Tänään sitten kumminkin ostin Banjolle Finlandia-palkitun romaanin Jää, josta se on jo monta kuukauttaa haaveillut. Teroitin kuitenkin sen mieleen, ettei se ole mikään kirjoituskurssille tullut teini, niin kuin se tuppaa kirjaan asennoitumaan, sillä teineillä ei ole useinkaan muuta näkemystä' omasta kirjoitustyylistä kuin että "jotain hienoa" olisi kiva oppia. Banjolla sen sijaan on jo oma ammatti: se on jossain määrin ammattitaitoinen sirkuskoira, jolla on näkemystä esiintymisestä, sananvalinnoista, näkökulmista jne. kirjoittamisessa tarvittavasta. Koiran kirjoitusta kukin lukee miettien, mitä koira ymmärtää ja miten koirat ajattelee, mitä koira mielessään miettii ja kuinka taitava se on ajattelemaan. Siinä ovat hyväksi juri Banjon filosofiantaidot! Tähän asti koirani ovat lukeneet runoja, filosofiaa, maailmanhistoriaa, elämänviisauksia ja satuja sekä tietosanakirjaa ja koulukirjoista jotakin. En oiekin ymmärrä, miten romaanin lavea kirjoitustyyli voisi Banjoa mitenkään auttaa, jos se haluaa kirjoittaa lyhyitä viestejä tussilla. Ja Itä-Savo-sanomalehteä tottakai!
Banjo on tänään lukenut kolme lukua Finlandia-palkittua romaania Jää. Kun välissä kävimme kävelyllä, se muistutti tunnelmaltaan lasta, jolla on kiinnostava romaani kesken. En tiennytkään, miten iso osa lasten ilmapiiristä tulee lastenkirjojen lukemisesta. Onkohan ollenkaan hyvä idea opettaa sellaisia piirteitä koirille? No, Banjo ainakin on tyytyväinen.
En tosin tiedä, miten tarkkaan se on lukenut. AInakin satuja koirat lukevat toisella tyylillä kuin asiatekstiä ja näyttää siltä kuin romaanin lukemisessa päällisin puolin lukeminen niiden mielestä riittäisi. Vaapukka ei ole tänään lukenut muuta kuin vähän lahteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti