En oikeastaan etukäteen miettinyt, mitä käy, jos koirani oppivat kirjoittamaan. Ajattelin ottavani videolle todisteeksi, kun ne kirjoittavat, mutten tullut ajatelleeksi, mitä käy, kun kukaan ei siltikään usko. Jotta ihmiset omin silmin näkisivät koiran osaavan kirjoittaa, tarvitaan jokin esitys, mutta se on vielä alkutekijöissään. Tänä väliaikana pitäisi vain pitää suu supussa!
Yksi harjoitus, jota on tehty kerta toisensa perästä ja jonka varassa itse asiassa koko tehtävistä selviytyminen on, on seuraava: ”Olen lomalla luonnon helmassa. Syrjäsilmällä katsahdan tehtävään ja näen mielessäni, miten se pitäisi tehdä. Ehkä teenkin sen saman tien. Sitten jatkan taas lomailua luonnon helmassa, ikiaikaisen elämäntavan mukaa, jottei tekemisentapani pääse urautumaan huonoksi vaan pysyisi mahdollisimman hyvänä.”
Tuntuu kuin taas oltaisiin jotenkin jumissa. Täytyy vähintäänkin vaihtaa treenin tyyppiä: vaikkapa temppuja vaihteeksi, jotakin hyvin liikkuvaista ulkona. Lisäksi ehkä täytyy taas korjata kirjoitustreenin tavoitteita ylöspäin: ei riitä, että koira kokoaa sanan annetuista kirjaimista vaan pitäisi osata valita kirjaimet itse, ylipäätään oppia kommunikoimaan kirjoittamalla mitä haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti