lauantai 23. lokakuuta 2010

Lauantai 23. lokakuuta 2010

Katsoin videolta sirkushevosia: voi miten taitavia. Ja Banjolla voi olla jotain heikkoa etutassun leikatun kohdan lihaksissa ja nivelsiteissä, joten en uskalla innostaa sitä akrobatiaan, saati sitten vaatia, vaikka kivahan se olisi. Renkaanläpihyppy sujuu korkeimmillaan lähes säkäkorkeudelta, mutta ohjailemalla vain. Ei ole viitsitty harjoitella, kun kirjoittaminen kuulostaa vaativammalta ja edellyttää aivan erilaista keskittymistä, niin kuin lukeminen ja akrobatia ihmisillekin ovat eri asioita. Miksi kummassa sirkushaaveesta tulee niin konkreettinen? Vaikka kivahan se on, että on taoitteita! Siksi kai… Tulee jotenkin ryhtiä treeniin, kun vertaa sirkuseläinten taitoihin, korkeisiin saavutuksiin.

Sen tuosta hevosvideosta opin, että yhtä aikaa ystävällisyyden säestyksellä tehdyt temput ovat kivan näköisiä – ei siis kantsi koiria vallan erikseen treenata vaan voisi ottaa joitakin temppuja niillä yhtä aikaa: vaikka aluksi, että tanssi ja pyörähdä, kerjää, kumarra jne. (Kumartamista eivät vielä osaa.) ”Anna tassu” voisi olla hyvä, jos yhtä aikaan ja sirkusmaisesti laajassa kaaressa. (Tehdään koirien ollessa rauhallisessa haukottelevassakin toisiltaan kopioivassa mielentilassa (esim. rauhallinen kyselevän oloinen maahanmeno + makupalan kerjääminen), jotta saadaan synkronoitua toiminta. ”Ja Nyt sitten tassua Yhtä aikaa – TA-AASSU.”) http://www.youtube.com/watch?v=LR0S1G5Tqo8 (myöhemmin samana päivänä tehty harjoitus)

Kiva olisi tehdä muutakin kuin aina vain niitä tylsiä kuutioita. Täytyy vain varoa, ettei tempputreeniä ota näin alkuun ainakaan niin vakavasti, että sillä häiritsisi kirjoittamisen opettelua, jossa nyt on tärkeä harjoitteluvaihe, tottumusten kerääminen ja harjaantuminen, lokoisaan tahtiin oppimisen kausi.

Joku päivä otin koiran kerrallaan syliin ja makupalan avulla houkuttelin nostamaan etutassut ilmaan ja selän suoraksi jonkinlaisena alkeisharjoituksena näkemästäni sirkustempusta, jossa koira on olalla vastaavassa asennossa. Aikaa veisi opettelu, mutta on kiva puuhata monenlaista, jotta näkee, mikä sopii itselle ja omille koirille ja mitä ylipäätään haluaa harjoitella oikeasti. On hyvä tehdä edes hiukan temppuja, jotta näkee, miten kirjoitustaidon tuoma koiran roolin muuttuminen vaikuttaa tottelevaisuuteen ja yhteispeliin: tähän asti vaikutus on ollut pelkästään positiivinen, kun kommunikaatio on parantunut ja koira tuntenut saavansa ansaitsemaansa asemaa niin, että on ollut enemmän positiivisella yhteistyöhakuisella mielellä. TÄRKEÄ JUTTU MUIDEN KOIRANKOULUTTAJIEN TIETÄÄ TÄMÄ.

Kirjoittamisen opettaminen on paljon monimutkaisempi tehtävä kuin että vain laittaa kuutio sinne tai tänne: on mietittävä hahmotustapoja, joilla ongelmakohdat ratkaista, minä mietin ja koirat miettivät. Paljon ratkeaa näköaistin korostamisen ja kuvallisen ajattelun kautta, mutta lisäksi on hahmotettava äänteet ja asiasisältö. Jos koira ei keskity, se tekee yleensä samoin kuin muutkin koirat. Vasta kun koiran huomion kiinnittää kirjoitustehtävässä onnistuminen, alkaa sen oma ymmärrys näkyä.

Banjon tekstit ovat kiemuraisia kirjainjonoja, joissa on oikeaa ideaa, muttei sana kaikkien uskomalla tavalla yksiselitteinen. Kokeiltiin ONNEA – tuli ONEA neliönä + N. Kokeiltiin myös JUMALA, jolloin se parin siirron jälkeen nosti A:n muiden palikoiden päälle eikä sitten jatkanut enää pidemmälle.

Otettiin Valan kanssa muutama kirjainpalikkaharjoitus: ONNI, ME ja OHI. Se oli selvästi aktiivisempi kirjainpalikkojen siirtelyssä kuin aiemmin, muttei nostele palikoita niin kuin Banjo eikä muutenkaan ole yhtä pitkällä, arastellen vain osallistuu ja saa siitä palkkaa.

Heittelin tyhjää talouspaperirullaa ja Banjo haki jotenkuten. Mietin, että jos rullia laittaisi riviin 3-5 kpl, voisi koira hakea niistä sen, johon olisi kirjoitettu oikea vastaus. Silloin jos rulla ei näy, voisi rullan sisällä olla iso liina, jossa lukisi sama teksti. Kirjoitin sitten yhteen tyhjään vessapaperirullan Vala ja toiseen Banjo ja sain Banjon noutamaan juuri Banjo-rullaa. Harjoiteltiin ohimennen kertaalleen myös maahan paikoilleen asetetun rullan noutamista, mutta sehän on tärkeä harjoitus myös vaahtomuovikuutioiden kannalta, joten olisi syytä treenata sitä enemmän, paljonkin enemmän sitä ja vaihtelevasti myös muuta noutamista, jotta hauskuus säilyy ja variaatiomahdollisuudet eivät katoa urautumiseen. Valan kanssa sama juttu, mutta täytyy pitää Banjo poissa tieltä häiritsemästä Valan noutoyrityksiä.

Perustempuista puuttuu se kun koira kävelee omistajan jalkojen ali omistajan kävellessä, pujottelee siis jalkojen läpi omistajan kävelyn tahdissa. Kokeiltiin Valan kanssa ja sujui hienosti. Banjon kanssa edettiin liian nopeasti (se kun oli aluksi ottanut Valasta mallia ja sitten hukkasi punaisen langan) ja lopputulos jäi huterommaksi: välillä käveli edestä ja välillä välistä. Kantsis ehkä useamminkin treenata ensin Valan kannssa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti