tiistai 30. marraskuuta 2010

Tiistaina 30. marraskuuta 2010

Joskus vuosia sitten näin sirkushevosen läheltä sirkusteltan ulkopuolella, ja niin voin varmasti sanoa, että meidän porukan ulkonäkö ei kyllä sirkukseen riitä, ei ole lavamagnetismia minkään vertaa. Mutta mietin, voisikohan sitä korjata, kun nyt olen aina itse yrittänyt olla ihan tavallinen ja opettanut koirillenikin samaa. Mitä jos opettaisin koirat harrastamaan sellaista mikä yleensä tekee vaikutuksen, sikäli kuin niiden repertuaarista sellaisia asioita löytyy. Ja itse pitäisi kai tehdä sama temppu: yrittää arvioida, löytyykö osaamistani asioista mitään näyttävää. Metsäretket yleensä tuovat tenhoavampaa eheyttä. Ja urheilu! Ja onni! Taitokin, onneksi jotain taitoa on.

Ostin 20 vuotta vanhan tietosanakirjan. Koirat olivat siitä kovin harrastuneita, mutta kun katsoin, mitä ne saivat lukea kohdasta ”koirat” niin en voinut muuta kuin pettyä: koiralla on kuulemme 2-3 poskihammasta ja muuta siitä ei näytetä tietävän.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Maanantai 29. marraskuuta 2010

Löysin kierrätyskeskuksen ilmaisista kirjoista käytetyn ekan luokan syksyn matematiikankirjan, ihan samanlaisen kuin itselläni vuonna -78. Katsottiin sitä koirien kanssa alusta alkaen. Muutaman joukko-opillisen tehtävän jälkeen tuli kirjassa kädentaitoharjoituksia, joten kysyin koirilta, että kokeillaanko mekin. Koirat vastasivat juu, joten otin paksun tussin ja laitoin puhtaan paperin sanomalehden päälle. Banjo oli innokas ottamaan tussin suuhunsa, mutta pyrki jyrsimään sitä. Vaapukkaa en saanut edes tarttumaan tussiin, mutta se oli kovin kiinnostuneen näköinen. Vala sanoi kohteliaan pidättyväisesti, että eihän koira voi osata, muttei tuntunut uskovan itsekään. Sanoin, että tietystä koira voi osata, olette molemmat kovin fiksuja koiria! Sanoin Banjolle, että kokeilepa kirjoittaa ykkönen, ihan vain yksi veto, yksi viiva vain ihan samanlainen kuin I. Banjo tuntui uskovan ja kokeili yhden varman vedon, tulos tässä:

Kynä jätti lopettaessa kevyen vedon, mutta on kyllä ekaksi yrittämäksi tosi hieno! En mene sanomaa, miten päin Banjoon nähden ykkönen oli paperilla, mutta HIENO ON! Tarjosin Banjolle jauhelihapihviä juhlahetken kunniaksi, Vala söi lautasen loppuun, kun sekin oli hienosti osallistunut. 

Jos koira nyt oppisi tekemään sellaisen viivan kuin haluaa sinne minne haluaa, niin niistä kasaamalla saisi useimmat tikkukirjaimet. ja tikkukirjaimilla juuri onkin selvintä kirjoittaa, kaunokirjoitus on aina tulkintakysymys, mutta jos haluaa viestinsä varmasti perille, niin tikkukirjaimin sen onnistuu.

Ennen matematiikantuntia avasin Valalle kierrätyskeskuksesta löytämäni kirjan, jossa kerrottiin eri elinkeinoista. Ajattelin sen tuovan valaistusta niihin ihmisten maailman puoliin, joista koirat eivät yleensä tiedä mitään. Vaapukka lukikin ja pyysi minua kääntämään sivua – ensi kertaa niin! Joskus olen kyllä koirille sivua kääntänyt, mutta joko se on ollut yhdessä lukemista tai epämääräisempi tilanne. Kivaa edistystä siis. Vaapukka näytti katselevan kuvatkin kunnolla.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Perjantai 26. marraskuuta 2010

Aamu oli jo pitkällä ja Vala näytti nyrpeältä, kun ei ollut vielä päässyt treenaamaan pallolla. Nostin sen pallon päälle ja ensi alkuun se liikutteli tassujaan hyvin, mutta heittäytyi sitten lötköksi ja pallo kaatui sivulle, hitaasti tosin kun minä koko ajan suojasin.
Koetettiin Banjonkin kanssa, mutta se piti jalat suorina ja seisoi korkealla eikä liikuttanut jalkojaan, kunnes sitten työnsi pallon voimalla sivuun.
Nostin koirat kokeeksi pallolle ja kuvasin videolle, vaan mitäpä tuosta nyt kostuu. Vala on selvästi alkanut kuunnelle palloa, mutta Banjo tönii sitä turhaan.
http://www.youtube.com/watch?v=xcoKulUPibo

torstai 25. marraskuuta 2010

25. marraskuuta 2010

Tehtiin Valan kanssa kolmas palloharjoitus. Nyt tuin vähemmän ja koira ja pallo eivät enää olleet erilliset vaan koiralla alkoi olla tuntumaa palloon allaan.
Nostin myös Banjon pallon päälle. Tehtiin eka rentoutumisharjoitus, jotta se oppi eron tärisevän pallon ja vakaan pallon välillä. Lopuksi tuin pallon paikoilleen ja Banjo istui sen päällä tovin ilman tukea.
Molemmat koirat matkivat videon oranssilla pallolla tasapainoilevaa pikkukoiraa, jolla on jännittyneempi ja urautuneempi perustekemisentapa kuin niillä. Yritin siis korjata tyyliä niille tuttuun reaktiivisuuteen päin ja oman koo9n mukaiseksi lunkiksi.

Valan kanssa harjoiteltiin neljännen kerran pallolla. Sillä alkoi jo olla ideaa siitä, miten palloa allaan liikuttaa. Sitten se valui lojumaan r4auhallisesti paikallaan pallon päällä ja valutin sen siitä taaksepäin alas pallolta, jotta se oppii myös alastuloa.
Banjon kanssa treenattiin heti perään, mutta etenin liian nopeasti kuin Banjo osaisi melkein yhtä paljon kuin Vala ja niinpä Banjo työnsi pallon sivuun ja halusi lopettaa treenin. Ensi kerralla on yritettävä malttaa treenata koiria erikseen, jottei Banjo ala oikeasti arastella palloa!
Nostin Banjon uudelleen pallon päälle, mutta pidin tällä kertaa hyvin kiinni ja annoin Banjon pitää tassujaan palloa vasten niin, että se näki vähän, miten pallo liikkuu tassujen alla. Kovin erityyppisesti koirani oppivat. Se TÄYTYY pistää korvan taakse!
Vaapukka halusi taas pallolle. Tällä kertaa annoin pallon kallistua Valan painon mukana ja Vala otti ensimmäiset korjaavat askeleet. Varsinainen pallolla pysytteleminenhän on korjaamisen taidon pohjalla juuri sitten kun koira itse tasapainoilee.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Valan syntymäpäivän kunniaksi (tänään tai huomenna) luettiin Valan kanssa yhdessä isoimmat otsikot koko Hesarista, minä luin ääneen ja Vala jaksoi ensi kertaa katsella koko lehden läpi, Banjokin on vasta vain osan lehdestä lukenut. 

Voimistelupallon sai alle kympillä, niin tulin ostaneeksi. Vala halusi syntymäpäivänsä kunniaksi kokeilla sen päällä tasapainoilemista. Nostin Valan voimistelupallon päälle tukien mahasta ja kyljistä. Kehoitin olemaan rento ja rauhallinen, niin pallo ei tärise, Vala rentoutuikin hienosti käyden pallon päälle lojumaan. Kokeilin sitten nostaa Valan taas seisomaan ja liikutin palloa hiukan, jotta Vala saisi tuntumaa siihen, miten sillä liikutaan. Sitten laskin Valan taas varovasti maahan. Jälkikäteen Vala näytti miettivän palloa paljon, oikein tavoitteellisen sirkuskoiran tapaan. Kysyin, haluaisiko se sirkuspallon syntymäpäivälahjaksi. Banjon se ei halunnut antaa kokeilla sirkuspalloa. Ehkä puolen tunnin tai vartin kuluttua en enää malttanut odotella, kun Vala sulatteli kokemusta ja suunnitteli seuraavaa yritystä, vaan nostin pallon seinän vierestä keskelle huonetta ja pian Valan mahasta sen päälle. Edelleen tuin kovasti, mutta nyt annoin Valan tassujen kuljettaa palloa, jotta koira huomasi, miten tassuillaan painamalla saa pallon liikkumaan. Sitten taas paikoillaan pallon päällä lojumista ja alas. Sanoin, että pallon päällä tasapainoilemisessa on oltava rento ja reaktiivinen, mutta muuta en siitä osaa opettaa vaan se on jotakin, mitä koiran on itse oman kokemuksensa pewrusteella opeteltava, joten oppimiskyvylle se varmaan on hyväksi, hyväksi elämän polulla sitä kautta.

Näytin koirille upean videon pienestä valkoruskeasta koirasta koripallon päällä.
http://www.youtube.com/watch?v=1dImlUKb_vM

maanantai 22. marraskuuta 2010

Maanantai 22.11.2010

Jos kerran en tottelevaisuuskokeisiin tähtää vaan haluaisin hyvän kontaktin (niin kuin nyt jo on) ja toimivan sirkusesityksen, niin ei tarvitse opettaa koiria puhuttuihin käskyihin, vaan riittää opettaa niille temppuja ja saada yhteispelistä niin toimiva että koira tekee esityksessä, mitä toivon, ja että minä myös ymmärrän koirien mielipiteitä ja otan niitä huomioon esim. kulloisestakin esityksestä ja harjoittelusta sekä arjesta. Joka esityks saisi siis olla erilainen, ei tarvitse tehdä koirista tai itsestänikään robottimaisia koneita vaan riittää, että on hauskaa ja homma hanskassa harmonian mielessä ja niin, että saadaan toimiva esitysryhmä meistä kolmesta.

Huvikseni luin Valalle englanninkielistä kirjettäni lauseen ja sitten toisenkin. Lausuin sanat ja käänsin ne heti, tulos oli ehkä hiukan hajanainen, mutta Vala tuntui heti oppivan muutaman sanan, sekä lukemaan että puheena. Huomasin, että on helpompaa opettaa englannin lukemista jo suomea lukevalle, kun ääntämys on summittainen mutta pitkälti sama kuin suomen kielessä. Näyttää siltä kuin Valalla olisi hyvä kielipää ja se katsoo englanninkielisiä sanoja innolla, mitä ei kyllä voi sanoa Banjosta ainakaan tänään. Vala ymmärtää jo sellaisia lauseita kuin ”The dog waits. The dog is listening.” ja sitä sun tätä pientä muuta. Opettaisinkohan koiranu kirjoittamaan CIRCUS isoilla vaahtomuovikuutioilla?

Itse asiassa kirjoittaminen, sen opetteluvaihe on kognitiivisesti varsin haastavaa, kun esikuvia ei ole koiralla omassa lajissaan: sen on samassa yhteydessä
katseltava,
mietittävä,
suunniteltava,
kuviteltava mielessään,
käytännössä toimittava,
kiinnitettä’vä huomiota tekemisentapaansa,
latautumiseensa ja lepoon suorituksen ennen ja jälkeen,
tehtävä ihan eri asiaa kuin minä laiska omistaja, jolla kirjoittaminen on jo liiankin tuttua,
kiinnitettävä huomiota tyyliin ja kirjoitustensa tyyliin (joka muuten on ollut kivan sirkusmainen!)
ja opeteltava uutta ja suunniteltava opinnoissa edistymistään.
Aikamoinen kognitiivinen suoritus siis! Kivaa puuhaa…

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Heti kirjoitettuani kirjeen sirkukseen halusi Banjo lukea sen ja nyt se kieltäytyy treenaamasta mitään ja sanoo, että odotetaan ensin, vastaako sirkus.

Eilen otin tennispallon ja hypytin Banjoa sohvaa vasten pitämäni käden yli. Ehkä saadaan kädenylihyppy siitä sille. Valan kanssa pitäisi leikkiä ensin pallolla, mutta ulkona on lunta ja sisällä liian vähän tilaa.

Perjantai 19. marraskuuta 2010

Kirjoitin Sirkukseen tiedustellakseni, että miten jatketaan: sirkushaaveen kanssa vai ilman?
”Hei
Mitenköhän hieno temppu on, kun koirani osaa kirjoittaa, tosin vielä
vain pienillä puukuutioilla eikä isoilla vaahtomuovikuutioilla, mutta
kumminkin? Mitäköhän vaaditaan, että pääsisi sirkukseen esiintymään?
Kyllä koirani on kyllin fiksu oppiakseen muutakin, mutten ole vielä
opettanut. Sirkustreeni on kovin hauskaa ja olisi kiva pitää
tavoitteet korkealla. Nyt vain tuntuu, että olemme yltäneet ylemmäs
kuin alkuun osasin kuvitellakaan, haaveilin kyllä, mutten tietänyt
varmasti. Olisi kiva päästä sirkukseen. Onko se mahdoton haave? :)
Yst. terv. Hannele Tervola, villakoira Banjo ja japaninpystykorva Vala”

Katselin videota norsusta, joka maalaa ”HAPPY NEW YEAR”: ei olla ensimmäisiä ollenkaan, kumma ettei tuollaisesta norsusta ole kuullut! On myös upeasti maalaavia thaimaalaisia norsuja! 

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

17. marraskuuta 2010


Luulen, että luku- ja kirjoitusharjoitukset yhdessä ihmismäisen ajattelun ja koulutiedon opettelemisen kanssa lisäävät koirieni puheenymmärrystä. Kun ne vielä ovat omasta takaa motivoituneita sirkukseen ja minä vain raahaudun perässä, niin tuntuu siltä, että koirankoulutuksessa yhä enemmän riittää, kun kerron toiveeni niille ääneen perustellen ja kuvaillen ihan kuin ihmiselle puhuisin ja odotan sitten päivän tai vähän yli ja niin koirat itsekseen alkavat tehdä toivotunlaisia temppuja, hienompina versioina kuin mitä olisin osannut opettaa!  Eikö ole tosi hienoa!

Olen oppinut sanomaan Banjolle, että minkä saat vaikuttaa, mieti mikä olisi hyvin ja tee sitten niin. Näin saat vaikuttaa jatkossakin ja seuraukset ovat positiivisia.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Tiistai 16. marraskuuta 2010

Mietin, että jos ei vaaleita mudin pentuja ole saatavilla, niin pitäisikö miettiä sitä aikuista urosta. Mutta aikuinen uros olisi oppimaton, täytyisi kaikki aloittaa alusta, ja siinä, missä pentu oppii lukemaan viikossa ja kirjoittamaankin varmaan pian, oppien oikeaksi tähdeksi tuolla saralla, siinä aikuinen on hidas eikä välttämättä opi yhtä hyvin kuin Banjo ja Vala. Ja kun on uudesta tempusta kyse, olennaista on saada siitä koiran identiteetin osa, saada pentu jo aivan nuoresta ymmärtämään, että on luontevaa, että koirat lukevat ja kirjoittavat, aikuinen koira ei sitä identiteettiinsä yhtä lailla salamannopeasti omaksu. Ja pentu kasvaisi lauman osaksi luonnollisesti, molemmat koirani rakastaisivat sitä, mutta aikuisen uroksen kanssa voi tulla kahnauksia. Pentu olisi siis parempi valinta, jos niitä vain jostain olisi saatavilla.

Koulutukseen tuli tauko osin siksi, että suuren saavutuksen eli kirjoittamaan oppimisen jälkeen on luonnollista alkaa uusi jakso eikä jatkaa urautuneesti samaa. Luonnollista olisi kai nyt kasata esitys, jossa näkyisi koirieni luku- ja kirjoitustaito. Tarttisi siis harjoitella juuri esiintymistä. Jos pääsemme jonnekin tapahtumaan ohjelmanumeroksi, niin silloin on hyvä osata myös sirkustemppuja. Esiintymisessä on tärkeää kiva tyyli ja vakuuttavuus. Samoin on tärkeää onnistua, mikä kai merkitsee kirjoitusharjoitusten vaihtelevuutta ja koiran kanssakeskustelua. Lisäksi kirjoittamisen pitäisi sujua joutuisasti ja selkeästi, mikä kai on harjoittelukysymys ja vaatii motivaatiota, sanan lyhyyskin voisi auttaa. Koiraa varmaan eniten motivoisi, jos se saisi näyttää älyään: ei siis vain laittaa kirjainpalikoita jonoon kuin opetettu noutokoira vaan osoittaa ymmärryksensä avulla toimivansa, ehkä se voisi itse valita sanan jotenkin? Mutta se kyllä vaatii vielä lisäopettelua… Vala pitää koiratanssitempuista, ehkä siis sillekin jotakin, ja täytyyhän lukutaitokin osoittaa, Vala voisi vaikka lukea temppukäskyjä. Temppunäytös olisi kiinnostava seuraava askel.

Esityksessä olisi oltava yleisöä, mieluiten koiraharrastajia yli tusina, sillä jos vain pari näkee niin ei kehtaa kertoa muille, kun ei oikein itsekään usko, saati sitten että vakuuttaisi muut epäuskoiset, paitsi jos on näytettävänään video tai kuvia siitä, kun koira kirjoittaa. Jos taas on isompi poppoo harrastuskavereita, niin on paljon helpompi jakaa kokemus ja löytää aina joku todistajaksi. Ja jos jokin uusi esitys varmasti onnistuu, niin voisi kai yrittää tuollaisen tapahtuman siivellä paikallislehteen: pitäisikö pyytää koira kirjoittamaan ”Itä-Savo”?

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Nyt vasta tajuan, etten voikaan jatkaa entiseen tapaan. Koirani on oppinut kirjoittamaan ja se on suuri juttu, koirastani on tavallaan tullut merkkihenkilö. Ei sen kanssa voi jatkaa koirankoulutusta kuin se olisi aivoton olento. Se on keskustelevainen ja niin on Vaapukkakin. Se kirjoittaa ekaluokkalaisen aloittelijan taitotasolla, ekaluokkalainen menee itse kouluun, kai minunkin on luotava yhteistyöyritys, jossa koira tekee älykkäästi oman osansa eikä vain konemaisesti tottele. Ehkä sen turkistakin pitäisi pitää parempi huoli?

lauantai 13. marraskuuta 2010

Lauantai 13. marraskuuta 2010

Voi olla, että meillä on onnellisempaa ilman mudia ja ilman unkarilaisuutta, ne ovat molemmat ulospäin elämänmyönteisen näköisiä, mutta ystävyyteni koirieni kanssa toimii ihan arkisesti, olemme tyytyväisiä väleihimme, kun taas unkarilainen tyyli on ulospäin kaunis mutta jotenkin sisältä urautunut kuin mikään ei saisi sydäntä väräjämään. Suomalaisen järjen omakohtaisuus poistaa suomalaisesta meiningistä monta ongelmakohtaa, joita ulkoa päpättäminen tuo, ei ole konemaista poliisia, ei piittaamattomia kihoja ja luottamusta väärin käyttäviä houkutuslintuja vaan kaikki mitä pahaa onkin on suomalasen sosiaalisuuden pehmentämää, toimivan yhteisön puitteissa tehtyä eikä koko tilanne, aina on pelastustie, aina on ystävällisyyden ja vastuuntunnon mahdollisuus siinä missä ulkomailla löytyisi vain kylmyyttä.

Banjo juoksee pihalla ympyrää käpy suussa eikä minulla makupalattomalla ole mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni. Onneksi kontakti säilyy ja sain sen kutsumalla juoksemaan vauhdilla jalkojeni ohi käpy suussa. Keräsin liiat kävyt sen ulottumattomiin kesästä jääneeseen amppeliin, jotteivät mene sisällä huonoiksi. Tästedes yritän hommata jotakin herkkua mukaan ennen kuin annan sille kävyn leikittäväksi.

Vala on liian lihava, se on pakko laittaa laihdutuskuurille. Olisikohan syytä siirtyä leluin palkitsemiseen? vala kyllä noutaa palloa ja leikkii Banjon kanssa, muttei ole kovin kiinnostunut leluista, mutta voihan sitäkin harjoitella!

Kuulemma vaaleanruskea aikuinen mudiuros olisi etsimässä uutta kotia, muttameillä on niin hyvä meininki omalla poppoolla, että aikuinen koira omine tapoineen ja luonteenpiirteineen voisi sotkea kuviot. Pentu, joka kasvaisi tässä ympäristössä ja oppisi jo nuorena kirjoittamaan, olisi siihen verrattuna ylivetojuttu.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Perjantaina 12. marraskuuta 2010

Sirkustreeniin taisi nyt tulla tauko. Ajattelin, että opettaisin koirani kunnolla kirjoittamaan ja ajattelemaan ihmisten tapaan, mutta se olisi kai ollut liikaa kerralla, joten pidin meteliä koirani ensimmäisistä kirjoitetuista sanoista ja jotenkin treenipuhti katosi siihen, on kuin muille tuo olisi ollut tarpeeksi tai liikaakin, kun taas omasta mielestäni koirani suuret älynlahjat ovat edelleen näyttämättä. Vanhoja koulukirjoja en ole löytänyt, joten on koirieni yleissivistys jäänyt heikoksi. Pentua en ole ainakaan juuri heti nyt hankkimassa, sillä kolmen koiran poppoossa jäisi helposti koira tai kaksi huomiotta ja nyt on puhtini vähissä jo nykyisten koirieni treenaamisessa. Kai se on niin, että jos pohdin muuttoa ulkomaille, niin tulevaisuudensuunnitelmat ovat hämärän peitossa ja siksi koirien kirjoitustreeniin on hankalampi suhtautua. Enhän edes tiedä, millä kielellä niiden pitäisi kirjoittaan. Koira on unkariksi ”kutya” missä y lausutaan j:nä, joitakin konsonanttiyhdistelmiä lukuun ottamatta lähes täysin äänteenmukainen kirjoitus unkarin kielessä, onneksi! Kovin on kivan oloinen kieli, mutta sopiiko muuttoon asti, sitä en todellakaan osaa vielä arvioida.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Mutta mikä tahansa valtio on sellainen kuin on ja koiranpennun taas saa valita mieleisensä. Niin tenhoavalta kuin unkarilainen meininki vaikuttaakin, niin koiranpennun hankkiminen ehkä kumminkin on parempi idea kuin muutto. Siis vaaleanruskea mudi! Mutta vielä pitää miettiä…

tiistai 9. marraskuuta 2010

Tiistai 9.11.2010

Jätin tänään koirat kaupan eteen odottamaan ja molemmilla oli valjaat. Kun tulin takaisin, oli Vala päässyt irti varjaistaan, jotka olivat pylvään ympärille kietoutuneessa hihnassa kiinni. Mutta Vala seisoi aivan vieressä hiljaa paikoillaan odottamassa eikä jäänyt auton alle, vaikka se useasti jahtaa autoja hihnassa ollessaan. Voiko olla, että koulutus, joka rakentaa sen oman ymmärryksen mukaisen toiminnan varaan, myös järkevöittää sen käytöstä silloin, kun on tosi kysymyksessä?! Se olisi upea juttu… Mutta täytyy kyllä vastedes kiinnittää koirat pannasta eikä valjaista! Sanoin Valalle, että siitä uroteosta, että se pelasti mun japaninpystykorvan hengen, se sai palkakseen menta lisäelinvuotta.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Maanantai 8.11.2010

Kun muutin Savonlinnaan, olin matkalla kartanlukijana ja Vala siinä sylissä. Niinpä tulin opettaneeksi sille kartanlukua. Nyt kokeilin piirtää makuuhuoneeni kartan ja siihen nojatuolin ja sängyn väliin laitoin merkin, jonka kerroin tarkoittavan makupalaa. Vala näytti ilmeellään mietrtivän oikeaa paikkaa, muttei edes makuhuoneeseen mennyt. Houkuttelin sen sinne ja se vilkaisi iloisesti oikeaan suuntaan, muttei mennyt sinne. Komensin sen syömään makupalan nojatuolin ja sängyn välistä.

Siirsin liimapaperista tehdyn merkin koiranvuoteen viereen ja kävin piilottamassa sinne makupalan. Vala käveli vuoteen viereen ja käänsi päätään oikeaan suuntaan, muttei nähnyt makupalaa, kun se oli koiranvuoteen katveessa. Banjo tuli ja teki samalla kohden samoin. Kehuin niitä siitä ja rohkaistessani Vala etsi makupalan ja söi sen.

Banjo sanoo, että Lissukka-kani (Lissukka ainakaan ratkaisi kirjoitetuista lapuista koostuvan labyrintin, minkä silloin videoin: http://www.youtube.com/watch?v=6B0WEjPJBa8 ) on puhunut niille labyrinteista: ”Labyrintit ovat tärkeitä, koska koira joutuu niissä toimimaan yksin ja niin näkee, mitä se osaa itsenäisesti.”

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Unkarinpaimenkoiran tyyli ihastuttaa, se kai on tyypillistä unkarilaisuutta – saa miettimään, että pitäisiköhän muuttaa Unkariin?

Otin keräämiäni tyhjiä vessapaperirullia ja kirjoitiin niihin KÄVELYLLE, HARJAUS, VETTÄ ja RUOKAA. Illemmalla Banjo nosti RUOKAA-rullan sohvaan, katsoin sen kelpaavan ja niinpä saivat molemmat koirat ison palan juustoa, Banjo hiukan suuremman kuin Vala, mutta valitettavasti en palkinnut heti vaan ehkä 10 min myöhemmin. Muuten ei ole tänään eikä eilen treenattu, kun on ollut muuta mietittävää. Tuntuu, että ois kiva muuttaa Unkariin ihan pysyvästi, mutta se on kyllä niin iso juttu, ettei ihan heti selkene. Kivoilta vain nuo unkarilaiset vaikutteet vaikuttavat, kun kuvia ym. Unkarista etsin.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Lauantai 6. marraskuuta 2010

Vaaleanruskea mudi voi si olla meille sopiva, tosi kivan näköistä meininkiä. Olisi suurin piirtein Banjon ja Valan kokoinen ja väriltään niiden välistä. Mutta, niin, vasta tulin ajatelleeksi asiaa.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Perjantai 5.11.2010

UUdet kuutiot ovat valmiit. Otettiin ensin Banjon kanssa RAKAS. Se nosteli R:n ja A:n K:n viereen ja näytti silmillään, miten saattoi lukea RAKAS kahdessa rivissä, mutta joukossa oli pari muuta kirjainta, joita se ei vaivaantunut poistamaan. Aletaan kuitenkin jo olla siinä tilanteessa, että se nostaa palikat jonkinlaiseksi sanaksi. Harjoittelua vain, niin tulee selkeäkin. Luulen.
Jatkettiin Valan kanssa sanalla KOIRA. Sikin sokin olevista kuutioista Vala töni A:ta ja K:ta ja minä nostin kohdalle I:n niin että syntyi oikea sana. Valasta se oli superhyvä onnistuminen.
Jätettiin treenaus tuohon, kun on ollut taukoa: kivempi tehdä lyhyt hyvänhenkinen onnistunut kuin raatamalla aivan tiptop, pysyy treenihenki parempana ja kukin voi mielessään kuvitella, miten hyvin kohta onnistuu lyhyen harjoittelun jälkeen.

Olen tässä miettinyt, että hankkisinko kolmannen koiran. Mitäköhän koulutusharrastukselle kävisi? Jostain löysin mudin kuvauksen ja vaalea sellainen vaikuttaisi juuri sopivalta, mutta tiedä sitten vielä varmasti… Unkarilainen paimenkoira siis.

torstai 4. marraskuuta 2010

Torstai 4. marraskuuta 2010

Kirjoitin eilen kirjan Teach Your Dog To Read kirjoittajalle Bonnie Berginille, että koirani ovat oppimassa kirjoittamaan. Tänä aamuna sain lyhyen vastauksen, että hän haluaisi nähdä sen DVD:llä. Mistä kummasta minä DVD:n nappaan? Periaatteessa kai voisi treenata jonkin aikaa DVD:tä varten, mutta mites videokuvaus järjestettäisiin? Koiran pää aina peittää kuutiot ja oma huomio on joko koulutuksessa, jolloin video menee miten sattuu, tai sitten videossa, jolloin koira tekee mitä sattuu. Pitäisiköhän treenata vain mahdollisimman pitkälle ja etsiä sitten jostain joku muu, joka osaisi kuvata? Tavallaanhan tuo olisi juuri ihanne: joku joka tekee alalla töitä ja osaa levittää sanaa, saisi materiaalia, jonka avulla näyttää, mitä koirat ainakin kykenevät oppimaan.

Kirjoitusharjoitus näyttää menneen urautuneeksi ja siksi sitä ei hotsita jatkaa. Ollaan jumiudutta paikoilleen. Urautuneisuus oli tarpeen, jotta koira oppi nostelemaan kuutioita, mutta nyt kun se jo niitä nostelee, olisi aika saada toimintaan lisää ideaa. Tarttis kai jutella koirille ja yrittää jotakin tähtitieteellisen kaukana olevaa, mutta mitä? Pitäisi siis nostaa koiran toiminta palikkatasolta viisaan elämänfilosofisen näkökulman mukaan toimivaksi hienovireisemmäksi suorituskyvyksi: ”Näin. Tuo. Ja nuo. Hieno koira…”

Tarkemmin ajateltuna taitais tuon DVD:n teko olla juuri sitä, mikä päätavoitteenani on ollut. Ehkä aika näyttää keinot, joilla DVD:nkin saan kasaan… 

Maalasin puukuutioiden viimeiset sivut. Huomisaamuna ovat valmiit.

Bonnie Bergin kouluttaa avustajakoiria. Sitä ajatellen harjoitusnäppiksellä kirjoittaminen voisi olla parempi, kun taasesityksiin ovat iloisen väriset kuutiot paremmat.

Tarttis siivota koko huusholli videokuvausta varten.

Ehkei mun tarkoitus ole opettaa kirjoitustaitoisia avustajakoiria vaan näyttää, että koirat pystyvät enempäänkin eli jostain tarttis saada niitä ekan ja tokan luokan koulukirjoja.

Kai tämä tähänkin liittyy:
” Take anything and if you take a predetermined schooled-looking version of it it is without force, but if you take your dearest dream about it you could talk about it for a whole day and never grow tired of it. Just take your passion, your heart's conviction of what the thing that you dream about ought to be like and live by that for a second or two, then later longer and you will see miracles happening. It is all about passion, about the eyes of your heart.
Kokeilkaa ihmeessä! Tämä kikkani tuottaa uskomattoman suuria taitotason ja onnen määrän kasvuja jo ihan muutamassa hetkessä ja pidemmän päälle voi oppia niin taitavaksi, ettei siitä aiemmin edes unelmoinut. Siis: ensin hetki, jottei mikään ehdi haitata, sitten kokeneempana katsoa, että mitä tuo linjaus vaikuttaa elämässä ja vähitellen kehittää siitä itselleen uusi vahvuus, sellainen josta on aina unelmoiunut. Olennaista on tehdä aivan aluksi itsekseen, jotta voi seurata ihan sydämensä ääntä eikä joudu sosiaalisten sääntöjen kahleisiin.
GAME OF LIFE
The goal of the game is to end up in a paradise for all fairly.
As the game board you have the whole world.
The allowed moves are anything that you can do in your life.
Please play this game with me!”

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Löysin tekstin VAL, sen oli kai Vala kirjoittanut ja sai juustoa palkaksi. Tuo onkin pisin teksti, mitä vaahtomuovikuutioista on vielä kirjoitettu!
Vaan kun tuota tarkemmin ajattelee, niin voi olla, että itse kuutiot siihen joskus kasasin, kun jostain lähettyviltä löysin. No, meni juusto hukkaan.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Tiistai 2.11.2010

Esitystä varten pitäisi varmaan opettaa koirat toimimaan käsimerkeistä eikä puhutusta käskystä.

Banjo poimii tienvarresta kuusenkäpyjä ja on ne suussä kuin sikaria polttava äveriäs mies. Keräsin kuusenkäpyjä kotipihaan, jotta saisin sikarin hatun kaveriksi esitykseen, mutta Banjo riehaantui aivan kävystä ja ensi kertaa sitä ei saanut enää kiinni ennen kuin sitten mentiin sisälle. Mutta tosi tyylikäs se on, paha vain, ettei tuollaisessa menossa pysy hattu päässä millään.

Kun on jokin tavoite, niin harjoittelu aina tyssää juuri ennen sitä, kun ajattelee, että kohta on perillä. Niin on nyt kirjoitustaidon laita. Tarvitsee varmaan asettaa tavoitteet tosissaan jonnekin aidon kommunikaation kohdalle ja aidon ihmismäisen ajattelunja yleissivistyksen kohdalle eikä siihen, että on edes yhden sanan kirjoittanut. On kiva kokeille, mitä pystyy oppimaan.

Päätin loppujen puukuutioiden kirjaimet: K, S, T ja R, koska niitä useimmin jää kaipaamaan. Maalasin jo liiankin hutiloiden niistä viisi sivua kerralla.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Maanantai 1.11.2010

Otin pallon ja renkaat. Hypytin Banjoa pihalla renkaiden läpi pallopalkalla. Tulipas vauhdikasta! Mutta liian useasti se jäi etsimään palloa sen sijaan, että olisi hypännyt. Vaapukkakin hyppäsi muutaman kerran makupalapalkalla. Tarttis varmaan heitellä palloa sille yksinään…

Sitä ennen juuri kävelyltä tullessa laitoin Valan maahan syömään makupalaa ja yritin hypyttää Banjoa sen yli. Se symbolisesti hypähtikin hännän yli muttei sen enempää. Kun laitoin Banjon maahan, Vala jäi sen yläpuolelle seisomaan tassut molemmin puolin. Tuli kaunis kuvaelma, muttei hypyn hyppyä.

Otin koirankeksinpalojen kanssa kahdella tassulla tanssimista pihalla, kun ajattelin, että siellä tulee liikkuvampi tyyli. Nyt olikin ensi kerta, kun makupalan kanssa harjoiteltiin tuota. Ensin paikoillaan kiva sirkusmainen tyyli, kun tavallisesti Banjo pomppii ja Vala näyttää nääntyneen japanilaiselta kahdella tassulla seistessään. Sitten eteenpäin ja alkeisharjoitus peruuttamisesta kahdella tasulla sekä Banjon kanssa kahdella tassulla ympyrä.

Kai tuossa taas nähtiin, että minulla on liian johdatteleva tyyli noin pidemmän päälle jos treeniä ajattelee: tarttis miettiä, miten saa koirat toimimaan yksinään, johdattelematta. Ei kai siinä muuta kuin ottaa tuo erillisen harjoituksen aiheeksi ja opettaa samoin askel askeleelta niin kuin muutkin temput. Tänään jo Banjon rengashyppyjen osalta vähän aloittelin.

Soitti joku rahankerääjä WWF:ltä ja Banjo päätti, että haluaa tukea maailman eläimiä: ”Tärkeä asia!” Banjo sanoi miettineensä, mitä itse kannattaa.