraava: ”Olen lomalla luonnon helmassa. Syrjäsilmällä katsahdan tehtävään ja näen mielessäni, miten se pitäisi tehdä. Ehkä teenkin sen saman tien. Sitten jatkan taas lomailua luonnon helmassa, ikiaikaisen elämäntavan mukaa, jottei tekemisentapani pääse urautumaan huonoksi vaan pysyisi mahdollisimman hyvänä.”
Tuntuu kuin taas oltaisiin jotenkin jumissa. Täytyy vähintäänkin vaihtaa treenin tyyppiä: vaikkapa temppuja vaihteeksi, jotakin hyvin liikkuvaista ulkona. Lisäksi ehkä täytyy taas korjata kirjoitustreenin tavoitteita ylöspäin: ei riitä, että koira kokoaa sanan annetuista kirjaimista vaan pitäisi osata valita kirjaimet itse, ylipäätään oppia kommunikoimaan kirjoittamalla mitä haluaa.
perjantai 29. lokakuuta 2010
Perjantai 29. lokakuuta 2010
MILLAISTA KOIRANKOULUTUS ON: Koirankoulutus perustuu tavalliseen sosiaalisuuteen. Samalla tavoin kuin voimme kaivata ihmisen seuraa toimii myös suhteemme koiraan. Halu tehdä yhdessä ja elää sovussa luo reitit, joita pitkin koulutuskin parhaiten etenee. ”Minä haluaisin tehdä tällaista. Haluaisitko sinä osallistua? Arvostaisin sitä kovin…” Tuon arvostuksen pitää näkyä käytännössä. Koira, joka käyttäytyy hyvin, on ansainnut ihmismäisen hyvän aseman, ansainnut saada mielipiteensä kuulluiksi, mutta räyhähenki itseisarvona kuuluu arvoasteikon alimmaksi. Koirakin ajattelee: ”Minä haluan tätä. Kuinka sen saisin toteutettua?” Jos sinulla on käsitys siitä, mitä itse kestät ja mitä et, kanavoi se osaltaan koiran toiminnan sopuisasti. Mutta koirakin kuuntelee paremmin, jos sille selitetään syyt eikä vain komennella. Orjan sijasta se haluaa olla ystävä ja elämäntoveri viisaiden ja arvostettujen ihmisten tapaan: hieno eläin, joka ansaitsee huonoilla kaupungistuneilla elämäntavoilla varustetun ihmisen kunnioituksen. Viisaan eläimen kanssa voi elää yhdessä ja harrastaa monenlai8sta haastavaa, mutta harrastuksen tavoitteena ei saa olla tehdä koirasta konetta, konemaisesti tottelevaista, vaan tehdä kummastakin osapuolesta hienovireisesti toisiaan kuuntelevan.
Kokeilin kangasväreillä suoraan vaahtomuoviin. Katsotaan, jääkö kiinni. Mutta vaahtomuovikuutiot ovat osin erivärisiä valkoisesta kellertävään ja harmaaseen.
Tänään on ollut rauhallista. Koirat ovat yrittäneet parantaa tapojaan jonkin verran ja minäkin olen miettinyt, miten elellä koirieni kanssa.
Illalla otin Valan kanssa puupalikkaharjoituksen: VALA ja sitten UUNI. Nimensä kirjaimet se näytti tuntevan ja töni niitä suurin piirtein oikein, ts. idea oli oikein, muttei varonut liikuttamasta muita kuutioita samalla kun ko9sketti oikeaa. UUNi oli vieras sana. Valan mielestä yksi U olisi riittänyt. Ehkä olisi hyvä ottaa sen kanssa alkukirjainten tunnistamista näin alkuun. Banjo odotti vieressä pallilla, sitten vaihdettiin. Pyysin Banjoa nostamaan nimensä kirjaimia järjestyksessä, mutta se teki laiskasti ja nosti pari kertaa väärääkin kuutiota, pyysi haastavampia tehtäviä, sanoi, ettei jaksa motivoitua saman toistamiseen.
Ennen harjoitusta Banjo oli ”palikkapää”, joten kysyin siltä, paljonko se huomaa asioita. Sitten pyysin sitä olemaan tavalliseen tapaan ja silloin se huomasi kymmenkertaisen määrän asioita. Sitten kuin metsässä kulkija ja nyt oli satakertaistunut. Valalla on oma tyylinsä, mutta sama ongelma, joten jututin sitä samoin ja sama oli tulos. Koirat olivat kuin ihmeen edessä. Parempi siis tehdä lomalaisen mielellä, se tekee älyllisesti vahvaksi, ihan niin kuin voimamiehen on oltava vahva jo etukäteen eikä vasta painoja katsellessaan ihmeesti voimaannu.
Kokeilin kangasväreillä suoraan vaahtomuoviin. Katsotaan, jääkö kiinni. Mutta vaahtomuovikuutiot ovat osin erivärisiä valkoisesta kellertävään ja harmaaseen.
Tänään on ollut rauhallista. Koirat ovat yrittäneet parantaa tapojaan jonkin verran ja minäkin olen miettinyt, miten elellä koirieni kanssa.
Illalla otin Valan kanssa puupalikkaharjoituksen: VALA ja sitten UUNI. Nimensä kirjaimet se näytti tuntevan ja töni niitä suurin piirtein oikein, ts. idea oli oikein, muttei varonut liikuttamasta muita kuutioita samalla kun ko9sketti oikeaa. UUNi oli vieras sana. Valan mielestä yksi U olisi riittänyt. Ehkä olisi hyvä ottaa sen kanssa alkukirjainten tunnistamista näin alkuun. Banjo odotti vieressä pallilla, sitten vaihdettiin. Pyysin Banjoa nostamaan nimensä kirjaimia järjestyksessä, mutta se teki laiskasti ja nosti pari kertaa väärääkin kuutiota, pyysi haastavampia tehtäviä, sanoi, ettei jaksa motivoitua saman toistamiseen.
Ennen harjoitusta Banjo oli ”palikkapää”, joten kysyin siltä, paljonko se huomaa asioita. Sitten pyysin sitä olemaan tavalliseen tapaan ja silloin se huomasi kymmenkertaisen määrän asioita. Sitten kuin metsässä kulkija ja nyt oli satakertaistunut. Valalla on oma tyylinsä, mutta sama ongelma, joten jututin sitä samoin ja sama oli tulos. Koirat olivat kuin ihmeen edessä. Parempi siis tehdä lomalaisen mielellä, se tekee älyllisesti vahvaksi, ihan niin kuin voimamiehen on oltava vahva jo etukäteen eikä vasta painoja katsellessaan ihmeesti voimaannu.
torstai 28. lokakuuta 2010
Torstaina 28. lokakuuta 2010
Vala oli raahannut nukkumapaikalleen V- ja A-kuutiot eli ne ainoat vaahtomuovikuutiot, jotka sen nimestä ovat valmiit. Havahtuessaan se vaikutti tyytyväisen tietäväiseltä.
Valkoinen kangasväri jää haaleaksi, jollei sitä laita aivan ylen määrin. Kuivuminen kestää kai vuorokauden ja lisäksi on silitettävä. L-kirjainkuution olen jo maalannut shapluunalla ja A- ja O-shapluunat ovat valmiit.
Valkoinen kangasväri jää haaleaksi, jollei sitä laita aivan ylen määrin. Kuivuminen kestää kai vuorokauden ja lisäksi on silitettävä. L-kirjainkuution olen jo maalannut shapluunalla ja A- ja O-shapluunat ovat valmiit.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Keskiviikkona 27. lokakuuta 2010
Elekielen kaksitahoisuudesta (pehmeä ja tekninen) päätellen koirani epäilevät tunteidenmukaisuuden tarpeellisuutta. Se on kai rakennetussa ympäristössä elämisen tuoma virhe, kun neliskulmaiset muodot ovat tunteettomia siinä missä luonnollisen elinympäristön puut ja pienemmät kasvit ovat tunnelmallisia ja eläviä, tunteikkaita kukin omalla tavallaan, aina mielekkäästi. Tunteiden kannalta huono tekemisentapa tai muu valinta on kuin ontuvan koiran kipeä tassu: se vain on huonompi kuin urheilullisen reippaan innolla laukkaavan koiran meininki ja juuri sen tunteet kertovat. Kun tämän tietää, voi itse tehdä lisää huomioita aiheesta: miten se pätee milloinkin.
Järki on sitä, että huomaa, miten asiat ovat, ja toimii sen mukaan. Kyllä se onnistuu sosiaalisissakin asioissa, kunhan harjoittelee. Banjo kokeilee eri roolia, on johonkin sosiaaliseen sotkuun joutunut, mutta kyllä sekin tuntuu laimenevan, kun sille puhuu järkeä.
Vihamielinen huomaa paljon vähemmän kuin ystävällinen: esimerkiksi vetävä koira on itsepäisen riitaisalla mielellä eikälöysässä hihnassa kulkeminen tunnu siitä miltään, mutta kauniisti hihnassa kulkevalle koiralle hihnassa vetäminen on kokemuksellisesti iso juttu. Ystävällisen huomio on hienovarainen: ystävällinen on viisas ja tarkkanäköinen siinä missä vihamielinen on turta.
Teki mieli treenata, niin otin sydänrasian, pyyhkeen ja teelaatikon. Kirjoitin lapulle: ”MAKUPALAT OVAT SYDÄNRASIASSA. ISTUKAA AIVAN SEN VIEREEN NIIN SAATTE MAKUPALAT.” Koirat katselivat ja Vala näytti sydämenmuotoiselta, silmillään viittasi sydänrasiaan ja niinpä jouduin kehottamaan sitä menemään sydänrasian luo ja istuutumaan, mistä se sai kaksi makupalaa palkaksi.
Väsäsin pahvista aivan pitkulaisen laatikon, jonka kannessa on kangasliuska, jotta koira saa sen helposti auki. Laitoin laatikkoon makupalan ja banjo oppi heti nostamaan räsystä, Vala paraikaa harjoittelee kannen tönimistä auki, ei Banjokaan vielä kovin vahvasti räsystä vedä. Ajattelin, että jos olisi vaikka 3-5 (pitkulainen, pöyreä, neliskanttinen, iso, pieni, sydämenmuotoinen ja räsyn alla) erimuotoista laatikkoa, koirien lukuataidon voisi osoittaa sillä, että hakisivat makupalan juuri siitä laatikosta, jonka niille näytetyssä lapussa mainitsen. Jos haluaa esityksen, niin laatikoiden olisi kiva olla eriväriset.
Tein sydänrasiaan uuden kannnen, jotta koirat saavat sen helposti auki, Valkin kuonolla tönimällä noin vain. Vielä pitäisi keksiä pyreä ja neliskulmainen rasia.
No, nyt on ainakin kokeiltu, millaista on omistajan kanssa ja millaista ”ilman” omistajaa sekä millaista onkirjoituskoulutuksen ja sirkustemppujen kanssa ja millaista ilman niitä. Lopputuloksena kai on, että koirat valitsevat sopuisan yhteiselon ja sirkustreeninkirjoittamisineen.
Vala halusi jalkojenvälistäpujotteluharjoituksen, joten otin sellaisen ja se teki innolla, mutta jollei makupalalla houkutellut niin käveli aina ohi. Ei riittänyt sen treeni-into, kun kontakti ja virittäytyminen tottelevaisuustemppuihin puuttuivat. Ei opittu mitään uutta vaan mentiin taaksepäin. Kai minulla hienot koirat on ja hyvä treenitapa, kun näin paljon voi uupua tavcallisesta ihan vain siksi, ettei ole vireessä.
Sanoin juuri Banjolle, että jos se pitää siitä, että saa itse päättää, mitä tekee, sen on myös itse mietittävä, mitä olisi hyvä tehdä. Valta ja vastuu kulkevat yhdessä.
Näin jälkikäteen huomaan, että kirjoitusharjoitukset sujuvat hyvin, josBanjo on ehtinyt ainakin minuutin tai kaksi tai jopa päiviä miettiä, miten se sana kirjoitetaan, jota siltä pyydän. Jos en ole antanut sille miettimisaikaa, treenit ovat menneet takapakkia.
Järki on sitä, että huomaa, miten asiat ovat, ja toimii sen mukaan. Kyllä se onnistuu sosiaalisissakin asioissa, kunhan harjoittelee. Banjo kokeilee eri roolia, on johonkin sosiaaliseen sotkuun joutunut, mutta kyllä sekin tuntuu laimenevan, kun sille puhuu järkeä.
Vihamielinen huomaa paljon vähemmän kuin ystävällinen: esimerkiksi vetävä koira on itsepäisen riitaisalla mielellä eikälöysässä hihnassa kulkeminen tunnu siitä miltään, mutta kauniisti hihnassa kulkevalle koiralle hihnassa vetäminen on kokemuksellisesti iso juttu. Ystävällisen huomio on hienovarainen: ystävällinen on viisas ja tarkkanäköinen siinä missä vihamielinen on turta.
Teki mieli treenata, niin otin sydänrasian, pyyhkeen ja teelaatikon. Kirjoitin lapulle: ”MAKUPALAT OVAT SYDÄNRASIASSA. ISTUKAA AIVAN SEN VIEREEN NIIN SAATTE MAKUPALAT.” Koirat katselivat ja Vala näytti sydämenmuotoiselta, silmillään viittasi sydänrasiaan ja niinpä jouduin kehottamaan sitä menemään sydänrasian luo ja istuutumaan, mistä se sai kaksi makupalaa palkaksi.
Väsäsin pahvista aivan pitkulaisen laatikon, jonka kannessa on kangasliuska, jotta koira saa sen helposti auki. Laitoin laatikkoon makupalan ja banjo oppi heti nostamaan räsystä, Vala paraikaa harjoittelee kannen tönimistä auki, ei Banjokaan vielä kovin vahvasti räsystä vedä. Ajattelin, että jos olisi vaikka 3-5 (pitkulainen, pöyreä, neliskanttinen, iso, pieni, sydämenmuotoinen ja räsyn alla) erimuotoista laatikkoa, koirien lukuataidon voisi osoittaa sillä, että hakisivat makupalan juuri siitä laatikosta, jonka niille näytetyssä lapussa mainitsen. Jos haluaa esityksen, niin laatikoiden olisi kiva olla eriväriset.
Tein sydänrasiaan uuden kannnen, jotta koirat saavat sen helposti auki, Valkin kuonolla tönimällä noin vain. Vielä pitäisi keksiä pyreä ja neliskulmainen rasia.
No, nyt on ainakin kokeiltu, millaista on omistajan kanssa ja millaista ”ilman” omistajaa sekä millaista onkirjoituskoulutuksen ja sirkustemppujen kanssa ja millaista ilman niitä. Lopputuloksena kai on, että koirat valitsevat sopuisan yhteiselon ja sirkustreeninkirjoittamisineen.
Vala halusi jalkojenvälistäpujotteluharjoituksen, joten otin sellaisen ja se teki innolla, mutta jollei makupalalla houkutellut niin käveli aina ohi. Ei riittänyt sen treeni-into, kun kontakti ja virittäytyminen tottelevaisuustemppuihin puuttuivat. Ei opittu mitään uutta vaan mentiin taaksepäin. Kai minulla hienot koirat on ja hyvä treenitapa, kun näin paljon voi uupua tavcallisesta ihan vain siksi, ettei ole vireessä.
Sanoin juuri Banjolle, että jos se pitää siitä, että saa itse päättää, mitä tekee, sen on myös itse mietittävä, mitä olisi hyvä tehdä. Valta ja vastuu kulkevat yhdessä.
Näin jälkikäteen huomaan, että kirjoitusharjoitukset sujuvat hyvin, josBanjo on ehtinyt ainakin minuutin tai kaksi tai jopa päiviä miettiä, miten se sana kirjoitetaan, jota siltä pyydän. Jos en ole antanut sille miettimisaikaa, treenit ovat menneet takapakkia.
tiistai 26. lokakuuta 2010
Tiistai 26. lokakuuta 2010
Aika näyttää, millaiseksi Banjon kirjoitustaito muodostuu: onko se hankala taitotemppu vai sujuva kommunikaation keino. Vasta kun sen tietää voi suunnitella esityksen, ja esitys kai muuttuu taitojen kasvaessa. Varmaa kumminkin lienee, ettei siitä tule koiratanssiesitystä vaan kahden koiran sirkustyylinen show.
Koulutuskäsitys on monimutkainen juttu, sillä se ei ole vain se, mitä koiran kanssa tekee koulutustilanteissa vaan siihen kuuluu koiran tyyli, koulutuksen rooli elämässä (motivaatio ja rasittavuus) sekä oma tekemisentapani ja asenteeni koulutukseen, elämäni ympyrät ylipäätään ja niiden vaikutus koirankoulutuksen meininkiin. Tällä hetkellä koirankoulutus on elämäni keskiössä: se ei ole vain harrastus vaan tosi iso juttu, iso saavutus, josta mietin mahdollista ammattiakin, edes osa-aikaista.
Mietin, minkä sanan pyytäisin Banjoa kokoamaan, ja tulin valinneeksi sanan VALO. Banjo siirteli A:ta lähes paikoillaan pitkän aikaa ja haki sitten lisäksi E:n ja I:n, jolloin syntyi väljä teksti
EI
VA
LO
Vierestä katsellut Vala sanoi, että se olisi halunnut itse kirjoittaa ”valo”, koska juuri sen nimi on Vala.
Onkos tuo nyt sitä hakemaani itsenäisesti kirjoittamalla kommunikoimista? ! Suurta edistystä.
Kuitenkin mietin, että moraalitonta tuo: häädin Banjon pois vierestäni nukkumasta! Kunpa parantaisi tapansa! Sanoin sille, että kaiken hyvän tuhoaminen on vihollinen teko, ei sellaista sovi tehdä.
Jos mun koira on paha, niin ei mun hotsita antaa sille asemaa. Toisaalta koulutuksen pointti on pelastaa maailma siltä osin kuin se on eläinten taidoista ihmisille tarpeellisilla saroilla kiinni – ei niinkään paapoa mun kahta koiraa. Toisaalta on ihan eri asia olla kivan kullannupun kaveri kuin jonkun sellaisen, joka sabotoi arvojani. ei niin että arvoja saisi toisen, koirankaan, puolesta päättää, mutta jotkin asiat vain ovat hyviä olemassa ja toiset huonoja, joten hyvän ja pahan välinen ero on ihan eri juttu kuin vaikkapa koiran nukkumapaikan valinta tai päivittäiset tekemiset ja ruuat ja tavat.
Pidin Banjolle saarnaa: ”Elämässä olemme kaikki muiden armoilla. Kukaan ei yksinään selviä. Ei voi tavoitella vain itselleen hyvää ja muille huonoa vaan on liittouduttava ottaen tavoitteeksi hyvä kaikille. Vasta silloin on kyllin vahva. Paha on turhan päiten toisten hyvän elämän rikkomista. Se ei ole sama kuin voima, vaan terveys tuo voiman, on oltava itse voimakas ja oltava itsellä monta voimakasta ystävää ja hyvät välit muuhun maailmaan. Mutta kaikkien (paholaisen) kanssa ei voi liittoutua, sillä paha ei huolehdi liittoumasta omaa osuuttaan, jolloin on vain oltava vihollisissa väleissä ja manipuloitava tuota pahaa, jos se kerran on paras tilanne, mihin pääsee. Valinta hyvän ja pahan välillä on suuri kaikenkattava päälinjaus: jos sinä tuhoat minun elinoloni, en minä tahdo olla kanssasi, mutta jos valitsisit hyvän, voisimme liittoutua saaden hyvän elämän koko porukalle.” Banjo tuli lähelleni nukkumaan. ”Tämä oli käytävä läpi blogissasi.”, se tuntui sanovan.
Vielä minua epäilytti, joten jatkoin saarnaani: ”Ne asiat, joiden puolesta saa olla ovat sydämen vakaumuksia, kuten vaikka Valan ystävyys, eivät teknisiä seikkoja. Jos olet vain ajatellut, että noin olisi hyvä, ei se riitä syyksi uhrata mitään tai taistella sen vuoksi. Joka kerran kun ymmärrät, mitä jokin asia merkitsee elämälle, tunnet siitä, tunnet onko se hyvä vai huono asia. Niinpä tunnevakaumukset liittyvät syvimpään ymmärrykseesi, kun taas tunteettomista teknisistä ajatuksista puuttuu aito seuraukset käsittävä ymmärrys kokonaan. Siksi tunteen puolest on taisteltava muttei ole oikeutta uhrata mitään teknisistä syistä.” Mietin vain, että millainenkohan koirani on, ja osaako korjata sen, jos se on vääränlainen. Minne tieni vie?
Joskoira tai ihminen elää liianleveästi ymmärtämättä, miksi sitä paapotaan, ja ymmärtämättä, miten paljon typerämpi se on kuin paapojansa, niin se pääsee huonoille teille. Siksi kai minun sopii vaatia koiriltani enemmän: kuuliaisuutta, tapoja, ymmärrystä ja kuuntelemista. Naapurillani on sekarotuinen pystykorva, joka on kovin tottelevainen. Hän näyttää käyttävän koko arvovaltaansa sen komentamiseen, kuin aikuinen elämää nähnyt ihminen teini-ikäisen seurassa. Saman mallin mukaan voisin komentaa koiriani paljonkin enemmän kuin nykyinen makupalakoulutus. Ehkä se tosiaan tekisi hyvää…
Pidin koirien kanssa pientä palaveria. Sanoin, että ”Ei-Valo” ei kelpaa esikuvaksi mutta ”Valo” kelpaa, ja kysyin Banjolta, ymmärtääkö se, miksi niin on. Banjo vastasi, että Ei-Valo on huonompi ja että esikuvasta otetaan mallia, jotta tulisi hyvä tulos – siksi.
Vielä pitää tehdä, mitä tämän ”sirkusprojektin” kanssa tehdään. Olen panostanut siihen paljon ja niin ovat molemmat koiratkin. Sitä paitsi meille kaikille ovat keskinäiset suhteemme tässä yhteiselämässämme tärkeitä. Olo on ollut tänään kuin olisin teinityttäreni kanssa riidellyt, Banjon siis: koiran vuosia sillä on jo 13 (1 vuosi 10 kk) – alkava murrosikäkö ja itsenäistymisprosessi…
Sanoin Valalle, että ajattelun sääntö numero yksi on katsella puuta, luonnollista tervettä puuta. eli ei siis omenapuuta, jonka oksat ovat katkotut ja väännellyt, ajatellessaan mitä tahansa. Se yritti ja tuntui rauhoittuvan, ei ollut enää sotajalalla hiljaa mielessään.
Mitä minä huolin? Ei koirillani ole ikää ja kokemusta tietämystä päättää edes arkielämän asioita itse vaan koheltavat pitkälti minun varassani. Ei kokemattomalle voi antaa aikuisen valtaa, muttei myöskään kieltää siltä sivistystä. Kai minä siis voin koiriani kouluttaa, opettaa, paapoakin, kunhan muistan myös moraaliläksyihin uhrata aikaa ja karsin hankaluudet sitä mukaa, kun koiran ymmärrys tuntuu kehittyvän – vai onko se vaikutusvalta, joka edellyttää vastuuta?
Koulutuskäsitys on monimutkainen juttu, sillä se ei ole vain se, mitä koiran kanssa tekee koulutustilanteissa vaan siihen kuuluu koiran tyyli, koulutuksen rooli elämässä (motivaatio ja rasittavuus) sekä oma tekemisentapani ja asenteeni koulutukseen, elämäni ympyrät ylipäätään ja niiden vaikutus koirankoulutuksen meininkiin. Tällä hetkellä koirankoulutus on elämäni keskiössä: se ei ole vain harrastus vaan tosi iso juttu, iso saavutus, josta mietin mahdollista ammattiakin, edes osa-aikaista.
Mietin, minkä sanan pyytäisin Banjoa kokoamaan, ja tulin valinneeksi sanan VALO. Banjo siirteli A:ta lähes paikoillaan pitkän aikaa ja haki sitten lisäksi E:n ja I:n, jolloin syntyi väljä teksti
EI
VA
LO
Vierestä katsellut Vala sanoi, että se olisi halunnut itse kirjoittaa ”valo”, koska juuri sen nimi on Vala.
Onkos tuo nyt sitä hakemaani itsenäisesti kirjoittamalla kommunikoimista? ! Suurta edistystä.
