Keskiviikkona 27. maaliskuuta 2013

Näin tänään kaupungilla kaksi opaskoiraa jamenin juttelemaan, olivat kuulemma opetettavina. Kerroin opettaneeni koiriani sirkukseen ja Banjon olevan harrastunut puhumaan opetelemisesta, mistä voisi olla hyötyä opskoirille. Selitin jotakin siitä, miten koira oppii puhumaan, ks. muutamat viimeisimmät blogimerkinnät. Ainakin tuo osaavan oloinen kultainennoutaja näyttäisi oppivan puhumaan parilla ihan lyhyellä opetuskerralla. Mutta taidon vakiinnuttaminen onkin sitten ihan eri juttu. Kotona jäin miettimään, että mikä tuossa on, kun temppuja osaan opettaa, mutta en saa niitä vakiintumaan - siinähän olisi kultaisessanoutajassa hyvä malli vakiintuneeseen osaamiseen. Se menee kai tyyliin "Yleensä osaat tämän." vähän niin kuin koululaisten oletetaan oppivan. Koetin soveltaa tuota koirieni puhumaan opetteluun: yleensä tavallisessa mielentilassa ollessasi omaksu tällainen asenne, niin iniset luonnostaan, kuin kiihtynyt, tekemisen keskellä oleva aseene(mielentila. Koirani tuntuivat tuumivan, että niin se voisi sujua, mutta eivät kokeilleet kuin mielessään vain: Vaapukka lauluun ja Banjo puhumiseen. Tuosta opaskoirien opettamisesta vielä, että täysin katsomiskeskeisenä luonteenlaatuna (joka haluaa eräoppaaksi tai taidemaalariksi, kun niissä töissä saa katselle niin paljon!) en sopisi sokeiden opaskoiria kouluttamaan, mutta jos koira voisi noin nopeasti oppia puhumaan, niin voisinko keikkaluonteisesti opettaa vaikkapa tuota temppua opaskorillekin?