Banjolla on tapana harjoitella puhumista aina kävelylle lähdettäessä, kun se odottaa oven avaamista. Se ei harjoittele yksittäisiä sanoja tai äöännähdyksiä vaan aina kokonaisia tokaisuja, joista tyypillisimpiä ovat "Etkö sinä ollenkaan ymmärrä minua?2 ja "Kylläpä sinä olet tyhmä. Tyhmä! Vah!(tunnetilaa kuvaava äännähdys kuin varhaisteinin turhautuminen vanhempiinsa)" sekä "Rappusia...". Koira puhuu ihmispuhemielikuvansa varassa, ei kirjoitetun kielen tapaan niin kuin ihminen usein miettii puhetta. Intonaatiot, painotukset ja rytmit ovat sen ilmaisussa tärkeitä. Jos koiran puhetaito jostain jää puuttumaan, se ei luultavasti liitä puhemielikuvaansa äänenväriä muuttavaan herkkään ilmaisuun ja reaktiivisuuteen - eli ininä jää ilmaisusta ja puhemielikuvasta erilleen, mutta kun ne kytkee yhteen, ääntelee puhemielikuvansa ohjaamana, niin syntyy jonkinlainen epäselvä puhe. Koira saattaa usein sanoa kaksi erilaista tokaisua puolisksi päällekkäin. (Jos koira vaikuttaa liian tyhmältä, jotenkin lättänältä, kehotus katsella paljon puita auttaa.)
Vaapukan laulumielikuvat ja jotkin laulua tavoittelevat äännähdyksetkin ovat tosi kauniita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti