Eläimen ammatti on usein sirkus

Juttelin eilen villakoirani Banjon kanssa ja tuumin, ettei ihmisten ammatit usein ole niin kamalan hienoja ja onnellisia kuin sirkus eläimille, mihin se tuumi,että onko sirkus jotenkin epätavallinen ammatti ihmisille, että eläimillese raas on tavallinen,niin kuin hyönteiselle korrella ja linnulle oksalla hyppimässä ja laulelemassa.

 Tänään kommentoin Itä-Savon Opera Games hevosten esteratsastuskilpailujuttua:
"Hienon näköistä menoa kuvissa, näin hevosia tuntematta sanoisin, tuo mieleen koirien sirkustemput: koiralla on usein omaa ideaa, vähän kuin tunnelmasävevaraiitioina, että mitä voisi tehdä, ja jos sen antaa tehdä vapaasti omin päin niiden mukaan, niin tulee hieno esitys ihan harjoittelematta, vähän kuin että kuopaisen tässä ja sitten tuontunnelmainen loikka, sitten pyörähdys, kuvio, leiskuva askellus, tms."

Koirien vanhuudenpäivistä

Katselin lemmikkieläinilmoituksia ja siellä lappalainen 11-vuotias koira etsi uutta kotia. Kun 14-vuotias musta keskikokoinen villakoiramme kuoli 1999, en ollut paikalla, mutta äitini sanoi sen kuolleen, ja jälkikäteen korjasi, että vanhat ihmiset usein ottavat vanhoja koiria lemmikeikseen, kun koira on niin vanha, ettei koe, että voisi keski-ikäistenkään kanssa enää elellä, että vanhus jotenkin ymmärtää sitä paremmin, kun on itsekin vanha ja tuumii, että hyvin voisi sen ottaa. Vanhoja ihmisiä kai usein tavoittaa kirkon kautta. Jos heillä on vain eläke ja siitäkin joku kaiken liikenevän varastaa, niin heillä ei ole varaa ottaa pentua eikä kenties itselläkään ihan varmasti kyllin terveitä elinvuosia enää koko koiran eliniän verran, ja niin he mieluusti ottavat vanhan koiran, ovat sen kanssa hengenheimolaisia. Niin oli äitini antanut koiran jollekin vanhalle naiselle eikä tiedä siitä enää sen jälkeen.

* * *

3. elokuuta 2019   En tätä tiedä, mutta minulla oli japaninpystykorva ja siltä sain vaikutelman, että jos koira, jka on vaalivainen ja pitämiensä kanssa v'leissä, samaan ryhmään kuuluva, niin jos se haluaa vaihtaa kotia, niin pitäisi sen mennä sinne, minne se tuntuu sopivan kovin hyvin, esim. joku kyyditsisi sen sinne, ja siellä se sitten lemmikkieläinten tapaan tapaisi kaltaisiaan ihmisiä ja eläimiä ja niin luonnostaan löytäisi uudenomistajankin.

* * *

1.4.2021   Jos vanhalla koiralla on jotakin vaivoja, niin se varmaankin ymmärtää puhetta, jos pitää mielikuvat selkeinä mielessään, ja niin sille voisi lukea parantamisaiheisen blohini parantamisesta.blogspot.com hakemistoa soveltuvin osin ja se ehkä paranisi sillä. 

Ongelmakoira ja kaikki suvereeneja kuin puiston puut

Kirjoitin parantamisaiheiseen blogiini http://parantamisesta.blogspot.com (riittää lukea hakemistoa: parannusohjeyritelmä niissä pääpiirteissään ja-sanan jälkeen) ongelmakoirista tuollaisen:

"D768. Ongelmakoira ja kaikki suvereeneja kuin puiston puut

Ongelmakoira, joka puree, on kai usein joko liian pienessä tilassa, kiusattu, tai sitten ottanut liikaa tilaa tai sitten omistaja ulottaa oman ilkeilynhalunsa koiraan kehotuksena. Näihin kenties auttaisi perinteinen suomalainen elämänohje "Elä ja anna toisten elää" http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html . Koira ja muu eläin ymmärtää sen muodossa "kuin puiston puut": kullakin lehvästö suvereeni kuin puiston puilla: muut puut eivät puutu siihen vaan se saa rauhassa elää omaa elämäänsä, ja se ei puutu muiden oksistoihin vaan kaikki elävät harmoniassa, jonka kunkin suvereenius tekee herlpoksi.
"

Tonttumaisesta elämästä + taito-ohjeita

Viime syksynä juutuin tonttuaiheista kirjaa luettuani kirjoittamaan pitkää englanninkielistä tekstiä tonttumaisen elämän mahdollisuuksista nykymaailmassa, kai sitä jossain ulkomailla kaivataan. Ajan myötä liitin kirjoitukseeni monta taito-ohjelinkkiä teksteihini ja nyt tuo kirjoitus on jo kovin pitkä. Se on noista taidoista yleisellä tasolla eikä elämästäni mitenkään. https://learntalents.blogspot.com/2018/09/gnomes-or-more-likelily-doing-things-in.html
Koirani joskus tuumivat eläinten voivan haluta tonttumaisen roolin, jossa osallistua ihmisten elämään. Jos siltä kannalta katsoo, että mikä voisi olla tonttumainen, niin myös kasvit ovat tavallaan tonttumaisia, tekevät elämää paremmaksi.
Mutta tonttuaihe on kai useimmiten satua ja joidenkin pahoin vastustama niin, että se voi tuoda epäonnea, ainakin muiden versioina, jollei muista niiden olevan mielikuvituksen tuotetta ja ei-niin-viisaat. Kanssa tonttuhahmoja tunnetaan kovin monissa maissa, luulen, eikä tonttu ole silloin ollenkaan sama kuin suomalainen joulutonttu. Tämä teksti lähti liikkeelle tonttukirjan sauna- ym tontuista ja jatkoi tonttumaiseen elämään, josta kai koiratkin pitävät.

4th of June 2021   Skills of Christmas gnomes learntalents.blogspot.com

Vaapukka kuoli

Vaapukka kuoli perjantaina 7. kesäkuuta. Ei näyttänyt kärsivän kovin. Se kuoli brittikoiravaikutteisena (7.3.2021 kai brittiläinen bokseri ja brittiläinen ranskanbuldoggi - ja jos eivät olleet brittejä, niin olisivat olleet kiinalaisia koiria; silloin oli ollut vaikutelmana, että jotkut hengelliset britit olisivat olleet rakentamassa katedraalia ihan parissa päivässä tonttutaitokirjoitukseni learntalents.blogspot.com ohjeen mukaan ja jotenkin erehtyneet luulemaan, että Vaapukan parantajkantaidot kuulusivat katedraalinsa ominaisuudeksi. Vaapukka oli kanssa vähää aiemmin, oliskohan muutaman pöivän tai pari viikkoa aiemmin huomannut jotenkin henkisellä puolella, että "ai tossa on tuo poika jo (saanut alkunsa), siihenhän ehtis vielä, mitäpä jos minä..." ja vajaat 9 kuukautta Vaapukan kuolemasta kuului ulkoa vauvan itkua kuin olsi ollut Vaapukka ihmiseksi vahtanmeena siinä, ja vähään myöhemmin samana päivänä iranilaisella ydinpommilla lastatulla koneella lensi yitsemme Iraniin.) hetkenä hellepäivän hyperventilaatiokohtaukseen tms, jäi sen jälkeen paikoilleen lähemmäs vuorokaudeksi kuin toipilas olemukseltaan muttei liikkunut enää, vaikutelmassa oli samaa kuin kahdeksankymppisen olemus, muttei se näyttänyt enää jaloilleen nousevalta, meni osin jotenkin lyttyyn ja jäykäksi.
Kamlan iso asia näin ensi alkuun Vaapukan kuoleme, se oli kovin omanlaisensa, paapomisharrastunut. Banjo on ihan erilainen. Molemmista olen pitänyt kovin. Vaapukka oli 11 ja puoli vuotta vanhan, koiranvuosissa 80. Banjo on 10.

ma 10.6.2019   Vaapukka oli niin parantamisharrastunut, että sen seura oli vähän kuin olisi ollut sairaanhoitaja perheenjäsenenä: tavallaan kovin autavainen ja tavallaan epäonnisilta jotakin vaikutetta. Nyt kun on vain villakoira eikä valkea vaan aprikoosinvärinen, tuntuu sosiaalinen elämä paljon helpommalta, seurakoiramaisemmalta. Mutta sen äsken huomasin, ettei tavallinen villakoiraperspektiivi ole yhtä taitava parantamaan, mihin auttaisi lukea hakemistoa parantamisaiheisesta blogistani http://parantamisesta.blogspot.com selaa sivua laaspäin, niin löydät hakemiston. Se autta aterveenä pysymisessä, ei tarvitse ryhtyä sairaanhoitajaksi. Banjon kanssa eläessä kuluu ruokaa paljon vähemmän, kuin musiikin kanssa.

ti 11.6.2019   Banjo tuumi silloin heti, kun tähän tuon ekan merkinnän kirjoitin viimelauantaina, että tähän pitäisi lisätä: "Muistoissamme hän elää yhä." En osannut sitä silloin lisätä, mutta nyt olen itse siinä vaiheessa tilanteesta etääntymisessä. Niinhän se on.

19. kesäkuuta 2019   Elämä jatkuu. Banjo oli 10 vuotta lähes koko ajan Vaapukan seurassa. Nyt se on osin omalla tavallaan ja osin vaapukkamaisesti, mikä kai on se, miten se on elänyt. Se on onneksi jo 10-vuotias ja kovin itsenäinen, hyvällä ymmärryksellä varustettu.

Koetin äsken säveltää pätkän aiheesta suru, Vaapukan ajattelemisesta siis:

Nyt kun on vajaat kaksi viikkoa kulunut Vaapukan kuolemasta, niin se jo hahmottuu niin, että Vaapukasta aika jätti. Nyt tuntuu etääntyminen hyvältä ja hyvän toivominen,vähän kuin jossakin hengellisessä yhteydessä, sekä jonkinlainenidealisoitu tai kohtelias käsitys Vaapukasta, minkä tekojen koen lievittävän surua ja auttavan jatkamaan, vaikka arki on muuttunut hämmästyttävän paljon, etenkin meninki. Niin noita yritin kirjata sävelmään, muille sureville avuksi.

21.7.2019   Nyt on noin puolitoista kuukauttaa Vaapukan kuolemasta ja naapurustokin alkaa olla oppinut sen, kuukaudessa kai sen verran kuin luulin heidän viikossa huomaavan. Ehkä kuukausi kun oli kulunut, niin Banjo joskus ulkona kävelylle lähdettäessä kiljui kamalalla äänellä: niin huono oli Vaapukanperusvire, kun se oli parantamisesta harrastunut, etenkin sairaalavaikute oli huonoa, vaikka Vaapukka tuntui osaavan parantaa noin vain kuin ihme, huojentuneen olon hetyi tuoden, katso http://parantamisesta.blogspot.com ja lue hakemistoa. Muutenkin on näyttänyt etenkin alkuun siltä, että Banjo on lytyssä, mutta ilmeisesti sen verran kuin mitä Vaapukalle sopi pienempi tila kuin Banjolle. Yleisvaikutelmaksi on jäänyt, että Vaapukka oli kovin pidetty koira ja naapuruston osa enemmän kuin minä ja Banjo yksinään, mutta ehkä se on vaikutelma, joka usein tulee, kun joku perheenjäsen, vaikkapa lemmikki, kuoli vähän aikaa sitten, jotenkin Vaapukkaa vain kaivataan, se oli naapuruston arjen osa ja kovin auttavainen luonne.

* * *

7th of June 2024   About continuing onwards https://wakingfromdeath.blogspot.com/2019/07/about-continuing-onwards-after-death-of.html my old melody and my good wisdom of life

* 

22.2.2026   Easy healing advices "as if of a naturally healthy family" https://curingguesses.blogspot.com/2024/07/how-to-stay-healthy-and-recover-when.html 

13. maaliskuuta 2026   Vaapukan nimi oli nuirena Vala. Se kysyi minukta, että mikös minun valani on, niin vastasin, että yritän pitää Valan kiin hyvin kuin osaan, mutta se olisi kyllä muutenkin ideani (niin lemmikkieläinten kuin muidenkin kanssa, ihmisten, eläinten ja maailman asioiden, mm luonnon, maailman, yhteiskunnan, elömänviisauden ja musiikin).

Sävellystaidosta

Kun treenasin koiriani sirkukseen, niin kai alkuvuodesta 2011 opetin koirilleni myös pianonsoittoa, mutta tassut olivat liian leveät, mutta jonkinlaisia pätkiä ne oppivat, saivat silloin tällöin onnistumaan. Uutenavuotena (taisin siis treenata jo joulukuussa) Banjo silloin soitti omin päin painellen koskettimia ja oli ihan rakettien kuuloista: tuntui, että se osasi säveltää jotakin sentapaista. Sirkustreenin jälkeen eivät koirani ole olleet kiinnostuneita soittamisesta, mutta säveltämään opetellessani ne ovat tuntuneet myös napanneen ideaa. Tänään tuli säveltäneeksi jonkinlaisen sävelmänpätkän siitä, miten kokea, että kaupungissa on aika paljon luontoa http://kokonaiskuvat.blogspot.com/2019/03/luonnon-tunnusta-kaupungissa.html (kakkosrivillä A ja F kuuluisivat soida yhtä aikaa, mutta nuotinkirjoitusohjelmasta ei löytynyt sellaisia nuotteja)

ja kun aihe pyöri muutaman tunnin mielessäni, niin Banjo kysyessäni tuotti sävelmänpätkän, hiukan banjomaisen villakoiramaisen ja Vaapukka silloin änkesi mukaan ja tuotti jotenkin itseään muistuttavan tyylisen sävelmänpätkän, kumpikin elekielessään:

Tuo ylemmän rivin eka on söhry, ei kuulu nuottiin.


(28.5.2019   Pitkän vuodenaikakirjoitukseni http://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html kevätosiossa on itse tänä keväänä säveltämiäni sävelmänpätkiä kovin monta.)

Koirankoulutuksen parantamisesta

Näytin kymmenvuotiaalle villakoiralleni Banjolle kirjastosta lainaamaani kirjaa Tavoitteena huippukoira, joka toi mieleen ainakin kuviensa puolesta sen, millaista koirankoulutus oli, kun ensi kertaa tutustuin koirankoulutukseen Villakoirakerhon tottelevaisuustreeneissä Helsingissä kolmisenkymmentä vuota sitten. Nyt minä ja Banjo olimme tavallamme kauhistuneita: koira pystyy paljon enempään ja niin omistajakin, tuossa oli ikään kuin vain sirpale kummankin kyvyistä, jotka heillä jo on ja jotka tekevät treenistä kivaa, ohjeistus vain ontuu.
Koiralla on valtava potentiaali, sen luonnollinen elekielinen kommunikaatiotapa moninaisuudessaan ja ilmeikkyydessään kuvastelee sen valtavaa kapasiteettia ja hyvää ymmäörrystä. Vastaavaa potentiaalia olisi omistajallakin sivistyksen, tuntiedensaj aoman harrastuneisuutensa tiemoilta käsin muttei liian kaavamaisesti eikätökerösti tehden. Koulu vain laittaa ihmiset lyttyyn, karsii omat tekemisentavat ja näkemykset pois, mihin on kai syynä liika toisto ja liian tarkan kopioimisen vaatimus laadun sijaan. Koiran kapasiteetin saaminen mukaan edellyttää enemmän tilaa koiran omalle luonnolle, sen omalle näkemykselle ja parempaa kommunikaatuiota sen kanssa, mikä vaatisi sosisaalista silmää, mikä ihmiseltä edellyttäisi omien elämänvalintojen tekemisen vapautta jatkuvasti, jottei ole vain pakotettuna jossakin koululokerossa, omista piirteistään ja tarpeistaan riippumattomasti tulleessa, vaan voisi vertailla eri ihmisiä, eri luonteita, tekemisentapoja, elämänvalintoja, pärjäävyyksiä puolineen, motivaatioita, arvoja, sosiaalisia lokeroita yms, ja niin ymmärtäisi paremmin, millainen oma koira on yksilönä kussakin iässsään ja mitä se kulloinkin tuolla kielellä kommunikoi.
Lisäksi koirankoulutus ei saisi olla kaavamaista vaan kulloinkin tarttisi voida hyvin ottaa huomioon koirab oma panos, ihmisen oma näkemys ja kukin tilnne piirteineen. Tällöin ei saisi ihmiselle olla liian tarkkaa ohjeiostusta siitä, miten kukin osa kuului tehdä, mikä oiklea suoritus on ja millaista ymmärrystä ja miten suurissa määrin saa olla mukana, mutta sivistynyttä käytöstä toki pitää vaatia, huomaavaisuutta koiraa ja muuta elävää kohtaan, tulevaakin ajatellen.

Aprikoosivillakoiran väristä

Aprikoosinvärinen keskikokoinen villakoirani Banjo, joka on jo 9-vuotias, tuntuu tuumivan, ettei aprikoosi ole niin onnellinen väri kuin voisi luulla, vaan että värin tekee osin jonkinlainen karvastelevuus ja elämästä pidättäytyminen. Se tuntui pitävän parempana kuparinväristä (osin läpikuultavaa) kiharaa, joka on tervehenkisen onnellinen ja mökkeilyhenkinen ainakin minulla. Vaalean kuparinvärisenä kiiltelevä on siis ihan eri asia kuin suklaanruskea.

11. elokuuta 2018   Tää siis oli aprikoosille mietitty, ei ruskealle, ruskea on jotenkin sameampi ja eri asenteella,aprikoosi on elämänmyönteinen ja jotenkin raha-aiheinen. Tää nyt on mökkeilyhenkinen ja terveistä elämäntavoista pitävä, vähän kuin blogini http://talesfromforest.blogspot.com/ ideana on.

Kai jos turkin tai hiusten väri on jotenkin samea, niin olisi iloa terveellä tavalla tekemisen ohjeistani, mutta niitä on kovin monta,on myös suomeksi mutta tässä käännös http://finnishskills.blogspot.com/2015/11/healthy-ways-of-living.html .
Aasialaisilla kai hiukset menevät tummiksi, kun syövät nuudelipaketin tapaan maustettua ruokaa, joka on kai tavallaan myrkillistä hiukan tai pilalle mennyttä, ja niin siitä myrkyt tms menevät hiuksiin ja värjäävät ne tummiksi, hiukan samealla tavalla.

Eläin lehden toimittajana

Sirkustreenistämme on jo seitsemän vuotta, mutta koirani ovat kiinnostuneet lukemaan sanomalehteä, joka meillä on Savonlinnan seudun paikallinen seitsenpäiväinen sanomalehti Itä-Savo, ja etenkin aprikoosinvärinen villakoirani Banjo on tuntunut olevan etevä ajattelemaan ja usein miettii lehtijuttuja toimittajan näkökulmasta, että jos se itsekinvoisi jotenkin ryhtyä toimittajaksi. Se kyllä kai haluaisi varmaankin itse kirjoittaa tietokoneella, enkätiedä, tuleeko siitä koskaan mitään, ei ole edes yritetty. Mutta äsken se antoi neuvon, miten lehden toimittaja voi saada apua lemmikkieläimeltä tms, jos eläin on kirjoittamisesta harrastunut ja jotenkin viisas. Toimittaja ryhtykään kirjoittamaan juttua niin,e ttä ko kissa tms on hänen näköpiirissään, ja hänen pityäisi jutella kissalle ääneen, että mitä hänen kiinnostaisi kirjoittaa, jos vain osaisi, ja sitten katsella kissan oelmuksesta ja tekemisistä ideoita ja kehitelläniitä, kuten vaikka jos kissa vaikuttaa siltä, että sillan aiheena ollessa kissa miettii sillan kuvassa sillan viereistä maastoa, sen rehevyyttä, niin jos toimittaja ottaisi sitä näkökulmaan, esim. että harvakseltaan puiden reunustama tie penkereellä vesistön ylitse, niin olisiko se jo toimittajamaisempaa, taitavampaa, hyviä elinoloja seudulle luovaa kirjoittamista? Niin voi tietenkin muunkin eläimen ottaa avuksi, esim. linnun ulkona tai hamsterin, mutta ei eläintä, joka ei ole harrastunut kirjoittamisesta.

Joitakin kuvia

Hlemikuun alusta, ennen ja jälkeen kävelyn

ja muutamaa päivää myöhemmin hämärän aikaan:

* * *
(Kuvia kotoani, muttei niissä montaakaan koirakuvaa ole http://picturesfrommyhome.blogspot.fi/ .)

Koiran omalla innolla

Tulin pitkästä aikaa katsoneeksi koiratanssivideoita ja minua häiritsi huomata, että jotkut koirat oli huumattu, jotta tekisivät. Toisaalta oli niit'kin, jotka tekivä't omalla innollaan, huumaamattomina.
Yleensä koirilla, os ovat aktiivisia luonteita, on paljon tekemisen halua, omaa motivaatiota oppia uutta, mutta yleensä lähinnä omasta mielestään hienoja juttuja ja vikkelään tahtiin eikä koulutuskentällä junnaten. Koirat yleensä oppivat aieliikkeiden tapaisesta kommunikaatiosta ja siitä, että niitä kehutaan jo aikeesta, siis lievästä oikealle suunnalle tavoittamisesta, jotta tietävät saaneensa idean oikein. Lisäksi opettajan täytyy osata liikkumisesta aika paljon, olla siis jotakin kivaa urheilulajia tms innolla harrastanut, sekä taitojen sujumisesta, esim. miten opitaan sormien liikuttaminen pianonsoitossa sujuvaksi. Ja niin sitten koiralle kerrotaan vähän samalla tavalla kuin ihmiselle kerrottaisiin näkemys tai koiralle ihan lyhyt tarina, että tuosta noin vain ja samalla tekee tuon ja hyvä, siinä se jo on. Näin jos antaa koiran tai muun eläimen treenata omalla tavallaan, omalla innollaan eikä kuluta loppuun edes yksittäisissä treeneiussä, jutteleepahan sille vaan joskus harrastamisen hienoudesta, niin se kai oppisi hienoja esityksiä, osin keksisi kivoja kuvioita itse, jollei sitä robotiksi yritä muuttaa vaan antaa sen osallistua viisaasti ja innon mukaan suunnistaen.

Koiralle lepertely ei ole turhaa

Kommentoin nettiuutisten juttua:
"Minulla on kaksi seurakoiraa, joita olen kouluttanut sirkukseen tähdäten silloin, kun ne olivat nuoria, ja sen jälkeen on kommunikaatioyhteys niihin ollut hyvä tai erinomainen. Koira on toimiva olento, mukana perheen toiminnassa. Se tunnistaa osan puheista mutta hakee sosiaalista asemaa, paikkaa perheen osana tavallisissa tekemisissä, ja siksi se reagoi vain osaanpuheista:niihin, jotka liittyvöt tavallisiin tekemisiin. Koiralle lepertely sen sijaan luo koiralle asemaa, paikkaa perheen osana, vaikka se joskus olisi aktiivinen omin päin: osoittamalla positiivista palautetta silloin ihminen näyttää, että noin saa koira elellä, sille on paikka perheessä sellaisena persoonallisuutena, vaikka se olisi tavallaan omapäinen tai näkemyksellinen. Koira usein arvostaa, että sille puhutaan syvällisistä viisaista asioista kuin ystävälle, mutta se pitää sitä arvostuksen tyyppisenä sekä seuranpitona eikä keskusteluna, ja vasta joskus jälkikäteen se saattaa vanhemman ihmissuhteen tapaan antaa jonkun ohjeen tai kommentin, oman näkemyksensä tuohon aihepiiriin." Tuo kommentti on siis tyylissä, elämäntavassa tai tilannekuvassa tai jonkun aiheen mainitsemisessa, sen ehdottamisessa.

Tiistaina 12. joulukuuta 2017

Tässä Suomen itsenäisyysden satavuotisitsenäisyyspäivän alla oli tavallisesti lukemaani sanomalehteä Itä-Savoa tehty kai ulkomaalaisia lämpimämpien ilmastojen lukijoita ajatellen ja niin se oli lämpötaloudelle kamalan huono. Itsenäisyyspäivän ke 6.12.2017 lähetessä sain siitä kylmän ihon ja  kylmänsärkyjä, ja niin keskeytin sen tilauksen reiluksi viikoksi. Koirani ovat tottuneet lukemaan sitä, vaikkei joka päivä, levitän sen lattialle niille katseltavaksi.
Nyt oli vielä japaninpystykorvani Vaapukan eli Vompsun 10-vuotissyntymäpäivä marraskuun25, muttei sitä mitenkään juhlittu, kun iän myötä sillä niin kuin itsellänikin tuntuu jotenkin käyvän niin, ettei sovi juhlia, mutta lauloin sille kyllä Paljon onnea vaan. Mutta siitä jäi se olo, ettei se vielä ollut oppinut olemaan kymmenvuotias, kun itsenäisyyspäivä jo painoi päälle.
Vaapukka on kamalan paapomisharrastunut tätimäinen otus, lihavan vanhemman kovin paapovaisen sairaanhoitajatädin oloinen ja haluaisi aina, siis koko ajan auttaa muita eläimiä, etenkin koiria, lintuja, hyönteisiä ja kissoja. Mutta siihen sillä tuntui tulevan väsymys syntymäipäivänsä alla, noin viikko ennen ja kamalasti epäonnea, jaksamattomuutta kuin sairastuisi itse. Kun taputin sitä, sillä oli kyljessä muhkura kuin syöpä. Mutta oli toisessakin kyljessä symmetrisesti. Käytiin vähää aiemmin kahdella pitkällä kävelyllä viileässä eikä se ollut tottunut liikkumaan,joten hieromalla sain muhkuran vähemmäksi ja laitoin sille paremman makuualusen, ja niin se tuntui paranevan.
Vikko sitten maanantaina vai oliko sunnuntaina, kun olin ollut poissa kaupungilla, niin vaikutti kuin koiriieni tilalle olisi tullut oiset samanrotuiset mutta ulkomaalaisen matkivaiset, mutten sitten tiedä, oliko se jotakin Suomen satavuotisitsenäisyyspäivän tuomaa satavuotiaan tai satavuotiaaksi itseään väittävän tyyliä, tms suomalaisuuden matkimiseen tarkoitettua.
Nyt lauantaina, kun kävin kaupungilla, niin vaikutti kuin japaninpystykorvani tilalle olisi tullut oinen pienempi kuopiolaisen oloinen japaninpystykorva, joka vielä on. Sunnuntaiaamuna tuli taas lehti ja koirano pitivät sitä kamalan tärkeänä jo etukäteenkin. Eilen maanantaina, kun illalla levitin lehden niiden luettavaksi ja käänsin siitä lehtiä, niin Vaapukka kamalan huojentuneen oloisena jäi makaamaan musiikkiopistosta kertovan koko aukeaman kuvallisen jutun viereen, jonka jätin siihen, kun musiikki usein huojentaa tunteita. Niin, etten nyt sitten tiedä, lehdenkö puutetta vain oli. Tuntui, ettei saa kummalla lukutaitoväitteellä sotkea itsenäisyyspäivää. Edellisenä iltana Banjolla oli ripulia ja niin oli jokapaikka sanomalehties peitossa.
Koirani ovat väliullä tutun oloiset kuin ailahdellen ja välillä toisten oloiset. Tiedä sitten, kai tarttee odottaa, että itsenäisyyspäivästä on kulunut enemmän aikaa.

Viime aikoina olen oppinut aika paljon koiriltani eläinten näkövinkkelistä. Monilta osin se on kamalan viisas, viisaampi kuin ihmisten - jotakin maalausten luonnonrakkauden, eri elämäntapojen ja ammattien, elämän suurten asioiden ymmärtämisen tapaisdta. Toiset osat taas, joita olen pitänyt ihan vain eläinmäisyytenä, johtuvatkin joko lämmönhukasta, joka kenties on ulkomaalaista syntyperää oleviulta ruokakauppiailta matkittu, suuri, tai sittne murisemiset yms siitä, että ovat liian alisteisessa asemassa omistajaansa nähden, jolloin tämän epäviisaus, elintilan puute, ilmenee jonkinlaisena lyhytnäköisyytenä ja vähäenergiaisuutena, rähinöinä. Osa on kanssa liian seurallisuuden tuomaa esim. valkoinen pystykorvani välillä hetken aikaa matkii naapurin ison musta newfoundlandinkouranartun näkökulmaa, joka on aika vauvamaisen oloinen, ei ollenkaan valkoisen koiramv iisas huolehtivainen.

Sirkusmaista työtä

Oiskohan tuo jossain määrin sirkusmaista työntekotapaa ja oppimisen tapaa: http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2017/12/vanhan-ajan-onnesta-nykyaikana.html

Kuva lokakuu 2017

Koirat halusivat kuvaan. Pesin Banjon toissapäivänä ja ajelin kuonon ja tassun karvat lyhyiksi niin kuin villakoirilla siisteyssyistä kuuluu. Muttei niin kovin hyvä kuva.

Vaapukka on nyt 9 ja täyttää ensi kuun lopulla 10. Banjo on nyt 8 ja täyttää tammikuun alussa 9. Eivät ole ollenkaan vanhan oloisia mutta iaka viisaita ja kamalan rauhallisia sisällä useimmiten, ruokakeskeisiäja Banjo nai Vaapukkaa, molemmat ovat poikia. Vaapukka on kamalan paapovainen luonne. Banjo taas miettii paljon hyvällä ymmärryksellä ja on kovin kiinnostunut sanomalehdestä, vaikka aika harvoin jaksan niille mitään juttuja näyttää, lähinnä joskus avaan sanomalehden jostakin koiria kiinnostavasta kohdasta ja jätän avoimena lattialle jomman kumman koiran luo. Itser olen kai oppinut lukemaan samaan tapaan: kovin kiehtova aihe, vaikkapa kuvateos jostakin minua kiehtovasta aiheesta, jota en tunne, ja sitten luen lähinnä yhtä aukeamaan ja mietin syntyjä syviä siitä aihepiiristä, muodostan maailmankuvaa.

Molemmat koirani ajattelevat, että ne voivat elää pitkään, jos haluavat. Ne ovat molemmat jonkin verran parantamisharrastuneita ja ovat sivusta seuratessa oppineet (mutteivt ole lukenee), mitä olen kirjoittanut parantamisesta blogiini http://parantamisesta.blogspot.fi , minkä voivat muutkin tuosta lukemalla oppia, jos haluavat (ekalla sivulla hakemisto, jos haluat löytää jonkin tietyn vaivan parannusyritelmän, mutten ole lääketieteen alalla, enkä sille aiokaan, kirjoitanpahan vain varmuuden vuoksi, sillä Tervola-sukunimen sanottiin tuovan suuren kapasiteetin ja opettavan parantamisesta, myös maailman ongelmien korjaamisesta, mikä on oma kiinnostuksenkohteeni).

Ruuanlaitosta

"

Ruokaa nuotiolla tai mökillä

En näitä ruokajuttuja niin osaa, mutta tuollaisia yleisempiä taito-ohjeita laadin:

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/04/ruuanlaitosta.html
""Paremman makuista samasta

Kun ruokaa kypsentää tai sen osien määriä arvioi ja on ennenkin tehnyt samaa tai samantapaista ruokaa, niin on tunteenomainen mielikuva siitä, milloin se kypsennettynä tai millä ainemäärillä olisi ollut parhaimmillaan tai juuri tietyntyyppisenä parhaimmillaan. Ja kun ottaa ohjeekseen nuo tunteenomaiset mielikuvat aikamääristä, kypsyysasteista, ainesten määristä, erilaisten elementtuen sopivuudesta yhteen, yms, niin samalla määrällä vaivaa, aikaa, rahaa, aineksia saa parempaa ruokaa."

Vastaavasti jos on muussa taidossa omaa osaamista, niin tunteenomaisten mielikuvien mukaan rytmittäen voi yltää parhaimpaansa."

Terveiden elämäntapojen ohjeistani http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html :
"264. Jos tekee kaavamaisesti yhtä putkea vain, ei ymmärrys kehity yhtä hyväksi kuin monipuolisemmin samaakaan työtä tehden, saati sitten elämäntaidot laajemmin. Siksi olisi hyvä ihan tarkkaan viljellyn perspektiivin sijasta sallia elämänmakuisuutta, jotta näkee, missä mennään, ja jotta taidot kehittyisivät. Siis esim. ruokaa hämmentäessä ei hämmentäisi ihan tasaiseksi asti vaan jättäisi epätasaisemmaksi, työn jälkeä näkyviin, niin että voi sitten esim. huomata, että jos olisin laittanut sakeampaa, niin olisiko maku, näkö ja tuntu ollut parempaa, että on kirjoa ja näkee, missä kohden kirjoa on hyvä, koko ajan oppii jotakin uutta, vaikka muuten ei mitään muuten kuin muistelemalla toisia kertoja ja vertaamalla niihin muististaan, mutta silloin on voinut esim ravinnontarve olla erilainen eri tekemisten, sään ym olosuhteiden myötä." 

"

http://eraopasaihe.blogspot.fi/2017/08/ruokaa-nuotiolla-tai-mokilla.html

11.8.2017   Mietin näin uroskoirien omistajana, että narttukoirat joskus näyttävät alakuloisilta, kuin niitä ei olisi kehuttu tai niiden tunteita ja elämänviisautta huomattu kylliksi. Auttaisikohan tällainen ruoka niitä tuntemaan olonsa enemmän huolehdituksi, luksukseksi vai mitä nyt hakevatkaan? Ja toki taito-ohjeeksi muihinkin taitoihin, esim. milloinja miten heittää palloa, mutten ole tätä ekaa ohjetta käyttänyt kuin käsitöissä ja hetkittäin muussa.

Ostoksissa onnistumisen taidon ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html

31.8.2017   Mä en oikein tiedä, miks tääkin tulee tähän laitettua, mutta yksinkertainen aika halpa ruoka, josta minä ja koirat oelmme pitäneet, on kun K-kapasta saa alle eurolla paketin esipaistettuja sämpylöitä, jotka pitää vielä uunissa paistaa (Käännä paistettujen sämpylöiden päälle leivinpaperi, niin eivät kuivu ennen kuin niihin kestää koskea sormin.), niin olemme syöneet niitä lämpiminä palasina punaisen maidon kanssa, jolloin pehmenevät ja saavat ikään kuin kastikkeen. Ihan hyvää on, muttei olla niin usein syöty.Kissat kai tykkäisivät syödä pullamössöä: lämpimässä punaisessa maidossa liotettua pullaa tms herkkuna, muttei meillä ole kissaa, mutta naapurustossa vaikuttaa olevan taitavia kissankäsittelijöitä, esim. kamalan taitavalta kissaekspertiltä vaikuttava Pera Häyhä -niminen kuusikymppinen ukko hyvin pidetyn näköisen kissansa kanssa.

Taito-ohjeita

Mutta sirkustreenin jälkeen olen oppinut muita taitoja ihna kivasti, joskus jopa saanut jotakin suurta aikaan. Sirkusharrastus avasi mahdollisuuden yrittää omalla tavalalan ja parhaansa jonkin harmittoman varjolla. Sen jälkeen oli helpompi oppia taiteita. Lisäksi olen kirjoittanut paljon, mm Haaveammattiin-blogia http://nopeaoppisuus.blogspot.fi . Olen laatinut paljon taito- ym ohjeita, joista voisi olla iloa moneen, katso http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi .

Sirkusesiintyjällä liian vaarallista

Paikallislehdessä oli juttua Sirkus Finlandian tämän vuoden showsta, oli lehmiä kuulemma hevosmaisessa esityksessä ja kuvassa tumma tausta, musta niin kuin sirkuksessa yleensä. Mutta nyt jäin miettimään tuota, että miksi musta, kun viime vuodet olen asunut alueella, jolla pääkaupunkilaiseen silmääni vaikuttaa olevan paljon murhia, niin ei ole mustaa kumminkaan, onpahan vain jotenkin tumman ja raskaamman oloista kuin suru tai mummola, tai Savo niin kuin onkin, mutta samalla käytännöllisesti ja taiteellisesti suuntautunutta, jotenkin positiivista ja tavallaan viisastakin, vaikkakin omia teitään kulkevaa, kuten kovin ulkomaalaisten seurassa. Niin miten vaarallinen sirkus sitten on, kun täällä joskus voi nähdä jonkun mustanpuhuvan kulkevan eivätkä he vaikuta sen vähemmän rikollisilta vaan enemmän. Ja yleensähän tuumitaan, että musta väri liittyy pahantekoon. Niin miten paljon pahantekoa sii sirkuksissa on yleensä? Kai kovin paljon. Sirkukseen liittyminen vaikuttaa vaaralliselta: jos olit omantasoisesi, niin kenties harjoittelit isolta osin omissa oloissasi, ja silloin sinut on helppo murhata, kun pyrit sirkukseen tai siihen juuri liityit, out vain tuuraaja ja joku keksii syyn, että minne menit, kun jo vähän sinua tuntee. Eli napsitaanko noin pois ne, jotkaovat kyllin taitavia liittyäkseen sirkukseen numeronsa edustavuuden ja taitotasonpuolesta? Kanssa se, kun yleisöön ei ole yhteyttä, kun se istuu ihan piemässä, niin mistä tietää, millaisia esiintyjät ovat ja ovatko esim. eläimet omia, itse opetettuja vai joltakulta toiselta jo opetettuina vietyjä? No, toisaalta, kun aioin koirieni kanssa sirkukseen, niin juuri silloin treeni katkesi, eikä ole jatkunut, ja niihin aikoihin törmäsin rikollisuuteen ympärilläni, lieneekö sirkukseen päin sosiaalistumisen seuraus? Sirkuksessa ei kai niin treenata, vaan esiinnytään ja matkustetaan, ja jotkut kai tekevät murhia, kun noin tummaa on. Sirkuslaisista iso osa lienee kovin ulkomaalaisia, suomalaisia arvoja kunnioittamattomia.

