Toin kaupasta kaksi ruukkukukkaa: Yhden Valalle ja yhden Banjolle. Vala meni haukkua räykyttämään uutisia undulaateille ja onnistui kuulostamaan siltä kuin olisi yrittänyt sanoa ”kukkia”: kaksitavuisesti rytmitetty, pieni tauko tavujen välissä ja muutenkin ”kukka”-sanaa piirteiltään muistuttaen. Kai se haluaisi oppia puhumaan, vaikkei osaakaan edes sen vertaa kuin Banjo.
Olen opettanut koirilleni jonkinlaista sirkuksenomaista tyyliä, jottei esityksestä tulisi niin kuiva. Tänään kuitenkin pestyyn kavahteleva Banjo-hevonen sai minut tuumimaan, että sirkushevoset ovat kuitenkin erikseen. Pitäisiköhän pohtia oikeasti, millainen tyyli on tavoitteena, millainen sirkusmainen tyyli siis!
Niin kiinnostavaa kuin onkin opettaa temppuja ja luoda hieno esitys, ei se kuitenkaan ole pointtina vaan pitäisi opettaa koirat kommunikoimaan ihmisten ymmärtämään tapaan ja näyttää, että niitä voi harjaannuttaa ihmisälyä vaativissa tehtävissä. Siksi, että sillä on väliä, ei siksi, että niin valtavasti pitäisin sellaisesta puuhasta, jota koirilleni vähäisessä määtin opetan. Loppujen lopuksi videoiden tekoon ei vaadita kokonaista sirkusesitystä vaikka sen laatiminen kaikista hauskinta olisikin.
Tänään en itse ole treenimielellä, on kuin olisin hukannut punaiusen langan jonnekin. Ehkä pitää pitää taukoa.
Otettiin koiratanssista mallia ottaen kaksi lyhyttä harjoitusta: perääntyminen ja paikalla pyöriminen. Sujui jotenkuten.
Ystäväni lupasi tehdä lisää puukuutioita sirkkelisahalla. Minä sitten huolittelen ja maalaan ne. Saa nähdä, kauanko kestää.
Olisi kiva tietää, millaisen esityksen saisi kasaan. Pelkkä kirjoittaminen on hidasta ja tylsää, mutta nopeutuu kai ajan myötä. Hyvässä esityksessä olisi kai monenlaista ja niin olisi hauskoin harjoitellakin. Tietovisa on ihan hauska ja tavallaan vakuuttavakin. Lisäksi voisi ottaa monenlaisia temppuja samasta aihepiiristä sekä jotain piristettä, joka pitäisi treenitavan sekä itsellä että mahdollisilla matkijoilla iloisena eikä turhan tylsänä. Laskutehtävän voisi ottaa, johon vastaus kai haukkumalla.
Kirjoitustavoista kuutiot ovat kivan näköisiä mutta paperinäppäimistö on kirjoitettavan asian puolesta vapaamuotoisin tehden aidon kommunikaation mahdolliseksi. Päätavoite on kuitenkin näyttää, että koirilta ja muilta eläimiltä älyä löytyy. Ideana ei ole koiran kopioida ihmisiltä vaan ihmisten saada tilaisuus kopioida eläimiltä, jotteivät ihmisten elintavat enää luonnottomammiksi muuttuisi ainakaan siksi, ettei eläimiin uskota. Monesti kai halutaan kopioida eläimiltä, muttei tiedetä sen olevan käytännössä mahdollista, kun ihmisten maailman vaatimukset ovat erilaiset.
Eli siis harjoiteltaviksi sekä yhden tuuman että tassulle sopivat isommat paperinäppikset.
Tämä ei ole tavallista mekaanista koirankoulutusta vaan jotenkin hienosyisempää, enemmän sellaista kuin uusien elämänalueiden opettaminen ihmisille. Toki käytän apukeinoina myös makupaloilla houkuttelua tavallisen koirankoulutuksen tapaan, mutta varsinainen perusta on kuitenkin hienosyisempi kommunikaatio ja aito arvostus koiria kohtaan.
Ideana on siis, että koiraa ei pidä opettaa ihmismäiseksi, ihmisen kopioksi, vaan että pitää luoda ihmisille tilaisuus matrkia eläinten tyyliä ja tekemisentapoja, jotka eivät ole kaupunkiympäristön saastuttamat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti