keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Koirien Sirkuspäiväkirja

18.9. 2010
LUKIJALLE
Muutama vuosi sitten minulla oli vaaleanharmaa kaninaaras, joka oli hyvin yksinäinen. Se katseli, kun minä luin kotona, ja otti tavakseen mutustella miettiväisen näköisenä papereita, joita kodissani oli kaikkialla. Oli kuin se olisi parhaansa mukaan lukenut sekin. Lopulta en voinut muuta kuin päättää yrittää opettaa kaniinini lukemaan.
Otin kynän ja paperia ja kirjoitin paperille kaniinini nimen LIINU. Kaniinin katsellessa osoitin kutakin kirjainta samalla kun sanoin vastaavan äänteen ensin hitaasta ja sitten niin, että kuulin, miten kirjaimia vastaavat äänteet muodostivat tutun sanan. Annoin paperin olla hetken kanin katseltavana lattialla ja kumarruin sitten ja piirsin nimen alle LINTU, tavasin taas yrittäen selittää, miten äänteistä muodostui sana, ja vertasin kahta samantapaista tuttua sanaa keskenään. Undulaattini visertelivät orreltaan neuvoja kaniinilleni, ne kun olivat vikkeläjärkisempiä.
Tällä tavoin vähitellen opetin kaniinini lukemaan ja sitten muutkin lemmikkini. Liinin kaveriksi hankkmani vaaleanharmaa Lissukka-kani oli niin älykäs ja vikkelä lukemaan, että se oli ihan ihme. Kerran se ratkaisi labyrintin joka muodostui kirjoitetuista lapuista ”oikealla”, ”vasemmalla” ja ”edessä”.
Molemmat koirani opetin lukemaan jo pentuna: valtavasti kehuja, lyhyet eloisat harjoitukset muutaman sekunnin kerrallaan ja hirvittävästi arvostusta ja kehuskelua eikä mitään vaatimuksia, ei etenkään pakkoa. Ensin oma nimi tikkukirjaimin ja kehuja & palkkaa, vaikka olisi vilkaissut paperia alle sekunnin. Sitten muuta samantapaista, sitten kaikenlaista koiraa kiinnostavaa harjoituksen vuoksi. Kunnes lopulta koira osaa lukea tikkukirjaimin kirjoitettua tekstiä.
Olen kiinnostunut opettamisesta, joten olen opettanut koirilleni myös ihmismäistä ajattelua, jotakin sellaista kuin millainen kartta elinympäristöstä aistein hahmottaen syntyy. Tiede rakentaa tuollaisen objektiivisuuden varaan, joten kyllä se koiraltakin kelpaa!


KOIRIEN SIRKUSPÄIVÄKIRJA
Sirkus Finlandia
to 12.8.2010
Sirkus Finlandiasta tuli kirje (sähköposti), että voin ensi vuonna kun he ovat täälläpäin (kotikaupunkiani lähellä) tulla näyttämään koiriani heille.
Siinä on sopivasti aikaa treenata ja kokeilla, mihin pystyn. Näkee, pärjäänkö sitä tasoa, mitä olen ajatellut tähänastisen perusteella, vai en. Ehdin opettaa koirille uusia temppuja sekä varmuutta ja harkita, mikä olisi hyvä temppu juuri sirkukseen tai haaveenani olevaan Messukeskuksen koiranäyttelyyn. Tähän asti koirani ovat osanneet hyvin, mutta sirkus siis lupasi harjoitusmahdollisuuden minulle näin ihmistaitoja omaaville koirilleni, ei työpaikkamahdollisuutta, vaikka se hieno haave onkin!
Jos saisin näin tai muuten näytettyä, että koirat, siis eläimet, oppivat kyllä myös ihmismäisiä taitoja (tai jo osaavat), niin sillä olisi maailmanhistoriallista merkitystä, sillä kun ihminen näin ollen voisi ottaa mallia luonnosta, ei tarvitsisi enää etääntyä terveistä elämäntavasta vaan voitaisiin palata luontoon, onneen, täyttymyksellisyyteen, täyteen suorituskykyyn ja viisauteen me ihmisetkin! Tämä voi siis olla maailman tärkeimpiä asioita!

HARJOITTELU
Vaihtelevasti, keskimäärin 2 krt päivässä ehkä?
Banjo ei vielä osaa edes maahanmenoa kädellä opastamatta, mutta koirankoulutuksessa ensi kertaa käydessä pari viikkoa sitten oli innokas ja oppivainen. On luultavaa, että ajattelutaitoa ja ihmismäistä maailmankuvaa vaativissa tehtävissä Banjo voi tulevaisuudessa loistaa, mutta on harjoiteltava myös koirien peruskäskyjä ja tottelevaisuutta sekä yhteispeliä.
Vaapukan ensimmäinen harjoitussuunnitelma:
1. Puhutun käskyn kuullessa toimittava heti juuri sen käskyn mukaan eikä kokeiltava useampia. Odotettava sitten joutuisasti oikein tehtyään paikoillaan vaikka minuutinkin, tai enemmän, jottei käskyjä voisi sekoittaa keskenään. Minä saan sinä aikana jutella niitä näitä, puuhata muuta tai ihan vain olla hiljaa ja eleettömän odottava.
2. hauskoja koiraa kiinnostavia lukutaidon kertausharjoituksia: MAAHAN – MAHA – maha -…
3. Kirjoitetusta käskystä sama kuin ykköskohdassa.
Muuta huomioitavaa:
Motivaatio ja harjoittelurytmi niin, että paljonkin voi treenata ja koko ajan oppia taitavammaksi.
Temput, kontakti, sirkustyyli ja tyylin vaihtelut, paikallaolo toisen tehdessä temppuja, yhtäaikaiset eri temput jne. ovat hyvä lisä mahdollista sirkusesiintymistä ajatellen. Vaikkapa hyppy vanteen läpi. Banjo pitäisi opettaa noutamaan – Valakin ehkä, vaikka se kävisi hitaammin.
On kiva haave, että koirani saisivat itselleen mahdollisen, sopivankin työpaikan ja siitä omaa rahaa, kun kerran ajattelutaitoisia ovat. Jotenkin hieno suunta antaa koirille mahdollisuuksia kehittyä vaikutusvaltaisiksi yksilöiksi…
VAAPUKALLA ENSI ALKUUN TAVOITTEENA ”Istu kaksi kertaa ja käy siinä välissä maahan.”-tyyppiset temput, joita se näyttää kyllä oppivan. Niiden lisäksi kai pitää näytöksen alkuun sisällyttää tavallisia ”Istu”, ”maahan” jne. –käskyjä kirjoitettuina, jottei yleisö epäile huijausta vaan uskoo koiran lukevan. Suomen kieltähän on helpompi lukea kuin englantia, kun samalla vaivalla oppii satakertaisen määrän sanoja tai sinne päin!

pe 13.8.2010
Sirkuksen katsojat ovat lapsia vanhempineen. Siksi Banjolle tehtävät kysymykset olisi hyvä sovittaa lasten näkökulmaan. Esim.:
Missä asuu jääkarhu? Pohjoisnavalla.
Entä norsu? Afrikassa.
Kameli? Aavikolla.
Apina? Viidakossa.
Kala? Meressä.
Laadin laput tikkukirjaimin, joita lapsetkin osaisivat lukea, näytin ne Banjolle ja kerroin sitten sitä sun tätä aiheesta, esim. että kameli säilöö kyttyräänsä vettä, jotta selviäisi kuumassa ja kuivassa, ja että jotkut kalat ovat merikaloja ja jotkut järvikaloja. Banjo ehdotti uutta kysymystä: ”Kummassa on enemmän suolaa, merivedessä vai järvivedessä?” Laadin siitäkin lapun vastausvaihtoehtoineen ja jätin näkyville. Mielestäni kysymys oli hienon tieteellinen, pikemminkin koululaistasoa kuin sirkusyleisölle. Jäin pohtimaan, että jos ei päästä sirkukseen, niin ehkä kumminkin kiertelemään kouluja, olisihan se jännää, upeata, mutta maksaisiko siitä kukaan.
Jos jostain saisin puisia lasten leikkipalikoita, joissa olisi puukuution joka sivussa kirjaimet, joka sivulla sama, voisivat koirat opetella kirjoittamaan niillä, kun ne olisi helppo ottaa suuhun ja liikuttaa. Vaihtoehtoisesti voisin, jos jaksaisin, ommella kankaiset vaahtomuovikuutiot, joiden joka sivulla olisi kirjain, voisivat olla hiukan puukuutioita isompia, koska riittäisi, että koira saa syrjästä vahvan otteen.

ke 18/8 2010
Tässä mietin, että uskallanko treenata, kun mitä sitten tehdään, jos jotkut luulevat, että kiduttamalla saa eläimen oppimaan mitä vain?! Mutta ainakin voisi myydä ajattelukurssiani monisteena vaikkapa euron kappale esitysten ohessa tyyliin ”Villakoira Banjon ajattelukoulu” – ehkä se jotakin auttaisi?
Keksin Vaapukalle luettavaa, Banjolle myös. Banjolle tein monivalintatehtäviä ekaa kertaa. Kysymys
Barack Obama on:
1) maanviljelijä
2) villipeto
3) Yhdysvaltain presidentti
oli niin onnistunut, että se voisi olla ihan hauska esityksessä. Banjo vastaili oikein, mutta hissukseen. Paljon on harjoiteltava TOKOa, etenkin noutamista, ennen kuin vastauksista tulee yleisölle näkyviä!
Vielä on siis aikaa miettiä, esiinnytäänkö. Voihan sitä harjoitella ja jättää esiintymisen pois, jollei arvioi sen olevan kyllin moraalista.
Otin kaksi tyhjää talouspaperirullaa ja kirjoitin niihin ”BANJO” ja ”VALA”. Ideana on, että kumpikin koira saa ottaa leikittäväkseen vain sen, missä on sen oma nimi. Näin harjoitellaan kykyä valita oikea vastaus, vaikka se olisi helppo. Banjo otti oman rullansa leikittäväkseen ja jouduin kieltämään sitä useasti Valan rullan ottamisen estääkseni, mutta Vala vain päätään käänsi, ei koskenut rullaan, kun arasteli sitä ”noutokapulana”.

to 19/8 -10
Otin molemmat talouspaperirullat ja kiinnitin ne maalarinteipillä roikkumaan silityslaudasta. Ideana oli, että kumpikin koira olisi hakenut omansa. Mutta koirat olivat juuri unilta heränneitä ja vain Banjo suostui makupalalla huokuteltuna haistamaan omaa pahvirullaansa, Vala tosin myöhemmin myös juuri ja juuri. TÄYTYY MUISTAA, ettei unisia koiria voi käyttää sirkusnäytökseen! Koirat on ensin herätettävä, oltava jonkin aikaa hereillä ja saatava eloisiksi ennen kuin voi noin huomiota ja osallistumista sekä iloista mieltä vaativia temppuja tehdä!
Banjo voisi valita oikean vaihtoehdon nousemalla sirkuspallille, jonka edessä on oikea vastaus, jos siis palleja olisi ainakin kolme. Nyt on vain tuo yksi pyöreä punainen istumatyyny. Mutta sitten ei voi laittaa pallin eteen nimikyltiksi, että ”Yhdysvaltain presidentti”! Se vasta herjaus olisi…  Ehkä jotakin auttaisi, jos kyltit roikkuisivat ilmassa.
Tai sitten Banjo voisi (Vaapukkakin?) vastata oikein valitsemalla pahvilapun, jossa olisi oikea teksti. Pahvilaattoja voisin pidellä kädessäni. Näin harjoitteluvaiheessa saavat ne olla ihan minkä kokoisia vain.

Laulantai 4. syyskuuta
Pitkästä aikaa treenataan. Syyskylmien öiden tappamien hyönteisten suruaika alkaa olla ohitse ja voidaan tass treenata.
Tein tavallisia paperialappusia: ”Vala”, ”Banjo”, ”virhe”, ”oikein”, ”ruoka”, ”vesi”, ”kävely”, ”keksi” jne. Banjo saneli suurimman osan teksteistä. Ideana on, että koira menee istumaan aivan oikean lappusen kohdalle vastaukseksi joko puhuttuun tai kirjoitettuun kysymykseen. Keksiä saa palkaksi. Aloitettiin omista nimistä, kaverin nimestä, oliko vastattu tähän mennessä oikein ja mitä oli saatu palkaksi. Aluksi istuivat aika kauaksi lapusta ja lopuksi oikein melkein sen päälle, mutta johdattelin kyllä hiukan, tai ainakaan en vaikeuttanut tahallaan. Kaipa tästä hyvä temppu saadaan!
Koirat sanovat, että he ovat minun aviomiehet ja he elättävät perheen. ”Aika hurjaa!”, he sanovat ja minulle nousee kyyneleet silmiin, kun on niin kaunista!
Ilmeisesti kummallekin koiralle pitäisi opettaa samat temput, ainakin suurin piirtein. Vaapukalle perustemppu voisi olla:
”Istu
anna tassua kolme kertaa
käy maahan
kieri
nouse seisomaan
haukahda
istu ja tervehdi!”
Noista luvut, kierähdys ja haukkuminen sekä tervehtiminen on vielä ainakin osin opettamatta Tervehtimistä kahdella tassulla opetin äsken ekan kerran ja haukkumista ei ole otettu vielä kertaakaan. Temppuja tarvitaan siis hyvä valikoima. Banjon kanssa pitää vielä maahanmenoakin harjoitella ja tassun antamista ja tervehtimistä harjoiteltiin äsken ekan kerran sen elämän aikana. Hyppy vanteen läpi olisi kiva, täytynee ostaa jokin vanne, ja tavallinenkin estehyppy ja kenties jokin jalanylihyppy tai ilmaanhyppy olisi hyvä myös opetella, kenties voisi koira hypätä toisen yli ja mennä mahan ali? Vaikka ehkei mahdu mahan ali, kun on turkit!
Neuvoin koirille valmiiksi, että jos haukkumisessa pitää laskea yli kolmen, niin jottei laskut menisi sekaisin, kannattaa jaotella kolmen ryhmiin ja yli jäävään osaan koko luku: esim.. viisi olisi hau-hau-hau –tauko- hau-hau. Tassun antamisessa voi kolmekin olla jo paljon, joten kahden ryhmät olisivat helpommat: tassu-tassu –tauko- tassu-tassu –tauko- tassu olisi viisi kertaa tassun anto, mutta se on jo aika paljon.
Banjo osasi pentuna melkein puhua: ”Ovi auki heti paikalla!” yms ulos lähtiessä. Nyt se puhuu epäselvemmin, mutta joskus tuntuu sanovan ”Minä haluan puhua.” Saisihan tuosta upean tempun, jos saisi sen jotenkin käyntiin ensin, kun nyt on jotenkin huonossa jamassa, mutta ääntämistä osaisin opetustaidoillakin helpottaa (papukaijan kanssa tuli sen opettamista mietittyä). Vaapukka sanoo tähän, että puhuminen on liiallista, ja Banjo sanoo, että harjoitellaan, muttei oteta tempuksi. Niin siis tehdään, jätetään tämä haave pois ohjelmasta ainakin näin ensi kuukausiksi.
Voisiko Vala antaa vuorotellen kumpaakin tassua, kunhan ei tee sitä yhtä aikaa kummallakin tassulla?
On näitä muitakin puuhia, jos sirkukseen aikoo: Banjon turkinhoito, Valan kynnenleikkuu, minun liikunta ja laihdutus normaalipainoon. Tarpeellisia nuo ovat joka tapauksessa, hyvä olisi, jos tästä saisi puhtia!

Sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Harjoiteltiin aamulla jalan ja käden yli hyppäämistä vähäsen.
Tassua ei kannata antaa vuorotellen kummallakin tassulla, koska silloin se ei ole laskettavan näköistä. Sama tassu kolmesti lienee selvempi. Tassuja vuorotellen olisi jo eri temppu. Mutta jos ensin antaisi yhtä tassua ja sitten laskisi sen maahan ja sitten vasta antaisi toista tassua, niin voisi se olla hyvän ja selkeän näköistä.
Otin ison tukevan matalan laatikon ja opetin koiria menemään laatikkoon käskyllä ”Laatikko” tai ”Laatikkoon!”. Banjo meni ja istui nätisti laatikossa sai yhden herkkupalan laatikkoon menemisestä ja toisen istumisesta ja odottamisesta, mutta laatikkoon meneminen ei ole vielä varma ja vaatii herkkupalalla houkuttelun. Vaapukka suostui syömään makupalan etujalat laatikossa, muttei sen enempää.
Harjoiteltiin myös pyöreällä istumatyynyllä ”Pallille!”-komentoa. Molemmat osasivat mallikkaasti istua pallilla ja Banjo jopa itse meni metrin etäisyydeltä pallille ja istuutui. Paikoillaan istuminen sujuu Vaapukalta helpommin kuin Banjolta, koska Valalla on TOKOtaustaa.
Kokeiltiin lapputemppua uudelleen. Nyt se ei toiminut, kun koirat olivat sirkustemppujen opetteluvireessä eivätkä lukuorientoituneina. Täytynee hiukan jakaa asiaa eri osioihin sen mukaan, minkä luonteista oppimista se vaatii.

Maanantai 6. syyskuuta 2010
Ostin kaksi hulahulavannetta: yhden punaisen ja yhden valkean. Harjoiteltiin pihalla vanteen läpi menemistä. Banjo omi tempun itselleen, murahti Valalle, kun tämä tuli ottamaan keksiä vanteen läpi. Täytyy varoa, ettei niin käy toiste! Tämähän on yhteispelilaji! Ei Banjo saa ajaa Valaa pois.
Nyt kumpikin yksinään houkuteltaessa hypähtää aivan matalalla olevan vanteen läpi. Sanon: ”Rengas”. Banjo tosin lähes tulkoon vain kävelee maassa olevien kahden renkaan läpi. Vala on arempi, mutta hypähtää nätisti.
Harjoiteltiin myös sitä, että toinen koira istuu punaisella tyynyllä, kun toisen kanssa tehdään temppuja. Nyt aluksi oltiin toisen koiran kanssa metrin päässä ja tehtiin tavallisia TOKOjuttuja. Ihan ok alku.
Tännän kävelylle lähtiessä Banjo haukkui ja niinpä yritin opettaa sille ”Hauku!”-käskyn. Se haukahtikin monta kertaa Palkaksi mentiin kävelylle vain, kun ei ollut keksiä saatavilla.
Kokeilin uudestaan rengashyppyä, mutta se vaatii selvästi sen, että koiria opetetaan siinä erikseen. Molemmat yhtä aikaa vasta sitten, kun hyppy sujuu kummaltakin vaivatta pelkällä käskyllä ilman makupalalla ohjausta

Keksittiin uusi käsky: ”Ympyrään” ja se tarkoittaa sitä, mitä kuvassa on.
Otin Vaapukan syliini ja luin sille satukirjasta sadun sen katsellessa sivua lukiessani. Vaapukka näytti pitävän siitä ja pyysi lukemaan toisen. Luinkin.
Otin pahvilapuille kirjoittamani kirjaimet ja levitin ne sikin sokin lattialle. Selitin, että jos kirjainta katsoo kuin esinettä, tunnistaa sen helpommin, vaikka se on väärin päin. Neuvoin etsimään joukosta vaikka kaikki Aat samaan tapaan kuin kenties oksalta etsii linnun hahmon ja sitten katselee sitä tarkemmin. Banjo otti N-kirjaimen suuhunsa. Se halusi kirjoittaa BANJO ja sitten VALA, joten etsin sille kirjaimet ja kirjoitin sillä aikaa kun se otti rennosti ja keskittyi oppimiseen ihan minun kouluaikaiseen tapaani.

Tiistai 7 syyskuuta 2010
Eilisiltana tein nuolia, myös kulmanuolia, ja tein niillä reitin lattialle. Kuljettiin yhdessä reitti nuolia pitkin ja lopussa sai keksiä. Takaisin palatessa oli yksi nuoli Valan jäljiltä väärään suuntaan, kaappiin päin. Vala ehdotti, että käännetään kaikki nuolet jotta päästään takaisin. Niin tehtiin.
Tänä aamuna tein kaksi lappua: VALA ja nuoli, sekä ISTU TÄHÄN. Kokeilin harjoittelematta ja jollain lailla sujui ihan noinkin. Ehkä tuollaisen tempun voisi tehdä.
Ostin lasten värillisiä puupalikoita ja maalasin värillisten puukuutioiden kylkiin HEI VALA BANJO. Vielä on viisi sivua kustakin kuutiosta maalaamatta. Jos koirat oppisivat itse kasaamaan tuon tekstin, niin se olisi hieno temppu, vaikka aloitus esitykselle. Puukuutiot ovat kivan värikkäitä, mutta sirkustemppuun isot kangaspäällysteiset kirjotut vaahtomuovikuutiot voisivat olla näkyvämmät ja ihan yhtä kivan näköiset.
Vala haukkui ulkona. Komensin ”hauku” ja se näytti ymmärtävän, mitä tarkoitin.

Jos koirat esityksen alkuun tervehtisivät kirjoittamalla
HEI
VALA BANJO
niin silloin harvempi epäilisi, osaavatko ne lukea, vaan ihmiset keskittyisivät katselemaan kivan näköisiä temppuja joissa koirat lukevat.
Koirani molemmat miettivät, että ehkä sirkuskoira tai muuten eteväksi tunnustettu kuuluisa koira saisi helpommalla pentuja kun ihmiset olisivat kiinnostuneita siitä ja joku haluaisi narttunsa saavan sen kanssa pentuja. Etenkin Vaapukalle tämä on tärkeää, se huolehti Banjosta hyvin hellästi silloin kun tämä oli pentu ja auttoi, kun Banjolla oli tassu kipeänä. Aikamoinen motivaatio niillä onkin!
Koirat vaikuttavat latautuneilta mutteivät juuri nyt ole oppivaisimmillaan. Siksi pelkään, että ne väsähtävät, kun tsemppaavat mielessään koko ajan. Otin Banjon eteeni istumaan ja painoin sitä kyljestä niin, että sen istuma-asento oli ihan toispuoleinen: juuri sillä tavoin jatkuvasti tsemppaava rasittaa joitain puoliaan liikaa niin, ettei kohta enää jaksa suoriutua niillä täydesti, ja samanaikaisesti toiset puolet jäävät käyttämättömyyttään hunningolle. Sitten laskin taas Banjon istumaan vapaasti rentona edessäni: juuri sillä tavoin koko kapasiteettiaan monipuolisesti ja vapautuneesti käyttävä on vahvoilla tehtävässä kuin tehtävässä. Päätin tähän oppiin pitkän saarnani lomailun taidon suuresta tärkeydestä. Vain lomailevalla on koko kapasiteettinsa käytössään. - Pidetään nyt taas taukoa, jottei tule huono urautunut ja kyllästynyt motivoitumaton väsynyt tekemisentapa, jolla taidotkin jäävät paljon alle sen mitä muuten.

Laitan nuo sähköpostini tähän, jotta tietäisin, mistä tämä treeni-into sai alkunsa:
Lukutaitoinen fiksu koira


Hannele Tervola
Fri, Aug 6, 2010 at 12:58 PM
To: info@sirkusfinlandia.fi
Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original

Hei!
Minulla on kaksi ja puoli vuotta vanha japaninpystykorvauros Vala,
joka osaa lukea suomea ja totella joitakin kirjoitettuja käskyjä.
Lisäksi minulla on ihmisten tapaan kovin älykäs pulitoistavuotias
keskikokoinen villakoirauros Banjo (aprikoosi), joka myös osaa lukea,
mutta jolle en ole opettanut kirjoitettujen käskyjen tekemistä, mutta
joka on niin älykäs, että sille varmaan voisin opettaa aivan
uskomattomia temppuja, jos vain motivaatiota ja jaksavaisuutta olisi.
Ja niinhän sitä jaksaisi, jos olisi haaveita! Miten on, voiko
teoriassa päästä sirkukseen esiintymään, jos on opetettu lukutaitoinen
ajattelukykyinen koira, jolla on näyttämisenhalua? Voisin treenata,
jos olisi tavoite korkealla, mutta nyt on jäänyt, kun tuntuu, ettei
tee koiralle oikeutta tavallinen koirien tottelevaisuuskoe.
Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna
J.K.
Internetosoitteessani www.youtube.com/khtervola on soittolistalla
videoita koiristani, mutta treenaustahan se vaatisi ennen kuin
esiintymiskypsiä oltaisiin. :)
--
Hannele Tervola
www.ParatiisiVoittaa.fi

Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original




Hannele Tervola
Fri, Aug 6, 2010 at 3:03 PM
To: info@sirkusfinlandia.fi
Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original

Hei vielä,
Olen opettanut koiralleni ihmismäisen objektiivisen ajattelun itse,
koska minulla on ylen määrin akateeminen kotitausta, joka ei ole
minulle muuta opettanutkaan. Joten jos sirkusväessä on jossain
mielessä eläimen kaltaisia hienoja mutta koulumaisuuksissa "tyhmiä"
ihmisiä, voimamiehiä, trapetsitaiteilijoita yms., niin internetrsivuni
http://www.angelfire.com/planet/paradisewins/THOUSANDFOLD_INTELLIGENCE.html
voisi neuvoa heille helpolla tavalla, miten pärjätä koulutetun järjen
saralla. Lisäoppia saa videokanavani www.youtube.com/khtervola
älynkehityssoittolistoilta, esimerkiksi viimeisin videoni neuvoo,
miten ummikko voi hetkessä oppia ajattelemaan koulutetun akateemisen
tapaan kunnollisen objektiivisesti ja puhumaan objektiivista kieltä
asiakeskusteluissa. Luulisi noista jotain iloa olevan, kun vastaavan
opin vuoksi jotkut tekevät töitä vuosikymmeniä.
No juu, tämä vain tällainen sivujuonne. Ehkä se helpottaisi sellaisten
elämää, joiden omat vahvuudet eivät ole tyypillisesti koulumaiset,
asemaa kun usein saa osin koulumaisuuden varjolla.
Yst. terv. Hannele Tervola

Sirkus
Inbox


Sirkus Myynti
Thu, Aug 12, 2010 at 8:12 PM
To: hannele.tervola@gmail.com
Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original

Hei!

Kiitos kirjeestäsi. Ensi vuonna kun olemme lähellä kotipaikkaasi niin tule esittelemään koiriasi.

Terv.

Kalle


--
Kalle Roos
SIRKUS FINLANDIA
Oy Fincirk Ab
Askersintie 10
10360 Mustio

Puh. 050 344 7244
myynti@sirkusfinlandia.fi




Hannele Tervola
Thu, Aug 12, 2010 at 9:28 PM
To: Sirkus Myynti
Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original

Sepä olisi jännää! Katsotaan, innostunko treenaamaan...
Kiitoksia!
Yst. terv. Hannele Tervola, japaninpystykorva Vala ja aprikoosi
keskikokoinen villakoira Banjo
- Show quoted text -
--
Hannele Tervola
www.ParatiisiVoittaa.fi




Hannele Tervola
Fri, Aug 13, 2010 at 12:00 AM
To: Sirkus Myynti
Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original

Päätin harjoitella. Onpas upea juttu! Kiitoksia paljon! Nyt olen
puhtia täynnä... Aika näyttää, miten onnistun.
:)!!!
Yst. terv. Hannele Tervola & koirat
- Show quoted text -




Hannele Tervola
Mon, Sep 6, 2010 at 5:45 PM
To: Sirkus Myynti
Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original

Hei!
Innostuin treenaamaan, mutta kovin puuskittaista on ollut minulle
luonteenomaiseen tapaan. Ohessa tähänastinen treenipäiväkirjani siltä
varalta, että eläintenkouluttajaanne kiinnostaa silmäillä sitä. Olen
tosin kirjoittanut sen vain itseäni varten. Alussa vain ollaan, mutta
hauskaa on! Kiitoksia tästä, aion kyllä jatkaa.
Yst. terv. Hannele Tervola & koirat Vala ja Banjo
- Show quoted text -
--
Kaisa Hannele Tervola
www.ParatiisiVoittaa.fi


KOIRIEN SIRKUSPÄIVÄKIRJA.docx




Otettiin yksi hyppy vanteen läpi kummallakin koiralla, Vala hyppäsi, kun Banjo söi lihapullaa maasta. Hypytin myös yhden hypyn ennen ruokakupin antamista, oli liharuokaa.
Kumarrus esityksen loppuun olisi hyvä. Leikkiinkutsukumarrus tai jokin sen tyyppinen liike olisi paras. Ei siis venyttelykumarrus eikä maahan alun kumarrus. Vala jo kerran kumarsikin veikeästi ja kehuin sitä, vaikken ollut käskenyt, varmuuden vuoksi vain heti silloin sanoin sanan ”kumarrus” ja kehuin.

Keskiviikkona 8/9-10
Ostin koirille lasten tietokirjan, vähän sitä alusta katseltiin. Sitten Banjoa alkoi väsyttää.
Kirjainkuutioiden kaikki sivut on nyt maalattu. Huomisaamuna ne ovat käyttövalmiit.
Koirat vaikuttavat siltä, että niiden mielestä on homma purkissa, kunhan ne ensin oppivat kirjoittamaan kirjainkuutioilla. Taitaa ollakin! Mutta ensin on harjoiteltava. Ajattelin, että alkuun riittää totutella kuution ottamiseen suuhunsa ja pudottamiseen lattialle. Jos vaikka oman nimensä etukirjaimen ottaisi houkuteltaessa suuhunsa, niin minä voin täydentää loput nimestä, jotta tulee onnistumisen elämys. Sitten ajan myötä on opeteltava myös motoriikkaa, sitä miten laskea kuutio sopivaksi arvioimalleen paikalle. Minä näytin siitä jo nyt mallia: näköaisti vahvana ajatuksin huomaamista tukemassa ja liikkeiden ulottuvuudet ja motoriikka näköaistin avulla hahmotettuina, jotta hienosäätö onnistuu hyvin. Koirat katsoivat vakavalla mielellä mallia ja näyttivät mielessään valmiiksi harjoittelevan ja hyvin se näytti niiltä luonnistuvan.
On yritetty pitää lomaa. Tuli jotenkin liian työteliäs olo ja otin aamulla kevytmielisiä renkaanläpihyppyjä ja riehutin koiria hiukan, jotta treeni muuttuisi keveämmäksi eikä painaisi koko ajan niskassa. Hiukan se auttoikin, mutta koirat ovat niin jumissa ja väärillä urilla, että tulee mieleen, täytyykö koko lukeminenkin opettaa niille uudestaan. Mutta kaipa ne vain keskittyvät kirjainkuutioihin. Huomenna nähdään, millainen alku on…
Sanoin aamupäivällä koirille, että kaikki lapset harjoittelevat sirkukseen ja niinpä ei ole ollenkaan varmaa että me pääsisimme sirkukseen, vaikka treenaisimme. Sitten lopun päivää ihmettelin, että miksi ihmeessä on niin masentunut tunnelma täällä. Kunnes sitten keksin selittää koirille, että niiden temput ovat kyllä oikeasti hienoja, mielestäni sirkuksesta voi haaveilla. Tunnelma huojentui hetkessä. Nyt ympärilläni on kaksi toiveikasta salaa virnuilevaa koiraa, joilla on mukavia omia salaisia suunnitelmia. Yritin varmuuden vuoksi selittää niille, että voidaan tehdä video ja mennä lastentapahtumiin esiintymään jos temput opitaan, ei tarvita sirkusta siihen.

Torstai 9/9 2010
Otettiin eka kirjainpalikkatreeni. Koirat olivat odottavaisia kuin joulun alla ikään ja saivat juustoa palkaksi, kun haistoivat kädessäni olutta nimensä etukirjainta. Enempää ei nyt otettu. Lopuksi kokosin palikoista lattiallle niiden nimet ja ”hei”. Vau!
Juhlapäivän kunniaksi koirat saivat 2/3 hampurilaista kumpikin. Ne sanoivat, että tietävät jo nyt etukäteen tämän olevan tärkeä päivä, kun ne aloittavat kirjoittamaan oppimisen.
Heitin B-kirjainta lattialla metrin verran ja annoin Banjolle juustoa, kun se koski palikkaan tassullaa ja joskus kuonollaankin. Vala sai hiukan juustoa kädessä pitämäni V-kirjaimen nuuhkaisemisesta.
Banjoa täytyy pidellä, jottei se pääse häiritsemään Valan treeniä. Vala on hiukan tyhmempi ihmismäisissä jutuissa luulen, ja siksi arempi. Lisäksi se on niin hienotunteinen, että väistää siksikin.
En tiedä, mikä on sirkuksen menestys nykyaikana, mutta luulisi senkin kilpailevan tietokoneistuvassa yhteiskunnassa eri tavoin kuin aikanaan maatalousvaltaisessa. Terveet luonnonläheiset käytännönläheiset fyysiset elämäntavat ovat joutuneet väistymään teknologisoitumisen tieltä, mutta niin ei tarvitsisi olla: Jos pystyy osoittamaan, että eläimet pystyvät ihmismäistä älyä vaativiin suorituksiin, aukenee jälleen tie terveisiin elämäntapoihin päin, takaisin luontoon. Ja silloin sirkuskin taas on keskiössä eikä jossakin syrjemmällä niin kuin nyt. Ehkä siis periaatteessa sirkusta tukisi koululaismainen söpö koirapari?
Otin taas kirjainpalikkaharjoituksen. Palkitsin juustolla palikan haistamisesta ja Banjolle heitinkin B-palikkaa ja estin sitä sotkeutumasta Valan V-palikkaharjoitukseen. Harjoituksen lopussa Banjo suostui ottamaan B-palikan suuhunsa ja kuljetti sen pedilleen. Kehuin valtavasti ja palkitsin isolla juustonpalalla sekä päätin harjoituksen tuohon onnistuneeseen isoon edistysaskeleeseen. Vaapukan kanssa ollaan vielä palikan haistamisvaiheessa, vähän vain kuonolla koskettaa. Vaapukka pyysi harjoituksen päätteeksi keksiä lisäpalkaksi ja niinpä jaoin kokonaisen Tassu-keksin niiden kesken. Sanoin rehellisen kehuvasti, että hienosti meni! Nyt on jo toivoa onnistumisesta…

Perjantai 10. syyskuuta 2010
Kävin koirien kanssa Valamon luostarissa, kun muutenkin halusin siellä käydä ja kun kirjoittamaan opettelevat koirat ovat maailmankuvassani niin iso juttu. Koirat odottivat autossa mutta lupasivat rukoilla. Kirjainpalikat oli minulla repussa ja ostin myymälästä pienen ikonikortin koirille. Kotiin tultuani kiinnitin sen kaapin laatikkoon koirien silmien korkeudelle tai vähän ylemmäs. Sanoin että Vala oli kuin kortin aikuinen ja Banjo kuin kortin sylissä pidetty lapsi. Vala vaikutti seesteiseltä ja tyytyväiseltä kopioiden ikonikortin tyyliä ja Banjokin oli kiinnostunut.
Koirien oppimisesta: Koira on kuin ihminenkin, kouluttamaton vain, vailla käsiä ja erilaisissa elämänoloissa. Ahmisitko sinä ruokasi häiritsijöille muristen jos saisit vain yhden aterian päivässä?

Lauantai 11/9 2010
Banjolle ei kelvannut eilisen matkaeväslihapiirakan jämä. Niinpä Vala sai sen temppupalkaksi V-kirjainpalikan nuuhkaisemisesta ja heitetyn palikan perään kävelemisestä. Täytyy kai ensi kerralla riehaannuttaa Valaa ennen treenituokiota – mokomaa laiskuutta, pyh!
Se, mikä aikuiselle ihmiselle on vanhaa tuttua, vaatii koiralta usein uutta aluevaltausta elämässään, kirjoittaminen kaikkien koirien elämässä. Siksi koira ei urautuneella mielellä opi melkein mitään, vaan sen pitää rentouttaa liikkeet, koko olemuksen pitää olla valpas ja tilanteen mukaan mukautuva, uusia tottumuksia oppiva, sillä vasta silloin se voi oppia uusia elämänalueita, uusia tapoja. Ehkä kirkollisen tunnelman sävyttämät kirjainpalikat ei ollut hyvä valinta, vaikka epävarmaksi uuden edessä itseni tunsinkin, vaan sirkusmaisen veikeä hassutteleva monipuolisesti havaintokykyinen ja nopeast reagoiva tapoihin piintyneen sijaan olisi ollut se, mitä toivon.

Sunnuntai 12. syyskuuta 2010
On täysin väärin olettaa, että koira olisi koiran kokoinen, sillä koira on huomion kenttänsä kokoinen: on valtavasti väliä oppimisen ja suorituskyvyn kannalta sillä, katseleeko vai kuunteleeko koira, juokseeko se vai on flegmaattinen, sillä vain oikeaan asiaan keskittymällä voi suoritus olla parhaimmillaan, vaikea temppu usein edes toimiva.
Löysin vaahtomuovifirman, jolta tiedustelin keveitä helposti muotoonsa palautuvia kuutioita, joista koira saisi hyvän otteen. 15 senttimetriä olisi sopiva koko koiralle ja videoitavalle tempulle, mutta sirkukseen tarvittaisiin kai ainakin 19 senttimetrisiä kuutioita, kun ne kerran näkyvät paremmin. Treenataan kai ensin pienemmillä, ja jos sujuu hyvin, niin myös sirkuskuutioilla. Värikkäät pohjat kuten puukuutioissa ja valkoiset kirjaimet kivalla veikeällä tyylillä mutta selkeät kumminkin. Vaahtomuovikuutio voisi olla siitä hyvä, että sillä on kivempi koiran leikkiä.
Koirilla on oikeastaan treenitauko, mutta eilisiltana otettiin muutama renkaanläpihyppy (2 rengasta sisäkkäin samassa kädessä niin kuin tähänkin asti). Kokeiltiin myös yhden renkaan läpi, Vala valkoisen ja Banjo punaisen – hyvin sujui se! Lopuksi ”ympyrään”-komento. Koirilla näkyy jo olevan jonkin verran omaa sirkusmaista tyylitajua: loivat söpön sirkustyylisen asetelman treenin lopuksi. Tyypillistä toki on että treenaan myös tyyliä, kun se kerran on tekemisentavan kannalta niin tärkeä ja hyvästä tekemisentavastahan on koko tempun onnistuminen kiinni.
Jos esityksen aloittaisi kirjoitustaidon esittelyllä, niin ihmiset uskoisivat koirien tunnistavan kirjaimia. Seuraavaksi pitäisi katsojien uskoa koiran kykenevän tunnistamaan kirjainjonoja. Seuraava temppu voisi siis olla lappu ISTU ja molemmat koirat istuutuisivat heti ja jäisivät paikoilleen odottamaan, jotta näkisi, että ne todella tottelevat kirjoitettua käskyä, ovat ymmärtäneet sen merkityksen. Seuraavaksi voisi olettaa koiran tunnistavan oman nimensä. Siis jos kävelisin hiukan kauemmas koirien istuessa paikoillaan, voisi seuraava plakaatti olla:
VALA TULE
tai
VALA TULE
BANJO ODOTA
Jälkimmäinen voi olla liian hankala yleisölle. Siksi olisi hyvä opettaa koirille, että vain se jonka nimi on käskylapussa, tekee kunkin tempun ja toinen odottaa edellisen tempun mukaisesti. Ehkä ensin VALA TULE ja seuraavaksi kauko-ohjauskäsky BANJO MAAHAN olisi sopiva. Sitten vaikka BANJO RENGAS ja Vala koko ajan istuisi odottamassa tai ei ainakaan sotkisi Banjon esitystä.
Siitä sitten vähitellen näytettäisiin, että koira ymmärtää useita sanoja, pitkiäkin käskyjonoja ja jopa sanojen merkityksiä: ensin kai temppuja tyyliin ”ISTU KAKSI KERTAA JA KÄY SIINÄ VÄLISSÄ MAAHAN” ja sitten Banjon monivalintatehtäviä tms. Esitys olisi hyvä lopettaa toiseen hauskaan triumfiin eli kirjoitusnäytökseen – mitäköhän siinä voisi lukea? Kenties vastaus johonkin kysymykseen? Vai mikä olisi vaikuttava? Mitä jos järjestelisi uudelleen samoja kirjaimia: sirkuksessa vaikka että HEVOSIA seuraavaksi.

Tiistai 14. syyskuuta 2010
Äsken pihalla heitin B- ja V-kuutiot vähän matkan päähän nurmelle ja
Banjo haki B-kuution luokseni. Kehuin valtavasti annoin keksiä ja
totesin että tämä oli upea alku! Vaapukka vain vähän V-kuutiota
nuuhkaisee. Täytyy kai ottaa se yksinään treenattavaksi, jottei Banjo
pääse etuilemaan. Tänään hyppäsivät yhtä aikaa saman vanteen läpi,
tosi söpöä!
Tiedustelin sunnuntaina sähköpostitse myymälästä ja tilasin eilen 24 kpl 15cm x 15cm x 15 cm –kuutioita kevyestä vaahtomuovista. Ovat jo postissa. Tänään ostin neljää eri fleezekangasta (kirkkaat punainen, vihreä, vihreäruutuinen punainen ja vaaleanvioletti) kuutioiden päällystämiseen ja valkoista huopaa kokeeksi kirjainten tekoon. Väsäsin sitten netistä löytämäni ”circus font”-kirjasintyypin mukaan V- ja B-kirjaimen 14 cm x 14 cm –kokoa. Kirjaimista tuli yllättävän isot, näkyvät varmaan hyvin esityksessä. Voisikohan huopakirjaimet kiinnittää liimapisaroin? Ompeleminen olisi tosi iso urakka! Olisikohan olemassa liimakangasta, mieluiten kiiltävää, josta kirjaimet voisi tehdä? Mutta sellainen ei välttämättä tarttuisi fleezepintaan.
Mitenköhän treenattaisiin kuutioiden asettelua? Oiskohan hyvä ottaa A4-arkki ja harjoitella kuution noutamista sille, jottei koira vain pudota sitä ihan minne sattuu lähelleni. Jos myöhemmin tarvitsee tarkkuutta lisää, niin voi ottaa pienemmän paperin harjoittelumaaliksi, vaikka neljännesarkin.
Nyt on jotakuinkin kuuakausi treenattu, mutta kaksi viikkoa oli taukoa hyönteisten joukkokuoleman vuoksi, nyt on enää ampiaisia ja muutamia pikku hyönteisiä silloin tällöin auringonpaisteella. Eilinen oli aika lailla taukoa, mutta kumminkin tuntuu, että on treenattu viime viikko liian jörjestöytyneesti. Koirat aivot nimittäin ovat tauolla, jos tylsäksi menee. Oppiakseen koira tarvitsisi virkeän huomion, mutta nyt ollaan taitotasoon nähden liian työteliäitä. Tsemppi auttaa vasta, kun osaa. Nyt olisi vielä teräväsilmäisyyden ja liikkuvaisuuden aika. Tsemppi on liian muistinvaraista ja näyttämisenhaluista, nyt tarvittaisiin enemmänkin kuuntelevaisuutta ja herrkkiä reaktioita.
Tavallista TOKOakin pitäisi treenata Siihen tsemppi voisi olla hyvä, mutta nyt koirat ovat kiinnostuneita kirjainkuutioista, renkaanläpihypyistä ja sirkustyylistä.

Kuvassa Banjo äsken pihalla. Onkin hankalaa käsitellä kahta taitamatonta koiraa ja pidellä makupaloja, renkaita ja kameraa yhtä aikaa.
Vala riehaantui tänään pihalla. Sanoin ”Hauku!” ja se haukkui, 3, 2+2 eli 4 ja 2. Laskin haukahdukset ääneen ja kehuin Vaikuttaa siltä, että se harjoittelee oma-aloitteisesti, ikään kuin auttaa treeniohjelmaa niin.
Aiemmin (ei tänään) Banjon kutsuessa pihalla Valaa leikkiin sanoin useamman kerran ”kumarra Banjo” ja kehuin. Muuten ei ole kumarrusta treenattu.
Katsottiin koirien kanssa YouTubesta Sirkus Finlandian kissaesitys ja voi että oli upea!
14 cm korkea B-kirjain näkyi ulkona ainakin 30 metriä, vaikka ilta jo hämärtyy.
Yksi huopakirjain meni jo ryttyyn. Olisikohan parempi hankkia karvakangasta ja huolitella kirjainten reunat? Silloin ei menisi kirjain ryttyyn. Kaupassa oli vaaleanpunapilkullista valkoista karvakangasta ja vaaleanvihreäraidallista valkoista karvakangasta. Oiskohan tuo pilkkukangas helpommin näkyvä? Paljon ohuita raitoja voi olla silmille ikävämpi.

Keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Päädyin vaaleanvihräraidalliseen karvaankaaseen, kun se on lukutaitoisemman näköinen. Raidat voisi laittaa kivasti vinoon.
Lähetin eilen tämän treenipäiväkirjan sirkukseen ja sain vastauksen:
Hannele Tervola
Tue, Sep 14, 2010 at 5:29 PM
To: Sirkus Myynti
Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original

Sirkuspäiväkirja tänään, :)
Koirat ovat tosi motivoituneita.
Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna
- Show quoted text -


KOIRIEN SIRKUSPÄIVÄKIRJA.docx
1711K View as HTML Scan and download



Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original




myynti@sirkusfinlandia.fi
Tue, Sep 14, 2010 at 7:37 PM
To: Hannele Tervola
Reply | Reply to all | Forward | Print | Delete | Show original

Hei!

Kiva, että homma toimii!

Terv.

Kalle
- Show quoted text -
KALLE ROOS
SIRKUS FINLANDIA
Askersintie 10
10360 MUSTIO
GSM +358(0)503447244
www.sirkusfinlandia.fi



Näyttää siis siltä että vielä pitäisi treenata. Kivan treenihenkinen vastaus. Kiitoksia!
Eilen kun katsoin kissaesitystä, niin aikamoisen ammattimaiselta vaikutti! Toki tuollaiseen on vielä pitkä matka, jos sitten koskaan päästään. Tosi ammattimaista ja me ollaan vaan harrasteltu. Kuitenkin meillä on epätavallinen temppu.
Kaupassa oli lasten hulahularengas alennuksessa, joten ostin senkin. Kotona hypytin koiria varovasti sen läpi, mutta Banjo häiritsi taas Valaa olennaisesti. Aioin sulkea Banjon pois, kun se hypähtikin punaiselle sirkusmaiselle istumatyynylle nöpöttämään ja sain treenata Valan kanssa rauhassa, kun Banjo harjoitteli sirkustyylin odottamista.
Karvakangas oli liian värillinen, ei olisi tullut kontrastia, joka tekee kirjaimista hyvin erottuvat. Täytyi siis ostaa joustavaa kangasta, johon ei ryppyjä helposti jää. Ostin kolme palaa: oranssikuvioisen valkoisen, sinikuvioisen valkoisen ja beessin. Laitan kai punaiselle pohjalle punakuviot ja vihreälle ja violetille sinikuviot.
Vala tuumasi, että olisi taas aika kehittää uusia temppuja!
Banjo haki pyytämäni B-kirjaimen useamman heittämäni palikan joukosta ja sai lihapullan ja kehuja palkaksi.
Otin sitten kaikki 12 palikkaa, mutta Banjo ei kiinnostunut, vähän vain tassulla raapaisi jotakin eteen sattunutta palikkaa. Sitten heitin muutaman kerran juuri B-palikkaa muiden palikoiden seassa, lopulta Banjo nappasi sen ja tiputti sen maahan aivan A-kirjaimen viereen – ja seuraavaksi lähimmäksi, niin ikään jalkojeni luona siinä missä silloin satuin seisomaan, oli N-kirjain! VAU!

Onkohan tuo nyt maailmanhistorian eka koiran kirjoittama teksti? No, vielä pitää harjoitella, mutta upea alku!
Banjo on riehaantunut onnesta ja ylpeydestä, kun on oppinut. Minä en oikein osaa uskoa mutta yritän ja Vala on ihmeissään. Kävin Banjon kanssa ostamassa paistin ja nyt se on uunissa. Uskomaton tunnelma: kuin olisi Banjon ylioppilasjuhlat tms.
Banjo söi paistia ja minä ja Vala emme. A-kirjaimia oli lattialla kolme, N-kirjaimia vain yksi, enkä minä ollut kiinnittänyt huomiota muihin kirjaimiin kuin heittämääni B:hen. Eikä Banjo pudottanut B-palikkaa muiden palikoiden keskelle kuin tämän yhden kerran. Näyttäisi siis siltä, että sillä on jo taju siitä, kuinka asetella kirjainpalikoita vierekkäin niin, että muodostuu sen nimi! Superhyvä alku.