Koiran hankinnasta

Jostain tullut käsitys, että koirani olisivat jo vanhoja, laittoi miettimään pennun hankintaa, mutta huomasin sen äkkiseltään romahtelevan ei-niin-hyvälle-tolalle. Tietysti se, että rahaa pitäisi olla, jotta saisi rotukoiran pennun, ja autokin. Muttei asioita myöskään lähestytä niin päätäpahkaa. Koiran hankinta on tärkeä asia vuosikymmeneksi ainakin, ja niin se pitäisi huolehtia hyvällä tavalla, perin juurin. Silloin arveluttava vaihtoehto pitää heti korvata paremmalla ja ottaa siitä parhaasta vaihtoehdosta erityisesti selvää, esim. rotuyhdistyksestä. Ja siitä sitten oppii, että, minkä tyypin piirteitä ainakin etsii ja minkätyyppisiä mokia haluaa välttää. Esim. iso ja kilttikoira menee, vaikka keskikoko olisi parempi, muttei iso ja jääräpää. Tai että pienikin menee, jos on väkkyrä. Jos rotukoirien ilmoituksia katselee, niin sekarotuisistakin jo hiukan hahmottaa sen perusteella, mitä rotuja niiden vanhemmat ovat, esim. metsästys- vai seurakoiria.

Minua tällä hetkellä kiinnostavia rotuja ovat ainakin - mutten ole niin seurannut, kun en ole miettinyt koiran hankintaa vielä nyt -
parhaana keskikokoinen villakoira, aprikoosi tai valkoinen
(japaninpystykorva ei, kun on liian epäliikunnallinen)
brasilianterrieri (kun brasilialaiset ihmiset vaikuttavat fiksuilta ja taitavilta sekä tunneviisailta)
suomenpystykorva
Suomen lapinkoira
mudi, (fako=ruskea, tai valkea)
isovillakoira ja toyvillakoira, aprikoosi tai valkea
kultainennoutaja

Koiran haju

Jotkut kai eivät voi ymmärtää koiria, koska eivät ymmärrä koirien hajua, että miksi koira haisee ja miksi juuri sellaiselta. En ole kamalan tarkkanenäinen ja nenäni tottuu tuttuihin hajuihin eikä niin haista niitä, mutta sen sanoisin, että koirilla on tilannehajuja eikä niinkään aina sama haju. Esim. rappukäytävässä kotiin tullessa koira haisee kävelyltä, siis kostealta ilmalta, heiniltä, kostuneilta polkuantureilta (jotka ovat käteen vähän piparkakun oloiset ruskeat karheanpehmeät) ja kostuneelta turkilta, kenties ravalta, pissalla käyneeltä joskus jos on liannut itsensä. Kotia tultua haju menee ohitse minuutissa tai parissa, mutta ihan lievänä toinen koira voi haistaa sen turksita vielä vähn aikaa. Muita tavallisia hajuja on unen haju: koira on maannut paikoillaan, on nuutunut, haisee vähän kuin hilse. Sekin menee ohitse, kun ilma vaituu turkin luona, kun koira lähtee liikkeelle makuupaikaltaan. Oikein paljon haisee märkä koira, joko pesty tai muuten kastunut. Tavallinen koiran haju on kuin kuivan tai aavistuksen verran kostean turkin haju, kuin joillakin lapsilla kotona oltua. Jos oira haisee ulos mentäessä, on se ulos menemisen kiihkoa: ttältä tullaan maailma, sekä säähän tsemppaamista, onhan koira samassa turkissa kuin sisällä nukkuessa.

* * *

19.6.2017   Ei oo mun koirat vielä niin vanhoja, että vanhuuttan raihnaisia ja hilseileviä nukkuessaankaan, vaan koira nukkuu lämpimässä ja on siksi kuivan pölyisen oloinen herätessään, kun on turkkirotua, luulen. Banjo on 8 ja juoksee ympyröitä kävelyllä. Vaapukka on 9, lihava ja aika tätimäinen tyyliltään, luonteenlaatunsa puolesta ei liikunnasta kiinnostunut, muttei vielä ollenkaan vanhan oloinen. Molemmat siis poikakoiria ja keskustelevaisia luonteita, ainakin nykyisin.

20.6.2017   Oikeastaan en ole vielä ollenkaan miettinyt, että koirani olisivat vanhoja. Itse ne kai miettivät itseään vähän niin kuin 7 tai 6-vuotiaina, jonkinlaista asemaa omaavina keski-ikäisinä koirina. Vanhuuden vaivoja niillä ei ole ollut, paisti tuo Vaapukka on liian lihava ja kotona ovat liiankin rauhallisia. Mutta Tervola-nimen myötä olen oppinut parantamisesta, katso http://parantamisesta.blogspot.fi pitkä kirjoitus, koko parantamisnäkemys siinä. (Siksi Helsingin nimen muoto olisi kai kuulunut olla Healthsing, mutteivät suomalaiset osanneet kieliä ja ruotsalaiset huijasivat ilkeillen, olipahan Tervola vain kai parhaana pidetty suomalainen nimi edullisen vaikutuksensa vuoksi.) Ja molemmat koirani ovat kiinnostuneita auttamaan muita eläimiä niiden vaivoissa, Banjo eli Bantzi tassu- ja silmävaivoissa aina joskus ja Vaapukka eli Vompsu taas onkovin huolehtivainen paapovainen luonne, jota kiehtovat sairaanhoitajat, aina haluaisi olla jotakuta pientä auttamassa. Itse en ole lääketiedettä tunteva ollenkaan, mutta olen näin ollen toivonut koirieni elävän pitkään ja osaavan ajan myötä neuvoa pitkän elämän saloja muillekin vanhoille koirille. Kommunikaatiotaitoja ja asemaa sekä omaa ymmärrystä niillä tuntuu olevan vanhallekinkoiralle riittävän verran. Mutteivät suostu enää illalla ulos vaan ovat mieluummin pitkän aikaa käymättä pissalla, kun täällä Savonlinnassa on iltaisin ja öisin vaarallista isonkin koiran kanssa, vaikka valoisat kesäillat, kun kaikki ovat vielä hereillä ja liikenteessä, ovat turvallisia.

Lemmikkieläinten asema

Ainakaan Suomessa ei lemmikkieläinten omistajilla yleensä ole tarkoitus asettaa ylenmääräisiä kieltoja lemmikkieläimilleen, vaan antaa näiden elää vapaasti oman luontonsa mukaan ja rajoitukset ovat lähinn yksittäisiä ja samoja kuin muillakin, siis myös ihmisillä. Esim. ettei saa jyrsiä huonekaluja ja turmella esineitä tai ovenpieliä yms, se kun on budjetille liian kallista, eikä samanlaisia esineitä yleensä ole saatavilla ja ylimääräiset rahat, kun niitä joskus on, olisi kiva käyttää johonkin parannukseen, esim. ostaa soitin tai tehdä retki, eikä vanhoihin laskuihin ym korjauksiin. Samoin se, etteivät muutkaan saa kakkia tai pissiä sisälle, vaan asunto halutaan pitää siistinä ja hyvänä asua.
Usein ei mielletä, että ihmisellä olisi määräysvalta eläimeen, tai toisin päin, vaan perhe elää yhdessä ja jos koira vaikka kaipaa kävelylle, niin joku perheenjäsen lähtee sen kanssa kävelylle, sellaiselle kuin kivaja tilanteeseen sopiva on. Yhteiset asiat hoidetaan keskustellen aj siitä keskustelusta eläinkin on osallinen. Sen, kuka päättää, määrää se, että on kannettava vastuuta kaikista teon tai tekemättä jättämisen seurauksista ja oltava kyllin viisas ja taitava moiseen. Eli kukin kantraa oman kortensa kekoon, myös lemmikkieläin. Toisaalta kukaan ei ole jöö, ellei vallan vastuuntunnottomia tai muuten törttöjä ehdoteta.
Mutta kaikilla ei ole yhtä hyvä sosiaalinen silmä kuunnella lemmikkieläimen meilipiteitä. Siksi ulkopuolisten tullessa ryhmän osaksi lemmikkieläin yleensä kutistuu klisheemäisen lemmikkieläimen osaan: sellaisena se osataan ottaa huomioon edelleen. Samoin ihmisten näkyvillä lemmikkielöäimen käytöstä ohjaavat oistajat yleensä karkealla seulalla: onko hyvätapainen vai liian huonotapainen, ja kenties kommunikaatiokin kutistuu siihen, mitä ulkopuoliset ei-niin-lemmikkieläimistä-tietävät osaavat arvioida sen olevan.
Joskus jiku pitää jöötä, koska haluaa toisen pitävän puolensa, omaksuvan hyvän elämäntavan, rerippaan ja elämässä edullisen vahvan ihmisen tai eläimen elämäntavan.

Miten koirarotuja voi olla olemassa

Villakoirani Banjo selitti äsken, miten koirarotuja voi olla olemassa ja niin monta, että mikseivät ne sulaudu yhdeksi niin kuin ihminen luulisi käyvän.
Rotweiler on "syön sen ketaleen"-tyyppinen koira. Villakoira on "ahahaa, ihanaa, saamme olla kampaajina"-tyyppinen oira. Japaninpystykirva on japanilaisen ihmisen vastine eläinten maailmassa. Beagle nai. Suomenpystykorva on suomalaisen kanssa. Niin ne sitten ovat eri tyyppejä ja kukin samaan, koiriksi luokittuneita, mutta lähinnä harrastuneita vain saman kiinnostuksenkohteen jakavista koirista eli lähiroduistaan.