Kuitenkin mietin, että moraalitonta tuo: häädin Banjon pois vierestäni nukkumasta! Kunpa parantaisi tapansa! Sanoin sille, että kaiken hyvän tuhoaminen on vihollinen teko, ei sellaista sovi tehdä.
Jos mun koira on paha, niin ei mun hotsita antaa sille asemaa. Toisaalta koulutuksen pointti on pelastaa maailma siltä osin kuin se on eläinten taidoista ihmisille tarpeellisilla saroilla kiinni – ei niinkään paapoa mun kahta koiraa. Toisaalta on ihan eri asia olla kivan kullannupun kaveri kuin jonkun sellaisen, joka sabotoi arvojani. ei niin että arvoja saisi toisen, koirankaan, puolesta päättää, mutta jotkin asiat vain ovat hyviä olemassa ja toiset huonoja, joten hyvän ja pahan välinen ero on ihan eri juttu kuin vaikkapa koiran nukkumapaikan valinta tai päivittäiset tekemiset ja ruuat ja tavat.
Pidin Banjolle saarnaa: ”Elämässä olemme kaikki muiden armoilla. Kukaan ei yksinään selviä. Ei voi tavoitella vain itselleen hyvää ja muille huonoa vaan on liittouduttava ottaen tavoitteeksi hyvä kaikille. Vasta silloin on kyllin vahva. Paha on turhan päiten toisten hyvän elämän rikkomista. Se ei ole sama kuin voima, vaan terveys tuo voiman, on oltava itse voimakas ja oltava itsellä monta voimakasta ystävää ja hyvät välit muuhun maailmaan. Mutta kaikkien (paholaisen) kanssa ei voi liittoutua, sillä paha ei huolehdi liittoumasta omaa osuuttaan, jolloin on vain oltava vihollisissa väleissä ja manipuloitava tuota pahaa, jos se kerran on paras tilanne, mihin pääsee. Valinta hyvän ja pahan välillä on suuri kaikenkattava päälinjaus: jos sinä tuhoat minun elinoloni, en minä tahdo olla kanssasi, mutta jos valitsisit hyvän, voisimme liittoutua saaden hyvän elämän koko porukalle.” Banjo tuli lähelleni nukkumaan. ”Tämä oli käytävä läpi blogissasi.”, se tuntui sanovan.
Vielä minua epäilytti, joten jatkoin saarnaani: ”Ne asiat, joiden puolesta saa olla ovat sydämen vakaumuksia, kuten vaikka Valan ystävyys, eivät teknisiä seikkoja. Jos olet vain ajatellut, että noin olisi hyvä, ei se riitä syyksi uhrata mitään tai taistella sen vuoksi. Joka kerran kun ymmärrät, mitä jokin asia merkitsee elämälle, tunnet siitä, tunnet onko se hyvä vai huono asia. Niinpä tunnevakaumukset liittyvät syvimpään ymmärrykseesi, kun taas tunteettomista teknisistä ajatuksista puuttuu aito seuraukset käsittävä ymmärrys kokonaan. Siksi tunteen puolest on taisteltava muttei ole oikeutta uhrata mitään teknisistä syistä.” Mietin vain, että millainenkohan koirani on, ja osaako korjata sen, jos se on vääränlainen. Minne tieni vie?
Joskoira tai ihminen elää liianleveästi ymmärtämättä, miksi sitä paapotaan, ja ymmärtämättä, miten paljon typerämpi se on kuin paapojansa, niin se pääsee huonoille teille. Siksi kai minun sopii vaatia koiriltani enemmän: kuuliaisuutta, tapoja, ymmärrystä ja kuuntelemista. Naapurillani on sekarotuinen pystykorva, joka on kovin tottelevainen. Hän näyttää käyttävän koko arvovaltaansa sen komentamiseen, kuin aikuinen elämää nähnyt ihminen teini-ikäisen seurassa. Saman mallin mukaan voisin komentaa koiriani paljonkin enemmän kuin nykyinen makupalakoulutus. Ehkä se tosiaan tekisi hyvää…
Pidin koirien kanssa pientä palaveria. Sanoin, että ”Ei-Valo” ei kelpaa esikuvaksi mutta ”Valo” kelpaa, ja kysyin Banjolta, ymmärtääkö se, miksi niin on. Banjo vastasi, että Ei-Valo on huonompi ja että esikuvasta otetaan mallia, jotta tulisi hyvä tulos – siksi.
Vielä pitää tehdä, mitä tämän ”sirkusprojektin” kanssa tehdään. Olen panostanut siihen paljon ja niin ovat molemmat koiratkin. Sitä paitsi meille kaikille ovat keskinäiset suhteemme tässä yhteiselämässämme tärkeitä. Olo on ollut tänään kuin olisin teinityttäreni kanssa riidellyt, Banjon siis: koiran vuosia sillä on jo 13 (1 vuosi 10 kk) – alkava murrosikäkö ja itsenäistymisprosessi…
Sanoin Valalle, että ajattelun sääntö numero yksi on katsella puuta, luonnollista tervettä puuta. eli ei siis omenapuuta, jonka oksat ovat katkotut ja väännellyt, ajatellessaan mitä tahansa. Se yritti ja tuntui rauhoittuvan, ei ollut enää sotajalalla hiljaa mielessään.
Mitä minä huolin? Ei koirillani ole ikää ja kokemusta tietämystä päättää edes arkielämän asioita itse vaan koheltavat pitkälti minun varassani. Ei kokemattomalle voi antaa aikuisen valtaa, muttei myöskään kieltää siltä sivistystä. Kai minä siis voin koiriani kouluttaa, opettaa, paapoakin, kunhan muistan myös moraaliläksyihin uhrata aikaa ja karsin hankaluudet sitä mukaa, kun koiran ymmärrys tuntuu kehittyvän – vai onko se vaikutusvalta, joka edellyttää vastuuta?
maanantai 25. lokakuuta 2010
Maanantai 25. lokakuuta 2010
Toin kaupasta kaksi ruukkukukkaa: Yhden Valalle ja yhden Banjolle. Vala meni haukkua räykyttämään uutisia undulaateille ja onnistui kuulostamaan siltä kuin olisi yrittänyt sanoa ”kukkia”: kaksitavuisesti rytmitetty, pieni tauko tavujen välissä ja muutenkin ”kukka”-sanaa piirteiltään muistuttaen. Kai se haluaisi oppia puhumaan, vaikkei osaakaan edes sen vertaa kuin Banjo.
Olen opettanut koirilleni jonkinlaista sirkuksenomaista tyyliä, jottei esityksestä tulisi niin kuiva. Tänään kuitenkin pestyyn kavahteleva Banjo-hevonen sai minut tuumimaan, että sirkushevoset ovat kuitenkin erikseen. Pitäisiköhän pohtia oikeasti, millainen tyyli on tavoitteena, millainen sirkusmainen tyyli siis!
Niin kiinnostavaa kuin onkin opettaa temppuja ja luoda hieno esitys, ei se kuitenkaan ole pointtina vaan pitäisi opettaa koirat kommunikoimaan ihmisten ymmärtämään tapaan ja näyttää, että niitä voi harjaannuttaa ihmisälyä vaativissa tehtävissä. Siksi, että sillä on väliä, ei siksi, että niin valtavasti pitäisin sellaisesta puuhasta, jota koirilleni vähäisessä määtin opetan. Loppujen lopuksi videoiden tekoon ei vaadita kokonaista sirkusesitystä vaikka sen laatiminen kaikista hauskinta olisikin.
Tänään en itse ole treenimielellä, on kuin olisin hukannut punaiusen langan jonnekin. Ehkä pitää pitää taukoa.
Otettiin koiratanssista mallia ottaen kaksi lyhyttä harjoitusta: perääntyminen ja paikalla pyöriminen. Sujui jotenkuten.
Ystäväni lupasi tehdä lisää puukuutioita sirkkelisahalla. Minä sitten huolittelen ja maalaan ne. Saa nähdä, kauanko kestää.
Olisi kiva tietää, millaisen esityksen saisi kasaan. Pelkkä kirjoittaminen on hidasta ja tylsää, mutta nopeutuu kai ajan myötä. Hyvässä esityksessä olisi kai monenlaista ja niin olisi hauskoin harjoitellakin. Tietovisa on ihan hauska ja tavallaan vakuuttavakin. Lisäksi voisi ottaa monenlaisia temppuja samasta aihepiiristä sekä jotain piristettä, joka pitäisi treenitavan sekä itsellä että mahdollisilla matkijoilla iloisena eikä turhan tylsänä. Laskutehtävän voisi ottaa, johon vastaus kai haukkumalla.
Kirjoitustavoista kuutiot ovat kivan näköisiä mutta paperinäppäimistö on kirjoitettavan asian puolesta vapaamuotoisin tehden aidon kommunikaation mahdolliseksi. Päätavoite on kuitenkin näyttää, että koirilta ja muilta eläimiltä älyä löytyy. Ideana ei ole koiran kopioida ihmisiltä vaan ihmisten saada tilaisuus kopioida eläimiltä, jotteivät ihmisten elintavat enää luonnottomammiksi muuttuisi ainakaan siksi, ettei eläimiin uskota. Monesti kai halutaan kopioida eläimiltä, muttei tiedetä sen olevan käytännössä mahdollista, kun ihmisten maailman vaatimukset ovat erilaiset.
Eli siis harjoiteltaviksi sekä yhden tuuman että tassulle sopivat isommat paperinäppikset.
Tämä ei ole tavallista mekaanista koirankoulutusta vaan jotenkin hienosyisempää, enemmän sellaista kuin uusien elämänalueiden opettaminen ihmisille. Toki käytän apukeinoina myös makupaloilla houkuttelua tavallisen koirankoulutuksen tapaan, mutta varsinainen perusta on kuitenkin hienosyisempi kommunikaatio ja aito arvostus koiria kohtaan.
Ideana on siis, että koiraa ei pidä opettaa ihmismäiseksi, ihmisen kopioksi, vaan että pitää luoda ihmisille tilaisuus matrkia eläinten tyyliä ja tekemisentapoja, jotka eivät ole kaupunkiympäristön saastuttamat.
Olen opettanut koirilleni jonkinlaista sirkuksenomaista tyyliä, jottei esityksestä tulisi niin kuiva. Tänään kuitenkin pestyyn kavahteleva Banjo-hevonen sai minut tuumimaan, että sirkushevoset ovat kuitenkin erikseen. Pitäisiköhän pohtia oikeasti, millainen tyyli on tavoitteena, millainen sirkusmainen tyyli siis!
Niin kiinnostavaa kuin onkin opettaa temppuja ja luoda hieno esitys, ei se kuitenkaan ole pointtina vaan pitäisi opettaa koirat kommunikoimaan ihmisten ymmärtämään tapaan ja näyttää, että niitä voi harjaannuttaa ihmisälyä vaativissa tehtävissä. Siksi, että sillä on väliä, ei siksi, että niin valtavasti pitäisin sellaisesta puuhasta, jota koirilleni vähäisessä määtin opetan. Loppujen lopuksi videoiden tekoon ei vaadita kokonaista sirkusesitystä vaikka sen laatiminen kaikista hauskinta olisikin.
Tänään en itse ole treenimielellä, on kuin olisin hukannut punaiusen langan jonnekin. Ehkä pitää pitää taukoa.
Otettiin koiratanssista mallia ottaen kaksi lyhyttä harjoitusta: perääntyminen ja paikalla pyöriminen. Sujui jotenkuten.
Ystäväni lupasi tehdä lisää puukuutioita sirkkelisahalla. Minä sitten huolittelen ja maalaan ne. Saa nähdä, kauanko kestää.
Olisi kiva tietää, millaisen esityksen saisi kasaan. Pelkkä kirjoittaminen on hidasta ja tylsää, mutta nopeutuu kai ajan myötä. Hyvässä esityksessä olisi kai monenlaista ja niin olisi hauskoin harjoitellakin. Tietovisa on ihan hauska ja tavallaan vakuuttavakin. Lisäksi voisi ottaa monenlaisia temppuja samasta aihepiiristä sekä jotain piristettä, joka pitäisi treenitavan sekä itsellä että mahdollisilla matkijoilla iloisena eikä turhan tylsänä. Laskutehtävän voisi ottaa, johon vastaus kai haukkumalla.
Kirjoitustavoista kuutiot ovat kivan näköisiä mutta paperinäppäimistö on kirjoitettavan asian puolesta vapaamuotoisin tehden aidon kommunikaation mahdolliseksi. Päätavoite on kuitenkin näyttää, että koirilta ja muilta eläimiltä älyä löytyy. Ideana ei ole koiran kopioida ihmisiltä vaan ihmisten saada tilaisuus kopioida eläimiltä, jotteivät ihmisten elintavat enää luonnottomammiksi muuttuisi ainakaan siksi, ettei eläimiin uskota. Monesti kai halutaan kopioida eläimiltä, muttei tiedetä sen olevan käytännössä mahdollista, kun ihmisten maailman vaatimukset ovat erilaiset.
Eli siis harjoiteltaviksi sekä yhden tuuman että tassulle sopivat isommat paperinäppikset.
Tämä ei ole tavallista mekaanista koirankoulutusta vaan jotenkin hienosyisempää, enemmän sellaista kuin uusien elämänalueiden opettaminen ihmisille. Toki käytän apukeinoina myös makupaloilla houkuttelua tavallisen koirankoulutuksen tapaan, mutta varsinainen perusta on kuitenkin hienosyisempi kommunikaatio ja aito arvostus koiria kohtaan.
Ideana on siis, että koiraa ei pidä opettaa ihmismäiseksi, ihmisen kopioksi, vaan että pitää luoda ihmisille tilaisuus matrkia eläinten tyyliä ja tekemisentapoja, jotka eivät ole kaupunkiympäristön saastuttamat.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Otin Valan ja Banjon kanssa jalkojen välistä pujottelua. Nyt Vala otti Banjon eilisestä mallia ja teki saman virheen. Banjo taas alkoi jo ohjautua ilman makupalalla ohjaamista, alun vain mistä palkkaa heti, mutta idea oli jo että jalkojeni välistä eikä kuono makupalaan.
Lukeminen ei ole hyväksi silmille, sillä luettaessa katsotaan liian lähelle. Siksi kehoitan koiriani katselemaan puita mahdollisimman paljon, sillä ne ovat kaikista luonnollisen hyväätekevin katseen kohde, joka myös treenaa hahmontunnistuskykyä parhaiten. Samoin liikkumisessa on hyvä ponnistaa kokonaan lukutaidottomalta pohjalta, olla eläimen kaltainen eikä istua nököttävän lukevan ihmisen kaksoisolento.
Perheeseeni siis kuuluu vain minä ja koirani Vala ja Banjo sekä kaksi undulaattia Tipi ja Romeo, jotka oheisessa kuvassa. Tipi on keltainen ja Romeo turkoosi (kasvattajan anatamat nimet).
Aiemmin minulla on ollut enemmänkin undulaatteja ja jopa yksi papukaija sekä enimmillään kaksi kania. Kanit opettavat herkkyyttä ja undulaateilta oppii elekielistä kommunikaatiota. Undulaatit ovat kovin fiksuja ja kanit luonnoltaan arkoja.
Pitäisköhän vaihtaa nuo undulaattien nimet: vaikkapa että Kerttu ja Jussi!
Kun olin 13-vuotias, meille hankittiin musta keskikokoinen villakoira Aamos. Kun se oli kolmen, aloitin agilityharrastuksen sen kanssa ja käytiin myöhemmin myös tottelevaisuuskokeissa avoimeen luokkaan asti. Kun Aamos oli viiden ja minä 18, hankin lyhytkarvaisen collien nimeltä Vinski. Sen kanssa harrastin hakua. Kun muutin 21-vuotiaana pois kotoa, molemmat koirat jäivät vanhemmilleni, mutta edelleen harrastin Vanskin kanssa ja huolehdin villakoirasta osittain. Minulla oli joitakin pieniä eläimiä, mutta niitä en kouluttanut: rotta ja myöhemmin kanarialintuja ja akvaario. Sitten hankin kanit ja undulaatit. Nyt olen jo 39 ja Vala on kolmas koirani ja Banjo neljäs. Tiedän pitväni eniten juuri koirista ja undulaateista. Koirarodun valinnassa eloisuus oli pääkriteeri, joka määräsi koiran maksimikoon.
Eilisiltana otin koirien kanssa muutaman sanan englantia: etenkin ”dog” on helppo, kun se kirjoitetaan samoin kuin lausutaan. Kirjoitin sanat paperilapulla käännöksineen, luin ääneen ja jätin paperin koirieni näkyville lattialle.
Kun ei tänään oltu treenattu kirjoittamista, niin otin nyt illalla kaikki palikat ja pyysin Banjoa etsimään sieltä lausumani sanan kirjaimet: jotakin mitä en nyt muista, MAJA ja VALO. Banjo oli kuin olisi unohtanut tempun, jotenkin ruostunut tai alkujähmeyttä, mutta kun näytin sille palikat, niin se nosti niitä, muttei siirtänyt reunalle. Välillä se tuntui osaavan, välillä otti itsenäisesti muita palikoita. Otin sitten Valan kanssa palikoiden tönimistä: HEI muiden palikoiden joukosta oikeaa tassuilla raapien. Banjon laitoin siksi aikaa viereiselle ”sirkustyynylle” istumaan ja kylläpä se ehtikin yhden lyhyen sanan aikana niellä lihapullanpaloja pallilla pysyäkseen! Ehkä jo yhdessä vuorokaudessa ehtii taito ruostua, kun on kyseessä ihan uusi vaativa temppu!
Lukeminen ei ole hyväksi silmille, sillä luettaessa katsotaan liian lähelle. Siksi kehoitan koiriani katselemaan puita mahdollisimman paljon, sillä ne ovat kaikista luonnollisen hyväätekevin katseen kohde, joka myös treenaa hahmontunnistuskykyä parhaiten. Samoin liikkumisessa on hyvä ponnistaa kokonaan lukutaidottomalta pohjalta, olla eläimen kaltainen eikä istua nököttävän lukevan ihmisen kaksoisolento.
Perheeseeni siis kuuluu vain minä ja koirani Vala ja Banjo sekä kaksi undulaattia Tipi ja Romeo, jotka oheisessa kuvassa. Tipi on keltainen ja Romeo turkoosi (kasvattajan anatamat nimet).
Aiemmin minulla on ollut enemmänkin undulaatteja ja jopa yksi papukaija sekä enimmillään kaksi kania. Kanit opettavat herkkyyttä ja undulaateilta oppii elekielistä kommunikaatiota. Undulaatit ovat kovin fiksuja ja kanit luonnoltaan arkoja.
Pitäisköhän vaihtaa nuo undulaattien nimet: vaikkapa että Kerttu ja Jussi!
Kun olin 13-vuotias, meille hankittiin musta keskikokoinen villakoira Aamos. Kun se oli kolmen, aloitin agilityharrastuksen sen kanssa ja käytiin myöhemmin myös tottelevaisuuskokeissa avoimeen luokkaan asti. Kun Aamos oli viiden ja minä 18, hankin lyhytkarvaisen collien nimeltä Vinski. Sen kanssa harrastin hakua. Kun muutin 21-vuotiaana pois kotoa, molemmat koirat jäivät vanhemmilleni, mutta edelleen harrastin Vanskin kanssa ja huolehdin villakoirasta osittain. Minulla oli joitakin pieniä eläimiä, mutta niitä en kouluttanut: rotta ja myöhemmin kanarialintuja ja akvaario. Sitten hankin kanit ja undulaatit. Nyt olen jo 39 ja Vala on kolmas koirani ja Banjo neljäs. Tiedän pitväni eniten juuri koirista ja undulaateista. Koirarodun valinnassa eloisuus oli pääkriteeri, joka määräsi koiran maksimikoon.
Eilisiltana otin koirien kanssa muutaman sanan englantia: etenkin ”dog” on helppo, kun se kirjoitetaan samoin kuin lausutaan. Kirjoitin sanat paperilapulla käännöksineen, luin ääneen ja jätin paperin koirieni näkyville lattialle.
Kun ei tänään oltu treenattu kirjoittamista, niin otin nyt illalla kaikki palikat ja pyysin Banjoa etsimään sieltä lausumani sanan kirjaimet: jotakin mitä en nyt muista, MAJA ja VALO. Banjo oli kuin olisi unohtanut tempun, jotenkin ruostunut tai alkujähmeyttä, mutta kun näytin sille palikat, niin se nosti niitä, muttei siirtänyt reunalle. Välillä se tuntui osaavan, välillä otti itsenäisesti muita palikoita. Otin sitten Valan kanssa palikoiden tönimistä: HEI muiden palikoiden joukosta oikeaa tassuilla raapien. Banjon laitoin siksi aikaa viereiselle ”sirkustyynylle” istumaan ja kylläpä se ehtikin yhden lyhyen sanan aikana niellä lihapullanpaloja pallilla pysyäkseen! Ehkä jo yhdessä vuorokaudessa ehtii taito ruostua, kun on kyseessä ihan uusi vaativa temppu!
lauantai 23. lokakuuta 2010
Lauantai 23. lokakuuta 2010
Katsoin videolta sirkushevosia: voi miten taitavia. Ja Banjolla voi olla jotain heikkoa etutassun leikatun kohdan lihaksissa ja nivelsiteissä, joten en uskalla innostaa sitä akrobatiaan, saati sitten vaatia, vaikka kivahan se olisi. Renkaanläpihyppy sujuu korkeimmillaan lähes säkäkorkeudelta, mutta ohjailemalla vain. Ei ole viitsitty harjoitella, kun kirjoittaminen kuulostaa vaativammalta ja edellyttää aivan erilaista keskittymistä, niin kuin lukeminen ja akrobatia ihmisillekin ovat eri asioita. Miksi kummassa sirkushaaveesta tulee niin konkreettinen? Vaikka kivahan se on, että on taoitteita! Siksi kai… Tulee jotenkin ryhtiä treeniin, kun vertaa sirkuseläinten taitoihin, korkeisiin saavutuksiin.
Sen tuosta hevosvideosta opin, että yhtä aikaa ystävällisyyden säestyksellä tehdyt temput ovat kivan näköisiä – ei siis kantsi koiria vallan erikseen treenata vaan voisi ottaa joitakin temppuja niillä yhtä aikaa: vaikka aluksi, että tanssi ja pyörähdä, kerjää, kumarra jne. (Kumartamista eivät vielä osaa.) ”Anna tassu” voisi olla hyvä, jos yhtä aikaan ja sirkusmaisesti laajassa kaaressa. (Tehdään koirien ollessa rauhallisessa haukottelevassakin toisiltaan kopioivassa mielentilassa (esim. rauhallinen kyselevän oloinen maahanmeno + makupalan kerjääminen), jotta saadaan synkronoitua toiminta. ”Ja Nyt sitten tassua Yhtä aikaa – TA-AASSU.”) http://www.youtube.com/watch?v=LR0S1G5Tqo8 (myöhemmin samana päivänä tehty harjoitus)
Kiva olisi tehdä muutakin kuin aina vain niitä tylsiä kuutioita. Täytyy vain varoa, ettei tempputreeniä ota näin alkuun ainakaan niin vakavasti, että sillä häiritsisi kirjoittamisen opettelua, jossa nyt on tärkeä harjoitteluvaihe, tottumusten kerääminen ja harjaantuminen, lokoisaan tahtiin oppimisen kausi.
Joku päivä otin koiran kerrallaan syliin ja makupalan avulla houkuttelin nostamaan etutassut ilmaan ja selän suoraksi jonkinlaisena alkeisharjoituksena näkemästäni sirkustempusta, jossa koira on olalla vastaavassa asennossa. Aikaa veisi opettelu, mutta on kiva puuhata monenlaista, jotta näkee, mikä sopii itselle ja omille koirille ja mitä ylipäätään haluaa harjoitella oikeasti. On hyvä tehdä edes hiukan temppuja, jotta näkee, miten kirjoitustaidon tuoma koiran roolin muuttuminen vaikuttaa tottelevaisuuteen ja yhteispeliin: tähän asti vaikutus on ollut pelkästään positiivinen, kun kommunikaatio on parantunut ja koira tuntenut saavansa ansaitsemaansa asemaa niin, että on ollut enemmän positiivisella yhteistyöhakuisella mielellä. TÄRKEÄ JUTTU MUIDEN KOIRANKOULUTTAJIEN TIETÄÄ TÄMÄ.
Kirjoittamisen opettaminen on paljon monimutkaisempi tehtävä kuin että vain laittaa kuutio sinne tai tänne: on mietittävä hahmotustapoja, joilla ongelmakohdat ratkaista, minä mietin ja koirat miettivät. Paljon ratkeaa näköaistin korostamisen ja kuvallisen ajattelun kautta, mutta lisäksi on hahmotettava äänteet ja asiasisältö. Jos koira ei keskity, se tekee yleensä samoin kuin muutkin koirat. Vasta kun koiran huomion kiinnittää kirjoitustehtävässä onnistuminen, alkaa sen oma ymmärrys näkyä.
Banjon tekstit ovat kiemuraisia kirjainjonoja, joissa on oikeaa ideaa, muttei sana kaikkien uskomalla tavalla yksiselitteinen. Kokeiltiin ONNEA – tuli ONEA neliönä + N. Kokeiltiin myös JUMALA, jolloin se parin siirron jälkeen nosti A:n muiden palikoiden päälle eikä sitten jatkanut enää pidemmälle.
Otettiin Valan kanssa muutama kirjainpalikkaharjoitus: ONNI, ME ja OHI. Se oli selvästi aktiivisempi kirjainpalikkojen siirtelyssä kuin aiemmin, muttei nostele palikoita niin kuin Banjo eikä muutenkaan ole yhtä pitkällä, arastellen vain osallistuu ja saa siitä palkkaa.
Heittelin tyhjää talouspaperirullaa ja Banjo haki jotenkuten. Mietin, että jos rullia laittaisi riviin 3-5 kpl, voisi koira hakea niistä sen, johon olisi kirjoitettu oikea vastaus. Silloin jos rulla ei näy, voisi rullan sisällä olla iso liina, jossa lukisi sama teksti. Kirjoitin sitten yhteen tyhjään vessapaperirullan Vala ja toiseen Banjo ja sain Banjon noutamaan juuri Banjo-rullaa. Harjoiteltiin ohimennen kertaalleen myös maahan paikoilleen asetetun rullan noutamista, mutta sehän on tärkeä harjoitus myös vaahtomuovikuutioiden kannalta, joten olisi syytä treenata sitä enemmän, paljonkin enemmän sitä ja vaihtelevasti myös muuta noutamista, jotta hauskuus säilyy ja variaatiomahdollisuudet eivät katoa urautumiseen. Valan kanssa sama juttu, mutta täytyy pitää Banjo poissa tieltä häiritsemästä Valan noutoyrityksiä.
Perustempuista puuttuu se kun koira kävelee omistajan jalkojen ali omistajan kävellessä, pujottelee siis jalkojen läpi omistajan kävelyn tahdissa. Kokeiltiin Valan kanssa ja sujui hienosti. Banjon kanssa edettiin liian nopeasti (se kun oli aluksi ottanut Valasta mallia ja sitten hukkasi punaisen langan) ja lopputulos jäi huterommaksi: välillä käveli edestä ja välillä välistä. Kantsis ehkä useamminkin treenata ensin Valan kannssa!
Sen tuosta hevosvideosta opin, että yhtä aikaa ystävällisyyden säestyksellä tehdyt temput ovat kivan näköisiä – ei siis kantsi koiria vallan erikseen treenata vaan voisi ottaa joitakin temppuja niillä yhtä aikaa: vaikka aluksi, että tanssi ja pyörähdä, kerjää, kumarra jne. (Kumartamista eivät vielä osaa.) ”Anna tassu” voisi olla hyvä, jos yhtä aikaan ja sirkusmaisesti laajassa kaaressa. (Tehdään koirien ollessa rauhallisessa haukottelevassakin toisiltaan kopioivassa mielentilassa (esim. rauhallinen kyselevän oloinen maahanmeno + makupalan kerjääminen), jotta saadaan synkronoitua toiminta. ”Ja Nyt sitten tassua Yhtä aikaa – TA-AASSU.”) http://www.youtube.com/watch?v=LR0S1G5Tqo8 (myöhemmin samana päivänä tehty harjoitus)
Kiva olisi tehdä muutakin kuin aina vain niitä tylsiä kuutioita. Täytyy vain varoa, ettei tempputreeniä ota näin alkuun ainakaan niin vakavasti, että sillä häiritsisi kirjoittamisen opettelua, jossa nyt on tärkeä harjoitteluvaihe, tottumusten kerääminen ja harjaantuminen, lokoisaan tahtiin oppimisen kausi.
Joku päivä otin koiran kerrallaan syliin ja makupalan avulla houkuttelin nostamaan etutassut ilmaan ja selän suoraksi jonkinlaisena alkeisharjoituksena näkemästäni sirkustempusta, jossa koira on olalla vastaavassa asennossa. Aikaa veisi opettelu, mutta on kiva puuhata monenlaista, jotta näkee, mikä sopii itselle ja omille koirille ja mitä ylipäätään haluaa harjoitella oikeasti. On hyvä tehdä edes hiukan temppuja, jotta näkee, miten kirjoitustaidon tuoma koiran roolin muuttuminen vaikuttaa tottelevaisuuteen ja yhteispeliin: tähän asti vaikutus on ollut pelkästään positiivinen, kun kommunikaatio on parantunut ja koira tuntenut saavansa ansaitsemaansa asemaa niin, että on ollut enemmän positiivisella yhteistyöhakuisella mielellä. TÄRKEÄ JUTTU MUIDEN KOIRANKOULUTTAJIEN TIETÄÄ TÄMÄ.
Kirjoittamisen opettaminen on paljon monimutkaisempi tehtävä kuin että vain laittaa kuutio sinne tai tänne: on mietittävä hahmotustapoja, joilla ongelmakohdat ratkaista, minä mietin ja koirat miettivät. Paljon ratkeaa näköaistin korostamisen ja kuvallisen ajattelun kautta, mutta lisäksi on hahmotettava äänteet ja asiasisältö. Jos koira ei keskity, se tekee yleensä samoin kuin muutkin koirat. Vasta kun koiran huomion kiinnittää kirjoitustehtävässä onnistuminen, alkaa sen oma ymmärrys näkyä.
Banjon tekstit ovat kiemuraisia kirjainjonoja, joissa on oikeaa ideaa, muttei sana kaikkien uskomalla tavalla yksiselitteinen. Kokeiltiin ONNEA – tuli ONEA neliönä + N. Kokeiltiin myös JUMALA, jolloin se parin siirron jälkeen nosti A:n muiden palikoiden päälle eikä sitten jatkanut enää pidemmälle.
Otettiin Valan kanssa muutama kirjainpalikkaharjoitus: ONNI, ME ja OHI. Se oli selvästi aktiivisempi kirjainpalikkojen siirtelyssä kuin aiemmin, muttei nostele palikoita niin kuin Banjo eikä muutenkaan ole yhtä pitkällä, arastellen vain osallistuu ja saa siitä palkkaa.
Heittelin tyhjää talouspaperirullaa ja Banjo haki jotenkuten. Mietin, että jos rullia laittaisi riviin 3-5 kpl, voisi koira hakea niistä sen, johon olisi kirjoitettu oikea vastaus. Silloin jos rulla ei näy, voisi rullan sisällä olla iso liina, jossa lukisi sama teksti. Kirjoitin sitten yhteen tyhjään vessapaperirullan Vala ja toiseen Banjo ja sain Banjon noutamaan juuri Banjo-rullaa. Harjoiteltiin ohimennen kertaalleen myös maahan paikoilleen asetetun rullan noutamista, mutta sehän on tärkeä harjoitus myös vaahtomuovikuutioiden kannalta, joten olisi syytä treenata sitä enemmän, paljonkin enemmän sitä ja vaihtelevasti myös muuta noutamista, jotta hauskuus säilyy ja variaatiomahdollisuudet eivät katoa urautumiseen. Valan kanssa sama juttu, mutta täytyy pitää Banjo poissa tieltä häiritsemästä Valan noutoyrityksiä.
Perustempuista puuttuu se kun koira kävelee omistajan jalkojen ali omistajan kävellessä, pujottelee siis jalkojen läpi omistajan kävelyn tahdissa. Kokeiltiin Valan kanssa ja sujui hienosti. Banjon kanssa edettiin liian nopeasti (se kun oli aluksi ottanut Valasta mallia ja sitten hukkasi punaisen langan) ja lopputulos jäi huterommaksi: välillä käveli edestä ja välillä välistä. Kantsis ehkä useamminkin treenata ensin Valan kannssa!
perjantai 22. lokakuuta 2010
Perjantaina 22. lokakuuta 2010
Koirani ovat nyt jotenkin ihmisen roolissa. On kuin sekä Banjon JUOLU että yritys hankkia koirilleni alaluokkien koulukirjoja olisivat olleet käännekohtia: luku- ja kirjoitustaitoinen, jolla on hyvät älynlahjat, on täysivaltainen kansalainen siinä, missä lukutaidoton on ”vain” eläin, lapsikin.
Ostin halpakaupasta kaksi nättiä kimppua muovikukkia vai mitä kangasta lienevät. Laitoin ne maljakkoon ja sanoin Banjolle, että ne ovat sille palkkioksi sen hienosta kirjoitussuorituksesta ja vähän Valallekin. Banjo kokeili oloaan vuoron perään kukkien kanssa tai ilman: oli nääntynyt akateeminen tai kehuttu taiteellinen sielu. Näkyi pitävän kukista! Toivottavasti joku vielä joskus tuo sille kukkia.
Banjon kanssa otin taas puupalikkaharjoituksen. Sanan BANAANI kirjaimia se järjesti niin, että sana alkoi hahmottua, oli ympyrän muodossa luettavissa, muttei kyllin selvä epäileväisille lukijoille. Sitten sitä alkoi kyllästyttää ja ehdotin helpompaa sanaa: OVI. Banjo ei viitsinyt, mutta vierestä seurannut Vala tönäisi palikoita niin, että syntyi teksti VOI ja sitten OVI. Valan ekat tekstit! Jihuu.
Nyt paistia molemmille koirille, Banjolle aiemmasta ja valalle tämänpäiväisestä.
Piirsin tänään juuri tunti tai kaksi sitten L-kirjaimen erityisesti Valaa ajatellen yrittäen sen tyylillä neuvoa parhaani mukaan Valalle, miten tehdä käytännössä sen, minkä hyvin tietää, että miten. Ehkä Vala tosiaan oppi yrittämään enemmän. Upea juttu!
Kaksi tönäisyä ja kaksi sanaa, ei kai se sattumaa voi olla, kun koiralla kumminkin on tuonsuuntainen motivaatio. Olihan Banjonkin eka teksti BAN osin jo paikalla olleista kirjaimista muodostettu, kuin sattuman näköinen ja kumminkin oikein. Tässä on sama juttu, pakko on palkita kunnolla.
Näyttäisi kirjoitustreenin puoliväli olevan nyt juuri takana, kun molemmat koirat ovat kulkeneet aivan ensimmäiset askeleensa kirjoittamisen polulla. Loppu on sitten vain harjaantumista ja vähitellen uuden oppimista eikä aivan uusi aluevaltaus kuten kirjoittamisen teko, kun sen ensi kertaa suorittaa.
Hirveän mielenkiintoista ja antoisaa on, kun koira ei ole lattialuutun roolin läpi vaan joku, jonka kanssa mielekkäästi keskustella tavalla, jonka itsekin osaa.
Olo on kuin oltaisiin Valan juhlissa, ollaankin.
Ostin halpakaupasta kaksi nättiä kimppua muovikukkia vai mitä kangasta lienevät. Laitoin ne maljakkoon ja sanoin Banjolle, että ne ovat sille palkkioksi sen hienosta kirjoitussuorituksesta ja vähän Valallekin. Banjo kokeili oloaan vuoron perään kukkien kanssa tai ilman: oli nääntynyt akateeminen tai kehuttu taiteellinen sielu. Näkyi pitävän kukista! Toivottavasti joku vielä joskus tuo sille kukkia.
Banjon kanssa otin taas puupalikkaharjoituksen. Sanan BANAANI kirjaimia se järjesti niin, että sana alkoi hahmottua, oli ympyrän muodossa luettavissa, muttei kyllin selvä epäileväisille lukijoille. Sitten sitä alkoi kyllästyttää ja ehdotin helpompaa sanaa: OVI. Banjo ei viitsinyt, mutta vierestä seurannut Vala tönäisi palikoita niin, että syntyi teksti VOI ja sitten OVI. Valan ekat tekstit! Jihuu.