Torstai 16. syyskuuta 2010
Mietin, onko Vala liian tyhmä, kun banjo tuntuu porskuttavan sen ohi älynsä voimalla. Koska äly on pitkälti näköaistinvaraisesta rakenteitten hahmottamiskyvystä kiinni, yritin kävelyllä saada Valan kiinnostumaan luonnon rakenteitten hahmottamisesta. Koska Vala on sosiaalinen luonne, olin minä malliksi sosiaalinen jokaisen varvun, heinänkorren, pensaan ja puun kanssa: ”Kas tuossa on tuollainen kaunis tunnelmallisen tunteikas kasvinelämä ja tuossa toinen kaunis ihan omanlaisensa sekin.” Katselin ja eläydyin ja Vala näyttikiinnostuvan ympäristönsä katselemisesta. Se on tosi hyvä, kun rakennettu ympäristö on niin simppeli, ettei siitä opi mitään, mutta luonto rakenteittensa monimutkaisessa monimuotoisuudessa opettaa älyä vaikka miten!
Hain Valan kanssa vaahtomuovikuutiot postista, ovat isoja ja keveitä. Banjo sai hyvän otteen kuutiosta ja kantoi sen pedilleen. Vala tassulla raapaisi pyörittäen ensimmäistä päällystämääni harjoituskuutiota, jossa ei ole kirjaimia. Annoin puolikkaan lihapullaa kummallekin, koska olivat tempuntekomielellä eivätkä riehuvaisia, joten palkkaa tarvittiin. Kirjainkankaat ovat vielä pesun jäljiltä kosteita. Ensimmäinen lelukuutio on vaaleanvioletti ja varmuuden vuoksi koirien kanssa rukoilin yrityksemme puolesta kun ompelin sitä.
Vala taitaa olla puukuutioiden kanssa arempi siksi, että ottaa liikaa mallia herkemmästä Banjosta, jolla oli tassu poikki pentuna ja jolle siksi opetin, että kipua lievittää, jos on herkän havaitsevainen koko olemuksellaan: koko kehollaan koko havaintokyvyllään, koko mielellään jne. ja siten varoo kipeää kohtaa rasittamasta liikaa, vaan vain terveellä tuevalla tavalla tekee. Osin siksi Banjo on huomioltaan varovainen, mikä tekee Valasta aran silloin, kun se matkii Banjoa. Onneksi vaahtomuivikuution kanssa Valalla näkyi olevan tukeva käytännönläheinen tyyli, vähän ronskikin – kai puukuutio oli liian pieni sille.
B-kirjain meni ryttyyn, kun ompelin sen. Kävin siis koirien kanssa ostamassa kaksipuolista liimakangasta, jolla saan kirjaimet kiinni silittämällä. Nyt on vasta yksi B punaisella pohjalla ja yksi V vaaleanvioletilla pohjalla valmis. Teen V-kirjaimet ensin.
Aika urakka kuutiossa, mutta nyt on valmis. Vala päätti, miten päin kirjaimet laitettiin, ja kivan näköinen tuli! Minä tosin valitsin viimeisen sivun niin, että tuli siistin symmetrinen vaikutelma.


Perjantai 17. syyskuuta 2010
Suunnittelin tässä eilen, että jos koirat nyt kohta oppivat kirjoittamaan nimensä niin jouluun mennessä saisin varmaan väsättyä kaksi U-kirjainta ja voitaisiin tehdä söpö joulutervehdysvideo, jossa koirat kirjoittavat JOULU, ehkä päästäisiin sen myötä johonkin jouluhumutapahtumaan esiintymäänkin? Saataisiin esiintymiskokemusta! Jouluun on vielä kolme kuukautta, joten koirat ihan hyvin ehtivät oppia tuon!
Banjo ehdotti, että ensin koirat opettelisivat kirjoittamaan ONNEA. Siitä voisi saada kivan videon.

Lauantai 18. syyskuuta 2010
Otin kirjaimettoman harjoituskuution pihalle ja sain Valankin juoksemaan sen perään. Banjo kantoi laukaten harjoituskuutiota monta kierrosta ison pyöreän kukkamaan ympäri. Näköjään kuutiosta saa siis hyvän otteen.
Yritän laatia kirjaimet niin, että niistä saa edes hiukan hyvän tekemisentavan mallia: käytännönläheisen tunteikkaasti aistit auki parhaansa mukaan tehden. B-kirjain pitää piirtää uudelleen, koska siitä tuli ihan ötökän näköinen. Muut kuin V ovat siis kaikki vielä piirtämättä. Mietin, että ehkä ompelisin värikästä villalankaa kuutioiden särmiin, niin olisivat huolitellumman näköiset, mutten ole vielä kokeillut.
Vaapukka jotenkin arastelee kuutioita, joten otin sen yksinään treenattavaksi: komensin Valan istumaan ja vein V-kuution metrin päähän ja laitoin Valan nähden herkkupalan kuution alle. Palasin sitten koiran luo ja komensin ”V-palikka”. Vala kiersi palikan kauemmalle puolelle ja herkkua nuuskiessaan työnsin palikan luokseni. Annoin sille kaksi herkkupalaa lisää kiitokseksi noin hienosta suorituksesta. Nyt ovat Vala ja Banjo melkein tasoissa taas…


Sunnuntai 19.9. 2010


B-kuutio on nyt valmis, Banjo suunnitteli kirjainten asettelun kokonaan itse: elekielellä näytti eloisammalta sieltä, missä B:n pullea puoli on, kun minä asettelin kirjaimia. (Sillä tavoin kaikki eläimet viestivät huomionsa kentän avulla eivätkä osoittamalla, mihin kulloinkin viittaavat.) Seuraavaksi on vuorossa A:n piirtäminen ja A-kuution teko.
Olen suunnitellut hiukan kirjainkuutioiden värejä:
JOULU-sana määrää J:n punaiseksi,
3 A:ta saisivat olla kaikki erivärisiä.
Vala onkin ihan oman itsensä näköinen tuossa kuvassa. Sen nimeksi sopisi paremmin Sami. Se on jotenkin sydämenmuotoisen Samin oloinen ihan tavallisesti. Ja japanilainen se on buddhalaisittain, kovin avarasydämisesti, niin kuin kunnon japaninpystykorvalle kai sopiikin.
Tein Valalle pitkän komentokirjeen, mutta näytti siltä, ettei se jaksanut lukea selitysriviä. Vasta kun sormella näytin sana kerrallaan, se luki, mutta hyppäsi sittenkin selitykseni jälkiosan yli – kai se oli liian hankalasti sanottu sille. Aluksi se teki mitä temppuja vain kuin olisi mennyt aivan pilalle. Sitten se teki kaikki oikein, mutta piti vain muutaman sekunnin tauon, kun lapussa luki, että odota lupaa. Vala sanoo, että jo ihan peruskäskyjä on harjoiteltava luettuina, kun on ollut liian pitkä tauko siitä, kun niitä viimeksi oli, ja kun Banjonkin on ne opeteltava. Totta, totta… Tarttee siis ottaa erilainen tottismainen treeni tähän rinnalle.
Tarttis kai opetella TOKOa eri tavalla kuin aiemmin, jotenkin tyylitellä, että maassa makaaminen on leppoisaa, istuminen tarkkaavaista, seisominen rauhallisen oleskelevaista, tassun antaminen näyttävää jne. Silloin ei tulisi ristiriitaa kireän TOKOtyylin ja sirkustreenin välillä vaan voisi koiran into säilyä ilman, että tunnollisuus olisi ainoa, mikä jää jäljelle.
Heitin B:tä ja V:tä huoneen nurkasta toiseen ja toivoin kummankin koiran hakevan oman nimensä alkukirjaimen. Eivät hakeneet, joten muutin tehtävää: heitin oikeaa palikkaa ja kysyin: ”Millä kirjaimella alkaa BANAANI? Miten kirjoitetaan VAPAUS?” jne. Se toimi, Banjo tassulla kosketti oikeaa kirjainta (mutta välillä joutui jotain ohjailemaan, niin kuin useasti muulloinkin ihan uuden tehtävän kanssa) ja Valalla vain silmät loistivat innostuksesta ja uutuuden ihastuksesta. Vala on muutenkin alkanut kannattaa koko ajan uusia temppuja. Täytyy vain keksiä joku keino saada tutut temput varmoiksi,, niin Valasta(kin) tulee huippuhyvä oppija! 
Koiria varmaankin kiinnostaisi kirjoitella eri sanoja eikä vain omat nimensä. Mitkäköhän olisivat hyvät sanat ja sopivat kirjaimet näin ensi alkuun?
Lihapulla, ruoka,vesikuppi, herkku – L, R, V (on jo), H – I, U, E, E
Onni, joulu, kiitos, lahja – O, J, K, L – N, O, I , L
Villakoira, japaninpystykorva, pystykorva, puudeli – V, J, P, P – I A Y U
Valkoinen, aprikoosi, vuosi
Kysyin ”Millä kirjaimella alkaa VASTAUS?” ja riehutin Banjoa V-palikan kanssa. Jonkin ajan päästä se tarrasi hampain palikan nurkasta kiinni ja seuraavaksi kantoi palikkaa rinnallani metrin verran sohvalle, jossa palkitsin sen herkuin ja toki kehuin koko ajan. Vaapukka henkisesti osallistui, mutta oli jotenkin vaisumpi.
Valaa näkyy kiinnostavan tällainen Oikea Kirjoittaminen enemmän kuin oman nimen kirjoittaminen. Hyvä niin. Johdatellen sain sen nuuskimaan V-palikkaa vastaukseksi kysymykseen ”Minkä värinen Vala on?”. ”Valkoinen” se vastasi elekielellä heti ja näytti hymyilevän.

Uusi alku on aina avoin kaikille mahdollisuuksille. Nyt olemme liiaksi jumiutuneet samojen asioiden toistamiseen ja niinpä taitotaso laskee. Täytyisi jotenkin ottaa sirkustempputreeni uutena haasteena kuten se alkuun olikin, sillä vain silloin on motivaatiota yrittää parhaansa.

Tiistai 21. syyskuuta 2010
Piirsin A-kirjaimen. Ensimmäinen meni pieleen, mutta sitten keksin tehdä hieman omantyyppisen, treenin alooitusvaihetta kuvaavan: alla vahva perustait kuten vaikka hypähtelevä hyväntuulinen koira, siitä ylöspäin idea siitä, mitä harjoitellaan ja miten, sitten mielikuva siitä, millaista suoritustyyppiä etsitään ja ylinnä haaveet ja lpullinen tavoite, lisäksi kirjaimen keski- ja yläosa jättää tilaa mielikuvalle haaveista kehittyä kartaksi siitä, mitä todella tehdään – ihan kiva kirjain, vaikkei siitä kai tuota kaikkea monikaan osaa lukea. Vaapukalle kumminkin selitin, kun sen mielestä tuo tuollainen viivan laadulla kertominen on eläinten kieltä! 

Ovenpielen hulahularenkaat muodostivat jännän asetelman, ties miten syntynyt. ”Me osataan mitä vaan.”, sanoivat koirat. Ja niin osaavatkin monta juttua! Kun vain saisi ne esille! Tänään kävelyllä jäi Banjo nuuskimaan ja Vala hypähti sen selän yli nätin sirkusmaisesti, ihan kuin olisi minua ajatellut, kun olin sellaisesta tempusta puhunut. Kotona yritin samaa, makupalaa nuuskiva koira oli ok, mutta toiselle täytyy ensi kerralla laittaa hihna, jotta saa liikkeisiin vapautuneisuutta, kun nyt ei hypännyt kumpikaan.
A-kirjain on valmis, se on vihreä, mutta joidenkin kirjainten reunat repsottavat: mikä neuvoksi?


Keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Pidin koirille yleissivistävän oppitunnin kuin olisivat olleet koulussa. Niillä oli kivoja kysymyksiä: ”Miksi aurinko paistaa? (Vala kysyi tämän, muut kysyi Banjo.) Mikä aiheuttaa aavikot? Minne tulee meri? Miksi kalat ja linnut ovat erinäköisiä?” Vala tuli jälkikäteen sanomaan: ”Kiinnostavan oppitunnin pidit. Kiitoksia.”
Vaahtomuovikuutioiden teko on ikuisuusprojekti Täytyy palata puukuutioilla harjoitteluun.

Torstai 23. syyskuuta 2010
Treenitauko. Banjo on kipeänä: korvatulehdus molemmissa korvissa ja sillä on tötterö päässä, jottei se nuolisi niin ikään tulehtunutta alapäätään. Valan kanssa voisi kyllä treenata jos tämä alakuloinen mieliala sallii.
Väsään violettia N-kirjainta.
Omien irjainten väsääminen sirkuskijasimen jäykän kopioimisen sijaan on niin jännää ja inspiroivaa, että ajattelin tehdä uusiksi vanhatkin kirjaimet niin, että joka kirjaimella on oma tarinansa koirille kerrottavanaan. N-kirjaimen kuten A:nkin jalustana n hyvä perustaitotas ja –tekemisentapa niin kuin hyväntuulinen omia aikojaan hypähtelevä koira. Se on hyvä pohja, jolle rakentaa temppuja ja taitoja. Siltä pohjalta ponnistaen N nousee noista aineksista rakennettuihin temppuihin, laskeutuu vinoviivana tuolle pohjalle rakennetun hyvän osaamisen mukaisena tekemisenä ja nousee taas ylös tuolta peruspohjalta ponnistaen taitotemppuihin, lopussa vielä tavoitellaan tuota hyvää perustyyliä näyttävyyden vuoksi ja vastaisten temppujen pohjaksi.
Tein myös uuden B:n juuri Banjolle: Alla hyvä perustekemisentapa kuten A:ssa ja N:ssä, siltä nousten siihen perustavat taidot jotka ovat vähintään tunnelmallisia, mutta pyrkivät ”susi metsässä ulvomassa kuuta”-ideaalia kohti: aitoa luontoa, henkeä, parasta taita ja suurinta onnea j tenhoavaa tyyliä kohden sydämen ääntä seuraten.

Banjo oli hurjan älykäs jo aivan pikkupentuna, valitsin sen silloin sen herkän tunnelmallisen havaintokyvyn vuoksi. Sanoinkin sille, kun se tuli taloon kahdeksan viikon vanhana, että jos se olisi ihminen, niin sillä olisi mahdollisuuksia ammattifilosofiksi. Lukemaan se taisi oppia yhdeksänviikkoisena.
Vala on enemmän tavallinen koira, joku vain, mutta sillä on aivan kultainen sydämenmuotoinen luonne! Se hoisi Banjoa hellästi alusta pitäen ja auttoi Banjoa paljon, kun Banjolta neljä ja puoli kuukautta vanhana riehuessaan katkesi luu tassusta ja Banjo joutui olemaan kuukausikaupalla tassu siteessä.

Kuvassa Banjo pentuna tassu paketissa.

Kuvassa Vala ja Banjo, kun Banjo oli kolme kuukautta vanha.
Käytin Banjon toistamiseen eläinlääkärissä. Sillä on nyt viisi päivää tötterö päässä, joten ei voida treenata sinä aikana ollenkaan kuin Valan kanssa vain. Muuten se on aika terve, mutta määräsivät korviin ja pippelin tuppeen jotakin salvaa jota ei saa nuolla.

Perjantai 24. syyskuuta 2010
Ulkona ei le vähään aikaan satanut ja niinpä nurmikko on vain vähän märkä. Otin vaahtomuovi-V:n ja –B:n ulos ja heitin niitä yhtä aikaa hihkuen ”VALKOINEN, BANAANI, VIULU,…” ja Banjo haki yleensä oikean kuution. Joskus sitä toki joutui komentamaankin, mutta yleensä valitsi oikein. Se kantoi kuutiota suussaan vähän matkaa ja riepotti, mutta vain joskus toi sen luokseni. kun se treenin lopussa ei viitsinyt yrittääkään, tyyli oli ihan toinen: näki, että aiemmat olivat tosiaan olleet valintoja eivätkä mitään sattumaa.  Hiukan heitin myös kolmea: A, B ja V, mutta se oli liian helppo, kun Banjo arvasi minun kysyvän A:ta.

Lauantai 25. syyskuuta 2010
Kävin koirien kanssa katsomassa nuorten paimenkoirien kisoja. Niin kovin olivat erilaisia, kiihtyneesti työtä tekeviä, kun omat koirani taas tekevät temppuja tarkkaavaisin silmin ja herkin elein. Koirien asema ylipäätään on aivan toinen kuin omien koirieni, minulla ovat lähes tasavertaisia keskustelukumppaneita, kuin järkevät lapset ikään, mutta tavallinen koira kai joutuu luottamaan omistajansa järjenkäyttöön, on kuin käsikassara siinä missä minulla koirat keskustelukumppaneita. Ei voida siis treenata samaan tapaan, koiran koko rooli on minulla erilainen, minusta kauniimpi mutta ei niin maanläheinen, kun ei maalla asuta. Täytyy kai miettiä apinoiden pitoa, siinä kai on paljolti samaa kuin älykkään koiran kanssa keskustelemisessa, vaikka siihen verrattuna, mitä olen apinoista kuullut, koirani ovat enkeleitä. Apina kai haluaisi käydä koulua, tavallinen koira vain temmeltää. (Vala sanoo tähän, että tietysti koira ymmärtää kaikenlaista (tunnelmalliseen tapaan), SIKSI EI OLE PAHA, JOS KOIRIEN KANSSA TREENATAAN ÄLYLLISIÄ JUTTUJA.)S
TOKOa tarttisi treenata, sen huomasin eilen temppujen löysyydestä ja epämääräisyydestä, ja sen päällimmäisenä opin tänä aamuna paimenkoirakisoja katsellessa. Mitä jos tekisi kivan TOKOtreenin, jossa tehtäisiin jämttiin sirkustapaan? Ei olisi niin kamalan tottelemisen makuista vaan tyyliin ”osaan tämän, tämän verran ainakin ymmärrän” nopeata ja sirkusmaisesti hauskaa.
Vaahtmuovikuutioiden teko on niin hidasta, että aloitin eilisiltana kolmen puisen kirjainkuution kirjainten maalaamisen: kaksi U:ta JOULUa varten ja yksi N ONNEA varten. Nyt puolelta päivin on enää yksi sivu kustakin maalaamatta.
Koirankoulutus ei ole niin komentelusta kiinni, komentelu itse asiassa vain haittaa, sillä se on kuin koneen käyttämistä ilman polttoaineen lisäystä. Sen sijaan koulutus on sitä, että omalla olemuksellaan ja sosiaalisella tilannetajullaan antaa koiralle tilaa, vapauden tehdä toivotunlaisia temppuja. Ei siis pakolla ”Istu nyt!” vaan sosiaalisesti ”Hei tässä on makupala. Tehdäänpä kivoja ’kuono ylös peffa maahan laskeutuen’-temppuja! Kiva, hienoa, tästä saatkin ison makupalan.”
Lähetin tämän treenipäiväkirjani eilisiltana Kennelliittoon – jos vaikka ovat asianharrastuneita. Se toi mieleeni joulukuun Messukeskuksen koiranäyttelyn: jos saataisiin esitys kasaan, niin olisihan se upeaa päästä sinne tekemään pikku näytös ”Luku- ja kirjoitustaitoiset koirat!”, kirjoittaisi Banjo lopuksi JOULU , mutta sitä ennen pitäisi kyllä käydä parissa kolmessa tavallisessa näyttelyssä tai kokeessa esiintymässä… No, aika näyttää, mitä saadaan aikaan.
Seurautin koiria vähän matkaa kummallakin puolella, käännöksessä ne pysyvät paikoillaan ja minä vain kiepsahdan ympäri, joten ne tavallaan vaihtavat puolta. Mutta ihan vain johdattelemalla sujui. Oli pettynyt tuollaiseen menoon, leikitin vähän sähä’kkyyttä Valaan ja sain siltä salamamaahanmenon, kun Banjo vain laiskotteli, Vala sai makkaraa ja treeni loppui.
Ilmeisesti tarttee suuntautua yhteen tempputyyppiin kerrallaan niin, että ottaa sen haasteena eikä vain jonakin tylsänä tehtävänä. No hyvä: saan vaihtelua!
Parasta tehdä listaa TOKOtreenistä: Istu, maahan ja seiso vikkelään sekä lähellä että etäällä, odotus asentoa vaihtamatta ja erikseen käskemättä eri oloissa ja eri mielialojen vallitessa, seuraaminen häiriöiden vallitessa lähelläpysyttelemisharjoituksena (käsky ”Mukaan”) eikä silmiin tillittämisenä, paikallaolo pallilla toisen tehdessä temppuja ja paikallaolo muualla, luoksetuloharjoituksia, nouto niin, että antaa noudetun esineen minulle käteen, temppuja kuten kieri, hauku ja tervehdi sekä hyppy ja niistä käskysarjoja kunnolla toteltuina ensin suullisesti ja sitten kirjallisesti. Lisäksi kontaktin otto nimestä tai muusta kehotuksesta – hyvä etenkin etäältä tottelemiseen.
Tottelevaisuustreeniin auttaa jos TOKOliikkeet ottaa isoiksi tavoitteiksi, joita kohden tsemppaa. Silloin hyvin sujuva yhteispelimme riittää tuomaan tottelevaisuutta.
Oma esiintymiskykyni on kokonaan miettimättä. Nyt vain tallustan miten sattuu ja katselen koiria Ehkei se ole maailman paras tyyli. Osaisinkohan parantaa jotenkin vaikka niin, että se kuvastaisi treenitapaamme?
Ainakin puolet TOKOtreeneistä pitäisi tehdä yksi koira kerrallaan kenties enemmänkin, ja treenata tavoitteellisesti juuri TOKOtemppuja.
Jokaisen liikkeen opetan mielialaohjeen kanssa: seisominen rauhallinen (jottei tassut liiku), istuminen eloisan tarkkaavainen näköaistikeskeinen, maassa makaaminen leppoisa, seuraaminen tekevän temppuilevainen jne. Jos mielialaohje puuttuisi, tarvittaisiin kuria pitämään koira paikoillaan tai muuten oikeaa tekemässä. Nyt riittää oikea motivaatio, kun kä’skyt eivät ole ristiriitaisia, koiraa repiviä vaan pikemminkin leppoisia. On yhteistä mukavaa tekemistä.
Paimenkoirakoetta katsellessa opin, että aina tehdään variaatio koiran kulloiseenkin mielialaan tai lampaiden kunkinhetkiseen mielialaan, ei siis tiettyä liikettä. Sama pätee muuhunkin sosiaaliseen kommunikaatioon: se lähtee siitä, missä ollaan ja vaikuttaa tiettyyn suuntaan ilman että aina tulisi sama tulos. Täytyisi tuo kai kehotuksissa ottaa kunnolla huomioon!
Löysin videon uskomattoman taitavasta naksutinkouluttajasta, mutta kuitenkin minua edelleen hiertää ajatus sosiaalisen kontaktin katkeamisesta kun koira reagoi mekaaniseen rasiaan aidon monipuolisen ihmiskontaktin sijasta. Kai naksutin on ikävän ihmisen tapa tehdä ystävällistä koulutusta, mutta jos on hyvä suhde koiraan, on parempi sanoa ”hyvä” ja antaa makupala.

Sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Tässä TOKoa miettiessäni huomasin että koirat ovat ottaneet ohjausliikkeeni jäykiksi säännöiksi, mikä laskee niiden intoa ja tyyliä olennaisesti. Tarkoitus on siis antaa vain suuntalinjoja: kuono ylös, käydään lattialle jne. Itse suoritus rakentuu tyylin varaan: riehuja tekee vauhdikkaita paljon liikkuvia tekoja ja tarkka pysyy hyvin paikoillaan oikeassa asennossa. Rento n toimivampi kuin jäyhä, sillä rento pystyy valitsemaan monesta sopivan, kun taas jäykkä on yhteen tiettyyn urautunut. Yritän tehdä mahdollisimman vapaita liikkeitä, jotta koiran olisi hyvä olla ja tyylikin jäisi kivaksi.
TOKOliikkeiden nopeutta ja intoa parantaisi lihapalkka koirankeksin sijasta. Leikkiä pitää myös harrastaa koulutuksen osana, jotta saa vauhtia noutoihin, seisomaan nousemiseen ja seuraamiseen.
Kirjoittamisessa tulee niin monta noutoa sanaa kohden, että on opeteltava riehakas nouto eikä tunnollinen.
Sanoin Banjolle, että jos se oppii kirjoittamaan, niin varmaan joku haluaa aprikoosivillakoiranarttunsa saavan sen kanssa pentuja. Luvata en voi, mutta onhan kirjoitustaito niin hieno juttu, että moni varmaan ihailee Banjoa, vaikka sillä kuinka olisi kaunis valkoinen piirto rinnassa, pieni värivirhe.
Sanoin saman Valalle, mutta paljon varauksellisemmin. Sanoin, että riittää, jos se opettelee kirjoittamisen omaan tahtiinsa. Lisäksi lupasin että ylihuomenna mennään sen kanssa näyttelykoulutukseen.
Riehaannutin Valaa hiukan pihalla ”jahuu” ja heitin V-kuutiota maata myöten. Vala nousi sen juoksujalkaa muutaman kerran ja sai palkkaa. Ihan lupaavaa.

Olen tänään kokeillut koirieni kanssa TOKOa eilen löytämieni hienojen koirankoulutusvideoiden malliin, mutta tuntuu kuin olisin pudonnut jonnekin alemmalle asteelle: ei ole tarkoitus, että koirasta tulee kone, vaan tarkoitus on opettaa tuo elollinen olento elämässään uudelle tasolle, paremman elämänhallinnan, sosiaalisen aseman ja onnen myötä. Jos naksutin tekee koirasta tehtäväkeskeisen ja kouluttajasta myös, katoaa iso osa sosiaalisesta kontaktista, kenties on hauskaa yhdessä, mutta sosiaalinen silmä ei kehity. Silloin kun kaksikymmentäviisi vuotta sitten aloitin koirankoulutusharrastuksen tein minäkin noita ”Istu/maahan/nouda”-käskyjä antamalla koiralle palautetta siitä, minne se tassunsa sattui kulloinkin asettamaan. Nyt minua kuitenkin kiinnostaa koira kognitiivisena olentona kaiken toimintansa perustalta ihmisen kaltaisena: aistivana, fyysisesti toimivana sosiaalisena olentona. En siis enää katso tehtävää, kun opetan koiraa, vaan katson koiraa ja näen sen kehitysmahdollisuuksina, jonkinlaisina taitojen alkuina, oikeanlaisina mielenvireinä, tavaoitteidenasetteluina, taitoina jne. Opetustapani on siis ihan toinen kuin noissa hienoissa videoissa, mekaanisten liikkeiden sijasta näytän itse mallia oikeasta tekemisentavasta: silmät (ja kuvallinen ajattelu) tarkkaavaisina, herkät tasapainoiset liikkeet, reaktiivinen maailmankuvaa rakentava huomio ja hulvaton tekemisentapa, joka tekee monen monta vaihtoehtoa mahdoollisiksi.
Jäi siis tyhjä olo noista tämänpäiväisistä koulutusyrityksistä. Täytyy palata tavanomaiseen yhdessä vipeltämiseen noiden etukäteen suunniteltujen koulutustuokioiden sijasta! Ei koira ole robotti, ei tilannetta voi ennustaa, täytyy vain valita kuhunkin tilanteeseen sopiva tekeminen, niin uudet taidot kehittyvät kuin itsestään! Ja paljon on väliä sillä, että jaksaa vakavissaan selostaa suunnitelmansa koiralle koiran taitotason mukaisella kielellä ja motivoida tavoitteensa koirallekin. Täytyy minun tosiaan taas yrittää omalla tavallani…
Kokeilin kirjainlapuilla: ”aurinko”, ”vesi”, ”laulaa”, ”kani” ja ”presidentti”. Kysymyksen vastauksen luo istuutumista siis. Loppua kohti parani. Illemmalla videoin uuden yrityksen Banjo istui suurin piirtein oikein, mutta seilasi pois alueelta ja Vala oli ymmällään.
http://www.youtube.com/user/khtervola#p/a/u/1/p3e57trLXnw


Maanantai 27. syyskuuta 2010
Tein Valalle lappusista radan, mutta sillä oli kokonaan pakki päällä, ei edes maahanmenoa ”osannut”, saati sitten muuta. Ehkä tötterö Banjon päässä säikytti sitä, ehkä eilinen video pyöri vielä liiaksi mielessä, ehkä se oli vain väärällä tavalla suuntautunut nyt, kun edelliset temput eivät ole olleet kirjoitettuja käskyjä vaan aivan toisenlaisia vaatimuksiltaan. Joka tapauksessa näytti siltä, ettei se käyttänyt hoksottimiaan ollenkaan vaan teeskenteli täysin tyhmää ja olisi halunnut tottelevaisuustreeniä ajattelun sijasta, täytyy kai harjoitella kirjoitettuja käskyjä sen kanssa niin, että pidän laput kädessä kuin TOKOn kauko-ohjauksessa, mutta lähellä. Mutta ensin pitää yrittää selvittää ongelman syy tai vain antaa ajan kulua jotta koiran moodi normalisoituu.
Ai mutta Vala ehkä olisi halunnut temppuradankin videolle! Sovin alustavasti, että harjoitellaan vähän ja yritetään sitten videota, jos se vaikka auttaisi tuohon suorituskykyyn. – Ei ollut videosta kiinni, oli täysin paukapää edelleen, ei muka erota istumista ja maahanmenoa toisistaan eikä ole koskaan kuullut että lappuja voisi katsella. Jotenkin Vala on kamalan vaisu, ehkä Banjon tötterön vuoksi, se kun on äärettömän huomaavainen Banjoa kohtaan silloin kun aitoa aihetta on. Banjo odotti kiltisti toisessa huoneessa, vaikkei ole sitä ennen harjoiteltu, kai se halusi antaa Valan esiintyä.
Laiskan koiran mysteerio on nyt selvitetty. Siihen on eilisen videon Barack Obama –kysymys tehnyt vaikutuksen ja niinpä se nyt on pelkkä edustuseläin, kaikki temput pitää näyttävyyden kannalta harkiten sille esittää, jännää, en olettanut Barack Obamaa näin näyttelijämäiseksi.
Koetin tällä tavoin Valalle käskyä ”Istu ja hauku” mutta haukkuminen näyttää vaativan riehaantumista, joten ”Seiso ja hauku” on paljon helpompi. Sain sen laskemaan haukahduksia, tosin kahteen asti vain, mutta uusi huomion kohde haukkuessa, niin että sikäli hyvää edistystä.
Tein lappusia, joissa kysymykset, ja toisia, joissa vastaukset. Ideana olisi, että koira menisi istumaan oikean vastauksen luo, kun sille näytetään lappua. Palkaksi saa herkkua ja laitan kysymyksen oikean vastauksen viereen. Tarttee harjoitella, nyt yritin heti videoida, vaan eihän siitä mitään tullut, koirat vain hamusivat nakinpalasia kädestäni ja istuivat keskelle vastausten muodstamaa rinkiä, kun huomioni kumminkin oli kamerassa eikä opettamisessa.
LÄMMIN VUODENAIKA = KESÄ
HERKKURUOKA = PAISTI
15 + 3 = 18
4 – 3 = 1
MEITÄ LÄHIN TÄHTI = AURINKO
Koirilla näkyy olevan treeni-into, voisi treenata vaikka viidesti päivässä tai ehkä jopa tusinan pieniä pyrähdyksiä – ei joka päivä vaan tänään juuri, mutta kun ovat lisäksi paukapäisiä! Onko niillä noin kova esiintymisenhalu?! Ilmeisesti tällainen että montaa erilaista, sopisi niille hyvin.
Sain kokeneen koirankouluttajan katsomaan koirieni temppuja ihan jo joskus lähiaikoina. Lähdin heti koirien kanssa suunnittelemaan näytöstä ja siihen valmistautumista. Vala osaisi tehdä tavallisia kirjoitettuja käskyjä ja kenties jonkin ”istu kaksi kertaa ja käy siinä välissä maahan”-tyyppisen tempun. Banjolle jokin ajattelutehtävä, vaikkapa tuo tietovisa. On hyvä saada neuvoja joltakulta kokeneelta, ihan vaikka kuitenkin olisi käytännön asioista usein eri mieltä, niin aina jotakin oppii! Ja on hyvä harjoitella myös esiintymistilannetta muutenkin kuin videon teon avulla, latautumista suunnittelua palkkaa itse näytöksessä toimimista yleisön huomioon ottamista koirien käsittelyä keskustelutilanteen jälkeen ym ym.

Tiistai 28. syyskuuta 2010
Otin aamulla muutaman peruslapun ”istu, maahan, seiso, tassu” sekä pari vaikeaa: ”kieri, hauku, tervehdi” ja otin Valan kanssa tavallista tottelevaisuutta lapuin, makupala per lappu. Selvästi vaatii mieleen muistuttamista, kun jokainen koirakontakti ja jokainen omalla tavallaan koiran väitetyn lukutaidon hahmottava ihminen tuo Vaapukalle oman tapansa olla tekstin kanssa, istua olla möllöttää ilman, että lukemisen yhdistäminen liikkeeseen tulee mieleen ollenkaan. Mutta kun harjoittelee, niin hankaluudet pienenevät. Hyvä herkkupalkka on arvokas apu.

Keskiviikko 29. syyskuuta 2010
”Kieri” ja ”hauku” vaativat selvästi eri mielentiloja ja ovat siksi hitaampia opettaa käskysarjan osista Valalle. ”Tervehdi” näyttää sujuvan Valalta helposti. Banjo haukkuu helpommin, muttei halua kieriä ollenkaan. Lisäksi Banjon kanssa pitäisi treenata ihan perusTOKOliikkeitä.
N-kirjain valmistui eilen.
Vaapukka oppii paremmin jos toistoa on enemmän. Banjo oppii joskus sivusta seuraamalla, ei tarvitse sitä erikseen opettaa, mutta sitten on sen taitotasoa vaikea arvioida, osaa käskyt jotenkin hassusti, Valan siivellä.
Ihmisajattelun yleisimpiä ja pahimpia vikoja on sanallistaminen. Sama vika näyttää pilaavan koirankoulutuksen suurimpien etenemishaaveiden osalta: kun huomio on vain yhdessä palikassa kerrallaan eikä koko aistitussa maisemassa, jää kapasiteetti välttämättä heikoksi. Ja kun siirtyminen asiasta toiseen vaatii luontevan muuntautumisen ja kasvun sijasta hyppäystä blokista toiseen, tulee silloin uudesta usein mahdotonta sanallistavalle. Vasta kun liikkeet seuraavat vapaasti toinen toistaan, kun kuhunkin tekemiseen sopiva mielentila on luonnostaan tilanteen osa, vasta kun hetken tunnelmasta syntyvät siihen sopivat temput, vasta silloin voi koira&kouluttaja-pari yltää parhaimpaansa.
Kaksi yhtä aikaa opetettavaa koiraa hahmotetaan samaan tapaan maisemana kuin kutsuilla voi joukko ihmisiä istua keskustelemassa porukkalla: jokainen on omanlaisensa ja huomiota riittää kaikkien kuuntelemiseen. Koulutettava koira on kuin keskustelukumppani: ”Millä mielellä olet? Mitä haluaisit tehdä? Oletko kiinnostunut makkarasta? Maistuisiko sirkustemppukoulu nyt? Entä ystävä, oletko samalla mielellä nyt? Vai hiukan erilaisella? Vai onko sinulla jokin ihan muu mielessä? Söisitkö sinäkin makkaraa? Katsopa, tässä on rengas, hypättäisiinkö?” Jos koira ei ole koulutustuulella, niin tehdään pieni keskittymisharjoitus ja jokin hyvin helppo temppu. Uudet asiat opetellaan, kun koira on ideaalimieliallalla oppimiselle: kiinnostunut, eloisasilmäinen, herkkäliikkeinen, tasapainoisen rauhallinen ja omasta puolestaan motivoitunut. Ja tosiaan, silloin kun koira jahtaa kissaa, sanotaan ensin ”soo, soo” rauhoittavasti, vasta sitten että ”rauhallisesti nyt”, sitten että ”kiinnostaisiko makkaranpala?” ja sitten ihan vain syödään makkaraa ja jatketaan rauhalliseen tapaan tavallista menoa, jos nyt on älynnyt varata makkaraa koiralle, mikä sen on hyvä etukäteen tietää, jos on jotakin häiriötä luvassa. Kaikki treenit lähtevät vastaavasti villimielialasta ohjattuun temppuun, josta saa prestiisiä siis kultaa ja kunnia ja toki juustonpalan tms. Jälkikäteen kehutaan, että on kiva, kun on tuollaisia koiria, omistaja käpertyy tyytyväisenä kerälle nukkumaan. Temppu ei siis ole muotti vaan tehtävä, jonka koira tekee variaationa tavallisista toimistaan ja tavallisesta mielialastaan. Silloin muotti ei sanallista kahta koiraa erilleen, vaan koirien välinen sosiaalinen dynamiikka säilyy, kun yksi käy maahan käskystä seuraa ystävä mallia. Eri temppuja koirat saa tekemään vetoamalla niiden yksilöllisiin piirteisiin sanoin ja elekielisestikin: ”Toivoisin, että juuri Vala tekisi seuraavan tempun, kun Vala on siinä huonompi ja kaipaa enemmän harjoitusta. Banjo istu sillä aikaa odottamassa. Saatte molemmat palkkaa.” Tse tse…

Torstai 30. syyskuuta 2010
Koirankoulutus mene jotakuinkin niin että ”Ollaanks me kavereita? Tehtäiskö jotakin kliffaa? Söisitkö lihapullaa vaikka? Ois tosi hienoa, jos osaisit tämän tempun, joka minulla on mielessä. Kokeillaanko? Oikea moodi on tämä. Kiva! Nyt aloitetaan… Tee ensin näin, sitten tehdään tällanen temppu ja sitten täysin helppo loppu ja kunnon palkka ihan heti. Hieno koira. Olen ylpeä sinusta.”
Luin koirien kanssa aamun lehtiä. Vala luki Hesarin otsikoita ja Banjo Itä-Savon, varmuuden vuoksi luin otsikoita ääneen vuorotellen kummastakin lehdestä, jotta koirieni lukutaito saisi varmuutta. Monta vaikeaa sanaa tulikin vastaan: ”ekokäytävä” ja ”sosiaalipolitiikka” ainakin, ja Vala kysyi, mikä on ”metro” (kaupungin keskustassa tilanpuutteen vuoksi maan alla tunnelissa kulkeva juna) .
Kokeilin kirjoitettuja lappuja pihalla koirien kanssa, mutta ne käyttäytyivät kuin eivät olisi osanneet mitään. Oli mahdollista, että yksi tai kaksi naapuria katseli ikkunasta ja koirat olivat ihan naapurien näköiset, toinen sen aiivan viereisen ja toinen seuraavaksi lähimmän, olivat kuin eivät minun koiriani olisi olleet ollenkaan. Jos taso on tuollainen, on mahdotonta esiintyä kenellekään ollenkaan. Yksin tein voisi lopettaa koko treenin. Tosin kotivideot jäävät vielä mahdollisuudeksi. Tosi ikävä juttu! Koirani ovat kai liian sosiaalisia. Pitäisiköhän luovuttaa ja lopettaa koko treeni?
Jaa, mutta vikahan oli varmaan osin siinä, että kun kokeilin videoida tuolla kivemmassa ympäristössä, katkesi osa sosiaalisesta tuestani koirille ja niinpä ne eivät saa langan päästä kiinni.
Tarttee varmaan treenata esiintymistä erikseen ja jättää videoimisen kokonaan väliin. Voisin treenata tsemppiä ja harjoitella monessa eri paikassa. Harmi, etten itse ole erityisen esiintymiskykyinen, jänntyksen osaan kääntää tsempiksi, mutten osaa varsinaisesti esiintyä.
Voi olla, että koirien yleisö jännittää enemmän kuin koirani, koska ei ole uskoa silmiään. Silloin koirieni on oltava sosiaalisesti omavaraisia.
Koirat sanovat, että treenataan vielä, mutta vaativampia temppuja! Tietokilpailukysymyksiä jostakin tiedekirjasta oli Banjon ehdotus. Mutta lasten tetokirja, joka sillä on, ei kelvannut. Päädyttin tiedeaiheisiin kysymyksiin sen pohjalta, mitä olen opettanut. Malliksi otettiin vaikkapa kysymys
KUUMUUS ON = MOLEKYYLIEN LIIKETTÄ
Periaatteessa Banjo voisi esiintyä yksinään, mutta kahta koiraa on kivempi treenata, on kuin perheyritys, tosi söpö koirapari, tulee mielestäni kivempi esitys jos on kaksi erilaista koiraa. Toisaalta liikkeisiin voisi saada jämptiyttä, jos treenaisi vain yhtä koiraa kerrallaan – siitäkö tämä on kiinni?
Sirkukseen on helpompi tsempata, kun esitys saa olla omanlaisena, kunhan on hieno. Koiratapahtumaan tarvittaisiin enemmänkin tavanomainen TOKOtyyli tms.

Perjaintai 1. lokakutta 2010
Pidettiin koirien kanssa palaveri koirankoulutusharrastuksemme nykytilasta ja tulevaisuudennäkymistä Koirat vaativat, että koiria on opetettava erikseen, kummallekin omantasoisiaan temppuja, lisäksi vaativat, että temppujen on oltava älyllisesti paljon tähänastista vaativampia.
Tein siis Valalle kirjoitetun lapun, jossa käskylauseita ja nuoli:
VALA,
ISTU ETEENI
KIERRÄ SITTEN NUOLEN OSOITTAMAAN SUUNTAAN MINUN YMPÄRI
JA ISTUUDU UUDELLEEN ETEENI KASVOT MINUUN PÄIN.
KIITOKSIA!
ja
VALA,
KÄY MAAHAN
KIERRÄ SITTEN TAAKSENI NUOLEN OSOITTAMALTA PUOLELTA (eri puolelta nyt)
JA ISTU KUONO MENOSUUNTAAN
JATKA SITTEN ETEENI SAMALLE KOHTAA NIIN ETTÄ TULET KULKENEEKSI TÄYDEN YMPYRÄN
JA ISTU KUONO MENOSUUNTAAN.
KIITOKSIA!
Muuten sujui, mutta nuolet olivat hankalia lukea, samoin paperin pitäminen selän takana sotki tempun, joten tavallaan temppu oli sopivantasoinen, mutta ei koira sitä todellakaan vielä osannut, mutta näyttää kuin se tosiaan olisi lukemansa ohjaama, muttei varma siitä, onko saanut viestin ihan oikein. Vala oli tyytyväinen harjoituksia ja jäi miettimään selitystäni nuolten lukemistavasta.
Mutta kelpaavatko noin kiemuraiset temput enää mihinkään näytökseen? Toisaalta jännittävässä tilanteessa kai voisi tehdä helppojakin temppuja.
Voisin kai ottaa puupalikat uudelleen käyttöön Banjolle.
TV:ssä Jane Goodal ja villit simpanssit – vau mikä malli!
Jos koira on kuution tai minkä hyvänsä palikkatehtävän kanssa liiaksi, käy sille kuin rakennettuun ympäristöön samaistuneille ihmisille: se menee paljon tyhmemmäksi, urautuu eikä enää osaa sitä mitä ennen, koska kuutio ei tarjoa mallia mistään elämään, tekemiseen ja taitoon liittyvästä. Koiran pitää sen sijaan olla vapaasti – riehuminen on hyvä koska siinä saa olla omalla tavallaan – silloin se löytää monta mahdollista reittiä tavoitteisiinsa: ”Noin minä laitan ne kuutiot. Näin se käy.”, monesta vapaamuotoisesta vaihtoehdosta se valitsee milloin minkäkin ihan sopivan, ja niin se pystyy paljon enempään kuin liian työorientoituneena!

Lauantai 2. lokakuuta 2010
Banjon lempinimi on Aristoteles. Pentuna yritin nimetä sen Sokrateeksi, minkä jostakin koirannimilistasta löysin, mutta pian huomasin, että historiallinen Sokrates oli tyhmä: toisilta kyselemällä oppii parhaiten juuri tyhmä, ei muita älykkäämpi niin kuin rakas koiranpentuni. Niinpä siitä tuli Aristoteles, modernin tieteen isän mukaan nimetty, ja hyvin se on näyttänyt vaalineen Aristoteleen perintöä, on usein kovin järkevä, hyvää koululaistasoa, usein jopa opettajamainen näkökulmaltaan. Koskaan se ei kuitenkaan ole yhtä etevä ajattelussa kuin minä, jolla on vuosikymmenten kokemus objektiivisuudesta. Koirien kieltä se ymmärtää paremmin, mutta muuten on aina oppilaan osassa kumminkin, vaikkakin fiksun priimusoppilaan.
Lähettelin eilen treenipäiväkirjani sirkukseen. Voi että masentaa, jos sirkushaaveet – tuo korkea taitotaso ja riemastuttava tyyli – kariutuu näihin treenihankaluuksiin! On ihan toista treenata sirkukseen kuin koiranäyttelyn ohjelmanumeroksi. Sirkuskoira on vapaampi, iloisempi, itsenäinen yksilö, jonka treenaajalla saa olla ihan oma koulutuskäsitys, kun taas TOKOkoira toistaa sitä, mitä muut ovat jo aiemmin opettaneet, pyh! Ei no, on vain niin kiva taplata ihan omalla tyylillä, kiva itselle ja kiva koirille…
Otin ISTU- ja MAAHAN-laput ja näytin Valalle äkkiä yhtä ja laitoin sen tottelemaan Usein ongelmana on, että se elekielisesti osoittaa miettivänsä oikeaa temppua, mutta jättää tekemättä tai tekee jotain ihan mitä sattuu nkuin olisi makupaloja kerjäävä koira. Ajattelin näin setviä tuon ongelman kokonaan. Jos siis tulee treenattua.
Kirjoitin Opaskoirakoululle, lähetin treenipäiväkirjani ja kysyin, olisiko käyttöä lukutaitoiselle puhuvalle koiralle, joka on ihmisten tapaan järkevä kuten villakoirani on. Haihattelultahan se tuntuu, kun koirani ei nykyisellään puhu melkein ollenkaan, mutta toisaalta se pentuna puhui. Sirkustreenin alussa oli iso tsemppi, kun oli suuria tavoitteita Nyt on treeni-into laantunut, kun ollaan jotenkin ylitetty tavoitteet ilman, että temput ovat kaikille selviä. Olisi siis kiva ottaa uusi iso tavoite PUHUMINEN ja katsoa, miten sen tavoittelussa onnistuu. Tavoitteena olisi siis opettaa taito jollekin tavallista herkemmällä huomiolla varustetulle opaskoiralle, eikä välttämättä ottaa temppua osaksi omaa näytöstä. Ensimmäiseksi olisi opetettava Banjo puhumaan, ylipäätään tuottamaan ininänsorttista puhetta muistuttavaa ääntä muuallakin kuin ulko-ovella innolla ulos lähtiessä. Lisäksi olisi selkeytettävä ääntämystä ja opetettava koiralle sellaisia yllättäviä perusasioita kuine ttä ei saa sanoa kahta sanaa yhtä aikaa vaan on lausuttava yksi kerrallaan, ei niin että se aina tekisi tuon virheen, mutta taitoa tavoitellessaan se joskus ryhtyy ylisuoritukseen kuten tuo nyt on.
Tein Banjolle tietovisan, mutta kysymykset olivat liian vaikeat. Ilmeisesti pitäisi taas pitää treenitaukoa, jotta saisi tsempin takaisin päälle. Sitä paitsi Banjolla on pitkä lääkekuuri korvatulehduksen vuoksi, joten se on hiukan alakuloinen.
Kuinka luoda hyvät välit kehen hyvänsä, vaikkapa koiraankin, oma kirjoitukseni viime keväältä:
"Build A Perfect Relationship
Let go, live freely, love life and enjoy the company of your partner. Do not put your thoughts and feelings about these things to words, do not make rigid plans. Just let yourself grow toward light and give the other one the same freedom too. One who grows toward light is no obstacle to others, it is the dark thoughts that you should let go of, you should let your spouce be what she/he is without manipulating him/her, without putting to words what she/he is like, without making your needs thoughts in your mind. Just plant seeds of love, love toward yourself, love toward life, love toward your spouce and love to ward others and the world at large. In harmony we coexist, such a harmony is in our nature, it grows from us giving room to our real self and to the real selves of all the others, just let them enjoy life without being obstacles to the happiness of others, and you will all find fulfillment in life, a natural harmony that feels like the only obviously right way to live -- wide and varied like the human nature..."

Sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Yritän pitää treenitaukoa, katsotaan kauanko kestää.
Käytiin pidemmällä lenkillä Valan tahtiin. Kotia palatessa se näytti iloisen tyytyväiseltä: ei ollutkaan taas odottamaton 10 km syysmyrskyssä.
”Banjo, kumpi sinusta on parempi: se, että on näin jäykästi asennossa ihan vaan, vai se, että on rennon monipuolisesti niin, että pysty monenlaiseen?” ”Monipuolisesti on parempi.”, vastasi Banjo ja alkoi vaikuttaa taas rennon vapautuneesti liikkuvalta eikä mieleltään niin jumiutuneelta, siitä tuli vapaamielinen entisen urautuneen sijasta. Ehkä kohta taas voidaan treenata… :)
Mitäköhän pitäisi harjoitella? Valan temput ovat jotenkin tarpeettoman hankalia sekä yleisölle että koiralle. Niiden sijasta pitäisi olla ihmisten tyyppistä maailmankuvaa ja ajattelun perusteita sekä peruskäskyjä kirjoitettuina ja jotakin palikoista kirjoittamista. Tyyli saisi olla iloinen, jotta näkyisi, ettei ole pakolla koulutettu. Renkaanläpihypyt yms sopisivat iloista ilmettä tuomaan.
Nyt on eri juttu kuin alussa. Alussa oli kaikki uutta, nyt on osa jo tuttua ja se vaatii eri asenteen, ehkä ”teen vain kun jo osaan” olisi hyvä asenne iloiseen tyyliin sopiva.
Ideaalina on, että koira muun muassa tulee tehneeksi tempun vapaasti elellessään sen sijaan että tekisi vain pyydetyn käskyn.
Juttelin koirilleni, että voisi ottaa niin korkeat tavoitteet kuin mihin vain päästäisiin ja mikä kaikista mielekkäimmältä tuntuu osata. Olennaista koiran olisi oppia ottamaan osaa keskusteluihin: sanomaan mielipiteensä ja perustelemaan se. Lisäksi olisi hyvä osata ottaa itse asioista selvää esimerkiksi kyselemällä ja lukemalla. Ja pitäisi osata ajatella itse ihan järkevästi, mieluiten älykkäästikin. Lisäksi pitäisi kommunikoida, että opettakaa koirat pehmeällä mukavalla tavalla, mihin kivat iloiset vapaamuotoiset sirkustemput sopisivat hyvin.

Tiistai 5. lokakuuta
Eilinen oli treenitaukoa ja tämän päiuvän alkupuolisko myös. Nyt illansuussa otin lihanpaloja ja harjoittelin puukuution nappaamista kummankin koiran kanssa erikseen. Heikkoa oli molemmilla – ilmeisesti tein väärin kun Banjon BAN-tekstin jälkeen yritin jatkaa vaahtomuovikuutioilla. Kumminkin nyt kun oli kunnon herkkua koulutus edistyi ihan tavallisen koirankoulutuksen tapaan, joten kaipa tämä tästä lihanpalojen voimin.
Valan kanssa on käyty pari kertaa näyttelukoulutuksessa ja tuntuu kuin sinä aikana olisi sirkustreenissä ollut isoja ongelmia. Kaipa näyttelyn oletetaan olevan koiralle identiteetin muutos ja se siksi sotkee kuvioita. Vala itse tuntuu tuumivan, että sirkustreeni on tärkeämpi kuin näyttely ja on ylipäätään motivoitunut koulutukseen omasta takaa: kaipa tavallinen uroskoira löytää omalla alallaan loistamalla helpommin puolison, se tuumii kai. Itse olen paljon kiinnostuneempi koulutuksesta kuin näyttelyistä: jää jotain roolia minullekin.
Jos koiralla on jo idea siitä, mitä suoritukseen kuuluu, niin seuraavaksi pitäisi saada se niin tekemään ihan käytännössä. Kunnon palkka on tärkeä ja samoin se, että treeni aloitetaan koiran mielentilaa silmälläpitäen: mielentilan on oltava juuri niin eloisa ja tarkkaavainen juuri niillä elämänalueilla, joita ko suoritus vaatii, kuin mikä on mielekästä tempun onnistumisen kannalta. Eli ensin näköhuomio: ”Näin luen, noin kirjoittaisin.” Sitten tassut, kuono, liikkuminen ja kuutioden siirtely ja asettelu mielikuvaan eli treenihetken tunnelmaan mukaan. Sitten johdateltu oikein tekeminen – tänään kun Banjo yhden kerran suostui kuljettamaan B-kuutiota pienen matkaa, se laski sen ihan A-kirjaimen viereen (Kirjaimet ovat V,A, L, A, B, A, N, J, O, H, E, I, N, U, U, M.)niin että muodostui BA! !!! – varmuuden vuoksi jatkoi vielä kuution siirtelyä vähän, jottei näyttäisi siltä että yhden onnistumisen jälkeen lopetetaan mokoma älyttömyys. Palkitaan siis liikkeen ja katseen yhteispelistä ja erityisesti oma-aloitteisesta onnistumisesta kuten tuo BA. Eli: idea -> tekeminen -> palkka. Ja: idea -> johdateltu tekeminen -> omatoiminen tekeminen -> omatoiminen oikean mielentilan omaksuminen tekemisen helpottamiseksi -> repertuaarin osa.
Illalla otin Banjon kanssa toisen B-palikkaharjoituksen puupalikoilla ja videoin sen. Täytyy varoa, ettei videointihinku pääse pilaamaan treenaamista! http://www.youtube.com/watch?v=yaMNYcmOMeE
Valan kanssa käytiin näyttelytreeneissä ja sen kuulemma täytyisi varoa lihomista ja pudottaa painostaan yksi kilo eli kymmenys.

Keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Kokeilin taas Banjon kanssa puupalikkaharjoitusta lihanpalojen voimalla. Se nosti B-kirjaimen kahden palikkajoukon reunassa olevan A-kirjaimen luo, joten jatkoin N-kirjainta heittämällä ja Banjo nosti sen heti ABA:n viereen, sitten myön J:n ensimmäisestä heitosta, mutta heittämäni O jäi aluksi kauemmaksi ja heitin sitä muutaman kerran: kai Banjosta kauempikin olisi näin alkuun riittänyt, kun se kumminkin nosti kutakin kirjainta 10-20 cm.

Tässä laatimani (PITKÄ!) ajattelukurssi, joka käy myös eläimille, vaikka maanviljelijöitä varten sen laadinkin:
LEARN THE BASICS OF HOLISTIC OBJECTIVE THINKING EASILY!

(Noticed by and written down by Hannele Tervola)

MAKING PERCEPTIONS, ARRANGING THE MEMORY AND GOING THROUGH WHAT ONE THUS HAS MEMORIZED
ARE AN IMPORTANT MAJOR PART OF OBJECTIVE THINKING

*
Thinking consists of noticing things, so objective thinking is very much like using the senses.
What is thinking? Thinking means forming a correct picture of the world. Thinking is based on undisturbed perceptions: “This is like this and that is like that.” Thinking is not based on words, terms or concepts. Instead objective thinking is based on ordinary sensory perceptions and on memories of sensory perceptions.
Based on our experience of life we form a picture of our living environment with its human relationships. So the base, the starting point for all thinking, are one’s perceptions, one’s memories of what the world is like, of what our everyday life is like.

*
Gardening mode: think in practical ways as if you were sensing the things in your memory or imagination.
The best way for making perceptions for the purposes of objective thinking, is to do like one who enjoys gardening does: a concretical clearly sensed nearest environment, where you can use all of your senses to feel the things in it, maybe touch them and try them; plus an awareness of the whole landscape that one is working in: the garden and the wider landscape.
Similarly it is very good in thinking if you can from your memory imagine the things to think about as a very concretical picture in front of you, where you can best watch it and try it, at the same time as you are aware of the place of those things in the world.
You have kind of zoomed yourself to the environment of that subject in your picture of the world so that you can make as clear perceptions as ever: “This thing I see clearly, but about that thing I cannot know because it isn’t in my picture.”

*
A holistic view of the world: here I live, there is the shop, and so on; future rising to the air and one’s experiencies of life as a trail on that map: here was I at each moment.
Arrange your experiencies of life with the help of the sense of sight to form a map of the whole world. Some parts of the map you know well – they are described by your experience of life – and some you do not know at all: those are left blank.
“Here I am sitiing, there is a stool below me, a table in front, the window over there and the door over there, behind the door a corridor via which I came here,… Outside there is the street. Via it, so and so, I can reach home. My home I know likewise but more detailedly. The shop nearest my home in on another street around a corner, the homes of the friends of my kids there near by and the park close by…” Build this way a map of the whole world. Place all things that you know at their right places in that map, like you via your experiencies know them to be. Add to this the official map of the nearest environment, of the whole district, up to the level of the whole globe. This way you have all the world in the same picture!
The past you can place underground, the lower the further away in time it is, and future up into the air. This way you can see the track of your experiencies find its way in the landscape, rising upwards all the way to the ground level, while the future is left up into the air.

*
You can think of anything in your picture of the world, if you zoom into it and its environment.
You can see any place in your picture of the world if you zoom to that place in your map, and you can see the whole world at the same time when you zoom out to the large scale map of the whole globe.
This way you have one single correct picture of the world, with sizes and proportions right, which is a very good starting point for your objective thinking and in itself already much of what objective thinking aims at: an objective picture of the whole world!

*
If you want to think about a certain thing in the whole, colour it momentarily so that it rises to meet the eye and is so easy to notice without losing sight of its place in the whole.
When you then need to, or you want to think about something, clolour it momentarily with some colour that you find easy enough to notice, and take a look at it as if you were gardening, like I adviced you before. This way you see both the thing in question and its place in the world, which is very good for youyr understanding.

*
Concretical fact associations are an easy organised way to change from one subject to another and a way to arrange your picture of the whole.
You get your picture of the whole world arranged in practical ways if you use concretical fact associations to move about in it: our farm -> our tractor -> its repairwork laterly and in the near future -> the maney that the repair works cost -> the farming equipment shop -> what our neighbour bought last time from there -> his tractor -> their family altogether -> what we have like them and what different -> how each person lives in one’s own way -> the rainbow of life -> what is important in life -> happiness, and avoiding catastrophes -> understanding helping in reaching for one’s goals in life.

*
A nature view at the background helps you to conceive complex things.
Sometimes things get too complicated. At those times it is good if you can imagine a seen nature landscape or even a single detailed tree at the background of your thoughts, so that you can compare the thought to the much much much more complex nature view which is still easy to conceive. In other words, you place each detail of your thought next to some detail of the nature landscape, look first at the nature view and then as if there was nothing special to it, you look at the nature view’s style at the thought as if the thought were simple too – and it has thus become simple!

*
A gliding glance and forming a holistic view: do not let your glance jumb at all!
In these instructions it is the idea to handle all thoughts at the same time, so that you can get everything handled at once and do not need to get stuck in some endless mosaic of things for example as if you were thinking by words.
An educated thinking advances slowly and carefully from one piece of information to the next, kind of lets one’s glance glide along the regularities of the thought subject and takes care to not to let one’s glance ever jumb – not even if the one that one talks with would be prone to thought jumbs. This is so because with every jumb one easily loses the thread, the idea of one’s thoughts and so the trustworthiness of one’s thoughts is lost too.
So let the focus of your eyes glide along the subject that you think about, at the same time as you form a holistic view of the subject and about its role in the world – just like you would do if you met the things in the life in the living, visited some place or whatever.
This is one of the basic skills in objective thinking, one of its basic rules. From the thus formed holistic landscape like view of the things that you think about, you will later see clearly how thigs are.

*
Make generalizations and find things from your memory as if you were finding all spots of a certain colour or form from your environment: all such things in your vocabulary (-> finding words) or in your objective picture of the world (-> putting things to an objective form) or in what is available to build from (-> finding solutions).


DEDUCTION, IN OTHER WODS MAKING PERCEPTIONS BASED ON YOUR EXPERIENCE OF LIFE ABOUT THINGS THAT YOU HAVE NOT EXPERIENCED:

*
Check where do things apply.
If you want to know things that you have no experience of, you will have to make generalisations and see where they apply, where they at least do not apply – and what would apply there?!
You generalize something by taking some single charachteristics of it and by paying attention only to them. For example: cats see well in dark -> seeing well in dark -> Well, if you see well in dark, you notice in darkness things that others with poorer eyesight cannot notice. -> Usefulness in hunting and in survival.
Now compare your generalisation to all the cases that you can find from your picture of the world: were your generalisation right? If not, you have typically forgotten to mention some important detail (“all animals whole eyes are healthy”). Fix it.
It is easiest to generalize very sure common sense truths, since the basic things of life are essential also in the world at large. Like: I need food. -> I people need food in order to stay alive. -> So arranging food for all is one of the most importanmt questions in the whole world.

PROBLEM SOLVING:

*
From a holistic view to details: what you need for a solution, where you could build it from, do you have those blocks, build it!
Many people try to solve problems by tyring what they could build from a certain set of available building blocks. If they do not succeed, they give up. An easier and more efficient way to solve problems is to solve them solution centeredly: Think what you would need for the solution, what kind of structures – you can lift them up from your memory by associations – and what you could build them from – that too you can do by lifting thepossible types of building blocks from your memory. Then just build it! This way you know what you need and how you can get it and so you are not wasting your time!

*
One cannot reach one’s thinking ability or objectivity by copying school like looks.
Humans have via the natural evolution adabted to a life in a close contact with the nature. So also our thinking ability gets support from doing practical work (-> gardening mode), using our senses (-> accurate perceptions) and our natural sense of place (-> a map). So objectivity cannot be reached by copying the looks of schooled thinkers or of the town environment. It has to be reached by living in harmony with our sensing nature which builds so a picture of the environment.
School likedness has gotten its main charachteristics from the written text, not from thinking. And the written word is just a means of marking things up. It is not a means of thinking!

*
Do not think by words. Think instead by the memories of experiencies and by holistic pictures!
Words are just a tool for communication. Words are not a way of thinking. Instead all our observations are made by the senses, by the feelings and sensations.
Words break things to an endless mosaic that one gets lost to. It looks complicated but it is not good for thinking.
One who thinks by words is like one who has an extremely narrow tunnel like eyesight: For example take a cartoon cylinder from which you can see through one thing at a time, like as if described by a word. It makes an enormous mosaic of even simple things, like your own room. But if you look wirthout such tunnel sight, without the cartoon cylinder, you can see everything at once and so understand much more via using such holistic pictures in your thinking instead of the tiny words.

*
Relax!
Sometimes one’s head is dizzy and it is difficult to think. That is often connected to tensing the middle part of your body, especially the neck, the shoulders, the back and the stomach area. So just relax: exercise, stretch, go to sauna or whatever. Try to make your social reklationshgips friendlier and less formal because that relaxes you profoundly, making you happier, more intelligent and wiser. Do not consider thinking hard work but think with enthusiasm!
You will remember things easier if you can emphatize with the point of view that you were using when you memorized the things. Emphaty too works better with a relaxed body and makes also your social skills better.
You cen remember things better if you are sincerely interested in the subject.

*
Remember to carry responsibility!
A sense of direction or a compass is for a traveller more important than speed. So pay attention especially to your choice of goals and valuyes that you follow. That affects your life much more than intelligence (speed) in itself!


MOTTO FROM FINLAND: “I love Life in happiness, like You too! So I take happy Life as my value in the world at large…”



PART V
A MAP OF THE WORLD & DIRECTIONS

Thinking forms a picture of the world for you. That is a map of the world.
Feelings mark what things in it mean to life: strong negative feelings mark things to avoid, while strong positive feelings mark things to reach for. (Be fair!)
An atmosphere is a landscape with feelings connected to the phenomena in it: “There is a huge storm cloud coming, let’s run for shelter!” Look separately at each cause of feelings to see what that phenomenom or that class of phenomena mean to life. The seen landscape in the atmosphere gives objective sizes and objective structure to the (relationships of) the phenomena in the landscape.
Atmospheres offer a natural quick and accurate way to think objectively.


EXTRA:
LEARNING THE BASICS OF SOCIAL SKILLS AND OF ANY OTHER SKILL:
You can of course learn them in the ordinary way: by memorizing the advices of others, but there is also another way: you can observe things yourself. That means keeping your eyes open, paying attention to what stays constant, what changes and how, according to which factors and in which ways: just sense, let your sensations form a landscape from which you see by your eyes how things are, you should be engulfed by the experience, so you will know what is what and how things are. The deeper your attention, the better you will notice things. Do not make school like forms out of what you have noticed but let it stay as a pleasant experience instead!
You get BUILDING BLOCKS: a stone, sea, sun, a bird flying,... and STRUCTURES:
there is a huge stone by the sea side and a bird flying in the sun above the
water... Those are your understanding of the thing in question, those are your
thinking. Similarly, if it is a question of your own action, you can conceive parts: thinking, feelings, moving, social side of things, the sense of sight,... and their relationships, structures that they form: If I use my sense of sight in thinking this way, I can think very clearly! Similarly you can conceive both your own action and the landscape that you act in: “Here am I using my muscles and a strong motivation to lift the stone by the sea side...”

Jatkan tavallista treenipäiväkirjaa:
Otin Valankin kanssa puupalikkaharjoituksen. Se parhaimmillaan tassulla V-palikkaa raapaisi.
Pihalla käydessä Banjo riepotti vaahtomuovista harjoituskuutiota pitkään. Täytynee harjoitella sen kanssa luoksetuloa harjoituskuutio suussa ja ehkä noutoa. Nyt ei ollut herkkua mukana niin jäi harjoittelematta.

Torstai 7. lokakuuta
Otin B-kuution erilleen muista kirjainkuutioista ja osoitin sitä sormella: ”Banjo, nosta B-kuutio.” Aluksi Banjo ei ollut kiinnostunut, mutta saatuaan lihanpalan palkaksi kuution haistamisesta se pian otti kuution suuhunsa hetkeksi: nosti ilmaan, pudotti paikoilleen ja sai lihanpalan palkaksi. Tehtiin muutama sellainen harjoitus. Treenin ja lihanpalojen loputtua tuli Vala haistelemaan kuutioita ja Banjo silloin omatoimisesti nosti B-kuutiota ehkä 40 cm:n matkan, mistä palkitsin sen jääkaapista haetulla lihanpalalla, sillä juuri kuutioiden siirtelyä ja tunnistamistahan tässä on tarkoitus harjoitella.
Banjon tassunleveys on kolme senttiä. Löysin apuvälinenäppäimistön, jonka näppäinten leveys on 3,1 cm, mutta se on kallis kuin villakoiranpentu. Sitä paitsi on koiramaisempaa kirjoittaa kuutioin kuin tietokoneella.
Harjoitusta ei tule lopettaa parhaimpaan onnistumiseen (niin kuin olen joskus oppinut) vaan uuden aluevaltauksen jälkeen tulee ottaa pari kolme toistoa, jotta uudesta edistysaskeleesta tulee tapa, osa repertuaaria. Lisäksi (Vala neuvoi juuri !) omistajan tulee lähteä sosiaalisesti mukaan onnistumiseen niin, että siitä tulee yhteisöllistä ja oman tavallisen treenimeiningin osa. Esim. ”maahan” ja omistaja kyykkyyn hyväilemään koiraa tyyliin ”meidän porukka tässä” ja samalla ottaa sellaiset tilanteet osaksi käsitystä siitä, mitä tavalliseen treenituokioon kuuluu: millainen sosiaalisuus ja mitä temppuja osataan.
Otin pikkupaloja keksiä ja sain Valan kuonollaan töykkäämään V-palikkaa.
Banjo sai lihapullaa (se on liian laiha ja Vala taas liian lihava), kun nosti kirjaimen kerrallaan sen mukaan, mitä osoitin ja sanoin samalla ääneen: B – A – N – J – O ja O – N – N – E – A. Hienoa! Vielä täytyy opetella nostamaan palikat tiettyyn paikkaan, kaikki samaan, ja keskittyä valitsemaan kirjainpalikat itse. Sen jälkeen ne on opittava järjestämään sanoiksi eli liikkeissä on oltava tarkka ja näköaistin avulla toimiva, ja lisäksi tarvittavat kirjaimet on koiran mietittävä itse, kun se kuulee sanan – tai sitten itse valitsee sanan tilanteen mukaan.
Pikkuiset puukuutiot ovat sikäli hyvää kokoa, että ne kuitenkin näkyvät videolla niin, että katselija voi itse lukea kirjaimet. Ensi alkuun riittää siis kirjoitta puukuutioilla.
Ajattelin videoida Banjon edellisen harjoituksen, jotta näkevät muutkin, miten se edistyy. Mutta Banjolla oli oma idea siitä, mitä kirjoittaa: se nosteli kuutiot E – B - N - J – O – H – A tässä järjestyksessä, kun kehotin nostamaan B:n ja sitten A:n. Vau! Näyttää siltä kuin se tosiaan olisi koko ajan hiukan minua edellä kirjoitusharjoituksissa… ! http://www.youtube.com/watch?v=_4Oa_tWiiZE
Ostin eilen hienon lautasen Banjolle ruoka-astiaksi ja ajattelin, ettei sen tarvitse syödä eteisessä niin kuin tähän asti.
Sirkus on vallan upea juttu! Kun ajattelen treenaavani sirkukseen, saan yrittää parhaani aivan omalla tavallani eli siten kuin parhaiten sujuu, eivätkä minun treeniäni kahlitse tavalliset käsitykset siitä, miten TOKOkoirat tai mitä ikinä opetetaan niin kuin käy, jos ajattelen pyrkiväni näytökseksi johonkin koiratapahtumaan.
Lisään tuon ehkä viikon takaisen koirien koulun tähän:
” KOIRIEN KOULU
Matematiikkaa toivoo Banjo.
Ruuasta ja terveydestä toivoo Vala.
Yleissivistys toivon minä Kaisa:
- evoluutioteoria
- maat ja kansat: telkku & karttapallo
- fysiikkaa toivoo Vala
- kemian alkeet (rautainen paistinpannu reagoi ilman hapen kanssa ja ruostuu; hengitämme happea ja happi reagoi herkästi elimistössämme tuoden voimaa ja tehden elämän mahdolliseksi; saippua reagoi lian kanssa ja irrottaa siten lian turkista tai vaatteista: ruuanlaitossa lämmitetään ruokaa ja silloin se reagoi helpommin muodostaen uusia molekyylejä aivan kuten ruoka palaa elimistössä hapen kanssa; maku n sitä että jokin maistettu aine reagoi suussa makurauhasten joidenkin eritteiden kanssa, minkä ihminen tai koira voi havaita, samoin haju kostuu herkästi reagoivista molekyyleistä)
- aineen atomirakenne (ydin positiivinen sähköisesti varattu ja sitä kiertää pienen pienet elektronit, kevein alkuaine on vety)
- aurinko on tähti mutta lähellä
- maapallo, ilmakehä, avaruus
Ihmisten tietämys on rakentamiseen sopivaa, siis tavallaan puutteellista elämäntapakysymyksissä. Eläimet ovat hienoja, kun ovat itse elämän kanssa tekemisissä eivätkä rakentamisen.
”Minkä takia aurinko paistaa?”, kysyi Vala. Fysiikka kertoo aurinko on tähti eli siinä hirveän monta vetyatomia eli protonia ja elektronia hyvin tiiviissä paketissa, lähekkäin kuumassa, superhyper- eli jättikuumassa ja kovan painovoiman alaisena eli kaikki on kovin painavaa, koska aurinko on niin valtavan valtavan suuri ja siinä on niin painava määrä vetyatomeja. Kun kaksi vetyatomia törmää kovalla voimalla yhteen, syntyy Heliumatomi, jos neutronejakin on ja siitä lähtee ylimääräistä energiaa samalla ympäristöön. Niin syntyy auringonpaiste tänne kauaksikin.
”Aavikot, mitä varten aavikot ovat erilaisia kuin muu maa?”, kysyin Banjo. Aavikoilla ei yleensä koskaan sada. Siksi kasvit eivät voi kasvaa siellä. Sadetta syntyy, kun esimerkiksi meren tai suurten metsien haihdunnan kostuttamat valtavat ilmamäärät nousevat ylöspäin joko lämmittyään tai koska nousevat vuorten yli. Niinpä aavikoita syntyy tavallisesti sellaisiin paikkoihin, joissa toisella puolen on vuori ja toisella puolen aivan valtavan suuri meretön ja järvetön alue, sillä sillin ei kummaltakaan puolelta tule sinne koskaan sadetta.
”Missä meri?”, kysyi Banjo. Meret ovat matalimmissa kohdissa, jonne sateesta peräisin oleva vesi 0valuu loppujen lopuksi.
”Mitä varten kalat ovat erinäköisiä kuin linnut?”, kysyi Banjo. Kalat uivat vedessä ja linnut lentävät ilmassa. Vesi on painavampaa kuin kala tai yhtä painavaa. Siksi kalan riittää päästä eteenpäin vedessä ihan niin kuin haluaakin, ihan minne haluaa. Mutta lintu on painavampi kuin ilma, siksi linnun on nostettava itsensä siipien avulla ilmassa lentoon, ihan niin kuin me käytämme tassuja kulkemiseen. Siivet ovat tavallaan linnun jalat. Kalat sen sijaan ovat virtaviivaisia, sileitä, jottei mikään haittaisi niiden etenemistä vedessä.
Ensimmäinen oppitunti loppui tähän.”
Itse en käsittääkseni ole alunpitäen mitenkään välkky, mutta teen kaiken aina niin kunnolla kuin osaan, en jätä tekemättä sellaisia asioita, joita hyvin osaisin, jos yrittäisin, ja siksi pärjään yleensä hyvää tai erinomaista (taito- ja) laatutasoa myöten asiassa kuin asiassa.
Itse asiassa lukemisen opettaminen koiralle ei ole niin helppoa kuin pelkkien kirjainten tunnistaminen, sillä lisäksi koiran on muistettava kirjaimia vastaavat äänteet, kuviteltava mielessään, millaisen sanan ne muodostavat, muisteltava, milloin on kuullut sellaisen sanan käytettävän ja pääteltävä asiayhteydestä sanan merkitys, jollei sitä muuten osaa. Käsittääkseni koira tunnistaa puhetta tunnelmatajun perusteella, joten vasta tuo käyttöyhteyksien muistaminen tuo koiralle tajun siitä, mitä sanalla tarkoitetaan. Paitsi että lukemaan kerran opittuaan koira näyttää kyllä harjaantuvan puheentunnistuksessa ihmistapaan.

Perjantai 8. lokakuuta 2010
Koira on hengenheimolainen, perheenjäsen ja veriveli.
Otin levyn ja pyysin Banjoa nostelemaan kirjainpalikoita sille, mutta eihän se onnistunut, oli jotenkin väärä treeniasenne taas kuin olisi putkessa ollut että tää on nyt tehtävä, kun oikeasti olisi oltava vapaasti itse ja annettava koiran olla vapaasti ja katsottava mitä noista lähtökohdista syntyy. Ainakun urautuu, niin menee pieleen, minulla ainakin.

Lauantai 9. lokakuuta 2010
Aamulla Banjo hypähti sängylleni ja lipsaisi suoraan suulle suloisesti kuin ensisuudelma lauluissa ikään. Sanoin Banjolle, että muut tulevat muistamaan Banjosta sen kun se nuoruudessaan kirjoitti ”JOULU” mutta minä muistan nuo 10 vuotta Banjon seurassa.
Otin pilkotun lihapullan ja menin Banjon kanssa puukuutioiden luo. Banjo halusi, että kirjoitetaan AAMU. Eilisestä epäonnistumisesta viisastuneena sanoin, että mieti nyt: miten kirjoitetaan ”aamu”, millä kirjaimella sana alkaa, etsi se!” Banjo etsi ihan oikein A:n. Seuraavat kaksi kirjainta sujuivat vasta autettuina, mutta viimeisen U:n se taas etsi itse. Voiko olla, ettei se osaa tavata kaikkia sanoja? Alku ja loppu kuuluvat ”aamu”-sanassa selvästi, ehkä siksi Banjo ne osasi, mutta se tuntui kyllä tietävän, että sanan alussa on kaksi A:ta, ei vain viitsinyt toista A:ta etsiä. Asettelin kirjaimet sanaksi sitä mukaa, kun Banjo niitä nosti. Sitten Banjo halusi kirjoitettavan ”aamiainen” ja jopa ihan oikein otti AAMU-sanasta, kirjainpalikkajonosta siis, U:n pois, muttei sitten jaksanut kiinnostua kuin I:n laittamisesta, koko pitkä loppu jäi minun kirjoitettavakseni ja yksi I:hän palikoista puuttui.
Pesin ja trimmasin Banjon. Nyt se jo näyttää villakoiralta.
Yritin saada Banjon kirjoittamaan JOULU, mutta epäonnistuin joka kirjaimen kohdalla. Kun sana oli valmis, Bnajo nosti paria sen kirjainta. Kirjoitin sitten itsekseni kirjaimista LOVi – OVI – AIE, milloin Banjo otti L-kirjaimen suuhunsa ja palautti sen tekstiksi LOV, jolloin siirsin I:n sinne takaisin. Annoin lihapullan lopun Banjolle moisesta palkaksi.
Meidän koiraperheessä minä omistaja olen se älykäs ja koirat ovat nuoren lapsen roolissa. Voihan olla, että Banjo on oikeasti minua älykkäämpi, mutta minä olen harjaantuneempi ja tiedän enemmän.
Otin Valan kanssa puupalikkaharjoituksen, vasta vain kuonolla koskettaa palikoita. Banjo tuli paikalle ja ryösti harjoituksen itselleen. Sovin sen kanssa, että kirjoitetaan yhdessä MAA, mutta se kirjoittikin MAHA, sai loput keksinmurut palkakseen.

Sunnuntai 10. 10 2010
Otin koirankeksin ja tein Banjon kanssa kirjoitusharjoituksen, jossa se sai nostaa minkä tahansa kirjainkuution ja siirtää sen lähelleni, jotta teksti erottuisi selvästi muista kuutioista. Alku sujui hankalasti, mutta sitten Banjo keksi, ettei tarvitse ottaa askeleita, jos kaulaansa heilauttamalla palikan siirtää. Niin sain sen siirtämään I:n, V:n ja A:n muista erilleen ja kirjoittamaan vielä lisää siirtelemällä niistä VAI, vaikka lopputulos oli kyllä hiukan käppyräinen.
Sain Valan siirtämään kuonollaan maassa olevaa V-palikkaa. Vain yksi onnistuminen, mutta kiva kumminkin, täytyypä harjoitella tuota lisää. Harjoiteltiin lisää ja otettiin samalla kuva.

Harjoiteltiin Banjon kanssa lyhyesti sitä, että ottaa nimeltä mainitsemani ja osoittamani kirjaimen ja nostaa sen muista erilleen: A, E ja I.
Kuulemma suurikokoisen näppäimistön voisi rakentaa itse: kova takalevy, jossa 3-4 vaakajohtoa esim. aluminifoliota, ja pehmeä etulevy, jossa kahdeksan pystyjohtoa. Etulevyä yhden näppäimen kohdalta painettaessa yhdistyy yksi vaakajohto yhteen pystyjohtoon ja tietokone tietää, mikä kirjain se on. Hyvä idea, mutta vielä pitää selvittää etulevyn materiaali. Näppäinten väliin kai korokkeet, jotta levyt pysyvät joka kohdasta erillään.
Kirjainkuutiot ovat sikäli hyvät, että kun ne ovat sikin sokin lattialla, koiran tarvitsee vain hahmottaa, että etsitty kirjain on tuon aukon yläreunalla tai tuossa rykelmässä, kun taas näppäimistö on oikea sekamelska – ehkä näppäimet pitäisi värjätä jotenkin selkeästi (valkea, harmaa, laikullinen, vaalenaharmaa?), jotta syntyisi vastaava ilmiö oikeiden kirjainten löytämiseen?
Englannista saisi ihan mahdolliseen hintaan tuuman levyisiä näppäimiä, siis koko näppäimistön Ä:tä ja Ö:tä lukuun ottamatta. Laadin koirille paperisen harjoitusnäppäimistön ja sen perusteella koko on niillä rajoilla, voiko sitä käyttää: ehkä onnistuu kyllä mutta turhan hankala. http://www.youtube.com/watch?v=FvDYfark1ts

Maanantai 11. lokakuuta 2010
Jos tietokoneella kirjoittava koira olisi filmattava ennen kuin ulkopuolinen voisi tietää sen olevan koira, joka kirjoittaa, on se ja sama, kirjoittaako koira tietokoneella vai paperinäppäimistöllä, johon on hyvä tehdä isot tassun kokoiset näppäimet. Laadin eilisiltana näppäimistön, jossa koirien nimien kirjaimet ovat vierekkäin, mutteivät järjestyksessä niin, että koiran on helppo kirjoittaa, jos osaa lukea, mutta niin hankalasti, ettei oikea tulos voi olla sattumaa. Ryhmitin kirjaimia joukoiksi, joille väritin erilaisen taustan, jotta olisi helpompi löytää tuttu kirjain näppäimistöstä.


Tiistai 12. lokakuuta 2010
Banjon korvatulehdus on parantunut. Ehkä nyt puhtia riittää.
Tein Banjolle tohtorinhatun, mutta se näyttää kyllä aika lailla taikurinhatulta.

Otin lihapullan ja sain Banjon nostamaan M- ja E-palikat, jotka sille näytin, yli 20 cm palikkajoukon reunalle vierekkäin: Ihan selvä teksti jo! Sai koko lihapullan palkaksi ja kehuja toki myös. Nyt on jo todella lupaava alku Banjon kirjoitustaidolle.

Seuraavaksi varmaan pitää harjoitella Banjon kanssa sanojen alkukirjainten noutamista.
Kokeilin lihapullapalkalla sitä, että lausun sanan tai sanoja, joiden alkukirjainpalikka pitää muutaman joukosta nostaa. Isoimman osan aikaa koira ei osannut, mutta osan aikaa teki oikein, yleensä kun olin juuri toistanut tehtävän sille lisäkehotuksena. Jostakin tsempistä näkyisi olevan kiinni. Nyt Banjo nosteli palikat yhdeksi kasaksi kuin olisi sanan kokoamista yksikseen tässä välissä miettinyt, mielessään harjoitellut.
Lihapullat olivat loppu, joten otin keksiä ja pyysin Banjoa kirjoittamaan OVI. Osoitin kädelläni oikealle suunnalle ja Banjo valitsi O:n ja V:n, mutta I:n sijasta se valitsi vaikka mitä – ehkei valkoinen I keltaisella taustalla erotu? Banjo kasasi palikat ryhmäksi pyynnöstäni, muttei saanut niitä järjestettyä oikein, siirsi kyllä palikkaa toisensa jälkeen, joskus viereisiäkin, kun liian kauan komensin.
Ystäväni kysyi, mitä Banjo oi8kein miettii valitessaan kirjainpalikkaa: ajatteleeko se, assosioiko se vain vai mitä ihmettä? Tuli pitkä keskustelu, jossa todettiin mm. että eläinten ja ihmisten yhteinen vaistonvarainen kieli on kaikista hienoin kommunikaatiomuoto. Jos sille keksittäisiin kirjoitusasu, voittaisi se esperanton ym. kansainvälisenä kielenä. Onko jälkien tunnelman avulla menneen elämänmenon päätteleminen tuollainen kommunikaatiokeino?