Koiran luonne verrattuna ihmisen luonteeseen

Lapsena äitini ainasanoi,ettäonoltava varovainen, kun ottaa mallia eläimistä, sillä eläimet ovat erilaisia kuin ihmiset, ja siksi kaikki jutut on sovitettava omalle itselle, löydettävä itselle sopiva versio eikä suoraan kopioitava. Tänään näin bussipysäkillä kaksi maalaisnaista lapsen kanssa ja sain vaikutelman, että he olettivat lehmämäisyyden tarkoittavan lehmämäistä elämää, esim. samanrytmistä, yhtä ruokakeskeistä mm ajankäytöltä jne, ja siksi lehmämäisyys näkyi mm lihavuutena ja rauhallisuutena. Itse olen aina ajatellut, että lehmä elää niin kuin lehmälle on mukavaa, ja jos siitä joskus tulen ottaneeksi mallia, niin se tarkoittaa, että minun pitäisi tehdä minun mielestäni mukavalla tavalla, joka ei vaadi laiskottelua, mutta rinnastuu sen verran, ettei ole kamalasti häiriöksi vaan jokseenkin yhdentekevää tai ihan positiivista muidenkin vinkkelistä. Vastaavasti olen ajatellut, ettei koiria matkita ajattelemalla, että ruoka on tärkeää tai tappelu ja uhoaminen tai myyrien murhat, vaan että koiran ruokakeskeisyys johtuu siitä, ettei se saa niin montaa ateriaa päivässä ja on siksi nälissään, ja toisaalta siitä, että sen koirakaverit ovat niin ikään nälissään ja kai osa tyhmiä tai nuoria - tai villieläimiä, jotka ovat nälissään. Ja uroskoiran uhoaminen taas tuntuu liittyvän moneen muuhun asiaan kuin luonteenlaatuun: vahtitehtävä on sälytetty sille, vaikka se on pieni, ihmisen seuralaisena sitä mietityttää että toisaalta ollaan pikkueläinten kanssa mutta toisaalta syödään niitä,... Mikä on koiran paikka, lokero? Moni koirien piirre tuntuu liittyvän koiran paikkaan maailmassa: kokoon, ihmisen siivellä elämiseen, koiraan yhteydenpitäjänä ihmisten ja luonnon välillä, koiraan seurana, koiraan lemmikkieläinharrastuksen kannattajana. Elämässään kukin on eri kysymysten parissa. Osin se johtuu kohtalosta (laji, olosuhteet, koko jne), osin omista kiinnostuksenkohteista ja seurasta, esikuvista, iästä, jne. Ihminen, jolla olisi samoja piirteitä kuin koiralla, olisi niihin eri kautta päätynyt, erilainen luonne siis ja eri arvoin omasta puolestaan, eri määriun ihmisten maailman viisauden hylännyt. Koira vaikuttaa siltä, että sillä on koiran viisautta, jonkinlaista eläintenkanssa juttelun ja itse miettimän tyyppistä, ja sittent oisaalta että se on jotenkin pulassa ja haluaa auttaa muita pulassa olijoita. Se on pulassa kuten nuori tai palikkajärkinen, joka ei osaa nousta olosuhteiden yläpuolelle, toisin kuin suomalaistyyppistä viisautta omaava suomenpystykorva. Siltä osin kuin se on osaavainen, se nousee leikiten olosuhteiden yläpuolelle, kuten kultainennoutaja ystävällisyydessään. Monen rodun tyyppipiirteet ovat niiden omistajien piirteitä, esim. liikunann määrä, joten ne eivät muutu pelkän oppimisen myötä vaan koko rodun tai rodun kaltaisten koirien yms joukon mukana, kai sitä myöten, kun niiden elinolot muuttuvat kuin lasten omistajiensa mukana. Toisaalta siommasta samaistumisryhmästä koira saa tilaa olla oma yksilllinen itsensä, vaikkei suoraan sanoisi, että ne ovat sen omia piirteitä.

Hyppy palavan renkaan läpi - aihio

On jo useampi vuosi kuluntu sirkustreenistämme ja Vaapukka on nykyisin lihava, pihaakaan ei ole, missä harjoitella. Huvikseni koirilleni jotakin mainitsin hypystä palavan renkaan läpi, olisiko se koirista hieno harjoitella?
Hyppy ei saisi olla pelkkä loikka vaan siinä pitäisi olla tyyliä, leiskuvuutta, joka vertautuisi liekkeihin, ja eläinten liikunnan upeutta. Se olisi siis liikunnallisen koiran temppu (jos loukkaantumisvaaraa ei ole) ja parempi maan tasolta juosten loikattuna kuin ylhäällä sirkuspallilta toiselle. Näyttävyyden kannalta renkaan koko olisi mietittäväniin, että kyseinen koira/koirat vertautuvat näyttävästi siihen, jolloin ei kai ihan pieni eikä ihan lavea vaan vähän niin kuin hulahulavanne liekeissä omille koirilleni. Liekit eivät saisi olla kuumia eivätkä kuumentaa ympäristöään vaan itse liekin alan pitäisi jäädä pieneiksi ja ympäristön ilman normaalilämpötilaa. Näyttävyyden kannalta liekeissä voisi olla jokin säätö, jolla ne saa hetken loimuamaan korkeina ja sitten taas turvallisina matalampina. Harjoitella pitäisi ulkona pihalla, ensin liikunnallista leiskuvuutta, jotta koiralla ob hyvä tsemppi ja tarkka tilannekuva tarkka tekemisentapa ja saadaan temppu siitä tiimoilta, kun sujuu hyvin eikä teknisesti että nyt siinä oli jo tää yksi elementti vaikka muuten meni henki peileen.
Koirani oliat heti alkuun kiinnostuneita aiheesta ja Vaapukka lähti ottamaan pystykorvamallia, jota olin sille siihen suositellut. Huvikseni koetin siis kävelyllä niiden mieliksi jotakin aihiota treenata: luonnollisempaa leiskuvampaa rytmiä tekemisentapaan ja oman motivaation tuomaa näkemystä. Jotain siltä sunnalta linkeillä svuillani http://eraopasaihe.blogspot.fi/2016/12/mokkeilysta-hiihtamisesta-ja.html ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
 jos jorakuta kiinnostaa, ainakin Vaapukka paransi tyyliään. Olisivat halunneet kuvan, joka jää mieleen: koira liekkirenkaan lähettyvillä, luonnon viisautta, tyyliä, leiskuvuutta, eläinten liikehdintää, yms
Olisiko rengas hiukan vinossa näyttävämpi, jos koira hyppäisi sen l'pi alaviistosta? Tai sitten pystyssä oleva roikkuva rengas, mutta se ei saisi olla kovin kevyt, jottei se heilu arvaamattomasti ja ole vaarallinen.
Miten vaarallisia liekit ovat? Koiran pitäisi kai hypätä renkaan läpi vain kerran showssa ja keskeltä rengasta juuri. Ja jos hyvä olisi niin, niin sen turkkia voisi kostuttaa pariin kertaan ennen showta. Mutta kuono ja silmät eivät saisi kärsiä Yleensä näissä tempuissa eläin hypää liekkien yli ja vieritse, ei liekin kohdalta ollenkaan. Esim. jos renkassaa olisi kaasu, niin sen liekit olisivat kai arvaamattomampia. Parempi olisi kai tavallinen materiaali, esim. puu, jonka tuntee omasta kokemuksesta ja osaa oikealla tavalla varoa. Sytykkeet kuten paperi ja tuohi palavat kai kuumalla liekillä. Olisivatko tavalliset pikkurisut sen sijaan sopivia, jos olisi palamaton rengas, johon ne kiinnittää?
Tuossa on kanssa se, ettei rengas, johon risut on sidottu, saisi hehkua kuumana niin, että kuumuus tuleekin siitä. Klepaisiko paksu rautalanka renkaaksi? Ja langalla sitoisi pikkurisut renkaaseen, jossa kenties olisi ohuemmasta rautalangasta lenksukoita kiinnikkeiksi.
Tuon tempun viehätys on tulessa elementtinä ja näyttävyydessä, ei vaarallisuudessa. Niinpälähialueen valaistuksen tulisi myös olla tulen avulla, esim. soihduin. Silloin koira voisi olla tulielementin kanssa soihtujen luona ja sen liikkeet ja turkki vertautua tuleen ja sen loimotukseen. Ja sitten hyppy ei-niin- isoliekkisen renkaan läpi näkyvästi keskellä etualalla kohti yleisöä, luulen. Eli koira tulielementin kanssa, hienoa olisi jos voisi jotenkin vertautua ikiaikaisuuteen tai susiin, on teemana, ei tuli vaarana. Toki pitäisi varoa, ettei soihduista mikään syty, kun huomio on koirissa. Ja omat vaatteet pitäisi olla puuvillaa ym luonnonmateriaaleja eikä helposti syttyviä tuulipukukankaita tms.
Olisiko näyttävämpi mos olisi puuteemaa kanssa: risut ohuena kimppuna kiedottu vaihtelevasti mutta tunnelmallisesti kiemurrellen renkaaseen kiinni kuin juhannusköynnös?
Entä jos olisi kaksi pitkää käppyräistä oksaa ylhäältä toisissaan kiinni ja kaarevat jotain sinne päin kuin ympyrän puoliskot, niin jos ne saisi syttymään aika hyvin, niin voisiko koira hypätä niiden vlistä ja se olla näyttävä, jos keskeltä korkeutta hyppäisi, vaikkei ihan siinä alla kai olisi oksia trai palavaa oksaa? Olisivat oksat puumaisuuden säilyttäen ripustettuja, kuin metsästä löydetyt hienon näköiset oksankarahkat tms, ja voisivat olla aika leveälti, etenkin jos palaisiavat enemmän, isommalla liekillä kuin risut? Vaikkapa männynoksia?
Koiran pitäisi säilyttää oma leikuvuutensa ja ihan renkaan luona se ei ole yhtä helppoa kuin vähän matkan päässä omassa rauhassaan, joten tarttis tuoltakin kannalta olla noiden etäisyyksien ja lähestymistavan treenaamiseen kanssa tarkkana.

Jos koiralla tsemppaamisen halua

Moni koira kai kokee, ettei ole saanut näyttää kynsiään ja ettei "edes" toko tms kykene näyttämään, mihin siit' olisi ihan varmasti.
 Mitenköhän, jos koira kuuntelisi linnunlaulua, niin siinä on usein melko yksinkertainen sävelkuvio mutta musiikillisesti se rönsyilee ties miksikä musiikkimaisemiksi ja sävelkuluiksi, musiikin tenhon puoliksi. Saisiko siitä koira mallia, että miten näyttää kyntensä, yltää ylemmäs?

Eläinten ymmärrys ihmisten puheesta

Suomalaiset eläimet näyttäisivät oppivan ihmisten kieltä eri taoin kuin lapset phumaan oppiessaan tai alkuasukkaat, joiden sanotaan oppivan kieltä kuin kieltä puolessa tunnissa tai muutamassa päivässä ihan hyvin. Lapsi lähtee mukaan vanhempien elämäntavan perspektiiviin ja oppii aikuisten ajattelun näkökulman ensi kertaa samoihin aikoihin kuin kielen käyttämisen. Alkuasukas taas lähtee mukaan kielen äänteenmukaisten merkitysten näkökulmaan, kielen perinteisten puhujien lähestymistapaan konkreettiseen perinne-elämään, ja samalla opettelee ajattelutavan ja sosiaalisuuden tyypin sekä kai laittaa merkille arvoja. Eläin sen sijaan on ensin eläinten ielinen, siis elekielinen ja äänteleä sekä eläinten tapaan ajatteleva, joka on vähän kuin vanhuksen kanssa puhuisi: toinen osaa enemmän ja nuorempi ottaa oppia mutta on eri kokemuspohjalta ja erisuuruisen yleistietämyksen kanssa, enemmän huhujen varassa. Suomessa eläimet tuntevat suomalaisten ihmisten tavallista elämänmenoa ja suomen kielestä muutamia sanoja, jotkut enemmänkin. Niillä on siis suomen kielen näkökulmaa ja ymmärrys siitä, milalisia asioita ihmiset taallisesti iestivät sanallisesti. Lisäksi ne ovat ihan hyviä ajattelijoita ja omakohtaisia. Ne siis opettelevat suomen kieltä vähän samaan tapaan kuin suomalainen koululainen kiinnostavaa ulkomaankieltä. Lisäksi ne opettelevat ääntämystä, eivät ihmistä matkimalla, joka olisi liian läheinen lajien väliset elämäntapaerot huomioon ottaen, vaan eläinten äänteistä etsimällä samantaapisia. Ja ottamalla mallia muista eläimistä, juttelemalla kuin ihmisteinit serkusten kanssa. Eläimen ääntämys ei vastaa taitamattoman tai ilmaisuongelmista kärsivän ihmisen, esim. lapsen tai teinin ääntä, vaan eläimen ääni ei ole mölinää vaan ilmeikäs ja rento, sävyissä rikas, ja eläin kommunikoi ihmisen yhden tavun sijasta pari kolme ilmasiua ryppäänä samalla ketraa, lomittuen ja samanaikaisesti.

Kullanvärinen turkki

Aprikoosinvärinen villakoirani sai näin marraskuun alun iloksi päähänsä leikkiä, että sen turkki oli kullavärinen, kullan sävyissä kimalteleva ja hehkuva. Keksin sille avuksi ohjeita, miten saada turkista kullanvärisen tenhoavan. Niitä voisi muillekin kultaa vivahtavan turkin omaaville eläimille eläytymällä eläväisesti viestiä, niin kai jotakin siitä nappaavat ja omaa ideaa siihen kehittelevät, jos ovat harrastuneita aiheestaan.
Kulta sinällään on työmäinen, kuin harmaa, ja siksi ei niin kiehtova. Pitäsi siis löytää kultaiena hehkuvia aiheita luonnosta, kuten vaikka punainen männyn käppyräoksa tai auringon hehkun punaama varvikko tms, tai haaveista kuten vaikka mäkkeily takan loimuineen tai kalastus kalojen upeuden ja luonnon tenhon myötä tai niin kuin vaikka hevoshaaveet. Lisäksi pitäisi löytää hyviä tapoja tehdä työtä: aivan upeita haaveammatteja, hyvin kantavia lähestymistapoja ok työhön, lähestymistapoja joista saa oimaa viihtyvyyttä rattoisuutta tenhoa tunteidenmukaisuutta vapaa-aikamaisenisoa kapasiteettia jolla kantaa keveästi yli hankaluuksien: yleensä kai aistit auki, vapaamuotisesti, lomalaisen tapaan eli työtehtävä ei kurinalainen vaan omaa persoonallisuutta salliva esim. eri puolen vaativa kui millä oma innostus ja viihtyvyys oma persoonallisuus tuo puhtia joka kantaa tuon toisenkin puolen työtehtävän paremmaksi. Yms

Kun tuo selvästi liittyy rahaan, niin laitan tähän näitä linkkejäni työnteosta ja vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä:
Haaveammattiin http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Lisää vapaa-aikaa paremman työtuloksen saamiseksi http://workandfreetime.blogspot.fi
(Yritelmiä työviihtyvyyden parantamiseksi http://tienraivaajat.blogspot.fi )
Vähemmällä rahalla mukavasti elämisestä http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/09/vahemmalla-rahalla-mukavasti-elamisesta.html
Ostoksissa onnistumisesta http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/10/ostoksissa-onnistumisesta.html
Kivempi tapa maksaa laskuja http://tienraivaajat.blogspot.fi/2016/08/laskujen-maksusta.html
Sisustamisesta http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html
Ilmaisia linkkilahjoja http://joululahjoja.blogspot.fi   )

"Sopisikohan esim. Lapin matkailumainoksiin yhdeksi tyylin elementiksi? (koko tyylinä se olisi liiaksi raha-aiheinen. Mutta tyylin osana, sen yhteä elementtinä, se antaa kokonaisuuden olla etusijalla mutta tuo oman tenhonsa: siellä on muun muassa tuollaista, koirakin kullanpunertava, onnellisen näköinen mahtaa olla mummolamaista, vanhan ajan tenhoa! Tms. Näin jää luonnon hienous etusijalle, korkeimmaksi, ja homma toimii sen varassa, eikä romahtele niin kuin työn raadannan etusijalle nostaessa, uupuneiden hahmotustapojen ei jaksaessa kantaa. Luonto sen sijaan on energinen ja viisas, loma mummolamaisessa paikassa tuo viihtyvyyttä ja voimia, lepoa, viisauttakin kai.)" http://eraopasaihe.blogspot.fi

Harjaamisesta http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2017/02/savolaiskoiran-tyylia.html 

Asuinseudustani

Koirani ovat tykänneet asua täällä Savonlinnassa, osin siksi että ruuat on huolehdittu ja osin siksi, että harrastimme sirkusta, mistä ne kovin pitivät, mutta iltaisin täällä on vaarallista kulkea, joten lenkkeily- ja harrastusmahdollisuudet ovat huonot. Naapurustossa on paljon hyvin käsiteltyjä kissoja, lieneekö niille sopivampi seutu. Tässä kirjoitelmani asuinseudustani http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2016/03/natkilaisyydesta-ja-savonlinnalaisuudes.html

Jos koirasi on liian tyhmä?

Tiedä tuota, mutta auttaisikohan, jollet pitäisi kehoasi jäykästi etkä rakennetun ympäristön tapaan etkä kaavamaisesti vaan olisit vapaamuotoisesti, luonnollisella elekielelläsi, tuolla vaistomaisella kielellä, joka on koirille ja ihmisille yhteinen, niin löytäisikö koirasi vaikkapa muutaman päivän kuluessa silloin oman älynsä? Itse olen tavannut olla harrastunut eläinten elekielestä ja tavasta elää koko kropalla, koko olemuksellaan tekemisensä niin että esim. sosiaalinen tyyli on eri juutu kuin liikkuminen, aistit auki oleminen jne. Niin sitä piti sanomani, että aina ovat eläimet vaikuttaneet seurassani kovin fiksuilta, useimmiten ihmisiä fiksummilta, mutta eivät kyllä muiden seurassa. Ehkä se johtuu myös ajattelutavastani, joka on sellainen kuin ajattelukurssissa blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi/2011/11/ajattelukurssi.html se kun on sellainen, mitä eläinten elämäntapa tukee, siis vbillieläinten.

Koiraongelmiin ratkaisuja

Minua huolestuttaa, kun yleensä vaikka olen huonomuistinen niin, etten aina muista kaikkea tai ihan tarkkaan, niin en ole koskaan muistanut väärin. Mutta nyt oletin, että tuon tekstin jälkeen, että voisin auttaa koiraongelmien ratkaisussa, jos minulle kirjoittaisi sähköpostia tai soittaisi, niin olisin kirjoittanut yhdeksi blogimerkinnäksi oman ratkaisuni koiraongelmiin ja miettinyt sen jälkeen, että siinä se, siinä meni ansaitsemismahdollisuuteni mutta tulipahan autettua. En ole hyvä kirjoittamaan uutta tekstiä samasta aiheesta, mutta yritän sen tähän korvata.

1) Koira etsii lokeroa tai roolia, jossa olla, miten olla hyvä koira, esim. räyhääjä yrittää yleensä olla hyvä vahtikoira ja on siihen tavoitteeseen keskittynyt, kun taas kiltti koira tekee yhteistyötä ja kiinnittää huomiota omistajaan muttei ole vahtikoirana vakuuttavan näköinen ulkona kadulla, kun sitäihmiset katselevat. Eli pitäisi etsiä koiralle sopiva lokero, luoda se, siihen tilaisuus ja taito, palkkiokin kai. Lokeron pitäisi kai yleensä olla niitä koiralle tavanomaisia.

2) Jos koiralle juttelee syvällisiä elämästä, niin se ymmärtää aika paljon ja tykkää, siihen saa syvällisemmän kontaktin ja suhde paranee, toimeentuleminen helpottuu paljon. Tarttis puhua ilmeikkäästi, tuntevasti, niin kuin elämästä ihmiselle tai koiralle tms, elämänviisaudesta, kenties kanssa maailman ja elämän tärkeistä asioista, jotakin mikä jättää koiralle omaa miettimisen varaa, sijaa keskustelutoverina ja elämänkumppanina.

Pääsiäissunnuntaina 27.3.2016

Tässä kun olen ihmetellyt miten osaamattomai ihmiset voivat olla muissa asioissa kuin mitä heidän työnsä käytännössä vaatii, niin olen tullut pohtineeksi, etteivät koirani vastaa ihmisiä, jotka eivät ole käyneet ollenkaan koulua, vaan niillä on hyvä objektiivisen ajattelun kyky ja hyvä lukutaito ja laskutaitoakin on, mutta kirjoittamisesta ne ovat oppineet idean mutta fyysisten esteiden vuoksi eivät ole siinä niin taitavia, osaavatpahan vain koota yksittäisiä sanoja kirjainkuutioista. Arvelisin niiden siis vastaavan koulun ensimmäisen luokan käyneitä ihmisiä, ja ajattelukyvyn osalta ovat luultavasti etevämpiä.

Raha

Oli rahasta puhetta. Aprikoosinvärinen villakoirani Banjo tuumi, että jso sekin haluaisi saada rahaa, niin miten sen kävisi? Joku veisi rahan siltä tai se ei muuten vain saisi ostettua kolikollaan tai vitosen setelillään mitään, eihän koiria lasketa edes kaikkiin kauppoihin. Minä tuumin, ettei se raha vaan mitä rahalla saa: koiran kannattaisi keskittyä sellaisen hankkimiseen ilman että siitä koituu miinusta. Koira kai saisi rahanarvoisia asioita kuten vaikka uuden kivan pannan, jos se muuten olisi tyylikäs ja kivasti käyttäytyvä, jotenkin edustava, niin siihen sointuisi paremmin hyvä kivannäköinen panta ym tarvikkeet. Jos se sens ijaan ei anna kunnolla harjata tai ei antaisi leikata kynsiään ja käyttäytyisi ikävästi, niin ei kai sille sointuisi kunnon tarvikkeet vaan jotkin jämät vaan. Eli jos koira haluaa opetella rahaan liittyviä taitoja, niin suoritukset, joiden yhtenä elementtinä on tyylikkyys ja hyvä käytös, toisivat kai sille niitä etuja, mitä raha ihmisille.

24.2.2016
Banjo onmuuten oppinut puhumaan, ihan omin päin. Eilen kävelylle
lähdettäessä, kun oli juuri tuonut kotiin ostamani rahapuun, niin se
sanoi jotakin sellaista kuin "Miksei sinulla ole ollenkaan rahaa?
Sinun täytyy ryhtyä säästämään."!. Mutten kyllä vieläkään saa kaikista
sen puheista selvää. Eniten se toistelee eteisessä ulos lähdettäessä
"Avaa. Avaa. Avaaa!" ja "Ymmärrätkö sinä, mitä minä sanon?" sekä
"Haluan mennä ulos...!" mutta kamalan epäselvää puhetta kumminkin.
Eilen sitten olisin palkinnut sen jollakin herkulla kävelyn jälkeen,
mutta uskonnolliselta kannalta tuntui, ettei koiraa saa palkinnoin
houkutella puhumaan vaan sen pitää itse miettiä. Niin se ei saanut
isompaa annosta liharuokaa vaan sanoin sille, että annetaanko
puhuvalle koiralle kolme haarukallista mutta susien jälkeläiselle 20.
Mutta se näkyi itsekseen miettineen asiaa ja tänään kävelyllä se oli
ryhtynyt tulemaan kutsusta hyvin luokse, kun ennen ei paljoakaan,
viime aikoina siis. Ihan hyvin siis ilman palkkaa, se vain tuntui
tuumivan, etttä se haluaa tulla kutsusta luokse, se on sen oma
mielipide.

Koiran kanssa juttelemisesta

Jos osaa kommunikoida koiransa kanssa elekielisesti vähän kuin juttelisi ihmisten kanssa, niin ei se tarkoita, että pitäisi laittaa omia ajatuksiaan koiran päähän, vaan koira on nuorempi, joten sen omaa suvereeniutta ajattelijana on varovaisuuden avulla suojattava. Sen mielipiteet ovat toisaalta koiramallisia koirien keskinäisiä juttuja ja toisaalta sen oman tyylin ihmismäisten piirteiden tyyppisiä sen omia ajatuksia ja näkemyksiä, joille voi antaa tilaa samaan tapaan kuin aivan eri ammattialan ihmisen kanssa jutellessa: kummallakin on aivan erilaisia huomioita eri näkövinkkelistä ja eri taidoin mutta tavallaan se on kiinnostavaa ja keskustelun sujuvuutta auttaa, että kummankin perspektyiivi on eri eikä yritä vallata toisen alaa, jotenkin rikastuttavaa.

Koiran haju

Ymmärtäisiköhän koiran hajua paremmin, jos tietäisi, että koira on sisätiloissa vähän samantapaisesti kuin ihminen takkatulen loimussa mökillä.

Sunnuntaina 3. tammikuuta 2016

Banjo on oppinut puhumista paljon. Se harjoittelee omin päin kävelylle lähdettäessä ennen asunnon oven avaamista, mutta on yleensä aika epäselvä puhetavaltaan, intonaatioita ja tokaisuja sekä toistettuja sanoja sekä jonkin verran myös ihmisen tyyppistä puhetta jostakin aiheesta. Yleisin, mitä se sanoo on AVAA, mitä se sanoo hihnaa laitettaessa, ovella ja vielä rappusissakin, on kuin se haluaisi muidenkin eläinten oppivan sen, kuin se olettaisi siitä olevan niille olennaista hyötyä, ainakin osalle. Toinen, mitä se sanoo, on "Etkö sä yhtään ymmärrä minua." Jos vastaan siihen, niin se usein sanoo "No, hyvä." Eteisessä se voi myös toistella sellaista kuin, että "Haluan mennä ulos!", mitä en aluksi ymmärtänyt ollenkaan, että miksi se sitä niin toisti, mutta se on kai tavallista koirien touhottamista ulko-ovelle mentäessä mutta kielellisesti vain, pikemminkin mielenvire ja toive kuin ihmisten tyypillistä kommunikaatiotapaa. Se myös käy koirien tavallisia keskusteluja, joita omistajat koirineen yleensä käyvät, kuin se olisi kuullut niitä muilta, erilaisilta koirilta naisomistajineen. Joskus se lisäksi puhuu ihmistapaan jonkin tiedotuksen tai kommentin, mistä syystä voisi väittää sen oppineen ihmistapaan puhumaan - mutta yleensä ihan liian epäselvästi ja vain silloin, kun sen mielenvireenä on muutenkin tuottaa ääntä. Se on myös harrastunut opettamaan muita eläimiä puhumaan. Yleensä se kumminkin kommunikoi ilmein ja tyylillään.

Koirani ovat opettaneet minulla koirien näkökulmaa koirien elämään ja koirien käytökseen. Isoimmat erot tulevat niiden erilaisesta lokerosta. Koira on ottanut vastuulleen hyvän elämän tuomisen, työn jälkeisen levon ja yhteyden luontoon sekä vahtimisen ja seuranpidon. Lisäksi sen ihmiskäsitys tuntuu olevan hämärä ja kovin yksi tai muutama ihminen kerrallaan kuin se aikoisi kaikille seuralaiseksi tai pelkäisi nuoren vartijamiehen tapaan osan aikaa lähes kaikkia murhaajiksi tai tappelevaisiksi. Ainakin omat koirani tuntuvat olevan viisaita kuin ihminen lomalla.

Keskiviikkona 25.11.2015

Kirjoittelin tuollaisen http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/11/intiaanihevonen.html
"Hevonen kommunikoi pitkälti elekielellään, esim. ajatuksia ilmeillään ja olemuksellaan, mitä ymmärtää tunnelmatajun kautta kuin taideteosta joka vaihtuu hetkestä toiseen. Ylkeensä eläimet kommunikoivat tekemisentavoilla ja elämäntavan pätkillä ja eläimen kanssa juttelevan kuuluisi miettiä, mitä huomaan selvään tällä tekemisentavalla, jota eläin käytti, tällä elämämntavalla eläessäni ja tehdessäni, mitä tulee mieleeni siitä vinkkelistä. Se on eläimen viesti. Sitten tehdessään ja elellessään tulisi sallia tilaa variaatioille tekemisentavoissa ja tyyleissä sekä elämäntavoissa: käyttää niitä silloin, kun ne hyviltä johonkin vaikuttavat tai kun josskin on kiva niitä rakentavasti kokeilla, etenkin, jos ystävällinen eläin on juuri käyttänyt niitä, niin oppii paljon uutta ja kommunikaatio ratsun kanssa nousee uudelle asteelle."

Translation right

This blog may be morally translated to other languages, if one so wishes.

Keskiviikkona 5. elokuuta 2015

Molempien koirieni äly tuntuu vaativan, että syövät myös vihanneksia. Jotenkin se vain parantaa niiden tavallista havaintokykyä, kun ne syövät keitettyjä pakastevihanneksia ruokansa osana. Ja ihan mieluusti syövätkin vihanneksia vaikkapa kolmannespussillisen kerralla, jopa pelkkiä vihanneksia, mutteivät yleensä raakoina hedelmää tms.

Koirien tiimoilta ammatti?

Olen kirjoittanut blogia http://nopeaoppisuus.blogspot.fi siitä, miten oppia lahjat ja taidot kaukaiseen rakkaimpaan haaveammattiinsa ja onnistua sosiaalisen lokeron vaihdossa.
Moni varmaan haluaisi koiriin liittyvän ammatin. Koiraharrastuksen antoisuus pitäisi siis jotenkin onnistua kääntämään ammatiksi. Se kai menisi niin, että miettisi sen hyvät puolet ja laajentaisi ne sentapaisiksi hyviksi puoliksi ja katsoisi, mitä sellaisia ammatteja löytyy, olivat koiran seurassa eli ei. Koira ja sohva -> sisustus, hotelli, matkailu, kotirouva, ruuanlaitto, kodin käyttöesineiden valmistus ja myynti,... Koira ja lenkkeily -> liikunta, fyysiset työt, luonto, maatalous,... Koira ja sosiaalisuus -> eläinten hoito, lasten hoito, vapaa-ajantoiminnan ohjaus, sosiaaliset ammatit. Nojaa, onko tuosta mitään iloa, mutta näistä ryhmistä, jos mikään niistä kiinnostaa, löytyy aika monta tavallista ammattia.

http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/12/rahapuu-ja-vihreiden-suhde-rahaan.html

Maanantaina 29. kesäkuuta 2015: Sirkus on ohitse

Tänään ja huomenna on Sirkus Finlandia Savonlinnassa. Olin kyllä nähnyt mainoksen mutten oikein tajunnut,e ttä nyt jo. Kai se tarkoittaa, että sirkustreenimme on nyt ohitse ihan jo haikailunkin osalta suurimmaksi osaksi jollei lähes kokonaankin. Tuota mainosta katsellessani hoksasin, että hamot olivat aasialaisia ja latinoita ja mitä lie: ehkei Sirkus Finlandiaan mahdu suomalaista esiintyjää. No jaa, enää ei olla treenattukaan, mutta rikollisuuteen on tutustuttu, kun ympärillä on tuntunut olevan murhia ja vahtikoira tarpeen. Voiko se olla omasta tyylistä kiinni: jos me on matkittu sirkusta ja sirkuslaiset on ulkomaalaisia, niin eiväthän he yhtä hyvin saa suomalaista meininkiä toimimaan rauhallisen rakentavasti. Vanhuksia ollaan kans nähty: voiko olla, että kun joku on oikein taitava ja vanha, niin jää joskus vain istumaan ja niin meininki prakaa jostakin ja jostakin on taas ylisupertaito ja niin on murhia ja vanhukset kuolevat? No jaa, mutta kumminkaan ei enää tee niin mieli ottaa mallia sirkuksesta. Hyvin meni, kun omin päin treenattiin, mutta sitten kun aiottiin oikeasti sirkukseen, niin eie nää sujunut ja tuli vaikutelma, että ympärillä on murhia. Ainakin asukkaat tuntuvat vaihtuvan tiuhaan.

Koiran opettaminen puhumaan

Koiralla, joka tahtoo oppia puhumaan, on yleensä puhemielikuva ja taju siitä, että sen pitäisi tuottaa ääntä puhuakseen. Sille pitäisi elekielisesti, ilmein ja esimerkillä neuvoa, että kiinnittää huomiota puhemielikuvaansa ja tuottaa ääntä niin, että antaa puhemielikuvan vaikuttaa ääneen.
Ei Banjo niin selkeästi puhu, mutta ovella saattaa sanoa, että "AVAA" tai "Haluaisin oppia puhumaan.", epäselvästi siis, mutta ajan myötä se on paremmin tavoittanut puhumisen ideaa, että sanotaan jokin ajatus, joka on mielessä. Hyvä tilanne puhumisen opetteluun on siis sellainen, jolloin koira muutenkin luonnostaan tuottaa ääntä ja sillä on halu viestiä jotakin käytännön tilanteeseen liittyvää.

Tiistaina 21. huhtikuuta 2015

Ei olla treenattu pitkään pitkään aikaan. Koirilla on mennyt kaikki energia kylmän kestämiseen, kun asunnossa ei ole ollut vetoa ja on jouduttu tuulettamaan talvipakkasellakin paljon. Mutta sirkusta olen tullut aina joskus ajatelleeksi. Kamalasti pidettiin siitä ja ehkä olisi tavallaan voitu olla maailman parhaat sirkuskoirat tai ainakin saada hieno esitys pallolla tasapainoiluineen ja kuviokirjoituksineen ym temppuineen, näyttäväkin.
Äsken tuli mieleeni, etten ole ehkä ollut kyllin selkeä siinä, miten vähän treenattiin. Oli parista muutamaan treenikertaa päivässä ja koirilla kova into sirkukseen. Yksi treenikerta saattoi olla sellainen, että nostin koiran pallolle ja pidin siitä kiinni ja annoin sen jonkin aikaa kuulostella palloa allaan, sitten hyppy alas varovasti satuttamatta ja juustonpala palkaksi, ja lisäksi jonkin aikaa puhetta siitä, miten tuolta pohjalta voi kehittyä taitavammaksi pallolla, siinä hengessä, että hieno temppu. Ja siinä se, pallolla ehkä alle minuutti ja juustonpala päälle, juttua mietiskelevään tapaan muutamaan otteeseen kaksi kolme lausetta kai. Ja sanoo,e ttä hienosti meni, hyvä alku. Ja toisen koiran kanssa sitten vähemmän, rennoksi pallolla vain, muttei se halunnut ja niin jäi pois ainakin näin alkuun tuo temppu siltä. Eli ehkä minuutin treeni ja muutama lause päälle. Tilanteen mukaan eri aiheita päivän kuluessa. Iso lataus, sirkukseen pyrittiin, ja sitten loppu aika poissa jankkaamasta, poissa huolimattomuusvirheitä tekemästä, poissa kyllästymästä, tsemppi vain ja sitten taas menoksi muuta elämää ja kehut päälle, haaveilua tulevasta menestyksestä.

Ratkaisuja ongelmakoirille ja neuvoja koirankoulutuksessa - sähköpostitse

On tässä tullut kirjoiteltua paljon omien koirieni koulutuksesta. Opettaminen on mielestäni kivaa ja jos siitä jonkinlaista tulonlähdettä saisi, niin olisihan se kovin kiva.
Ajattelin, että jos joku haluaisi neuvoja koiraongelmissa tai miksei koirankoulutuksessakin, niin olisi kiva auttaa. Pehmein menetelmin ja oman koirankoulutuskokemukseni varassa, kokemuksesta syntyneen koirakäsityksen varassa ja lähinnä koiran ja omistajan välistä kommunikaatiota parantaen sekä positiivisia vaihtoehtoja tarjoten. Hyvin ovat omat kikkani tehonneet ja ihmisillekin olen osannut opettaa monta asiaa.
Jos tuosta nyt sitten onnistuessaan jonkinlaisen sovitun maksun saisi, vaikkapa 15 tai 20 euroa?
Sähköpostini on: hannele.tervola(at)gmail.com .
Hannele Tervola
Soittele, jos kiinnostaa, tai sähköpostitse Hannele.Tervola(at)gmail.com

Viimeksi muokattu 14. elokuuta 2015


7. syyskuuta 2020   Mieluummin sähköpostitse ja kuvia koirasta olisi varmaankin hyvä olla. hannele.tervola(at)gmail.com . Jos ohje toimii, niin jälkikäteen maksu 15 euroa paypal.com -tililleni . Aina en varmaankaan osaa, mutta olisi kiva kokeilla.

Perjantaina 21. 11. 2014

Trimmasin eilen Banjolle jonkunnäköisen leijonan ja jäin taas miettimään sirkusharrastusta. Nyt voisi jo esiintyä videolla.
Luulen, että koirillani on kirjoitettujen käskyjen seuraamisesta tehdyistä videoista tullut väärä käsitys sirkusyleisöstä ihan vain paikoillaan istuvana, oleskelevana, mikä jumiuttaa esiintyjätkin, kun taas hyvällä tavalla esitystä seuraava on kiinnostunut, elää mukana, huomauttelee kiinnostavista jutuista seuralaisilleen eikä istu ihan paikoillaan, on jotenkin sosiaalisesti mukana eikä etäisesti vain kuin kuvan kanssa. Treenin jumiutuminen ja omat esiintymistä ajatellessani kummasti jäykiksi menneet liikkeeni voisivat johtua tästä virheestä.
Sirkuksesta muuten tuli mieleeni se, etten olettanut esityksen olevan joka ilta samanlainen enkä esiintyjäjärjestyksen tai esiintyjien lukumäärän olevan samat. Taitotason on oltava niin korkea, että variaatioita löytyy - myös tyylissä niin, että voi luoda omasta esityksestä ja seuraavasta (sekä jossain määrin edellisestä) näyttävät ja omalla tavallaan tenhoavat, oikeastaan kai muutamasta seuraavasta sekä etenkin eri sirkusesitystyypeistä, kun koirat vertautuvat vaikka hevosiin ja kummankin on oltava lajityypillisellä tavalla komea, kiehtova ja iloisesti tekevä siihen tapaan kuin tuon eläimen kanssa harrastaminen sitä tavallisesti on, etenkin lapsilla ja nuorilla.
Mutta ei olla treenattu mitään pitkään aikaan, mutta mieli tekisi jotain kivaa kiehtovaa tehdä.

Keskiviikkona 21. tukokuuta 2014

Tuosta kuinka lemmikkieläimeni oppivat aikanaan lukemaan, tuli mieleeni, että kun kaniinini Liinu jyrsi papereita, näyin sille lehtikuvia papereissa ja kehotin katsomaan niitä. Niin se varmaan oppi, että kannattaa katsella, mudostuisik paperin merkeistä jokin hahmo. Myös undulaattieni, keltaisen Jamin ja valkoisen Tenhon, älykkyys varmaan autti kaniinia ppimaan lukemaan. Oppisiko ihmislapsikin helpmmin lukemaan prukalla juttelemalla kirjaimista yms. lukutehtävään liittyvästä? Myös pikkulintu oksaltaan ehkä visi auttaa koiraa oppimaan lukemaan, ehkä.

Maanantaina 19. toukokuuta 2014

len tuota ihmetellyt, mikä erottaa ihmiset eläimistä, jos kerran paljon yhtäläisyyksiä on. Tuli tuossa mieleeni, että koirat kun elävät ihmisperheessä, niin niillä ei ole ihmislasten tapaan jotakin kaavaa, josta aikuiset odottavat, että sitten kun siitä kasvaa tuollainen tai että nämä oppimistehtävät tässä nyt, vaikka elämä on paljon laajempi ja koulukin pohjautuu muun elämän taitoihin eikä yleensä lainkaan toisin päin. Esim. katseleminen ja käytännön tekemiset ajattelukyvyn perustana sekä liikkuminen, tunteet ja tekeminen elämänviisauden perustana. Eli koira oppii nita valmiuksia lokeroitumatta tietyllä tavalla osaavaksi, mikä ihmisen älyn heikentää. Toisaalta se ei myöskään lokeroidu tietyn verran osaavaksi vaan on monen tasoinen ja käyttää eri vinkkeliä kuin ihminen. Koiralla on lomailuun liittyvää viisautta, jotakin siitä lomailun viisastavasta vaikutuksesta siis, ja kaikenlaista hyvöästä elämästä opettavaa: tarkastelutavan painpiste on siis hyvässä elämässä eikä käytännön askareissa, esim. sosiaalisissa suhteissa ja elämänviisaudessa pitkällä tähtäimellä eikä suorituksissa onnistumisessa. Koira myös ottaa mallia itseoppineilta eläimiltä, mikä on paljon parempi malli kuin kirjoista lukeneen lättänä tyyli, joka ei sovi kuin lukemiseen.

Tiistaina 29. huhtikuuta 2014

Banjo on opetellut puhumaan hirveän epäselvästi ja vain kävelylle lähdettäessä, mutta väliin juttelee ääneen kaikenlaista ihmisten tapaan, mutta lähinnä kävelylle lähtöön ja puhumiseen liittyviä juttuja vain. Se on opettanut lähistönpikkulintuja puhumaan myös, mikä väliinharmistuttaa ja väliin ihastuttaa. Käytännönläheisiä´nekin juttelevat ja kuulostaa kuin niillä (lokeillako?) olisi ihmisen tapainen tunneilmaisu mutta eri ympyrät kuin oletin: "Kiire." "Menetkö jo?" yms. Mutten nyt ole sitä kuin pari kertaa kuullut - voiko olla, että vainjonain titeetynä päivänä kokeilivat?
Banjo kokee tässä projektissa olevansa jonkinlainen aisaparini, kuin TOKOn (keskieurooppalaisen?) prototyypin ihmisen yhteistyöpari, joka istuu ja menee maahan yms. mutta tässä paljon vaativammassa tehtävässä. Mikä sai minut ajattelemaan, että jos koirat muistuttavat omistajiaan, niin suomalaiset koirat rotuun katsomatta ovat omilla aivoillaan ajattelevampia kuin ulkomaalaiset. Ehkä suomalainen koira siis olisi motivoitunut lukemaan opettelusta ym. älyllisesti vaativammasta siinä, missä saksalainen TOKOsta? Banjoa ainakin tämä ajatus ilahdutti.

Eli jos omistaja on harrastunut koiran opettamisesta, niin vaativampien juttujen opettaminen käy laittamalla merkille, mitä perustoimintoja kyseisessä tempussa tai taidossa tarvitaan, neuvomalla ne eläväisen ilmeikkäästi mallia näyttämällä koiralle ja jättämällä koiralle runsaasti tilaa tehdä omalla tavallaan oman näkemyksensä mukaan (kehu siitä, se on hyvä perusta tulevalle) ja lisäillä jotain mielestään tarvitsemaansa, esim. paremmat liikkeet ja koiramaista tyyliä & veikeyttä. Ja toki kehumalla paljon ja pitämällä harjoitukset tosi lyhyinä: kerran kokeilee ja silloin näkee, millä taitotasolla ja miten herkällä tsempillä mennään ja siis miten paljon menee kaaliin kerralla. Ja sitten ehkä toisen kerran juuri tuolta pohjalta ponnistaen. Lisäksi joku hyvä juju, tsemppi, mielikuva etenkin, malli vastaisen varalle. Ja kehu, vaihda vapaalle! Ja sitten vain musitellaan, että niin menisi, hyvä alku, ja nyt riehutaan. Riehuessa väliin vauhdilla, väliin suunnanvaihdos, vajaa puoi minuuttia rauhallisemmin yms. sellaista, että on kontakti muttei ryöstöviljellä kontaktin vaatimaa jaksavaisuutta.

Lukemisen opettamisessa siis on tärkeää, että koiralla on eloisa katse eikä muuta mielessään sillä sekunnilla tai ihan sinä puolena minuttina tai ehkä lähiminuutteinakaan. Ja sitten sen tarttee tajuta, mitä sanaa se lukee ja etenkin mitä se sana merkitsee, kivoja sanoja vain.
Eli vaikka leikitään hetki pallolla yllättäviin suuntiin ja erivauhtisesti, jotta koira katselee. Otetaan sitten paperi ja kirjoitetaan selvään tussilla suurin kirjaimin koiran nimi. Sanotaan koiran nimi aika hitaasti ja osoitetaan kutakin kirjainta kun sanoo sen äänteen sen nimestä. Sitten tavalliseern tapaan. Sitten hitaasti äänne ja kirjain kerrallaan, sittenb koko nimi niistä koostaen mahdollisimman tavalliseen tapaanlausuen, ja sitten ihan tavallisesti iloisesti vain. Sanotaan jotakin sellaista, että siinä lukee sun nimi, Vala. Hei, nyt olet oppinut lukemaan! Hieno juttu! Olet taitava. Ja kerro heti perheenjäsenille, että koira katsoi paperia ja tuntui ymmärtävän. Ehkä juustoa tai jotain muuta palkkaa.
Seuraavana päöivänäjertauksena sama ja jokin hyvin samantapainen sana vastaavasti mielellään samalle paperille ja näytetään samoja kirjaimia molemmista sanoista, jotta koira oppii äänteen ja kirjaimen y6hteyden. Sitten lisäksi vielä ainakin yksi samantapainen sana ja sma juttu sen kanssa. Paperi jätetään jonnekin näkyville. Kehutaan ja sanotaan, että nyt olet jo oppinut idean. Enää on useampien kirjainten oppimisesta kiinni, että opit lukemaan.
Samoilla linjoilla jatkaen seuraavana päivänä jne. Enää on kaikkien kirjainten oppimisesta kiinni, että oppii lukemaan mitä vain. Paljon kehuja ja kiinnostavia sanoaj ja lyhyitä tekstejä.
Banjon mielestä on tärkeää antaa lukutaitoiselle koiralle luettavaa, jota se voi omana aikanaan katsella. Alkuun esim. yleisimmät kirjaimet tikkikirjaimin paperille, jolla joitain soja myös, ja pienet kirjaimet niiden vbiereen niin, että ne oppii muistamaan isojen kirjainten avulla.
Ajattelukyvyn opetukseen on hyvä ajattelukurssin blogini http://pikakoulu.blogspot.fi alussa.

Tiistaina 11. 2. 2014

Koirilleni oli tainnut jaada epaselvaksi se, miksi koulutuksessa aina pidetaan tauko suuren onnistumisen jalkeen. Koirani miettivat, etta miksei saa tehda juuri kun onnistuu parhaiten. Omat tekemiseni ovat usein jaaneet kesken onnistuneen alun jalkeen, lieneeko tuo koirieni syyta?
Eli koulutuksessa pidetaan tauko valittomasti suuren edistysaskeleen jalkeen, palkitaan kunnolla, kehutaan, kerrotaan, mika meni hyvin, ja haaveillaan siita, mita kaikkea hienoa taman lupaavan alun pohjalta pystytaan rakentamaan. Niin ei muistikuva siita, miten onnistutaan, katoa, vaan sen muistaa hyvin  ja jaa selkea kuva meiningista, yrittamisen tavasta, huomion kaytosta, motivaatiosta ym. tarpeellisesta. Lahituntien aikana se painuu mieleen ja kun illalla viela haaveilee koira onnistumisista, joita lupaava alku lupailee, niin on syntynyt superhyva malli, jonka pohjalta jatkaa treenaamista seuraavana paivana, joka kumminkin joka tapauksessa on jo uusi kimpale elamaa. yon erottama, kun aamu alkaa aina viisaampana virkein ja ehean kohmeloisin mielin.
Jos taas jatkaisi heti samalta pohjalta niin seuraava yritys olisi jonkinlaista muistelemista ja niin se ei olisi yhta tsempin tayteinen ja niin se olisi surkean huonosti tehty edelliseen onnenkantamoiseen tai hyvaan tsemppiin nahden ja se tai jokin viela etaisempi myohempi yritys siis jaisi meiningiltaan paallimmaisena mieleen treenista ja onnistuminen olisi etaantynyt jonnekin kauas arvailujen varaan. Jos taas pitaa pienen tauon, vaikkapa 5min - 1 tunti, ja treenaa sitten, niin tapahtuu sama lievempana, kun viimeisin meininki jaa paalle. Parempi on kehua kunnolla, palkita ja haaveilla kertoen elaytyvaisesti, miten vaativammat suoritukset voi rakentaa taman hienon onnistumisen pohjalle ja mika juuri tassa onnistuneessa suorituksessa oli olennaista ja taitavaa ja miten taitoa talta pohjalta kehittaa.
Aivan muunlaiset tekemiset, esim. lenkki, eivat niin haittaa kuin koulutus, mutta jos koirat kovin haaveilevat, niin sille on hyva antaa aikaa ja rauhaa sen verran, etta saavat opittua sen, mita haluavat, mutta muuta voi puuhata heti, kun tunnelma ei enaa ole intensiivisen keskittynyt koulutuksessa parjaamiseen.

Keskiviikkona 29. tammikuuta 2014

Huaah. Noista elainlaakareista viela. Banjo tassa kummasteli, etta han on ollut luokittuneena ravihevoseksi siita lahtien, kun oli tassuleikkauksessa Herttualan elainlaakariasemalla taalla Savonlinnassa. Ajattelin, etta varmaan halusivat hoitaa tassun mahdollisimman hyvin kuntoon. Vaapukka sanoi, etta se oli luokiteltu tuolla toisella elainlaakariasemalla enkeliksi viime kerralla kun oli vahalla kuolla, enkeliksi, jonka ei tarvinnut olla kuollut vaan jotta olisi mahdollisimman hyva olla silla, kun valkoinen turkki toi enkelit sosiaalisena roolina mieleen. Ehka elainlaakarit tarkoittavat hyvaa, mutta koirat eivat oikein ole perilla siita, miten noihin hienoiksi tarkoitettuihin rooleihin suhtautua, miten niiden kanssa elaa. Kai se vain tarkoittaa, etrta huolehtii hyvin kuin ravihevosesta ikaan. Huh.

Maanantaina 6. tammikuuta 2014

Koirani kommunikoivat, että koiria, etenkin pentuja, painaa se, että tuolit ja pöydät ovat koiran tasolta katsottuna vain suoria viivoja ja suoria kulmia, ei ollenkaan mietittyjä koiran näkövinkkelistä katsottaviksi. Sohvasta katsottuna tätä vaivaa ei ole. Mietin tuossa, että koiranomistajia on paljon ja ei kai sorvattu tuolin- tai pöydänjalka kovin paljon huonekalun hintaa nostaisi, vaikka muotoilu olisi mietitty sekä koiran että ihmisen vinkkelistä, jollei siihen tule jotakin luksuslisää. Koira elää jatkuvasti tuolinjalkojen keskellä, kai sillä olisi koirien päiville paljonkin väliä?