Nyt paistia molemmille koirille, Banjolle aiemmasta ja valalle tämänpäiväisestä.
Piirsin tänään juuri tunti tai kaksi sitten L-kirjaimen erityisesti Valaa ajatellen yrittäen sen tyylillä neuvoa parhaani mukaan Valalle, miten tehdä käytännössä sen, minkä hyvin tietää, että miten. Ehkä Vala tosiaan oppi yrittämään enemmän. Upea juttu!
Kaksi tönäisyä ja kaksi sanaa, ei kai se sattumaa voi olla, kun koiralla kumminkin on tuonsuuntainen motivaatio. Olihan Banjonkin eka teksti BAN osin jo paikalla olleista kirjaimista muodostettu, kuin sattuman näköinen ja kumminkin oikein. Tässä on sama juttu, pakko on palkita kunnolla.
Näyttäisi kirjoitustreenin puoliväli olevan nyt juuri takana, kun molemmat koirat ovat kulkeneet aivan ensimmäiset askeleensa kirjoittamisen polulla. Loppu on sitten vain harjaantumista ja vähitellen uuden oppimista eikä aivan uusi aluevaltaus kuten kirjoittamisen teko, kun sen ensi kertaa suorittaa.
Hirveän mielenkiintoista ja antoisaa on, kun koira ei ole lattialuutun roolin läpi vaan joku, jonka kanssa mielekkäästi keskustella tavalla, jonka itsekin osaa.
Olo on kuin oltaisiin Valan juhlissa, ollaankin.
torstai 21. lokakuuta 2010
Torstai 21. lokakuuta 2010
Banjo sanoo, että seuraavaksi kirjoitetaan ONNEA ihan vain noin suoralta kädeltä. Katsotaan, miten sujuu. Itse mietin sellaisia lyhyitä sanoja kuin JA ja JO, saisi Banjo nostella palikat vierekkäin. Jatkettaisiin sitten HEI-sanalla yms. ihan lyhyellä.
Kyselin koirilleni, etenkin banjolle, ekojen luokkien oppikirjoja. Kaipa yleissivistyksen hankkimisessa on helpointa kulkea sitä reittiä kuin muutkin eli koulun oppikirjojen avulla tallustaa. Kun vain jostain saisi niitä kyllin halvalla!
Banjolla oli pakki päällä, joten etsittiin Valan kanssa yhdessä yhden sanan kirjaimet ja innolla se etsikin! Kokeiltiin sitten Banjon kanssa kahta sanaa UNI ja VANHA koota ne kirjaimistaan. UNI meni hyvin, olipahan vain vähän käppyräinen, mutta VANHAsta tuli VNAHA, eli sama virhe kuin eilen mutta räikeämpänä, mistä yritin sen torumalla vieroittaa, jottei se nolouttaan tekisi alle oikean tasonsa. Muutenkin oli treenityyli ”kyllähän sä tämän jo osaat” ja hyvin se tuntui Banjon meininkiin sopivan. Ihan hyvä treeni siis, vaikka huono moodi lähtötilanteena. Kyllä Banjo oppii, kun´han ei liikaa harjoitella!
Eilen Banjon ihmetaidonnäytteen jälkeen koirat räykyttivät vuoron perään, kun olivat niin tohkeissaan, kertoivat kai naapuruston koirille tapahtumista, leuhkivat. Olin erottavinani Valan äänestä JOULU ja JUOLU useampaan otteeseen – on kuin se olisi tavoittanut puheen lahjaa sekin selittäessään Banjon erehdystä äänteissä.
Puhelimessa puhuessani Vala lähti retuuttamaan ja kuljettelemaan useampaa vaahtomuovikuutiota, mistä palkitsin sen makupaloin. On tosi kiva, että vaikkei se suostu ottamaan puukuutioita suuhunsa, sillä ei ole mitään vaahtomuovikuutioita vastaan – saadaan näytös kasaan ihan puukuutioitta! Mutta vaahtomuovikuutioita on vasta B, V, A, N ja J. Seuraavaksi ovat vuorossa L, A ja O.
Kyselin koirilleni, etenkin banjolle, ekojen luokkien oppikirjoja. Kaipa yleissivistyksen hankkimisessa on helpointa kulkea sitä reittiä kuin muutkin eli koulun oppikirjojen avulla tallustaa. Kun vain jostain saisi niitä kyllin halvalla!
Banjolla oli pakki päällä, joten etsittiin Valan kanssa yhdessä yhden sanan kirjaimet ja innolla se etsikin! Kokeiltiin sitten Banjon kanssa kahta sanaa UNI ja VANHA koota ne kirjaimistaan. UNI meni hyvin, olipahan vain vähän käppyräinen, mutta VANHAsta tuli VNAHA, eli sama virhe kuin eilen mutta räikeämpänä, mistä yritin sen torumalla vieroittaa, jottei se nolouttaan tekisi alle oikean tasonsa. Muutenkin oli treenityyli ”kyllähän sä tämän jo osaat” ja hyvin se tuntui Banjon meininkiin sopivan. Ihan hyvä treeni siis, vaikka huono moodi lähtötilanteena. Kyllä Banjo oppii, kun´han ei liikaa harjoitella!
Eilen Banjon ihmetaidonnäytteen jälkeen koirat räykyttivät vuoron perään, kun olivat niin tohkeissaan, kertoivat kai naapuruston koirille tapahtumista, leuhkivat. Olin erottavinani Valan äänestä JOULU ja JUOLU useampaan otteeseen – on kuin se olisi tavoittanut puheen lahjaa sekin selittäessään Banjon erehdystä äänteissä.
Puhelimessa puhuessani Vala lähti retuuttamaan ja kuljettelemaan useampaa vaahtomuovikuutiota, mistä palkitsin sen makupaloin. On tosi kiva, että vaikkei se suostu ottamaan puukuutioita suuhunsa, sillä ei ole mitään vaahtomuovikuutioita vastaan – saadaan näytös kasaan ihan puukuutioitta! Mutta vaahtomuovikuutioita on vasta B, V, A, N ja J. Seuraavaksi ovat vuorossa L, A ja O.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Keskiviikkona 20. lokakuuta 2010
Kokeiltiin Banjon kanssa kolmesta kirjaimesta HEI, mutta se oli niin lyhyt sana, että valmistui heti ekalla siirrolla. Kokeiltiin sitten JOULU mutta Banjo kirjoitti järjestelmällisesti JUOLU, minkä videoin. http://www.youtube.com/watch?v=oWxOw5nZgL0 Näin jälkikäteen koirat miettivät tuota UO –OU-eroa kuten kunnon koululaiset ikään.
Aiemmin kirjoitettiin Valan kanssa summittain kirjaimia etsimällä ja tönimällä jokin uusi sana, jonka ehdin unohtaa tässä tohinassa – olis voinut olla ”joulu”.
Annoin Banjolle tussin suuhun ja se piirsi paperille jotakin mitä sattuu. Ilmeisesti tussin käsittelyn oppiminen vie kymmeniä harjoituskertoja, jotta oppii, millaista jälkeä syntyy mitenkin. Vasta myöhemmin sen taidettuaan voi piirtää tai kirjoittaa mitään. Mutta jos ajattelee, että joskus vielä vuosien päästä hankkii uuden koiranpennun, on hyvä, jos Banjo osaa opettaa sille jotain piirtämisen motoriikkaan liittyvää.
Minusta on tosi hienoa, kun Banjo tänään kirjoitti joulu/juolu ihan vain sillä, että sanoin sanan ”joulu” ja näytin sikin sokin olevat sanan kirjaimet. Ei ollut yhtään harjoitusta takana ”joulu”-sanasta. Tosin olin jo ajat sitten ääneen unelmoinut siitä, kun Banjo esiintyy jossakin joulujuhlassa kirjoittaen palikoista ”joulu”. Koira ehti siis valmistautua, mutta ihan omin päin kokonaan. Vau! !
Aiemmin kirjoitettiin Valan kanssa summittain kirjaimia etsimällä ja tönimällä jokin uusi sana, jonka ehdin unohtaa tässä tohinassa – olis voinut olla ”joulu”.
Annoin Banjolle tussin suuhun ja se piirsi paperille jotakin mitä sattuu. Ilmeisesti tussin käsittelyn oppiminen vie kymmeniä harjoituskertoja, jotta oppii, millaista jälkeä syntyy mitenkin. Vasta myöhemmin sen taidettuaan voi piirtää tai kirjoittaa mitään. Mutta jos ajattelee, että joskus vielä vuosien päästä hankkii uuden koiranpennun, on hyvä, jos Banjo osaa opettaa sille jotain piirtämisen motoriikkaan liittyvää.
Minusta on tosi hienoa, kun Banjo tänään kirjoitti joulu/juolu ihan vain sillä, että sanoin sanan ”joulu” ja näytin sikin sokin olevat sanan kirjaimet. Ei ollut yhtään harjoitusta takana ”joulu”-sanasta. Tosin olin jo ajat sitten ääneen unelmoinut siitä, kun Banjo esiintyy jossakin joulujuhlassa kirjoittaen palikoista ”joulu”. Koira ehti siis valmistautua, mutta ihan omin päin kokonaan. Vau! !
tiistai 19. lokakuuta 2010
Tiistai 19. lokakuuta 2010
Nyt, kun on viime päivät treenattu puisilla kirjainpalikoilla Banjon kanssa liikaakin, alkaa Banjo muistuttaa olemukseltaan sitä, mitä TOKOkoirat aina tavallisesti – kai se siis on liian junnaavan treenitavan tulosta. Vala sen sijaan vaikuttaa turhautuneelta, kun ei ole päässyt tekemään melkein mitään.
Banjo on liikaa treenannut, ei viitsi enää. Vala sen sijaan tönäisi ensin kuonolla ja tassuillaan nimensä kirjaimia minun ohjauksessani ja sitten etsittiin kirjainsekamelskasta Banjon nimen kirjaimet ja se töni niitä isolla innolla. Nakkipalkkaa.
Ostin koirille Koululaisen SUUREN Ensyklopedian, joka näyttää olevan kunnollinen paksu helpon tason tietokirja, jossa on sekä lähes 10 000 hakusanaa että aihe järjestettynä aukeaman pituisiksi kuvitetuiksi kokonaisuuksiksi. Ajattelin lukea tuota paksua kirjaa yhdessä koirien kanssa, mutta Vala kielsi, se sanoi haluavansa lukea itse. Avasin kirjan sille aikavyöhykkeiden kohdalta, sitä kun kiinnostaa Japani, ja se näytti tyytyväisiltään. Ainakaan en tuputa liiaksi, jollen ole itse lukemassa ollenkaan!
Banjo on liikaa treenannut, ei viitsi enää. Vala sen sijaan tönäisi ensin kuonolla ja tassuillaan nimensä kirjaimia minun ohjauksessani ja sitten etsittiin kirjainsekamelskasta Banjon nimen kirjaimet ja se töni niitä isolla innolla. Nakkipalkkaa.
Ostin koirille Koululaisen SUUREN Ensyklopedian, joka näyttää olevan kunnollinen paksu helpon tason tietokirja, jossa on sekä lähes 10 000 hakusanaa että aihe järjestettynä aukeaman pituisiksi kuvitetuiksi kokonaisuuksiksi. Ajattelin lukea tuota paksua kirjaa yhdessä koirien kanssa, mutta Vala kielsi, se sanoi haluavansa lukea itse. Avasin kirjan sille aikavyöhykkeiden kohdalta, sitä kun kiinnostaa Japani, ja se näytti tyytyväisiltään. Ainakaan en tuputa liiaksi, jollen ole itse lukemassa ollenkaan!
maanantai 18. lokakuuta 2010
18. lokakuuta 2010
Koulutuksessa käy helposti niin, että ajattelee palikkamallisesti käsky -> palikkamallinen teko, muttei edes istuutuminen ole niin helppoa: on aivan eri mielentila koiran istua kuin maata, eri rooli riehua kuin kerjätä tai ottaa lokoisasti. Jos ajattelee palikkamallisesti ”minun koirani jo osaa tämän käskyn”, antaa samalla liian tiukan ja kokonaan vailla näkemystä olevan roolin koiralle eikä temppu onnistu, kun koira ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Sen sijaan vapaamuotoisesti riehuen ja vapaasti puuhaillen voi yht’äkkiä ryhtyä koulutukseen tyyliin ”katsotaanpa, mitä me osataan” ja silloin onnistuu loistavasti, jos omistaja itse myös on vapaamuotoisen tekeväinen eikä vanhoja kaavoja muisteleva.
Temppunäytös menee kai osin harakoille, jos meininki on kaiken kaikkiaan riehakas, koska silloin katsojat luulevat, ettei koiria ole opetettu yhtään. Paras olisi, jos meininki olisi rauhallinen koti-illan oloinen ja temput innolla tehtyjä ja oikein toki myös. Banjo on usein miettiväinen, kun se tekee ajattelua vaativia tehtäviö kuten kirjoittaminen. Siksi lähtötyylin sopisi olla rauhallinen, jotta näkyy,e ttei koira vain laiskottele.
Vaahtomuovikuutioiden kirjaimet irtoilevat, vaikkei kuutioilla edes ole harjoiteltu. Täytyy keksiä jokin toinen keino kirjainten kiinnittämiseen. Paras tähän asti mieleen tulleista lienee ottaa joustava vaalea kangas ja siihen sapluunan avulla painaa kirjaimet, kuusi kuhunkin kangaspalaan. Valkoista kangasta olisi ja siinä ainakin punainen näkyisi, jos jostakin löydän myrkyttömän värin, niin olisiko punainen iloinen? Voisi tehdä panakeltaiset, punaiset ja vihreät kirjaimet valkealle pohjalle.
Olen tänään pariinkertaan ottanut Banjolla saman harjoituksen kuin eilen: nimensä kirjaimista se kokoaa nimensä, mutta tekstit tulevat aina yllättävästi päin ja ihan omintakeisia reittejä, tännän jotakin sellaista kuin
AN
B
OJ
ja
NAB
JO
Toisella kerralla Banjoa alkoi kyllästyttää saman sanan kokoaminen ja niinpä seuraavaksi täytyy koettaa koota joitain uusia sanoja.
Upeinta kai on, että koirani eivät ole mitään lattiarättejä vaan tasavertaisia juttukumppaneita, jotka vain nuoruutensa vuoksi ovat niin tietämättömiä.
Temppunäytös menee kai osin harakoille, jos meininki on kaiken kaikkiaan riehakas, koska silloin katsojat luulevat, ettei koiria ole opetettu yhtään. Paras olisi, jos meininki olisi rauhallinen koti-illan oloinen ja temput innolla tehtyjä ja oikein toki myös. Banjo on usein miettiväinen, kun se tekee ajattelua vaativia tehtäviö kuten kirjoittaminen. Siksi lähtötyylin sopisi olla rauhallinen, jotta näkyy,e ttei koira vain laiskottele.
Vaahtomuovikuutioiden kirjaimet irtoilevat, vaikkei kuutioilla edes ole harjoiteltu. Täytyy keksiä jokin toinen keino kirjainten kiinnittämiseen. Paras tähän asti mieleen tulleista lienee ottaa joustava vaalea kangas ja siihen sapluunan avulla painaa kirjaimet, kuusi kuhunkin kangaspalaan. Valkoista kangasta olisi ja siinä ainakin punainen näkyisi, jos jostakin löydän myrkyttömän värin, niin olisiko punainen iloinen? Voisi tehdä panakeltaiset, punaiset ja vihreät kirjaimet valkealle pohjalle.
Olen tänään pariinkertaan ottanut Banjolla saman harjoituksen kuin eilen: nimensä kirjaimista se kokoaa nimensä, mutta tekstit tulevat aina yllättävästi päin ja ihan omintakeisia reittejä, tännän jotakin sellaista kuin
AN
B
OJ
ja
NAB
JO
Toisella kerralla Banjoa alkoi kyllästyttää saman sanan kokoaminen ja niinpä seuraavaksi täytyy koettaa koota joitain uusia sanoja.
Upeinta kai on, että koirani eivät ole mitään lattiarättejä vaan tasavertaisia juttukumppaneita, jotka vain nuoruutensa vuoksi ovat niin tietämättömiä.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Otin banjon nimen kirjaimet erilleen ja pyysin Banjoa kasaamaan niistä nimensä keksipalkalla. Se kasasikin ensin
BAN
JO
ja sitten B NJO mutta ihan oikeaa tekstiä en saanut siitä irti.
Otin sitten Valan nimen kirjaimet ja laitoin ne järjestyksessä riviin pitkin välimatkoin, ja houkuttelin & kehotin Valaa tönäisemään kutakin kirjainta nimensä järjestyksessä. Keksipalkkaa.
Tiedä sitten, kauanko kestää ennen kuin Banjo tekee tuon ihan omin päin. Nyt komensin, että nosta tätä tai tuota kirjainta, vaikken onnistunutkaan päättämään Banjon puolesta, minne ne nostettiin. Kuva on toisesta kerrasta, kun tein saman harjoituksen tänään. Aika paljon se on yhteispeliä vielä, ihan niin kuin kirjoittamaan opettelevilla ihmislapsillakin. Lopullisessa suorituksessa pitää koiran itse valita kirjaimet, nostaa ne kirjainjoukon reunalle ja järjestää sanaksi. Saa nähdä, kauanko kestää, mutta nyt näyttää onnistuminen aika todennäköiseltä.
BAN
JO
ja sitten B NJO mutta ihan oikeaa tekstiä en saanut siitä irti.
Otin sitten Valan nimen kirjaimet ja laitoin ne järjestyksessä riviin pitkin välimatkoin, ja houkuttelin & kehotin Valaa tönäisemään kutakin kirjainta nimensä järjestyksessä. Keksipalkkaa.
Tiedä sitten, kauanko kestää ennen kuin Banjo tekee tuon ihan omin päin. Nyt komensin, että nosta tätä tai tuota kirjainta, vaikken onnistunutkaan päättämään Banjon puolesta, minne ne nostettiin. Kuva on toisesta kerrasta, kun tein saman harjoituksen tänään. Aika paljon se on yhteispeliä vielä, ihan niin kuin kirjoittamaan opettelevilla ihmislapsillakin. Lopullisessa suorituksessa pitää koiran itse valita kirjaimet, nostaa ne kirjainjoukon reunalle ja järjestää sanaksi. Saa nähdä, kauanko kestää, mutta nyt näyttää onnistuminen aika todennäköiseltä.
lauantai 16. lokakuuta 2010
Lauantai 16. lokaqkuuta 2010
Pidettiin taas palaveria. Koirankoulutusvideoita katsellessa olen oppinut, että hyvä kouluttaja TOKOssa on itse äkseeraavan sotilaan tyylinen, jolloin koirakin marssii asennossa ja tekee temput täsmällisen näköisesti, sosiaalinen kuin on. Oma koulutustyylini on ohjailevainen: nyt tehtäisiin tätä ja nyt tuota. Vaikutelmani sirkustyylistä on, että tehdään tosissaan näyttämisenhaluisesti esiinnytään. Näistä eniten pidän tosissaan tekemisen meiningistä, äkseeraustyyli auttaa täsmällisyydessä, mutta kaiken perustana tuntuu olevan oma tyylini, kontaktini koiriini. Haluaisin kovasti treenata kahta koiraa kerrallaan ja moni-ilmeisesti. Kaipa minun tyylini sopii opettamiseen ja nuo kaksi muuta jo osattujen temppujen tekemiseen.
Nyt on taas ollut taukoa ja tuntuu siltä, että välillä pitäisi koirille opettaa jotain muuta: ehkä TOKOa, temppuja ja vaahtomuovikuutioiden noutamista. Samoin voisi kokeilla ohjailtavuutta vapaassa liikkeessä pihalla paimenkoirien tapaan, kun koira juoksee kukkamaan ympäri tms.
Pihalta pakeni kissa, ei päästy treenaamaan, kun villi leikki korvaantui vahtimisella ja vakavamielisyydellä.
Kun Vala on taitavampi, saa Banjo osallistua ja tehdä perässä. Mutta kun Banjo on taitavampi, ei se anna Valan osallistua lainkaan. Puhuin Banjolle asiasta, täytyy huolehtia se parantamaan tapansa, pitää puhuttelu sille ensi kerran kun se omii koulutuksen kokonaan itselleen, vaikka piti treenata kahta koiraa.
Otin Valalle erillisharjoituksen puisilla kuutioilla ja se suostui tassullaan raapaisemaan V-kuutiota, sittenA:ta, L:ää ja taas toista A:ta, eli ensimmäistä kertaa kirjoitti nimensä, tosin minun ojentamin kuutioin, mutta iso edistysaskel silti! Ilmeisesti on tärkeää estää Banjoa painostamasta Valaa, jos haluaa Valan näyttävän hyvät oppivaiset puolensa…
Vala nappasi vaahtomuovisen V:n suuhunsa, mitä se ei ole aikoihin sisällä tehnyt: näkyy tosiaan olevan Banjon asenteesta sen treenimahdollisuudet kiinni.
Otin Banjon kanssa puupalikkaharjoituksen. 11 muun palikan joukosta se löysi nimensä kirjaimet, kun vähän sinne päin ohjasin kädelläni. Se otti ne suuhunsa järjestyksessä ja pudotti korkealta maahan. Enää tarvitsisi nostaa ne tekstiksi!
Kysyin, pääsisikö Banjo kirkkoon, kun se on luku-, ajattelu- ja hiukan kirjoitustaitoinenkin. Vala haluaisi myös kirkkoon, sanoo rukoilevansa enemmän kuin Banjo, mainitsi jotakin ortodoksisuudesta ja Valamon luostarista.
Nyt on taas ollut taukoa ja tuntuu siltä, että välillä pitäisi koirille opettaa jotain muuta: ehkä TOKOa, temppuja ja vaahtomuovikuutioiden noutamista. Samoin voisi kokeilla ohjailtavuutta vapaassa liikkeessä pihalla paimenkoirien tapaan, kun koira juoksee kukkamaan ympäri tms.
Pihalta pakeni kissa, ei päästy treenaamaan, kun villi leikki korvaantui vahtimisella ja vakavamielisyydellä.
Kun Vala on taitavampi, saa Banjo osallistua ja tehdä perässä. Mutta kun Banjo on taitavampi, ei se anna Valan osallistua lainkaan. Puhuin Banjolle asiasta, täytyy huolehtia se parantamaan tapansa, pitää puhuttelu sille ensi kerran kun se omii koulutuksen kokonaan itselleen, vaikka piti treenata kahta koiraa.
Otin Valalle erillisharjoituksen puisilla kuutioilla ja se suostui tassullaan raapaisemaan V-kuutiota, sittenA:ta, L:ää ja taas toista A:ta, eli ensimmäistä kertaa kirjoitti nimensä, tosin minun ojentamin kuutioin, mutta iso edistysaskel silti! Ilmeisesti on tärkeää estää Banjoa painostamasta Valaa, jos haluaa Valan näyttävän hyvät oppivaiset puolensa…
Vala nappasi vaahtomuovisen V:n suuhunsa, mitä se ei ole aikoihin sisällä tehnyt: näkyy tosiaan olevan Banjon asenteesta sen treenimahdollisuudet kiinni.
Otin Banjon kanssa puupalikkaharjoituksen. 11 muun palikan joukosta se löysi nimensä kirjaimet, kun vähän sinne päin ohjasin kädelläni. Se otti ne suuhunsa järjestyksessä ja pudotti korkealta maahan. Enää tarvitsisi nostaa ne tekstiksi!
Kysyin, pääsisikö Banjo kirkkoon, kun se on luku-, ajattelu- ja hiukan kirjoitustaitoinenkin. Vala haluaisi myös kirkkoon, sanoo rukoilevansa enemmän kuin Banjo, mainitsi jotakin ortodoksisuudesta ja Valamon luostarista.
Perjantai 15. lokakuuta 2010
Ensilumi, ihan märkää, villakoiran tassut täynnä lumipalloja.
Taitaapa olla niin, että koko ajan yritän beesata joidenkin muiden tekemisillä ja taidoilla, oli se sitten koirankoulutus, videot taitavista tai sirkus. Ja siksi sitten menee ihan lukkoon niin omistaja kuin koirakin, kun tyyli on jostakin muualta. Tarttis kai vain uskoa itseensä ja koulutta ihan omia teitään, vertailematta ja tavoittelematta jonkin tietyn paikan pärjäämistä. Kaipa video kirjoitustaitoisesta koirasta on tarpeeksi ja muu sen yli sitten ehkä plussaa muttei niin tarpeen. On kuin poimisin muilta mielikuvan tavoitteesta, kun tosiasia kumminkin on, että itse parhaiten tiedän, mitä koirani osaavat ja mihin niiden oppimiskyky yltää – paitsi että Banjo ja Vala ehkä tietävät vielä paremmin.
Tänäänkään ei ole treenattu yhtään. Koirat kastuivat aamulla märässä lumessa ja ovat koisineet sen vuoksi isoimman osan ajasta.
Mitä koiran siis pitäisi osata? Kommunikoida niin, että pölkkypää ihminen ymmärtää sen olevan kunnioitettavan älykäs, arvostettava olento. Jonkinlainen merkkikieli, esim. kirjoitustaito, on siis tarpeen. Ajattelussa pitäisi opetella ihmisten laatimien perustehtävien ratkomista, kuten ettei valitse väärin vaikka omistaja pyytää vaan että esittää oikeaan osuvan mielipiteen ja saa siitä arvostusta ja asemaa – sillä tavoin kuin ihmisetkin saavat. Koiran nousu yhdeksi vaikuttajista, päätöksentekijöistä myös ihmisten ajattelun piirin asioissa, on siis tavoitteena.
Sanoin koirille, että treenattaisiin omalla tavalla, minun ja koirien omalla, itse mielekkäiksi koettuihin tavoitteisiin päin – kokeillanko? ”Ikuisesti.”, vastasi Vala.
Taitaapa olla niin, että koko ajan yritän beesata joidenkin muiden tekemisillä ja taidoilla, oli se sitten koirankoulutus, videot taitavista tai sirkus. Ja siksi sitten menee ihan lukkoon niin omistaja kuin koirakin, kun tyyli on jostakin muualta. Tarttis kai vain uskoa itseensä ja koulutta ihan omia teitään, vertailematta ja tavoittelematta jonkin tietyn paikan pärjäämistä. Kaipa video kirjoitustaitoisesta koirasta on tarpeeksi ja muu sen yli sitten ehkä plussaa muttei niin tarpeen. On kuin poimisin muilta mielikuvan tavoitteesta, kun tosiasia kumminkin on, että itse parhaiten tiedän, mitä koirani osaavat ja mihin niiden oppimiskyky yltää – paitsi että Banjo ja Vala ehkä tietävät vielä paremmin.
Tänäänkään ei ole treenattu yhtään. Koirat kastuivat aamulla märässä lumessa ja ovat koisineet sen vuoksi isoimman osan ajasta.
Mitä koiran siis pitäisi osata? Kommunikoida niin, että pölkkypää ihminen ymmärtää sen olevan kunnioitettavan älykäs, arvostettava olento. Jonkinlainen merkkikieli, esim. kirjoitustaito, on siis tarpeen. Ajattelussa pitäisi opetella ihmisten laatimien perustehtävien ratkomista, kuten ettei valitse väärin vaikka omistaja pyytää vaan että esittää oikeaan osuvan mielipiteen ja saa siitä arvostusta ja asemaa – sillä tavoin kuin ihmisetkin saavat. Koiran nousu yhdeksi vaikuttajista, päätöksentekijöistä myös ihmisten ajattelun piirin asioissa, on siis tavoitteena.
Sanoin koirille, että treenattaisiin omalla tavalla, minun ja koirien omalla, itse mielekkäiksi koettuihin tavoitteisiin päin – kokeillanko? ”Ikuisesti.”, vastasi Vala.
torstai 14. lokakuuta 2010
Torstai 14. lokakuuta 2010
Eilen Hesarissa oli juttua japanilaisesta ruuasta, mikä tuntui japaninpystykorva Valaa kovin kiinnostavan. Jätin lehden siltä kohden koirien luettavaksi, siinä oli yhdellä sivulla neljän eri maan ruokavaliosta. Myöhemmin löysin v-kirjaimen japanilaisen ruuan kuvan päältä – V niin kuin Valan nimen etukirjain, se kun on aina kovin japanilaisuusorientoitunut.
Näytin koirille kirjaa elämän synnystä maapallolla. Siinä oli aikajana, jolla esiteltiin elämän kehityksen vaiheita. Banjo kysyi, miksi siinä oli kuvia eikä pelkkää tekstiä.
Tänään ei ole treenattu yhtään.
Tein koirille tietovisan tänään luetusta. Banjo oli kuin muissa maailmoissa, on kai tsempattu eri asioita viime päivät. Se istui ringin keskelle eikä lukenut lappuja. Niinpä näytin ne sille ja luin ääneen ja selitin, miksi ”ensi vuonna” ei ole oikea vastaus kysymykseen ”Milloin elämä sai alkunsa maapallolla tieteen mukaan?” jne. On tärkeää, että tietokilpailukysymysten castaukset ovat itsestään selvästi oikein silloin kun ovat oikein, jottei koira epävarmuuksissaan valitse väärin.
Näytin koirille kirjaa elämän synnystä maapallolla. Siinä oli aikajana, jolla esiteltiin elämän kehityksen vaiheita. Banjo kysyi, miksi siinä oli kuvia eikä pelkkää tekstiä.
Tänään ei ole treenattu yhtään.
Tein koirille tietovisan tänään luetusta. Banjo oli kuin muissa maailmoissa, on kai tsempattu eri asioita viime päivät. Se istui ringin keskelle eikä lukenut lappuja. Niinpä näytin ne sille ja luin ääneen ja selitin, miksi ”ensi vuonna” ei ole oikea vastaus kysymykseen ”Milloin elämä sai alkunsa maapallolla tieteen mukaan?” jne. On tärkeää, että tietokilpailukysymysten castaukset ovat itsestään selvästi oikein silloin kun ovat oikein, jottei koira epävarmuuksissaan valitse väärin.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Keskiviikkona 13. lokakuuta 2010
Otettiin molempien koirien kanssa videolta opittu paikallaankääntymisharjoitus, jos siitä vaikka jonkun tempun kehittelisi, mutta ei oikein jaksa innostaa, kun on aivan toinen, kontaktiton naksutintyylinen koulutustapa, jossa mekaaniset liikkeet ovat kaikki kaikeaas eikä kommunikaatio niinkään. Sain koirat kääntymään etutassut lähes paikoillaan, mutta tuntui kuin tempun muodostuminen käskystä tehtäväksi tällä tavoin makupalapalkalla tuon taitavan videon mukaan tehden olisi vaatinut kontaktin katkomista. Tarttee varmaan noudattaa pikemminkin omaa kontaktiin luottavaa koulutustapaani, jos tätä vielä toiste omien koirieni kanssa teen, jottei muu koulutus kadota kontaktia niin ikään myös.
Kontaktin avulla treenaaminen menee niin, että on itse herkkä kontaktin muutoksille, esimerkiksi, että etääntyykö koira sinusta vai pysyy suurin piirtein ennallaan vai läheneekö muuttuen sosiaalisuudeltaan läheisemmäksi. Sitten vain ollaan kamut koiran kanssa ja kommunikoidaan sille tyyliin ”Tehtäisiinkä tuota?”, mitä siltä haluaa seuraavana askeleena. Ollaan sille superhyvä kaveri, palkitaan, pidetään hauskaa ja annetaan koiran olla vapaasti, kunhan joskus tulee makupalan nappaamaan, mikä luo ja ylläpitää kontaktin siltä varalta, että sitä joskus vielä tarvitaan.
Kokeilin samaa kääntymisharjoitusta omalla tavallani ja sain heti paremman otteen koulutukseen, aloin myös ymmärtää, missä tavallinen TOKO koulutukseni menee pieleen ja miten se korjata eli minun on vain tehtävä kaikki omalla tavallani!
Käytiin pitkällä lenkillä ja otin ensi kertaa B-, V- ja A-palikan mukaan, puisia kun ne eivät mene ulkona niin helposti huonoiksi, ja kokeilin Bnajon kanssa palikoiden noukkimista parkkipaikan reunalla nurmella ja sitten pitkin matkaa siellä täällä, kun kävelimme, jotta se saisi harjoitusta ulkona tekemisessä, ennen kaikkea keskittymisessä. Valan kanssa kokeilin pari kertaa palikasta kiinnostumista. Ihan hyvin meni, mutta avustin enemmän kuin sisällä ja valmiiseen suoritukseen on vielä matkaa!
Eilen tuli mietittyä koulutusta taaksepäin: kaksi kuukautta sitten aloittaessani kaikki oli vai haaveen asteella, paitsi koirieni lukutaito toki, mutta nyt alkaa jo olla jotain koossa, mutta vielä on kaikki aika alkutekijöissään.
Pariin otteeseen viime päivinä, kun on ollut pidemmän aikaa niin, etten ole koskenut puisiin kirjainpalikoihin, olen niiden luokse kulkiessani löytänyt lyhyen tekstin, jota en ole muistanut kirjoittaneeni. Joskus aiemmin luki ”on nuha” (mietin, olenko allerginen undulaateille) ja tänään luki ”ei” juuri sanomalehden jutun päällä, jossa sanottiin otsikossa jotain sellaista kuin ”Pakosta puhuminen vain masentaa” (Hesarin mielipidekirjoitus). En sitten tiedä, mutta ehkä koirani tähänastisen taitonsa perusteella olisivat osanneet tuon verran? Ihme? Vai huonomuistisuutta?
Kontaktin avulla treenaaminen menee niin, että on itse herkkä kontaktin muutoksille, esimerkiksi, että etääntyykö koira sinusta vai pysyy suurin piirtein ennallaan vai läheneekö muuttuen sosiaalisuudeltaan läheisemmäksi. Sitten vain ollaan kamut koiran kanssa ja kommunikoidaan sille tyyliin ”Tehtäisiinkä tuota?”, mitä siltä haluaa seuraavana askeleena. Ollaan sille superhyvä kaveri, palkitaan, pidetään hauskaa ja annetaan koiran olla vapaasti, kunhan joskus tulee makupalan nappaamaan, mikä luo ja ylläpitää kontaktin siltä varalta, että sitä joskus vielä tarvitaan.
Kokeilin samaa kääntymisharjoitusta omalla tavallani ja sain heti paremman otteen koulutukseen, aloin myös ymmärtää, missä tavallinen TOKO koulutukseni menee pieleen ja miten se korjata eli minun on vain tehtävä kaikki omalla tavallani!
Käytiin pitkällä lenkillä ja otin ensi kertaa B-, V- ja A-palikan mukaan, puisia kun ne eivät mene ulkona niin helposti huonoiksi, ja kokeilin Bnajon kanssa palikoiden noukkimista parkkipaikan reunalla nurmella ja sitten pitkin matkaa siellä täällä, kun kävelimme, jotta se saisi harjoitusta ulkona tekemisessä, ennen kaikkea keskittymisessä. Valan kanssa kokeilin pari kertaa palikasta kiinnostumista. Ihan hyvin meni, mutta avustin enemmän kuin sisällä ja valmiiseen suoritukseen on vielä matkaa!
Eilen tuli mietittyä koulutusta taaksepäin: kaksi kuukautta sitten aloittaessani kaikki oli vai haaveen asteella, paitsi koirieni lukutaito toki, mutta nyt alkaa jo olla jotain koossa, mutta vielä on kaikki aika alkutekijöissään.
Pariin otteeseen viime päivinä, kun on ollut pidemmän aikaa niin, etten ole koskenut puisiin kirjainpalikoihin, olen niiden luokse kulkiessani löytänyt lyhyen tekstin, jota en ole muistanut kirjoittaneeni. Joskus aiemmin luki ”on nuha” (mietin, olenko allerginen undulaateille) ja tänään luki ”ei” juuri sanomalehden jutun päällä, jossa sanottiin otsikossa jotain sellaista kuin ”Pakosta puhuminen vain masentaa” (Hesarin mielipidekirjoitus). En sitten tiedä, mutta ehkä koirani tähänastisen taitonsa perusteella olisivat osanneet tuon verran? Ihme? Vai huonomuistisuutta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)