maanantai 18. lokakuuta 2010

18. lokakuuta 2010

Koulutuksessa käy helposti niin, että ajattelee palikkamallisesti käsky -> palikkamallinen teko, muttei edes istuutuminen ole niin helppoa: on aivan eri mielentila koiran istua kuin maata, eri rooli riehua kuin kerjätä tai ottaa lokoisasti. Jos ajattelee palikkamallisesti ”minun koirani jo osaa tämän käskyn”, antaa samalla liian tiukan ja kokonaan vailla näkemystä olevan roolin koiralle eikä temppu onnistu, kun koira ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Sen sijaan vapaamuotoisesti riehuen ja vapaasti puuhaillen voi yht’äkkiä ryhtyä koulutukseen tyyliin ”katsotaanpa, mitä me osataan” ja silloin onnistuu loistavasti, jos omistaja itse myös on vapaamuotoisen tekeväinen eikä vanhoja kaavoja muisteleva.

Temppunäytös menee kai osin harakoille, jos meininki on kaiken kaikkiaan riehakas, koska silloin katsojat luulevat, ettei koiria ole opetettu yhtään. Paras olisi, jos meininki olisi rauhallinen koti-illan oloinen ja temput innolla tehtyjä ja oikein toki myös. Banjo on usein miettiväinen, kun se tekee ajattelua vaativia tehtäviö kuten kirjoittaminen. Siksi lähtötyylin sopisi olla rauhallinen, jotta näkyy,e ttei koira vain laiskottele.

Vaahtomuovikuutioiden kirjaimet irtoilevat, vaikkei kuutioilla edes ole harjoiteltu. Täytyy keksiä jokin toinen keino kirjainten kiinnittämiseen. Paras tähän asti mieleen tulleista lienee ottaa joustava vaalea kangas ja siihen sapluunan avulla painaa kirjaimet, kuusi kuhunkin kangaspalaan. Valkoista kangasta olisi ja siinä ainakin punainen näkyisi, jos jostakin löydän myrkyttömän värin, niin olisiko punainen iloinen? Voisi tehdä panakeltaiset, punaiset ja vihreät kirjaimet valkealle pohjalle.

Olen tänään pariinkertaan ottanut Banjolla saman harjoituksen kuin eilen: nimensä kirjaimista se kokoaa nimensä, mutta tekstit tulevat aina yllättävästi päin ja ihan omintakeisia reittejä, tännän jotakin sellaista kuin
AN
B
OJ
ja
NAB
JO
Toisella kerralla Banjoa alkoi kyllästyttää saman sanan kokoaminen ja niinpä seuraavaksi täytyy koettaa koota joitain uusia sanoja.

Upeinta kai on, että koirani eivät ole mitään lattiarättejä vaan tasavertaisia juttukumppaneita, jotka vain nuoruutensa vuoksi ovat niin tietämättömiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti