lauantai 24. joulukuuta 2011

Jouluaattona 2011

Sen jälkeen kun kirjoitin Vaapukan harjoittelevan itsekseen puhumista, ei Vaapukka ole enää harjoitellut. Mutta äsken tänään aattoiltana tulin sanoneeksi sille: "Laulapa jotakin!" ja se lauloi Joulupukki, joulupukki! - tuskin sai selvää mutta laulun tunnisti selvään ja mielenvire oli tomerasti oikein, kun se komensi haukahtaen minulta pukkina lahjoja kuten lauluun kuuluu. Ohhoh! Vaan ei se niin kovin selkeäsanainen ollut.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Lauantaina 17. Joulukuuta

Taisi olla toissapäivänä, kun innostuin itse kokeilemaan sirkuspallolla tasapainoilua ja eihän se sujunutkaan niin kuin olin Vaapukalle opettanut eli palloa kuuntelemalla vaan omaa painopistettään kuuntelemalla ja palloa oikealta puolelta kulloinkin painamalla. Nyt jo osaan itse tasapainoilla pallolla nelinkontin (Otin mallia YouTube-videoista, engl.), mutta kumpikaan koirista ei. Vaapukkaakin kiinnostaisi kirjoittaminen enemmän, mutta nyt ei olla treenattu niiden kanssa edes palloa - paitsi että pallolla istuksiessani tuli Vaapukka eteeni ja siitä kiinni pitäen saatoin keikkua taaemmas kuin muuten, saisikohan siitä jonkinlaisen tempun?
Kokeiltiin tuota koirien kanssa, ensin Banjon ja sitten Vaapukan. Jollain tapaa saivat ideasta kiinni, mutten vielä osaa sanoa, miten treeni etenee. Kokeiltiin lähinnä pallon painamista sen liikuttamiseksi.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Keskiviikkona 7. joulukuuta 2011

Vaapukka vaikutti kiinnostuneelta tussilla kirjoittamisen oppimisesta. Olen joskus Banjolle puhellut, että jos se oppisi kirjoittamaan tussilla, niin sen kirjoituksista voisi koota kirjan, jota moni koiraharrastaja varmaan mielellään lukisi miettien, millaisia koirat ovat ja mitä koira ajattelee maailmasta. Jos olisi tarpeen, niin kunkin koiran kirjoittaman lauseen viereen voisi lisätä selventävän tekstin, että milloin on kirjoitettu, missä yhteydessä, mitä juteltu ja mitä koira kommunikoi sanoillaan viestivänsä. Nyt Vala vaikutti kiinnostuneelta oppimaan tuollaista, koirakirjailijaksi. Mutta ongelmana on ollut, ettei se ota esineitä suuhunsa noin vain. Otin siis makupalan palasia ja paksun tupessaan olevan tussin ja syötin sille makupalan murenia tussin kyljestä. Kun sijoitin murenen tussin päätyyn, se otti tussia vähän suuhunsakin. Heitin tussia vähän matkaa lattialla leikkimielellä ja Vala meni perään. Vähän ajan päästä se otti tussin suuhunsa kevyesti, kun leikittelin tussilla sen edessä, mistä palkitsin isommalla makupalalla. Pieni alku, mutta kun koira on motivoitunut, niin ehkä tuo tuosta, jos tulee harjoiteltua. Olisi kiva tehdä jotakin upeaa ja onnistuessaan tämä temppu olisi kyllä upea. Internetissä on omakustannekustantamo CreateSpace, joka ei veloita kuin posti- ja printtimaksun yksittäiskappaleista, ja voisihan aloittaa pelkällä nettisivulla, jolla olisi kuvat kirjoituksista. No siihen on vielä matkaa... Banjo nappasi tomerasti tussin itselleen heti kun lopetimme Valan kanssa, muttei sekään ole kirjoittanut mitään tussilla moneen kuukauteen. Grafologin lausunto kai tarvittaisiin myös, jotta näkyisi paremmin, että kirjoittajana on koira! Vai kaksi koiraa kummatkin?!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Tïistaina 29.11.2011

Aikamoinen väite, että koira oppisi puhumaan. Vaan niin on opetustapakin aivan erilainen, paljon parempi kuin tavallinen "Istu, istu nyt, saat makupalan."-koirankoulutus. Näytän mallia koiralle "Kas näin, tee näin." ja riittää, kun koiraa lähtee sosiaalisesti mukaan ja tekee omaehtoisesti jotain sinne päin, jolloin kehun, että juuri noin, ja sanon, että vähän vielä tuota lisää siihen (näytän itse mallia siitä, mitä harjoitella), niin hyvä tulee! Koko juttu perustuu elekielisen keskustelun ja hyvän avaran huomion varaan. Niillä kommunikoidaan tavoitteet ja motivaatio: "näitä tekemisentapoja, näistä elementeistä rakennat!" Paljon jää koiran oman ymmärryksen varaan mutta ollaan koiran omalla kielellä ja niinpä se osaakin monta asiaa itse.
Olen opettanut koirilleni myös ihmismäistä ajattelua perustuen katsomalla maailmankuvan muodostamiseen. Tämän blogin ensimmäisiin merkintöihin hautautuneena tai helpommin saatavilla blogissani Pikakoulu on ajattelukurssi, jonka opit sopivat koirillekin. (Se on alun pitäen maanviljelijöiden avuksi aiottu.) Lähes joka kerran koirilleni ajattelua ja vaativimpia taitoja opettaessani päädyn ohjeistamaan, että ottakaa mallia suomenpystykorvista, kun niillä näkyy olevan kaikista paras hahmotustapa. Myös pikkulinnuilla on kovin hyvä eloisa huomionkäyttö. Samat esikuvat pätevät sosiaalisten taitojen opettelussa. Hyvän huomionkäytön arvostamisen olen aikanaan oppinut lukemalla zenbuddhalaista kirjallisuutta, ja käytännön kokemukseni on osoittanut sen mittaamattoman arvokkaaksi avuksi kaikenlaisten taitojen opettelussa: kokemuksellinen rikkaus, kyky huomata mahdollisimman paljon monenlaista ja kyky ottaa nuo huomiot käytännössä täydesti huomioon.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Sunnuntaina 27. marraskuuta 2011

Talent ei kiinnosta, ei ole mukava tavoite sillä tavoin kuin sirkus ehdottomasti on. Mitä jos keskityttäisiin olemaan savolaistuvia sirkusharrastajia, ehkä silloin menisi oikein?!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Lauantaina 26.marraskuuta 2011

Koirat halusivat katsoa Talent-finaalin. Kun se oli lopussa, sanoi Banjo haluavansa kilpailla Talent Suomessa. Minä siihen, ettei minua hotsita moinen, kilpailkoot koirat itsekseen, jos haluavat. Kun vain opettelevat puhumaan selkeästi, ei minua tarvita kuin taustatueksi ja koirat voivat esiintyä itsekseen. Koirat jäivät miettimään vaihtoehtoa, värväsivät minut valmentajakseen, mutta ajattelivat reenata itsekseen omin päin. Kaikkea kummaa sitä tulee mietittyä!
Banjo sanoi - elekielisesti tottakai - että olisi kivempi jos esiinnyttäisiin kaikki kolme yhdessä, minä myös. Mutta silloin on sama vanha juttu, että minun pitäisi laihduttaa ja urheilla, en halua esiintyä minulle luonteenvastaisen lihavana, kun kumminkin rakastan urheilua yli kaiken.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Keskiviikkona 23.11.2011

Jos sirkustreenistä ei näy tulevan mitään enää, mutta se oli kovin kivaa, niin voisihan laatia oman monipuolisen näytöksen koiratapahtumiin. Silloin mukaan mahtuisi vähän kaikenlaista: kivaa menoa ja taitotemppuja.
Ei olla viime aikoina treenattu, Vala vain on omin päin puhumista treenannut. Hyvällä tahdolla saa siitä selvän vaan ei muuten. Varsinaiseen puhetaitoon on vielä jonkin matkaa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Koirataidetta (15. heinäkuuta 2011)

Jäiköhän merkitsemättä muistiin, kun Banjo kokeili 15. heinäkuuta vesivärimaalausta. Se maalasi villakoiran ja japaninpystykorvan, molemmat mielestään kätevästi samaan kuvaan ihan niin kuin puhumista opetteleva koirakin sanoo usein kaksi sanaa samaan aikaan, kun se muka on parempi, ilmaisuvoimaisempi niin.
Kuvassa on siis loikova koira, pää oikealle jotakin laiskasti katselemassa ja etutassut näkyvät siinä alla, vasemmalla häntä ja takatassut yhtenä rykelmänä.
Heti perään Vaapukka halusi maalata myös, muttei suostunut ottamaan sivellintä suuhunsa. Niinpä se määräsi värin ja ilmeillään kertoi, miten minun piti maalata. Kun piirros oli valmis, sanoin, että aika hieno, jolloin Vaapukka kertoi, että noin se laittaa turkkiaan hienosti, käytti nyt samaa maalaamiseen, :)
Laitoin molemmat kuvat heti seinälle koirien korkeudelle niiden katseltaviksi.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Perjantaina 11.11.2011

Puupalikat olivat muutaman päivän vain lojuneet lattialla. Pyysin Banjoa kirjoittamaan niistä "koira" etsimällä palikat nostamalla ne reunalle ja kirjoittamalla niistä sanan. Vanha oppi oli hyvässä muistissa vuoden takaa ja Banjo nosteli palikoita ja minä palkitsin vain oikeaan osuneista valinnoista. Osan palikoista se tassulla raapaisi reunalle. Kirjoittaminen valituista palikoista sujui hitaasti mutta sujui kumminkin. Lopputuloksessa oli seassa muutama ylimääräinen palikka, mutta tekstistä sai selvää. Kaipa tuo tuosta harjoitellen! Vaapukka osallistui rakentavasti tassullaan raapaisemalla palikoita oikeaan suuntaan Banjolle malliksi, kiva!
Aiemmin päivällä Vala harjoitteli yksinään erilaisten inisevien ja urisevien äänien tuottamista oppiakseen puhumaan ihmisten tapaan ja ilostui kovin kehuista.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Keskiviikkona 9.11.2011

Kun olen opettanut koiriani lukemaan ja kirjoittamaan, niin on niiden kyky ymmärtää ihmisten kieltä parantunut huimasti. Vajaa vuosi sitten saavuttiin tasolle, jolloin voin kertoa jostakin ideasta koirilleni ihan kuin ihmiselle, jolle asia on uusi ja joka haluaa arvioida, haluaako tehdä sen vai ei, ja sitten kun vuorokausi on kulunut niin ovat koirat tehneet pyydettyä omin päin - ihan kuin arka teini-ikäinen menisi yksinään puolen vuorokauden päästä kokeiulemaan rumpusettiä tai leipomista, jos sellaisista taidoista on ollut perheessä puhetta. Toiveet kommunikaatioyhteydestä koirieni ja eläinten kieltä ymmärtämättömien ihmisten välillä ovat siis korkealla. Nykyisin molemmat koirani osaavat jo niin hyvin kirjoittaa vaahtomuovipalikoilla antamistani kirjaimista sanan, että otin pinet puiset kirjainkuutiot jälleen esiin sillä ajatuksella, että koira poimii niiden kaikkien joukosta itse päättämänsä sanan kirjaimet ja kirjoittaa sen sitten ihan oikeassa järjestyksessäkin. Ihan alkuun olisi harjoiteltava sitä, että antamani sanan, ilmeisesti "Banjo", kirjaimet poimii ja kokoaa sanaksi. Kaukaisempana haaveena on tussilla kirjoittaminen, josta Banjo on oppinut alkeita, muttei ole sen enempää harjoitellut.
Molemmat koirani osaavat olla järkeviä ihmisten tapaan, joten ihan kunnollinen kommunikaatioyhteys voisi syntyä. Sitä vain olen jännännyt, että millainen. Eilisiltana Banjo loikoi sirkuspallin vieressä, kun se yllätti minut ylen positiivisesti kysymällä eläinten tapaan, että mitä käy, jos tietokoneet eivät ymmärrä eläinten kieltä, eivät reagoi el'imiin mitenkään, miten käy silloin eläinten oikeuksien ja miten käy kaikkien, jos eläinten tervehdyttävä vaikutus jää pois, linnut kuulemma ovat huolestuneita, että mitä jos linnunlaulua ei enää kuunnella. Uskomattoman hieno kysymys ja olennainen! Yritin eilen kirjoitella jotakin aiheeseen ratkaisuksi ja tänää esitelmöin aiheesta ystävälleni puhelimessa, tietokoneiden tulevaisuudesta siis. Jos Banjon kysymykset ja aatokset ovat tuota tasoa edes osan aikaa, niin tuleepa superkiinnostava kommunikaatio!

lauantai 5. marraskuuta 2011

Lauantaina 5.11.2011

Katselin Banjon seurana telkusta Talent Suomea, mutten edes jaksa katsoa sitä, jotenkin siitä vain ei innostu vaan jää apea tylsistynyt mieli, motivoitumaton, ihan vastakkainen kuin sirkusinnostus. Minulle ei kai sovi tuollainen koululaismainen kisa, vaan vain eläinten kanssa kommunikointi, eläinten älyn näyttäminen tavalla, joka tekee ihmisille mahdolliseksi seurata eläinten jalanjälkiä.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Perjantaina 4.11.2011

Miksi sirkusta? Onko hassua, että akateemisesti koulutettu aikuinen ihminen, joka oli aikanaan hyvä koulussa, arvostaa sirkusta yli akateemisuuden? Mitä ihmeen hyötyä on opettaa koira tasapainoilemaan pallolla jne.? Eikö ole kyse pelkästä hassusta päähänpistosta, henkilökohtaisesta mieltymyksestä - on se sitäkin! - eikä järjen valossa varteenotettavasta yhteiskunnan ilmiöstä? Kun vaikka opettaa koiraa tasapainoilemaan pallolla, opettaa jotakin, missä tarvitaan paljon monien taitojen yhteisiä peruskomponentteja, eli kun osaa yhden taidon, osaa myös melkein täysin monta muuta. Eli on kyse taitojen näyttämisestä ja niiden opettamisesta muille, mallina olemisesta. Esimerkiksi pallolla tasapainoilemiseen tarvitaan herkkää huomiokykyä ja nopeaa reaktiokykyä, jotka ihan sellaisinaan sopivat esimerkiksi ajattelun taitojen perustaksi, varsin korkealaatuisen ajattelun. Hyvin sujuva on näyttävä, josoikein rattoisasti sujuu eli kun etsitään kivaa esiintymistyyliä, etsitään hyviä tekemisentapoja, joista kannattaa muiden ottaa mallia - juuri siitä luontomme kertoo, kun pidämme herkkää ja tunnelmallisen hyvin havaitsevaa kauniina. Kun teko rimmaa tehtävän kanssa, tuo luontainen symmetriatajumma tietoa tekemisentavan rakenteitten sopivuudesta juuri siihen tehtävään. Lapsena opimme muilta elämisen perustaitoja, aikuistuessamme osoitamme hallitsevamme yhteiskunnassa elämisen vaatimat taidot, sitten uraudumme arkeen, kunnes vanhenemisen myötä löydämme omia tekemisentapoja ja omaa näkemystä lisääntyneen kokemuspohjamme avulla. Ehkä sirkus siis sopisi juuri vanhuksille eikä vain lasten katsottavaksi, tai no ehkei 40+, jolla on jo 20 vuoden kokemus aikuisten taidoista, ole vielä vanhus mutta vanhuksille sirkus sopisi myös, ehkä parhaiten. Mikä siis olisi varteenotettavampaa kuin taidon vaaliminen, pärjääminen jossakin, missä saa kulkea omia teitään ja missä paras valitaan, vaikkei se olisi jokaisen toistettavissa? Millä on akateemisestikaan väliä, jollei älyä ja taitoa sekä omakohtaisuutta ja kunkin yleisön jäsenen oman arvostelukyvyn tukea arvosteta?

torstai 3. marraskuuta 2011

Torstaina 3.1..2011

Miestuttavallani oli musitaakseni kaksi kissaa, joten en malttanut olla ohjeistamatta niiden opettamisessa tasapainoilemaan pallolla, jotta ehkä saataisiin kahden koiran ja kahden kissan sirkusesitys, mihin tuo vastasi, ettei hänellä ole kissoja, pah! Mutta tässä ohje kumminkin. Luin sen Banjolle kahteen tai kolmeen kertaan ääneen hitaasti ajatus ajatukselta ja Banjo ainakin näytti siitä oppivan.
"Kullannuppu lemmikki on helpompi opettaa kuin raggari, sillä
rakastettavalla otuksella ö herkkä avara huomio, joka on taidoille
otojinen, kun taas ikävä otus on pïttaamatö ja jää siksi kömpelöksi.
Jos opettaisit kissaa tasapainoilemaan voimistelupallolla, niin sen on
opittava mukavuudenhaluinen turvallisuudentunne pallolla, valuttava
alas kuin karvar2tti eikä kulmikkaasti pongahdettava kuin puukalikka,
pidettävä itse tasapainoa kuin vaikkapa sylissä, liikutettava
tassujaan pallon liikkuessa kuin turvallirilla rantakivhllä tepsuttava
ja oltava rennon pörröisen näyttävä. Näistä osista rakent8 tuttuuden
myötä koko sirkusesitys. Onnea matkbn! Pallo halpakaupassa n. 10e."
Sanoin koirille, että on esiintymisen kannalta hyvä, että niillä on ihan erilaiset rodunomaiset tyylit, pystykorvan ja villakoiran, niin esityksessä voi kumpikin loistaa omalla tavallaan: "Katso tuota, miten kivasti... Ja tuo, miten hauska!", olla omalla tavallaan kiehtova kohokohta kumpikin ja kummallakin omat bravuurinsa, osin oman tyylin, osin erikoistaitojen ja osin omien toiveiden mukaan valitut, joissa erityisesti loistaa, esiintyä. Kun omat toiveet tulivat puheeksi, Vaapukka heti siihen kommunikoi, että se oikeastaan haluaisi kirjoittaa sekin, vaikkei ole yhtä sukkela siinä kuin Banjo. Minä siihen, että opettelepas sitten tarttumaan palikoihin suullasi. Vaapukka, että voi hän kyllä, jolloin otin V-palan niin kuin Vala, kun se on joskus noutanut sitä, ja käskin Banjon sirkuspallille ja aloin leikittää Vaapukkaa kuutiolla. Vähän ajan päästä se retuuttikin V-palikkaa suussaan, jolloin kehuin kovasti ja Banjokin tuli siihen tueksi. Kehuttuani ohjasin Banjon takaisin sirkuspallille, mutta Vaapukka meni sille ja Banjo oma-aloitteisesti toiselle pallille ja pääsin hakemaan koiranherkkua niille palkaksi.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Keskiviikkona 2.11.2011

Ajattelin ihan vain treenata jotakin, jotta ylipäätään tulisi treenattua, ja nostin Banjon ja sitten Vaapukan pallolle, muttei niin kovin hyvin sujunut. Otin kumminkin kirjainkuutioita ja sanoin, että kirjoittakaa "Savo". Hetken aikaa kuutioita sinne tänne pyörittelivät ja saivat sitten vikkelästi aikaan kuvan tekstin SAVO. Komensin koirat äkkiä pois tekstin luota, jotteiuvät valmista kirjoitusta turmelisi. Vähän on hassu kirjoittaa Savo, kun on itse pääkaupunkiseudulta, mutta tulipahan niin selkeä kuviuo kirjaimista, että tietää kuka hyvänsä, että kirjoitus on tuollaisena juuri valmis, niin kuin koirat tarkoittivatkin.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Tiistaina 1.11.2011

No taas on kulunut aikaa treenaamatta. Ihan ekaks kun aloitettiin, haluttiin näyttää, että raja ihmisen ja eläinten välillä on häilyvä. Sitten sirkustreeni oli niin mukavaa itsensä toteuttamista vapaasti, että treenistä tuli itseisarvo. Kumminkin tärkeimmälta tavoitteelta edelleen vaikuttaa luoda kommunikaatioyhteys jota ihmiset ymmärtävät ihmisten ja eläinten välille. Ja toki uskon luominen eläinten ylivertaiseen älyyn, osin kirjoittamalla älyn teoriaa ja osin opeuamalla eläimille ihmismäistä ajattelua ja näyttämällä että ne tosiaan ymmärtävät tuoreeseen elämänviisaaseen tapaan. Eli sekä kirjoittamista että temppuja ja videointia.
Vaapukkaa kiehtoo sirkus, mutta se ei oikein tiedä, mitä asian kanssa tehdä.
Koirien toivomuksesta sirkuspallo on saanut olla keskellä lattiaa pari viimeistä päivää, mutta vaikkei olla kirjoitettu mitään, niin jostakin oli ilmestynyt A-kirjain sen viereen. Banjo on muina miehinä kuin ei olisi virallisesti sitä siihen tuonut, mutta katsoo sen olevan kannanotto sirkusharrastuksen puolesta.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sunnuntaina 30. lokakuuta 2011

Taas kerran mietin, mistä treenien keskeytyminen johtuu ja miten saataisiin hauskaa harrastusta jatkettua. Oli niin hauskaa, että sai miettimään, että josko pääsisin ammattimaiseksi koirankouluttajaksi, mutta niin on vain treeni jäänyt useista uusista yrityksistä huolimatta. Tänään sitten yritin uutta taktiikkaa: josko ei treenattaisi sirkukseen, Talenttiin, koiranäytökseen tai muuhunkaan tavoitteeseen päin vaan treenattaisiin vain, koska se on hauskaa? Meillä on jo monta temppuaihiota muttei yhtäkään valmista temppua. Rima eli tavoitteenasettelu selvästikin pysäyttää treenin etenemisen eikä päästä minnekään. Treenattaisiin siis ihan vain huvin vuoksi ja kokeiltaisiin saada valmiita temppuja ja mahdcollisimman monta hyvää aihiota kuten nyt kirjoittaminen isoilla vaahtomuovisilla kirjainkuutioilla, pallolla tasapainoilu, kosketinsoittimen soittaminen ja toisen koiran selän yli hyppääminen. Esitykseen tarvitaan valmis temppu, hyvä meininki, reipas toteutus ja näyttävä tyyli. Koirat vaikuttavat moytivoituneiltas, mutta lieneekö rima liian alhaalla vai mikä, kun motivaatio ei siirry treeni-innostukseksi.
Otin koiranherkkua, olin ostanut sitä ensi kertaa kuukausiin, ja yhdellä herkkuliuskalla teetin ihan vain jotakin harjoitusta molemmille koirille: ensin kuuntelevaisuutta tyyliin ”istuisitko? hyvä. kaksi askelta tännepäin, hyvä, jne.” ei käskystä vaan houkuttelemalla, jotta yhteispeli paranisi; sitten jotain perustemppuja kuten kahdella tassulla seisominen, sirkuspallilla/istumatyynyllä istuminen, ryömiminen ja jotain muuta, mitä nyt sattui tulemaan mieleen. Yritin saada tekemisen käyntiin ja poistaa jäyhyyttä tyylistä, joka oli kyllä tosiaan mitäänsanomattoman näköinen eikä ollenkaan mihinkään esitykseen sopiva. Koirat ovat kerta kaikkiaan ruosteessa. Osin se on sitä, että ovat motivoituneita uusien hienojen temppujen opiskelusta kuten puhuminen, pallolla tasapainoilu ja kosketinsoittimen soitto. Mutta esitys ja treeni, jossa olisi vain vaikeita temppuja, olisi kyllä tosi kuiva ja tylsä katsella. Jos haluaa hyvää herkällä toimeliaalla huomiolla varustettua tekemisentapaa mainostaa ja sen varaan rakentaa, niin kuin kaikki temppumme rakentuvat, niin silloin on oltava kivoja vauhdikkaita tyypillisiä koirien temppuja!
Vähän aikaa tuon harjoituksen jälkeen Vaapukka tuumi, että olisi taas aika treenata: se voisi harjoitella sirkuspallilla istumista. Kokeiltiin ja Banjo heti varasti tilaisuuden olla pallilla. Ratkaisuksi kaksi tyynyä, yksi kummallekin. Banjo osaa jo, mutta vaapukka vasta harjoittelee tuota. Huvikseni kokeilin ottaa pallon tyynyn viereen ja koira pallilta pallolle, mutta Banjo olisi ollut tulossa heti ja Vaapukka taas ei. Nostin sen pallolle, mutta se oli jäykin tassuin, vaikka tuin pallon liikahtamattomaksi. Näkyi olevan Banjon temppu tuo tulla itse minun nostamatta pallolle. Niinpä päätin muuttaa tavoitteenasettelua ja nostin Valan tavalliseen tapaaan pallolle, mikä sujuikin paremmin ja se liikutteli tassujaan pallolla. Kosketuksellani kehotin sitä etsimään itse tasapainoa pallon päällä ja se paransikin huimasti! Oli hyötyä siitä, kun palloharjoittelu alun perin aloitettiin tasapainoharjoituksin. Nyt olin ilahtunut edistyksestä ja aloin toivoa, että saadaan sittenkin treenattua… Vaapukka tuli oikeaoppisesti valumalla pallolta alas ja laitoin pannuun gotletteja koirien iloksi, jottei ainakaan palkan puutteesta jää treenin uudelleen aloittaminen kiinni. Ehkä, ehkä saadaan taas hauska onnellinen harrastus!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kirje Barack Obamalta 29. huhtikuuta 2011

Sain tuon kirjeen jo puolisen vuotta sitten vaan eipö tullut mieleeni liittää sitä tähän treenipäiväkirjaamme. Näytin sen kumminkin koirilleni ja kerroin,mitä siinä lukee. Näin kirjoitin Sirkus Finlandiaan:

Hannele Tervola 3. toukokuuta 2011 11.04
Vastaanottajat: myynti@sirkusfinlandia.fi
Vastaa | Vastaa kaikille | Lähetä edelleen | Tulosta | Poista | Näytä alkuperäinen
Hei
Olen viimeisen vajaan vuoden aikana oppinut arvostamaan sirkusta
suuresti treenatessani koiriani sirkukseen.
Tapanani on kirjoittaa tärkeiksi kokemistani aiheista vaikuttamaan
pyrkiviä kirjeitä niille tahoille, jotka kulloinkin koen oikeiksi sekä
asian että kirjeeni laadun perusteella. Olen mm. kirjoittanut useaan
kertaan Yhdysvaltain Valkoiseen Taloon. Yksi aiheistani on ollut
koulutus. Viimeisessä kirjeessäni käsittelin koulun oppimistulosta ja
suosittelin sirkusharrastusta sen parantamiseksi:
"Schooling needs circus
Schooling has the problem that one can memorize things without
understanding them. So often wise action looks like a robot instead of
like a person with a perception ability of one’s own, a real brain of
one’s own.
A circus hobby, learning a circus trick in one’s own ways without any
other rule than that the end result should be a good one, teaches one
to use one’s own understanding to guide one’s actions wisely.
Please value circus!"
Viime perjantaina sain oheisen vastauksen - luultavasti useampaan
viestiini yhdessä, mutta mahdollisesti juuri tuota sirkusaiheista
viestiäni sivuten, ks. lainaus tässä alla.
Hyvää Sirkuskesää!
Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna


---------- Forwarded message ----------
From: The White House - Presidential Correspondence

Date: Fri, 29 Apr 2011 15:15:04 -0400 (EDT)
Subject: Thank You for Your Message
To: hannele.tervola@gmail.com










- Piilota lainattu teksti -
April 29, 2011

Dear Friend:

Thank you for sharing your thoughts on education. I appreciate
hearing from you. I am committed to providing the best possible
education for our Nation's students because our children deserve it
and because, today more than ever, America's prosperity rests on how
well we educate them.



Across the country, we have many great schools and dedicated teachers.
We should be proud of these successes, and eager to discover and
support what makes them great. We must also realize that not all
children get the education they deserve, and many schools need urgent
reform to better help our students reach their full potential.



Through the Recovery Act, my Administration has made a historic
investment toward improving public education and providing greater
access to a complete and competitive education for every child. This
investment will make high-quality, early learning programs available
to more young children. The Recovery Act will also help strengthen
the teaching profession by recognizing talented teachers who improve
learning and by encouraging them to stay in the schools that need them
most. We are committed to exploring innovative approaches that
advance teaching and learning through high standards and expectations
for all students, and to developing meaningful assessments. These
steps can ensure our graduates are prepared for success both in their
higher education and careers.



A child's education does not begin and end with a school bell, and
responsibility must extend beyond a school's walls. Our future
success depends on a greater level of engagement between parents,
communities, and schools on behalf of children. We all share the duty
to educate our students, and if we hold them to the highest standards,
they will meet them. Please join me online to read more at:
www.WhiteHouse.gov/issues/education.

Sincerely,

Barack Obama

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lauantaina 22. lokakuuta 2011

Päivä pari sitten kokeiltiin koirien kanssa tehdä jotakin: Banjo kantoi kirjainpalikoita suussaan ja Vaapukka kiepahti ympäri houkuteltuna. Jotenkin ei vain tuntunut innostavan, kun oli liian koirankoulutusmaista tavanomaiseen tapaan eikä koirien kanssa kommunikointia ja monimutkaista yhteispeliä niin olen tottunut.
Tänään syntyi uusi näkökulma treenien keskeytymiseen: Kuva näytti, että meillä on jo jotakin ammattitaitoa sirkustempuissa, niiden opettelemisessa, opettamisessa ja yhteispelissä. Enää emme vain opettele uutta vaan rakennamme vanhan taitopohjan varaan. Ehkä koirille tuli stoppi tuosta ”Rakenna tämän varaan nyt!”-asenteesta, kun ne sitten vain olla möllöttivät eivätkä tehneet mitään, sotkivat sen vanhan taidon varassa tekemiseen ja uuden oppimiseen. On jotenkin kasvun paikka olla taitava, kun on tottunut olemaan vain aloittelija. Koiralle, joka kumminkin on aika nuori ja varsin kokematon, omien taitojen varaan rakentaminen on uusi juttu kuten kai kouluikäisille lapsillekin: pitäisi havaita itse, luottaa omaan tyyliin ja samalla olla täysipainoisesti oppimassa uutta.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Maanantaina 17. lokakuuta

Vaapukka tuli eilen luokseni inisemään ja näytti siltä kuin se olisi osin harjoitellut puhumista. Neuvoin sille, että tarvitaan toimelias mielentila niin, että ihan vain tuottaa ääntä eikä pyri kä ilmaisemaan sillä mitään vaan vain on sillä tapaa toimelias ihan kuin jolkutteleva koira. Niin syntyy kantoääni, jota voi sitten muunnella äänteiden aikaansaamiseksi, mikä käy niin ikään mekaanisesti eikä itseilmaisun tapaan. Vaapukka näytti saavan langan päästä kiinni, mutta yritykset ovat kumminkin jääneet vaisuiksi eivätkä kovin selkeiksi. Itsekseen se on tuon jälkeen silloin tällöin harjoitellut toimeliaisuuden tyyppistä kantoääntä.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Lauantaina 15. lokakuuta 2011

Vihdoin taisin oivaltaa, mihin treeni jumiutui: Ensin tavoiteltiin taivaita, yritettiin täydellä kapasiteetilla ja treeni oli upeaa, tosi hauskaa ja motivoivaa. Sitten ensi kertaa hoksasin, että olisikohan tämä tässä, saataisiin kunnon sirkusesitys, kun vain pari temppua hiottaisiin ja opeteltaisiin lisäksi jotain simppeliä sekä opeteltaisiin esiintymään. Silloin katosi treeni-into, kun tavoitteet eivät olleetkaan enää korkealla vaan liiankin matalalla, ei ollut treeni enää sama upea saavutus vaan jotakin arkipäiväistä. Rajapyykkinä oli tuo kuva Vaapukasta pallolla, kun ensi kertaa oli jotakin, mikä voisi olla sirkustasoa, jos sen saisi tavalliseksi tasoksemme. Mutta ei saatu, kun treeni-into lopahti. Nyt jos tavoitteet taas asettaisi liiankin korkealle, niin ehkä tekisi mieli treenata, kokeilla, mihin pystyy. Koirat ovat kiinnostuneita TV:n Talent-ohjelmasta, mutta minä en oikein. Talent ei näy tukevan treeniä siten kuin sirkustavoite, kai se on jotenkin travanomaisentasoista eikä huippujuttu kuten sirkus. Parempi tavoite mielestäni olisi tehdä sirkustemppuvideo ja kasata esitys samasta aihepiiristä, niin ehkä videota katsottaisiin netissä. Mutta treeni-into vaatisi tähtitieteellisiä tavoitteita. Koiriani kiinnostaisi opetella puhumaan, ihan se on alkutekijöissään, mutta siksi voisi sopia yhdeksi tavoitteista. Perinteiset koirien sirkustemput kuten hypyt yms. sopisivat yhdeksi treenattavaksi aihepiiriksi, koska ne tuovat puhtia ja neuvovat paremman treenitavan katsojille, jotka haluavat kokeilla oman koiransa kanssa jotakin samantapaista. Ja tietenkin akrobaattiset temput ovat kivempia katsella... Mutta saapa nähdä, treenataanko mitään, nyt ei olla taas moneen viikkoon yritettykään, paitsi että Vala tänään yritti pyytää kävelylle puhumalla kovin epäöselvästi mutta yritti kumminkin: tahditti ininäänsä puheen tapaan ja sai äänensävyjä oikein. Koirat olivat molemmat toiveikkaan ilahtuneita siitä, kun ne taas viime ajat ovat olleet lähinnä masentuneita: ehkäpä treenattaisiin taas, saavat koirani siitä paljon elämänsisältöä ja minustakin se on hauskaa!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Lauantaina 8. lokakuuta 2011

Katselin TVstä Suomen Talent-kisaa, mutta taitaa olla aikamoisen varma, ettei me tuollaiseen kisaan sovita, kun en edes ymmärrä millä perustein esityksiä rankataan. Mietiiessäni, että mitä sitten, koirat muistuttivat mieleeni, että televisioon pitäisi päästä, koska silloin tietäisivät ihmiset, että koirat osaavat kirjoittaa, ovat siis koirat enemmän ihmisen kaltaisia taitotasoltaan, mikä pitäisi näyttää, jotta ihmisten elämäntavat eivät etäämntyisi terveestä. TV on eri juttu kuin Talent. TVtä varten tarvitaan video, kunnollinen hyvä video, jolla koirat tekevät hienoja sirkustemppuja iloisesti ja hämmästyttävän taitavasti. Eli jos jokin tavoite olisi, niin tuollaisen vide3on laatiminen. Järkevintä kai olisi, että vaikka sen tekisi osissa, niin olisi esitys treenattuna, jotta saman voi näytöksenä esitt5ää tarpeen tullen.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Tämän koirankoulutusblogini lukijoille, 10. syyskuuta 2011

http://nopeaoppisuus.blogspot.com
Lisää taitojen kehittämisohjeita videokanavallani http://www.youtube.com/khtervola -> ks. soittolistat/playlists. Videot ovat enimmäkseen äänettömiä tekstivideoita englanniksi, selaa soittolistan otsikoita ja katsele vain ne, joiden aihe kiinnostaa sinua, sillä videoita on satoja.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Maanantaina 5. syyskuuta 2011

Yhä mietin tuota kuvaa: jos sen tasolle päästäisiin, niin voitaisiin varmaankin esiityä useammassakin paikassa, mutta tuohan oli vain treenikuva, eikä valmista suoritusta, eikä sen jälkeen olla edistytty yhtään! Mutta kumminkin… voisikohan treenata sillä tavoin, että tähtäisi tuohon suoritustasoon ja katsoisi sitten, voiko temppunäytöksen siitä saada. Nyt oli kissa aidan takana ja treenasin Valaa, ettei saa mennä aidan viereen vaan on pysyttävä vieressä, kun leikitään sirkusta. Hyvin pysyikin, mutta vaadin vain vähän aikaa kerralaan ja sitten taas lepsahti ja meni kissan luo, muttei kyllä tarvinnut palkkaa, kun vain sen sirkushaave oli mainittuna. Toinen, mitä ajattelin, että pitäisi osata, on, että tekee vain temput, jotka jo osaa, kuten käskystä istuva koira, eikä jää ihmettelemään, kun ei ole enää se eka supersaavutus vaan pikemminkin rutiinia, eli kuin istumaan ja hyvä meininki, jotta saadaan näyttävyyttä. Näin huomautin Banjolle ja se istahti mietteissään kokeeksi ja vakuutti sitten, että kyllä opitaan. Lisäksi pitäisi minun oppia esiintymään ja laihduttaakin, mitä muutenkin toivon. Ja temppuja pitäisi saada lisää. Otin renkaan ja hypytin Banjolla korkeampia hyppyjä räsypalkalla, Vaapukka oli vaisumpi mutta hyppäsi sekin räsypalkalla edes jotakin ja juoksi sitten korskeaa leikkilaukkaa ympäriinsä räsy suussa kuin olisi harjoitellut esiintymistyyliä. Tein Banjolle pari maahanmenoharjoitusta räsyllä, kun harmikseni siltä puuttuvat istumista lukuunopttamatta tavalliset tokotemput kokonaan. Parin miten kuten kerran jälkeen jätin koulutusohjeet romukoppaan ja hyväksyin kumartumisen melkein maahan asti maahanmenoksi ja niipä olin koirani kanssa samalla aaltopituudella kommunikaatiossa ja niinpä se seuraavaksi meni vikkelään maahan asti.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Lauantaina 3. syyskuuta 2011

Toissailtana, kun olin päivällä harjoitellut koirien kanssa äänen tuottamista, niin mietteissäni kokeilin, miten hyvän R-kirjaimen saisi murisemalla. Banjo siihen vastasi, että GRRR-Mmhhh, johon minä, että ”Hyvä, M:n ja H:n saat tuosta jo!”
Tänä aamuna Vala haukkui VUH-mmhh, johon minä, että tuossa sinulla on jo M ja H (vai oliko se R ja H?). Vala siihen vastasi että Vuh kuulostaen siltä, että painotti V-kirjainta ja katkaisi haukahduksen LA-tavun malliin, kai se sanoi niin, että ”Vala”. Mutta tuohon tapaan ne ovat kyllä ennenkin ”puhuneet”, nyt erona on, että erityisesti harjoittelevat äänteiden tuottoa ja sanoja.

torstai 1. syyskuuta 2011

Torstaina 1. syyskuuta 2011

Eläinkaupassa olisi valkoisia undulaatteja, vähän tekisi mieleni hankkia sellainen, jos vaikka nyt opettaisin niitä.Mutta sittenkeksin,että kokeilen opettaa koirat puhumaan. Minulla on hyvä suhde niihin, ollaan treenattu paljon muuta ja suomenkieltäkin ne tuntuvat osaavan sitä sun tätä.Niinpäennalta varoittamatta otin juustoa ja kokeilin. Koirat hyppäsivät tuolille jasohvaan heti, kun sanoin, että kokeillaan opettaane puhumaan.Ensimmäinen tehtävä oli tuottaa jotakin ääntä, josta sitten muokata puhetaito. Vala oppi haukkumaan ja tuntui kuuntelevan kehotuksiani siitä, miten haukuntaa muuttaa, jotta siitä saisi puheäänen vähitellen: pidempi ääni, sointuva ja ei niin äkkiä loppuva. Banjo ei sanonut mitään, mutta toisaalta se on aiemmin pentuna näyttänyt yrittävän inisemällä puhua sellaisia kuin ”ovi auki heti paikalla” yms. komentelevaa. Iso urakka tuo näkyisi olevan, mutta mielenkiintoista voisi olla.
Oikeastaan ajattelin, että jos tällä tekniikalla oppivat puhumaan, niin laulamaan myös, olisihan se hauskaa ja saman jutun versio vain.
Kokeilin toiseen kertaan. Vala haukkui, mutta palkitsin lyhyistä äännähdyksistä enkä haukuista, joissa suun sulkee tiukasti heti haukun jälkeen. Kävelyllä vähää aiemmin koetin suosia rentoa meininkiä, jotta ääni syntyisi helpolla. Mutta kotona siitä jatkaessa tuli äänestä liian matala ja jotenkin laiskan kontrolloimaton. Parempi tulos syntyi A-äänellä kehottaessani, kun se on vähän korkeampi ja jotenkin puheen sävyinen. Silloin oli koiralla hoksottimet mukana ja se koetti saada ääneensä eri sävyjä ja onnistuikin muttei hirmuisen selvästi.
Kas, ei se ollutkaan sirkus. Kun tähän yritti että sirkukseenko tätä treenattaisiin, niin ei luonnistunut. Juju on siinä, että näköjään pitää yrittää tähtitieteellisen korkealle, niin alkaa puuha kiehtoa!

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Keskiviikkona 31. elokuuta 2011

Kävin eilen koirien kanssa teetättämässä paperikopion valokuvasta, jossa Vala on pallolla ja taustalla on Banjon kirjoittama ”sirkus”. Nyt se on seinällä ja saa miettimään, että josko tuosta koirankoulutuksesta jotenkin saisi ammatin. Mutta en jaksaisi tavallista koirankoulutusta enää, kun tämä omantyyppisemme treeni kiinnostaa enemmän. Mutta mihin sitä nyt sitten käyttäisi? Sirkukseen oli mukavin treenata, sai olla ihan omalla tavallaan ja tavoitteet olivat kiehtovan korkealla. Mutta sitten säikähdin sirkuslaisia ja nyt tuntuu se vaihtoehto olevan poissa laskuista. Kuvaa seinällä ajatellessa olisi kiva treenata jotakin, mutta mitä, jollei juuri sirkusta? Pitäisikö perustaa oma show koiratapahtumiin? On sellaisia maailmalla ainakin. Mutta esiintymistaidosta vielä paljon puuttuu, vaikei enää ihan nollassa olla, niin ei paljon ylikään. Kiva olisi jotain kiehtovaa treenata, hyppyjä yms. vauhdikkaita temppuja kans, jottei meininki lätisty.

Mietin, että kunhan saataisiin jokin esitys kasaan, niin kaipa sitten voisi katsoa, mihin se sopisi. Banjo tuumi, että sitä kiinnostaisi opetella soittamaan pianoa, mutta taukoa on ollut niin paljon, ettei se luonnistu. Ajattelin, että vauhdikkaita temppuja olisi hyvä olla, ja kun on taidot ruosteessa, niin otin suuren renkaan ulos ja juustonpalasilla opetin, että nimi ja ”hop” tarkoittaa että se koira hypppää renkaan läpi silloin. Ihan yhtä aikaa en saanut niitä hyppäämään eri suunnista renkaan läpi mutta peräperää kylläkin ja samaan suuntaan yhtä aikaa. Siinä se treeni, ei kovin taivaita tavoitellut, mutta onpahan hyvä opetella tuollaisiakin.

Onkohan tässä se, että kun tuon kuvan sain puoli vuotta sitten, niin en enää ole keksinyt sen hienompia temppuja, niin treeni-into katosi? Siihen se ainakin katosi, mutta näinkö suuresti? Kivaa oli treenata, siksi olisi mukava jatkaa, muttei se vain näy luonnistuvan. Hyppy renkaan läpi on suurin piirtein tavallista agilityä. Käykö aina niin, että kun saavuttaa suuria tavoitteitaan – ja niitä aina saavuttaa niitä haaveita juuri, koska niitä todella rakastaa, eikä niitä pistesuorituksia, joita luuli oppivansa – niin silloin ei ole enää motivaatiota muuhun sillä saralla vaan on keksittävä kokonaan uusia tavoitteita.

Kaipa se on niin, että savolaiset ovat sirkukseen treenanneen tyyppisiä. Niin kauan kuin Savossa asutaan, mekin pääkaupunkiseudulta tänne muuttaneet, niin saadaan treenata sirkukseen, saadaan olla ”sirkuslaisia” jotenkin omaan omintakeiseen tapaan, eikä tarvitse sitä varten päästä minnekään esiintymään, riittää, että asuu Savonlinnassa. Näinkö sitä savolaisuutta opitaan? 

maanantai 15. elokuuta 2011

Maaanantaina 15. elokuuta 2011 - Eläin fiksumpi kuin ihminen!

Sirkustreeni ei näytä jatkuvan enää luonnostaan. Silti jotakin olisi kiva tehdä koirien kanssa. ”Perustetaanko koirien koulu?”, kysyin, jolloin Banjo vastasi: ”(Ei vaan) Miten koira on älykkäämpi kuin ihminen.” ”Okei!”, kiinnostava aihe minun mielestäni, juuri sopiva nyt. Käytiin pikipäin ulkona ja nyt jatketaan:
Ihmiset opettelevat yksittäisiä näkökulmia, jotka ovat rakentamisen tapaan näköaistin avulla hahmotettavia rakenteita. J aihmiset jumiutuvat niihin ja kadottavat kokonaisen kapasiteettinsa tuohon urautumiseen.
Koira taas on kouluja käymätön ja opettelee elekielisesti ja sosiaalista kautta taitonsa. Niinpä koira voi napata näkökulman kerrallaan tyyliin ”Tää on ton ihmisen tyyli, elämäntapa, näkökulma.” Ja sillä tavalla vikkelässä oppivaisuudessaan, joka koiran sosiaalisuuden osana on, koira on fiksumpi kuin ihminen.
Oppimisessa on tärkeää se, mitä tekee, eli ne elämänalueet, joita taitoon käytetään, sekä tekemisentapa. Näitä ovat esimerkiksi katseleminen, tietty liikkumistapa, tunnevire, herkkä havainnonteko jne. Näitä koira osaa matkia helposti oppien siten toisen lahjat noin vain. Toki ihminenkin voi oppia matkimaan niitä ja muuttua oppicvaisemmaksi, mutta nämä ovat juuri eläimille tyypillisi’ä vahvuuksia, mutta onhan ihminenkin eläin luonnoltaan.
Koira, joka kokemuksellista kautta omia havaintoja tehden oppii elämästä eikä karta tunteita, oppii hyviä telkemisentapoja, jonkinlaista omakohtaista viisautta, jota näköaistin korostaminen koiran opettamisessa vielä voi tukea. Kun koira vaikka osaa kauniin tavan liikkua, se on jonkin viisaan tekemisentavan fyysinen ilmaus. Koira siis on eläinten tapaan fiksu ja se näkyy sen kauneudessa ja koskettavuudessa.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Keskiviikkona 3. elokuuta 2011

Ei päästy virallisesti esiintymään, mutta saatiin lupa pitää harjoitusnäytös viereiellä nurmikolla. Koirat toivoivat kovasti esiintymistä, joten pakkasin kirjainkuutiot, koiramherkut ja koirat sekä rokotustodistukset autoon ja ajoin Parikkalaan. Katsojia ei ollut, mutta monta ihmistä ja koiraa oli lähistöllä, joten vähän aikaa ihmeteltyäni kaadoin kuutiot nurmelle. Niistä muodostui kaataessani jyrkässä kaaressa oleva sana ”koira”. Koirat tuntuivat jännittävän niin paljon, etteivät siirtäneet palikoita vaikka koskivat niitä tassuillaan. Ajattelin, että vastaisen varalle on osattava esiintyä, joten käskin kirjoittamaan selvemmän tekstin. Ensi alkuun siinä sitten lukikin KOIR, mutta kun yritn saada koiria vihdoin viimein siirtämään puuttuvan A:n tekstin loppuun, vei se kauan ja teksti muuntui muotoon
K
O
IRA ( kaaressa)
Se sai kelvata. Jätin kuutiot vähäksi aikaa näkyville, jotta saivat muuta vilkaista, mitä olimme saaneet aikaan. Sitten keräsin kuutiot taas säkkiin. Edistystä oli se, että Banjo siirsi A-kuution loppupaikalleen nostamalla sen suussaan ehkä 40cm oikeaan suuntaan. Huono juttu oli taas se, että minä olin koko ajan näyttämässä koirille, että siirtäkää tuota A-kuutiota nyt! Tarttis jotenkin saada koko juttu koirien itsekseen hoitamaksi. Ihan minun varassani ei kuitenkaan olla, koska koirani yleensä kirjoittavat minulle yllättävällä tavalla tekstit, en tiedä, miten onnistuvat. No, kivaa oli! Nyt koirat jännittivät paljon vähemmän kuin ekalla kerralla ja näyttää siltä kuin nämä kaksi esiintymisharjoitusta olisivat tehneet niiden esiintymistaidoille tosi paljon hyvää.

tiistai 2. elokuuta 2011

Tiistaina 2. elokuuta 2011

Parikkalassa olisi huomenna match show. Yritin kirjoitella, että josko pääsisimme esiintymmän, mutta varmaan olin liian myöhässä. Ajattelin, että voitaisiin kirjoittaa ”koira”. Mutta tänään kokeillessani koirat kirjoittivat vain
K
I
O
RA ja myöhemmin uudelleen kokeillessani
KO I
A R
Kokeilin myös nuolia. Vaapukka osasi hyvin, mutta Banjo hutiloi. Banjo ei osannut kirjoitettua käskyä ”Istu tähän” kunnolla ja jouduin selittämään ääneen: ”Lue mitä siinä lukee. Kuvittele että sanoisin niin. Mitä silloin pitäisi sinun tehdä? Tee niin nyt.” Sitten vasta se totteli, mutta täytyy sanoa, että sillä taitaa nykyisin olla puheenymmärrys tosi hyvä!
Katsotaan, mennäänkö huomenna Parikkalaan. Jos oikein houkuttaa, niin ehkä mennään kysymään kumminkin, mutta muuten vain, jos tulee myönteinen vastaus. Koirat eivät nyt jännitä yhtään niin kuin viime esiintymistä ennen. Treeni oli siis hyväksi, mutta nyt taas puuttuu tsemppi. Tarvittaisiin lisää keskittymistä, vaan ehkä huomenna sitten, hyvä että yön saa nukuttua hyvin!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Torstaina 28. heinäkuuta 2011

Eilen sitten tajusin, etten ole minä iän myötä menettänyt kykyä nauttia kesästä vaan Vala suree, vaikkei sitä ääällepäin näytäkään. Vala haluaisi olla sirkuskoira ja kun sirkukseen ei pääse, niin se on ihan alamaissa tosijapanilaiseen tapaan.
Otin kynän ja paperia ja listasin asioita, joita Vala arvostaa sirkuksessa, sillä ehkä niin löydämme jotakin, mikä sopisi korvaamaan sirkustreenin:
• koirat saavat esiintyä
• aivan uusia hienoja temppuja
• koirat esiintyvät toden teolla edukseen
• parempi maailma tuloksena
• yleisönä lapsia ja koiria
• ihmiset arvostavat temppua ja se vie maailmaa hyvään päin
• omalla tavallaan tehden
• niin hyvä kuin osaa
• esiintymisen meininki toden teolla
• esiintymiseen sekä taitotemppuja että akrobatiaa ja hyvää meininkiä
Tuo viimeisin on käsitykseni siitä, mitä tavoitella, minkä varaan rakentaa, ja nuo muut kohdat sitten lisävaatimuksina, sillä aina kun unohtaa vauhdikkaat tempuyt, touhusta katoaa henki. Toisaalta on kiva tehdä juuri jotain hienoa, tekemisen arvoista arvostettavaa. Luultavasti riittää kasata esitys ja esiintyä sitten koira- ja lastentapahtumissa täällä Savonlinnan seudulla.
Ehkä on niin, että tavallaan olemme tärkeimmän jo opetelleet: koirat voivat tosiaan oppia ihmismäisiä taitoja. Nyt olisi ehkä toisenlainen treeni paikallaan: pitäisi näyttää, että eläimet ovat älykkäitä, ihmisille malleiksi sopivia, eli pitäisi jonkin eläinmäisen varaan rakentaa isompaa kapasiteettia, etsiä temppuja ja tehtäviä, joissa eläimet juuri loistaisivat, ja kirjata ylös eläinmäistä näkökulmaa hyvään tekemisentapaan ym. eläimistä tärkeään. Esim. eilen nousi heti esiin kysymys: miksi suoritusta ja taitoa mitataan ennustettavuudella siis konemaisuudella? Eihän se ole älyä! Tärkeää olisi myös voida rakentaa eläinten kielen ymmärrys ihmisille, vaan onkohan aika iso urakka, vaativa!

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Lauantaina 23. heinäkuuta 2011

Näin Eilen match show –ilmoituksen ja niin oltiin tänään sitten Kerimäellä Lamminahon tilalla match showssa pitämässä temppunäytös. Ajattelin että match show olisi pienimuotoinen ja niin se olikin, kai korkeintaan parikymmentä koiraa omistajineen. Ajattelin, että muutama katsoja jossain sivummalla olisi ihan sopiva, kun jos vaikka surkeasti epäonnistutaan. Koirat eivät nukkuneet kunnolla yöllä, kun jännittivät, ja niin ne olivat jotenkin aavemaisen näköisiä. Helle hellitti aamulla ja niin vain esiinnyttiin match shown kehässä ennen match shown alkamista. Koirien piti kirjoittaa ”ruoka” mutta kirjoittivat
ROU
KA
niillä kun usein on hankaluuksia vokaaliyhdistelmien saamisessa oikein. Banjo vielä lopuksi sotki tassullaan koko tekstin. Vaan oli se kumminkin jonkinlainen onnistuminen. Nyt tiedän, että koirani osaavat tsempata. Vaapukka jopa vähensi huimasti toiusille uroksille räykyttämistä siksi, kun sanoin, että on keskityttävä esitykseen. Vaan on se kiva, kun nyt ovat muutkin nähneet, että koirani lähes tulkoon kirjoittavat. Kokemuksen myötä varmaan saadaan esiintymisvarmuutta ja sen myötä osoitettua että tosiaan kirjoittavat!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Tiistaina 5. heinäkuuta 2011

Katselin videolta Britain’s Got Tanlent’in hauskaa sirkustyylistä esitystä, kun kuulin Vaapukan nyyhkyttävän. En ole koskaan kuullut koirien voivan itkeä, mutta toisaalta Vaapukka on japanilaista rotua ja kovin erikoinen siksi, jotenkin ihmismäisempi kuin koirat yleensä. Vaapukka siis nyyhkytti kovin, kun ei pääsekään sirkukseen, näytti ottavan sille tosi koville. Niinpä lohdutin sitä, että voidaan tehdä oma koirien temppunäytös, jota esitetään koiratapahtumissa ja lastentapahtumissa Vaapukka halusi erityisesti esiintyä.
Myöhemmin sanoin Vaapukalle, että jos se haluaa, niin voidaan harjoitella ja yrittää Suomen Talent-kisaan, vaikken oikein ole sitä ollenkaan seurannut. Vaapukka näytti onnelliselta. Pohdin, että se voisi aloittaa esityksen pallolla tasapainoillen. Sitten tehtäisiin joitakin koirille tyypillisiä temppuja kuin olisi tavallinen koiraesitys, vaikkapa jalkojen väli pujottelua. Sitten hämmästytettäisiin kirjoittamalla jotakin. Ja jos aikaa jäisi, niin voisi lopuksi soittaa jotakin.
Jos esityksen olisi oltava lyhyt, niin ehkä koirat voisivat kirjoittaa ONNEA ja soittaa kosketinsoittimella Paljon onnea vaan! Banjo lupasi, että se voisi kirjoittaa tussilla ”minä”, vaikkei se varmaan näkyisi ilman TV-kameraa…

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Perjantaina 1. heinäkuuta 2011

Olin eilen Punkaharjulla tanssikurssilla ja siellä oli sirkuslaisen näköinen mies, koko illan oli ihan sirkuslaisen eikä vain sirkusharrastajan näköinen, tanssinkin hänen kanssaan. Mutta hän oli ihan selvästi paholaisenpalvojan tyyppinen, sellainen joka voi tehdä ikävästi toisen arvostamilla asioille, esim. keholle, arvoille, haaveille ja reilulle pelille, ilman muuta syytä kuin, ettei itse arvosta niitä. Oli luksusoloissa olevan tökerön paukapään oloinen kuten kai paholaisenpalvojat yleensäkin. Näytti siltä kuin ammatikseen päivittäin muiluttaisi innokkaita sirkusharrastajia ja – ammattilaisiakin. Pelotti olla tuolla samassa paikassa, vaikka oli paljon väkeä. Samassa porukassa pitkin maata matkaaminen ei olisi ollenkaan mahdollista, niin epäreilu oli tuo sirkuslainen mies. Eli jää nyt sirkushaaveet minulta tähän, ilmeisesti on jäänyt monelta muulta suomalaiselta samasta syystä. Suomalaisten vahvuutena on omakohtaisuus, voisi siksi sirkus olla koko kansan juttu, sellainen, jossa suomenkieliset suomalaiset juuri loistaisivat, tunnistaisivat omat kansalliset vcahvuutensa ja saisivat niiden påohjalta vankkaa asemaa kansainvälisestikin. Mutta kai ulkomaalaiset haluavat sabotoida tämän mahdollisuuden suomalaisilta. Ikävän sirkuslaisen miehen seurassa oli nainen, joka muistutti selvästi lehtikuvassa näkemääni Sirkus Finlandian johtajaa/omistajapariskunnan jäsentä. Oli ruotsinkielisen tyyppinen – siihenkö suomalaisten omakohtaisuuden arvostus kaatuu?

torstai 30. kesäkuuta 2011

Torstaina 30. kesäkuuta 2011

Ensi sunnuntaina tulee Sirkus Finlandia Savonlinnaan. Täytyypä mennä katsomaan, kun on melkein koko vuosi sirkustemppuja treenattu! !
Otin tänään huvikseni koirieni nimien kirjaimet ja pyysin, että kumpikin yhtä aikaa kirjoittaisi niistä nimensä. Vala kirjoittikin äkkiä VALA, mutta BANJOn ne saivat aikaan vasta yhteistyöllä, on kuin Banjo antaisi Valalle aikaa oppia ja harjoitella. Nyt Vala ensi kertaa kirjoitti ”taitokirjoitusta” eli symmetrisen kuvion, jotka kauniimpina ovat olleet Banjon tavaramerkki. Tämänpäiväisestä tyylistä tosin tulee mieleen lähinnä, että oliko tarkoitus todistaa, että koiratkin kyllä oppisivat käyttämään tietokonetta? No, ehkä harjoitus ja uusi ohjeistus tekee edustavamman tuloksen, olihan nytkin jo paljon edistystä… Annoin loput lihapullanpalat palkaksi, kun tekstit olivat valmiita.
Muuten ei olla treenattu mitään. Paitsi että otin sirkuspallon sisälle ja varmistin, että Vala osaa valua siltä alas myös kovalla alustalla. Sai pienen palan juustoa palkakseen.
Tätä päiväkirjamerkintää kirjoittaessani oli Banjo tuonut B-kirjaimen kuutioiden keskelle. Valitin, ettei tuosta nyt enää tule mitään tekstiä, kunnes huomasin, että se oli taroittanut, että VALAn viimeinen A olisi BANJO-tekstin osa. Sanoin, ettei sanoja saa sotkea, kun ihmiset eivät ymmärrä mitä siinä on lukevinaan. ”Ristisanatehtävä”, sanoi Banjo toiveikkaana (se on oppinut ristisanoista telkkua katsellessaan), ja en voinut muuta kuin myöntyä.

tiistai 31. toukokuuta 2011

Tiistaina 31. toukokuuta 2011

Koirat kirjoittivat eilen vaahtomuovikuutioilla KIRJA.

Kysyin Banjolta, että oliko sen tarkoituksena kirjoittaa tussilla MINÄ ja se myönsi että oli vähän sellainen meininki. Mutta kirjoitettuaan N se jatkoi ylös vasemmalle eikä alas oikealle, joten jätti kirjaimen N:äksi. Ehkä näin.
Ongelma oli kaisiinä, että Banji seisoi tekstin vasemmalla puolella kirjoittaessaan, mutta yritti kirjoittaa samantunnelmaisesti kuin ihmiset, joten M:n viimeinen veto itseen päin alas oikealle tulikin itseen päin vasemmalle.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Sunnuntaina 29. toukokuuta 2011

Eilen päivällä Banjo kantoi minulle suussaan kuulakärkikynän. Ajattelin, että se haluaisi kirjoittaa, joten hain paksuvartisen tussin, josta tulee helposti jälki, sekä sanomalehden lattian suojaksi ja puhtaan paperin. Mutta Banjo vain otti tussin suuhunsa ja pudotti sen paperille. Ajattelin, että paperi on liian alhaalla, joten hain matalan laatikon kirjoituspöydäksi ja laitoin paperin sille. Banjo kirjoitti heti N-kirjaimen. Yritin saada sen kirjoittamaan vielä lisää, mutta se tuotti vain yksittäisiä viivoja, mutta myöhemmin katsoessani (tussissa jo tuppi) oli paperilla kumminkin N-kirjaimen alla ihan selvä pikku-i. Laitoin Banjolle nakkiherkkua ja yritin kysellä, mitä NI tarkoittaa, mutta ilmiesesti se oli vain kirjainharjoittelua, niin Banjo tänään kommunikoi: helppoja ensimmäisiä kirjaimia siltä.
Sitten kun Banjo osaa kirjoittaa tussilla noin vain heti, niin voidaan videoidakin, kun se kirjoittaa tussilla, muttei vielä. Tavoitteena on, että se oppisi kirjoittamaan oikeita lauseita, koiran ajatuksia, koirafilosofi!

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

22. toukokuuta - 2011, sunnuntai

Ktaselin videolta hienoa innokasta koiratanssiesitystä ja mietin, että tarttis saada potkua meidänkin temppuihin, intoa ja puhtia. Niinpä kokeilin räsylelua, vaikkeivät koirani ole olleet kovin leikkiväisiä. Banjo lähti heti mukaan ja vähän ajan päästä se hypähti kahdelle tassulle istuinta vasten saadakseen lelun suuhunsa. Parin minuutin päästä se teki kierähtävän hypyn kahdelle tassulle lelupalkan saadakseen, seurasi lelua sirkuspallille ja sainpa sen hypähtämäänkin korkeammalle pallilta pois tullessaan, kun lelu on siinä houkuttimena. Vala oli vaisumpi, mutta lähti vähän ajan päästä sekin leikkiin mukaan. Vala piti keskeltä kiinni ja minä ja banjo vedimme reunoista. Piti olla tosi nätisti, jotta Vala suostui ottamaan lelun suuhunsa, mutta niin sekin hypähti Banjon selän yli lelupalkalla. Banjo pujotteli jalkojeni välistä innolla, kun lelulla houkuttelin, mutta Vala keksi uuden tempun: se tassullaan huitaisi lelua kuin näytöksessä ikään. Taidettiin saada uusi parempi palkitsemistapa koulutukseen tästä...
On kokeiltu pallolla tasapainoilemista muuatman kerran pihalla ja nyt otin videolle, kun Vala harjoitteli tasapainoilua. Se siirtää jo tassujaan, mutta tarvitsee vielä herkkyyttä ja kokemusta lisää. Herkkyys lisääntyy varmaankin heti, kun kömpelöin alkuvaihe alkaa olla ohi. http://www.youtube.com/watch?v=K_jtkPMuzGw

perjantai 6. toukokuuta 2011

Perjantaina 6. toukokuuta 2011

Otin sirkuspallon pihalle, missä nurmikko on tasaista, ja vaikka ei ole pallolla pariin kuukauteen kai treenattu, niin nostyin Vaapukan pallolle, Vaapukan kahdesti ja Banjon kerran. Banjo otti tyttövillakoirasta mallia ja oli ihan oppimaton, mutta Vaapukalla oli hyvä huomio ja toisella kertaa se jo siirteli tassujaan pallolla pysyäkseen, otti mallia videolla joskus katsotusta tosi taitavasti korispallolla tasapainoilleesta pienestä koirasta. Tosi hienoa edistystä!
Tälä välin on pihalla isoista kuutioista videwoitu, kun koirat kirjoittavat KOIRA ja RUOKA.
Eilen kokeilin jotakin koiratanssitemppujen tapaista: peruuttamista ja koirat kahdella tassulla toisiaan vasten yms. Muuten ei olla kummemmin treenattu.

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Perjantaina 29. huhtikuuta 2011

Sirkustreeni on ollut seis siinä pari kuukautta. Tänään oltiin koirien kanssa pihalla, kun Banjo kantoi K-palikan (niin kuin koira) ulos ja myöhemmin S:n (niin kuin sirkus). Niinpä otin lihapullaa ja SIRKUS-sanan kuutiot. Aluksi sujui jotenkuten, syntyi SIR. Kun kirjoitettiin viereen KUS, vieri I kauemmaksi enkä meinannut saada koiria millään tuomaan sitä takaisin. Lopulta syntyi sana SIRKUS. Kun lopetettiin, haki Banjo vielä sisältä O:n ja sijoitti sen niin, että syntyi sana SIRO. Tassullaan se pyöräytti kirjaimia niin että SIRKUS-sanasta tuli symmetrisempi, mutta kun aioin kuvata, koirat pyöräyttivät kirjaimet pois paikoiltaan. Kovin epätavallisen hidasta oli tänään, etenkin se I, mutta kiva että koirat osaavat! Toivottavasti naapurit eivät olleet kovin kummissaan - koirat jännittivät esiintymistä. vaikkei ketään ollut pihalla.
Oli kiva treenata jotakin pitkästä aikaa. Sanoin koirille, että mitä jos huomenna kirjoitettaisiin ”koira” ja niin nopeasti, että voitaisiin ottaa videolle. Sain ”koira”-sanaan tarvittavan A:n valmiiksi, mutta jäin miettimään: yleensä kun on etukäteen tsempattu, on mennyt näytös ihan penkin alle. Toisaalta kaikenlaiseen esiintymiseen ja sirkukseen tarvitsee juuri tuota, että osaa onnistua silloin, kun etukäteen tietää odottaa esiintymistä. Selitin koirille, että heikun keikun –tyyli on parempi, koska se on niin käytännönläheisen toimelias ja koirani niin taitavia nykyisin, ettei niiden tarvitse tehdä ajatustyötä kirjoittaakseen vaan pikemminkin olla kuutioita tarkkaavaisen toimeliaasti siirtelevällä mielellä. Jos etukäteen suunnittelee liikaa ja keskittyy että teenpä näin tai noin, mutta vain lojuu mietteissään, niin jää käytäntö vieraaksi ja niin ei hermostuksissaan saa tehtyä mitään kunnollista. Kirjoitin Vaapukalle ”koira” paperille ja kehuin sitä, kun se tallusti perässäni keittiöön: juuri noin käytännönläheinen koira tekee mitä tuntuu tilanteessa mielekkäältä, annoin sille puoli lusikallista italiansalaattia selittääkseni, että juuri näin toimitaan tilanteessa luontevasti ja se johtaa onnistumiseen, Vaapukka latki salaatin kuutioita mielessään pohtien ”näin katson tarkkaan kuutiota ja siirrän sitä”. Saa nähdä, miten huomenna käy, jos jo nyt hermoillaan niin paljon, että ruokailukin on mennyt vaikeaksi – tarttis jotenkin tehdä teot helpoiksi eikä vuorenkorkuisiksi. Kävelin sinne tänne: ”hupsin kupsin, teen mitä kulloinkin huvittaa ja mikä kunakin hetkenä tuntuu mielekkäältä”, Banjo kahina sängyn alta kuulosti mietteliäältä sekin.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Perjantaina 8. huhtikuuta 2011

Kuukausi treeniaikaa on mennyt hukkaan, monta hienoa temppua on jäänyt harjoittelematta ja näyttää siltä, ettei ehditäkään. Mietin, että jääkö sirkustreeni nyt sitten tähän, mutta ajattelin sitten, että josko kumminkin käytäisiin näyttämässä tuo yksi hyvä temppumme, kun koira kirjoittaa SIRKUS. Keräsin palikat säkkiin ja pudotin lattialle, miten kuten 40 lihapullanpalan voimalla (yksi lihapulla on 2 x 3 x 4 = 24 palaa) saatiin jonkinlainen surkea ”sirkus”-teksti kasaan. Koirat olivat kuin pellossa olleita, kun ei oltu kuukauteen kokeiltukaan, kai nekin tuuloksen nähdessään tajusivat, että harjoitusta tarvitaan lisää, ja toki vauhtia myös! Nostin Vaapukan kokeeksi tuolille ja ihmeekseni se alkoi itsekseen soitella yksi kosketin kerraalln niitä näitä mutta eläytyen, välillä puhtaasti soivia yksittäisiä valkoisia koskettimiakin. Syötin sille juustosiivun paloja ja neuvoin, miten Paljon onnea vaan soitetaan, se soitteli jotain sinne päin rytmi ja eläytyminen oikein mutta kosketinten valinta summittaista. Kun näytin sille koko kappaleen, huomasin, että sillä oli tunnelmallisempi soittotapa kuin mistä näytin mallia (vaikka toki mietin juuri, miten se näkisi koskettrimet selkeästi), kehuin kovasti ja sanoin, että nyt oli tullut aika sen luottaa omaan musiikilliseen näkemykseensä, kun se kerran oli minua taitavampi musikaalisesti syntymäpäivätunnelmaan eläytymisessä. Lopettaessani koira jäi tuoliin ja soitti jotain itsekseen, kun hain kolmannen juustonsiivun, ja jatkoi sitten soittotuntiaan, vaikka olin luvannut palkaksi upeasta edistymisestä. Mentiin ulos pihalle. Lumi oli jo sulanut valokatoksen alta ja siinä oli hyvä ottaa hyppyjä selän yli. Pidin toista koiraa makupalalla paikoillaan kun toinen hyppäsi selän yli, vuorotellen kummatkin. Koirat olivat ihan vieri vieressä ja huomasin, että näyttävämpi olisi muutaman juoksuaskeleen kanssa eli enemmän tilaa vieden. Tavoitteena kai viisi hyppyä, joista Valan olisi eka ja vika ja toki keskimmäinen myös. Ihanaa, kun on kevät ja ulkona voi jo viettää aikaa, jostakin jo maa näkyy sulaneen luman alta, ja sirkustreeniä taas, linnut puissa laulavat! Sisällä aloin vähän ajan päästä miettiä, että tarvitaan muita sirkusmaisia temppuja kuin selänylihypyt, joten vähän mietittyämme otin suuren punaisen ja valkoisen renkaan ja ilman makupaloja juttelemalla vain sain koirat kulkemaan haluamallani tavoin renkaiden läpi. Saataisiin kivoja kuviotemppuja ja näyttävyyttä, jos renkaita pitäisi jonkin verran korkeammalla. Nyt koirat lisäsivät joitakin omia kuvioitaan, ihan kivasti. Yritin niiden pohjalta saada koirat tervehtimään yleisöä kahdella tassulla selät minuun päin. Sujui miten kuten, mutta voivat kyllä ajan myötä oppia tuonkin. Lopuksi puolikas koirankeksi kummallekin. Ehkä, ehkä saadaan jotain kasaan sittenkin, ihan oi8kea esitys, riippuu kokonaan siitä, lähteekö treeni käyntiin, kun on nyt ollut jotenkin täysin jumissa kuukauden verran. Kylläpäs korottaa elämän laatua kaikilla, kun saa vapaamuotoisesti puuhastella jotakin hienoa temppua! Olisi niin kiva jatkaa taas… Ai niin, palloa treenattiin eka: Banjoa haukuin jäykkätassuksi ja sain sensiten yrittämään edes hiukan oikeaa tyyliä. Vaapukalle jouduin sanomaan, että yritäs itse pysyä tasapainossa ja silloin se liikuttikin tassujaan nätisti. Luultavaa on, ettei palloa ehditä oppia niin hyvin, että voitaisiin esiintyä. Ja ihan jo tavallisessa häiriöihin totuttelemisessa on puuhaa, kun aikaa on enää reilu kuukausi.
SIRKUS-teksti jäi lattialle ja myöhemmin huomasin, että sen kuutioita oli siirretty. Kai Banjo oli ajan kanssa ehtinyt miettiä tekstiä, kun sen tyyli ei aluksi vakuuttanut. Sana muodosti kiemuran lopussa, en tiedä, osaavatko ihmiset lukea noin hienostunutta tekstiä, mutta hienohan se on!

perjantai 1. huhtikuuta 2011

1. huhtikuuta 2011

On ollut taukoa, treeni ihan kokonaan seis. Mietin, että ehkä jotain muuta siis. Otin maalipensselin ja valtavan lehtiön ja koetin saada koiria piirtämään kumpikin sydämenpuolikkaan paperille, tulisi hieno temppu! Vaapukka suostui haistamaan sivellintä muttei varsinaisesti ottanut sitä suuhunsa ollenkaan. Banjo otti siveltimen suuhunsa ja veti sillä hiukan lehtiötä pitkin samalla kun pudotti sen maahan. Ehkä koirat kaipaavat aivan uudenlaisia temppuja, tuliko toistoa liikaa jo pallon ja ”sirkus”-tekstin kanssa? Voitaisiin harjoitella tussilla kirjoittamista ja jotakin uutta hienoa, ottaa sitten videolle, vaIkkei sirkukseen niin voisikaan päästä.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Maanantaina 28. maaliskuuta

Nostin Vaapukan pallolle ja se pysyi taas hetken itsekseen tasapainossa ja valahti sitten pallon viereen. On hyvä, kun se on niin rento luonne, että tulee alas valumalla eikä kaatumalla. Banjonkin kanssa kokeiltiin, ja suijui paljon paremmin heti kun se otti Vaapukasta mallia, mutta lähinnä se lintsaa. Vaapukka oli haukkuvaisella tuulella joten otin muutaman laskutehtävän pienillä luvuilla nollasta kolmeen.
Aika kuluu eikä Japanin ydinvoimalaonnettomuus näytä menevän ohi. Se vie puhdin Vaapukan treenistä ja vaapukan into sirkukseen on ollut koko treenin sydän. Nyt tulen miettineeksi, joudunko uusimaan aikataulua. Treeni-innostuksen aloittanut sähköposti Sirkus Finlandiasta lupasi, että voin tulla näyttämään koiriani ensi kesänä, kun sirkus on lähellä kotikaupunkiani. Olin ajatellut tekeväni toukokuussa matkan Varkauteen, olisi ollut jännä retki, varmaan tosi hauskaa, mutta nyt en tiedä, riittääkö aika. Muistaakseni sirkus on Savonlinnassa vasta heinäkuun alussa. No, saa nähdä, miten treenin käy, saadaanko esitys kasaan ja milloin saataisiin se valmiiksi. Nyt on vain taukoa.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Torstaina 24. maaliskuuta

Otettiin kahdella tassulla tanssimista ja muuta helppoa. Alkoi taas olla kiva tyyli ja koirilla puhtia. Näyttää siltä, että ne keksivät kivoja kuvioita itse, minä vain kerään ”kunnian”.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Maanantaina 21. maaliskuuta 2011

Näyttää siltä että vähitellen voidaan taas treenata.
Nyt otin illalla koirankeksin (vaikkei sitä saakaan niin pieniksi paloiksi kuin mihin olen tottunut) ja kokeilin koirien kanssa pujottelua jalkojen välistä niin että koira istuu jalan sivuun ja toinen koira kiertää sen, menee jalkojen välistä ja istuu puolestaan jalan viereen. Vaapukka lähti tekemään omia kuvioita kivan näköisesti, joten annoin sen määrätä, mitä tehtiin ja syntyi pyörähdys väärään suuntaan jalan ympäri, koira istuivat aivan nokikkain ja sitten kahdelle tassulle. Lopuksi houkuttelin kummankin koiran ryömimään toisen mahan ali.

HIENO KUVA!!!


Tämä kuva kolmen viikon takaa on jäänyt kovin mieleeni. Saa minut haaveilemaan pääsystä oikeaan sirkukseen! :) Laitan kuvan tähän uudelleen omalla otsikolla, jotta useampi näkee sen.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Torstaina 17. maaliskuuta 2011

Japanin ydinvoimalaonnettomuutta alkaa jo pursua korvista ulos ja koirat näyttävät tuumivan, että voisi taas treenata sirkustemppuja. Niinpä otin jotakin helppoa, mikä ei vaadi keskittymistä ja tsemppaamista, sillä molemmat koirat ovat vielä liian järkyttyneitä ja itsekin olen jotenkin valju. Muutama hyppy renkaan läpi ja pujottelua jalkojen välistä, kun toinen koira istuu pallilla. Vaapukka pujottelee jo, mutta Banjo ei. Lopuksi kun Vaapukka istui pallilla, tuli Banjo siihen ja nosti etutassunsa Vaapukan etutassujen viereen seisoen takajaloilla maassa: syntyi kiva kuvaelma.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Tiistaina 15. maaliskuuta 2011

Hypytin Banjon Valan selän yli ja sitten Valan Banjon yli. Vala tuntui pitävän ja tuumi, että parin päivän päästä voidaan taas treenata, jos Japanissa ei enää tapahdu mitään hirveää.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Sunnuntaina 13.3.2011

On ollut taukoa ja tulee kai lisää, kun japaninpystykorvani Vaapukka on huolissaan Japanin maanjäristyksestä. Päätin, ettei soitetakaan Sakuraa, kun nyt siitä tulisi surullisisa assosiaatioita yleisölle, vaan Banjo opettelee soittamaan Paljon Onnea Vaan. Silloin on Banjollakin oma temppu kirjoittamisen lisäksi. Nyt jos Vaapukka osallistuisi kirjoittamiseen, olisi Banjo muuten jäänyt ilman omaa taidonnäytöstä. Vaapukalla on pallo ja kartta, mutta niitäkin tarttee vielä harjoitella paljon. Kartasta tarvitaan näyttämölle sopiva versio, jossa olisi esiintymisalueen reuna, ovi, yleisö, soitin, sirkuspalli ja ehkä kirjainkuutiot eikä muuta.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Keskiviikkona 9. maaliskuuta

Eilisaamuna Banjo koetti kirjoittaa ”sirkus”.Se näytti suunnittelevan kaksikerroksista tekstiä ja nosteli palikoita toisten päälle mutta perääntyi sitten (”liian hieno”) ja vihdoin jotenkuten kirjoitti ”sirkus”. Kysyin, onko tuo nyt valmis, jolloin Banjo totesi että ei ja tuhosi sitten koko tekstin eikä kirjoittanut sitä enää uudelleen, se sanoi kerjäävänsä mahdollisimman monta makupalaa yhdellä tekstillä, jolloin lupasin sille, että kaikki jäljelle jääneet makupalat saa kyllä kerralla heti kun teksti on valmis, mutta ei se eilen sitten mitään kirjoittanut. Päättelin, että oli huono päivä eikä sitten eilen enää treenattu mitään.
Tänä aamuna otin hyppyjä renkaan läpi, sitten pallia vasten pitämäni jalan yli, jolloin Banjo yllätti hyppäämällä korkealta reiden yli (iso makupala!). Sitten vielä hyppyjä toisen koiran yli ilman pallin apua. Vaapukka pysyi jo paikoillaan ilman makupalaa mutta Banjoa joutui houkuttelemaan. Kivaa oli, kun molemmat koirat hyppivät kunnolla eikä Banjo vain. Mutta olinkin tilannut koiriltani tämän treenin jo eilisiltana.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Maanantaina 7. maaliskuuta 2011

Pilkoin lihamureketta pikkuruisiksi palasiksi ja otin taas kirjoitustehtävän: keräsin kirjaimet muovisäkkiin, pudotin korkealta ja pyysin kirjoittamaan ”sirkus”. Jokaisesta siirroksesta sai lihamurekkeenpalan ja yhteistyöllä koirat kirjoittivatkin SIRKUS ja taas tulos oli minulle yllättävästi päin. Kiva kun sujuu! Nyt molemmat koirat vierittävät kuutioita tassullaan.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Tänään ei ole treenattu. Mutta äsken sitten ryhdistäydyin ja pyysin koiria kirjoittamaan ”sirkus”. Banjo vetäytyi puuhasta pallille istumaan ja Vaapukka sai pikkuruisen lihapullanpalan joka kerran kun se pyöräytti jotakin kuutiota tassullaan. Se kirjoitti aika ripeään tahtiin SIKRUS muttei suostunut korjaamaan kirjoitusvirhettään ollenkaan. Kirjoitin seinälle uuden selvemmän ”SIRKUS”-lapun ja sijoitin sen alemmas paremmin koirien näkyville.

Tuo taisikin olla eka Vaapukan itse kirjoittama teksti, ainakaan selvään kirjoittama ja vähän pidempi sana. Mitäpä pienestä kirjoitusvirheestä, hieno juttu kumminkin! Onneksi kauppa oli vielä auki niin kävin ostamassa lihamureketta sille palkaksi, juhlitaan!
Voiko olla? Tänään aiemmin mietin, että tuolle toistettavuudelle tarttis kyllä tehdä jotain ihan tosissaan. Mietin että ootan vippaskonstit käyttöön: Bruce Springsteen kun on niin hyvä opettamaan taitoja, niin on varmaan hyvä myös työelämän näkövinkkelistä, mikä voisi auttaa toistettavuuteen. Niinpä sanoin koirille, että kokeilkaapa tuota Brucen tyyliä, josko se auttaisi. Myöhemmin sitten soitin Brucen levyä ja koirat saivat miettiä rauhassa. Voiko olla että se auttoi Valan suoritukseen? Saa nähdä, miten auttaa toistettavuuteen…

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kokeilin Banjon kanssa kirjoittaa ”sirkus” ja onnistuin vasta yhteistyöllä hitaanlaisesti. Sitten pyysin samaa uudelleen, mutta siitä ei tullut mitään. Masennuin ja ajattelin, että tämän siitä taas sai, kun matkii muita. Koirankoulutuskentällä äkseerataan ja ehkä joku muu kouluttaa sirkuseläimensäkin niin, mutta minun valitsemissani tempuissa se ei kyllä vain onnistu. Omalla tavalla onnistuu paljon paremmin, mutta takaako mikään, että sitenkään saan toistoja tarpeeksi? Tarttis olla helppo nopea temppu ja hyvä herkku niin sujuisi. Selän yli kyllä hyppäsivät ja molemmat koirat alkavat jo osata soittaa pari kolme säveltä ihan peräkkäin, välillä onnistuu yksittäinen valkoinen kin kosketin mutta vahingossa vain. Ajattelin, että jos koirat kumpikin kirjoittaisivat oman sanan yhtä aikaa niin auttaisiko se? Maalasin lisää vaahtomuovikuutioiden päällisiä, jotta olisi mahdollista kirjoittaa ”sirkuskoira”, saa nähdä miten onnistuu mutta koirat pitävät aivovoimistelusta kovasti. Sitä jaksavat mutta tylsiä temppuja eivät, tarttis jotenkin tehdä esitykseen sopivia aivovoimistelutehtäviä jotka eivät jännittämisestä mene pilalle, saa nähdä keksinkö yhtäkään. Ihan eri fiilis nyt kun olen sen pallokuvan myötä miettinyt, että päästäisiinkö sittenkin oikeasti sirkukseen, tekee jotenkin herkemmäksi kaikelle onnistumiselle ja urasuuntautuneeksikin, mikäs tuossa jos kuutioita maalailen mutta ei saa tehdä kaviourakoulutusta koirille vaan pitäisi pikemminkin täysin omaan tapaan tehdä ja omaan tahtiin, sehän se sirkuksen idea on kumminkin.
Kokeiltiin vieläpallolla. Vadelmasta alkaa jo voida laskea varovasti irti pitäen kädet kumminkin sen ympärillä. EI se varsinaisesti pysy pallolla tasapainossa mutta se alkaa jo osata harjoitella tasapainossa pysymistä. http://www.youtube.com/watch?v=RXgIJY2uBwk Banjon kanssa tehdään pelkkää asenneharjoitusta, kun se on edelleen jäykkätassu. Sama reaktiivinen asenne on hyvä myös ajattelukyvylle. Tuntuu kivalta, kun nyt taas tavalliseen tapaan koirat reenin jälkeen loikovat ja näyttävät syvällisen miettiväisinä kertaavan tänään oppimaansa. 

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Perjantaina 4. maaliskuuta 2011

Suhde koiriin on se pohja, jolta koirankoulutus ponnistaa. Toinen on se, että itse katselen asioita näkökulmasta, jossa silmät ovat tarkat ja kognitiivinen pohja suorituksille muutenkin ok. Kolmantena on koirien omaehtoinen motivaatio osata noitakin asioita. Esiintymistä harjoitellessa ei siis keskiössä ole suoritus ja jännitys vaan keskinäiset välimme ja motivaatio tekemiseen, kolmantena tsemppi ja minun oikea mielentila ja huomion käyttö kuhunkin suoritukseen.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Torstaina 3. maaliskuuta 2011

Harjoiteltiin molempien koirien kanssa tussin pitämistä suussa. Banjo jo lähes piirsi sillä paperille, mutta Vadelma ei vielä ota tussia suuhunsa.
Käytiin koirankoulutuksessa. Toivoa on, mutta harjoiteltavaakin on. Vadelma koki muut koirat suurena häiriötekijänä, mutta silloin kun vetosin sirkustreenin tarpeellisuuteen, se kuunteli ihan kohtuullisesti. Banjo loisti seuraamisessa koska jännitti, ja noukki maasta heittämäni B-kuution. Seuraavaksi sitten noukittava se useamman kuution joukosta, mutta sitä ei tänään kokeiltu. Banjo ei ole muissa maailmoissa koulutuksessa, joten luulisin sen käyttävän näköaistiaan kyllin tarkasti noin vain.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Keskiviikkona 2. maaliskuuta 2011

Harjoiteltiin Vaapukan kanssa valkoisten koskettimien soittamista yksitellen ja Banjon kanssa mustien kosketinten valitsemista. Molemmat menevät vielä ihan miten sattuu.
Nostin Vaapukan pallolle. Jotenkin ei sujunut ja lopetettiin pian kesken. Tehtiin siitä epäonnistumisharjoitus: on parempi luovuttaa, jos on huono päivä, kuin yrittää ja turhan päiten mäiskähtää alas, vaikka Vadelma osaakin jo aika rennon reaktiivisesti pallolta pudota. Kokeiltiin sen sijaan lattialla kävelyä eri suuntiin: eteen sujui totta kai – silloin pallo peruuttaa – ja taaksepäin sujui pallolle tarkoitetulla tyylillä, joten Vadelmalla oli kyllä idea selvillä jo – juuri siten kuljetaan pallolla eteenpäin! – mutta sivuttain liikkumista on vielä harjoiteltava muutaman kerran ainakin, ehkä enemmänkin. Sitten stemppasin itse ja mietin tarkkaan, miten koiran pitäisi olla, jotta se pysyisi pallolla. Sitten yritettiin palloa uudestaan ja kokeiltiin ensi kertaa liikkua sillä eri suuntiin, vaikkei tasapaino vielä ole riittävä minun laskea Vadelmasta kokonaan irti.
Kokeiltiin selänylihyppyjä. Koirat näyttävät tuumivan, että nyt jo kuuluisi treenata lopullista versiota eli niin, että koirat hyppäävät vuorotellen toistensa selän yli. Mutta ne tarvirsevat vielä rohkaisua ja osan ajasta kiertävät esteen.
Kokeiltiin taas palloa Vadelman kanssa. Nyt se tosiaan näyttää jo harjoittelevan vähän pallolla liikkumista ja huonosta tsempistä tilanteen pelastamista hyväksi reaktiiviseksi suoritukseksi. Alastulot sujuvat hyvin, kun se pitää takajalat lötköinä ja vain putoaa suoraa pallon viereen reaktiivisin kehoin ja tarkoin aistein.
Illalla soitettiin vielä pianoa. Sujui sävel sieltä toinen täältä jotakin kappaleen suuntaan kummallakin. Sitten Banjo hoksasi, että pitää siirtää tuoli kauemmas soittimesta, niin valkoisia koskettimia on paljon helpompi soittaa reunasta ja tutut mustatkin onnistuvat hiukan tassua ojentamalla.
Eilinen hieno kuva Vaapukasta pallolla ja Banjo ”sirkus”-teksteineen taustalla saa miettimään, millaista olisi olla oikeassa sirkuksessa. Olisihan se hienoa, mutta vielä on paljon treenattavaa: temput esiintymiskuntoon ja harjoiteltava esiintymistä häiriöineen ja tsemppeineen kaikkineen.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Tiistaina 1. maaliskuuta 2011

Banjo on pallolla tohelo jäykkätassu vielä, tarttis ehkä jättää pallotreeni siltä pois kokonaan, sillä jäykin tassuin ei pallolla pysy. Vaapukka taas on oppinut paljon: pitää jo tasapainoaan, liikuttaa tassujaan pallolla pysyäkseen ja tuntuupa melkein vierittävänkin palloa ihan vähäsen joskus. Siitä pitäisi Banjon ottaa mallia! Ylipäätään olen ylpeä Vaapukan edistyksestä pallolla.
Eilen otettiin karttaharjoitus, muttei toiminut kunnolla. Täytynee tsempata koiria enemmän keskittymään juuri kartanlukuun. Välillä Banjo on eka. joka löytää makupalan.
Koekiltiin nyt aamulla pianonsoittoa tai siis kosketinsoittimen. Banjo soittelee jotakin milloin mitenkin. Vaapukka sen sijaan yrittää kappaletta ja on musiikkiorientoitunut, soitti jo kolme kappaleen viimeistä säveltä yhteen putkeen nopeasti ja sai makupalan ja kehut palkakaseen. Pianonsoitto toimii vain juustopalkalla, ei lihapullanpaloilla kun ne tekevät liian malttamattomaksi.
Treenattiin nyt aamulla kumartamista ja aihiona on temppu, jossa toinen koira on paikoillaan ja toinen kiertää sen ympäri ja sitten molemmat kiepsahtavat ympäri toistensa peilikuvina.
Banjo on monta päivää ollut vaisu eikä ole kirjoitettu. Tänään se sitten sanoi, että on mälsää kirjoittaa aina vain samaa. Se haluaisi jotakin älyllisesti vaativaa, aina vain vaikeampaa. Sovittiin sen kanssa, että harjoitellaan tussilla kirjoittamista, vaikkei siitä saakaan sirkustemppua, niin siitä kumminkin saa aina vain vaikeampia suorituksia ihan oman tasonsa mukaan ja voi filmata. Tehdään sitten lisäksi näytöksen kirjoitustehtävästä vauhtikirjoitus älypähkinän sijaan. Heittelin sille ”sirkus”-sanan kuutioita järjestyksessä jonnekin kauaksi ja se ryntäsi innolla hakemaan, tuli tosi vauhdikasta noutoa, ja sitten muutamaa kuutiota yhdessä vähäsen siirtämällä kirjoitin sen kanssa SIRKUS. Juuri tuollaista tahtia olen toivonutkin: jos vauhtia piisaa, niin ihmiset paljon paremmin uskovat koiran osaavan itse kirjoittaa!

Vaapukka tänään soittotuntinsa jälkeen:

Sunnuntai 27.2.2011

Banjon kanssa otettiin uusi tapa treenata palloa: pidän Banjosta tiukasti kiinni ja vahdin oikeaa tyyliä sen sijaan, että antaisin sen itse seistä pallolla.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Lauantai 26.2.2011

Harjoiteltiin taas hyppyä selän yli. Nyt molemmat koirat jo onnistuivat hyppäämään keskellä lattiaa seisovan koiran yli, mutta etukäteisvalmisteluna tarvitaan vielä hyypyä pallille. http://www.youtube.com/watch?v=E--6RgwgYKc Hypyt ovat kivannäköisiä leiskautuksia.
Kiva kun hypyt näyttävät onnistuvan. Vielä hion niitä vähäsen, mutta lopullisen tempun harjoittelen sitten pihalla valmiiksi, kun on tilaa enemmän eikä alusta ole liukas.
Seuraavaksi olisi hyvä treenata huonoimmin osattuja temppuja kunnollisiksi erityisen keskittyneen harjoittelun ja tsemppaamisen avulla, pianonsoittoa ja esiintymistaitoja etenkin. Muutoin totuttaa monenlaisiin erilaisiin temppuihin samassa ryppäässä ja treenata niistä kutakin paremmaksi. Ideana olisi kai ottaa lyhyitä parin kolmen tempun sarjoja sekä muita yksittäisiä treenejä niin ettei välissä ole kuin vartista puoleentoista tuntia, jotta saa liikkuvuutta huomioon, urautumia pois ja jonkiunlaista monialaisuutta, josta on myöhemmin hyötyä. Tsempin pitää kyetä siirtymään tempusta erilaiseen ilman että oppimiskyky katoaa. Välillä miettimistaukoja, joilla koirat oppivat, tauko siis treeniryppään jälkeen. Mutta pääosin olisi kuitenkin tarkoitus treenata vähän tätä ja vähän tuota ja tsempata sitten joitakin temppuja tosissaan. Mutta palloa en laskenut tähän mukaan, kun se on niin vaikea, etten tiedä, mitä koirat siltä oppivat, vaikka se toisaalta vaikuttaakin positiivisesti muuhun treeniin, koska se vaatii niin suurta reaktiivisuutta, että automaattisesti parantaa muuta treeniä.
Kokeiltiin palloa vielä. Vaapukka on jo oppinut olemaan reaktiivinen ja pitämään tasapainoa http://www.youtube.com/watch?v=JVW-wmOeyFM mutta Banjolla on jäykistetyt tassut eikä se näytä oppivan.

perjantai 25. helmikuuta 2011

torstai 24. helmikuuta 2011

Torstai 24.2.2011

Tarkemmin ajatellen voi olla kovin olennaista se, että koirani oppivat lukemaan ja kirjoittamaan – mieluiten esiintymäänkin niin hyvin, että niitä voi kuvata TV:hen. Koska jos ihminen miettii, millaisia ihmiset ovat suhteessa eläimiin ja onko ihminen eläin ja missä määrin eläin, niin hän tulee väistämättä ajatelleeksi: ”Mutta kun eläimet eivät osaa mitään! Eivät siis mitään ihmismäisiä taitoja. Niinpä ihminen on jotakin erilaista kuin eläin. Niinpä on mietittävä toisenlaista ei-eläinmäistä elämäntapaa ja elämänsisältöä, elämän piiriä. Millaisiakohan ne olisivat?” Jos taas sama ihminen tuossa aprikoidessaan tietäisi koirien oppivan lukemaan, kirjoittamaan ja soittamaan pianoa yms., niin hän tulisi automaattisesti ajatelleeksi: ”Ei ihminen ole sen kummempi kuin eläin! Vähän niin kuin eläin olen minäkin. Elänpä siis vähän eläinten tapaan, kun se niin mukaVALTA VAIKUTTAA!” Ihan eri tulos siis, jos koirani olisivat tunnettuja niin, että ihmiset olisivat joskus omin silmin nähneet filmiltä koiran kirjoittavan ja joskus eläinten älystä puheen ollen mainittavan, että koirat kyllä oppivat tällaisiakin. Aikamoinen juttu siis! Mutta se vaatii kyllä kuuluisuutta, mikä taas vaatii esiintymistaitoja ja dokumentointia. Pitkä matka siis vielä, mutta tosi iso vaikutus hyvään päin maailmassa olisi, jos ihmiset luokittelisivat itsensä eläimiksi eivätkä eläimistä erilAISIKSI! No, tästä syystä tähän koirankoulutuspuuhaan motivoidunkin. Ja TOKI ON KIVA NÖHDÖ ONNISTUVANSAKIN!

Pitäisi siis osoittaa, mitä koirat osaavat ihmismäisiä taitoja:
• lukea
• kirjoittaa
• laskea
• lukea karttaa
• ajatella
• soittaa
Lisäksi pitäisi olla hauskaa, viestiksi tulla ”Kohtele koiria hyvin!” ja ”Annan koiran olla koira!” Jälkimmäinen vaatisi koiramaista hulivilitouhua, kuten vaikka renkaanläpihyppyjä, kahdella tassulla tanssimista, ym. ym.
Laskeminen varmaan menisi haukkumalla. Mutta miten osoitettaisiin lukutaito – kirjoitetuin käskyin kai? Entä ajattelutaito? Kirjoittaminen, soittaminen ja kartanluku paikanmerkkisirkustemppuineen ovat jo temppuja sinällään. Ajattelutaidon näyttäminen on hankalin.

Ajattelin tehdä TOKOtemppuja lukemiswn näyttämistä varten. Kehotin Vaapukkaa pyörähtämään paikoillaan. Se lisäsi ohjelmaan kerjäämisen. Sitten kokeiltiin molempien koirien kanssa pyörähdystä kahdella tassulla. Sitten jotakin epämääräiseksi jäänyttä. Sitten hoksasin, että sirkuspalli on juuri vähän makaavaa koiraa korkeampi. Laitoin Vaapukan sen viereen maahan kuono makupalassa ja hypytin Banjoa pallille ja takaisin sen yli. Vähää myöhemmin Valan kanssa sama juttu. Hulivilimeininkiä tarvitaan vielä lisää – myös kirjoittamiseen! Kenties muuhunkin… Mutta joka tapauksessa tuosta voisi saada tempun että koira hyppää toisen yli ja se olisi varmaan kivan näköinen, kun koirilla on niin kivat välit. (Makupaloja kului epähuomiossa paljon. Olisi pitänyt paloitella pienemmiksi, mutten ajatellut antavani makupaloja yhdellä’ kädellä. Lisäksi olin unohtanut, miten paljon makupaloja tavallinen tokotreeni vie. Kartanluku esimerkiksi vie puolikkaan lihapullan muutama harjoituskerta yhteensä ja soittamisessa selvitään puolella juustosiivulla keskipitkästä treenistä. Kirjoittamiseen kuluu eniten, mutta ne syö Banjo, joka on liian laiha.)

Tavallisin juttu, joka saamissani koirankoulutusvaikutteissa mättää, on asenne, että ”Tee sinä koira tämä!”: omistaja seisoo tumput suorina ja olettaa koiran toimivan kuin kone, eikä se tietenkään toimi, jollei sitä huijaa tai lahjo suuresti. Minun koulutustapani rakentaa suoritusta, pyrin omalla vaikutuksellani tekemään suorituksesta koiralle helpomman enkä komenna vaan sanon, että ”Haluaisitko Sinä tehdä täm’n?`”. Eli jos haluan riehakkaan mutta tarkan tyylin, pidän omat silmäni tyarkkaavaisina ja olen sen puoilesta sosiaalinen koirieni kanssa ja toisaalta otan sen asenteen, että ”Antaa mennä vain!”, jätän käskyt käskemnättä ja kehun riehumisesta, vaatien kumminkin esimerkilläni pitämään silmäöt tarkkoina niille asioille, joita tuossa tempussa piti huomata. Jos taas menee liian riehakkaaksi ja haluaisin rauhoittaa tyyliä tehden keskittyneemmän latautuneen suorituksen, en taaskaan komenna, vaan otan itselleni lepotauon ja fyysisellä esimerkill’äni koirieni kanssa sosiaalisena ollen rauhoitan koko poppoon. Sittemn näytän kiinnostuneelta itse tekemisestä: ”Näin keskittyen siitä saisi hyvän, aikamoisen hienon itse asiassa, haluaisitteko kokeilla?” Itse suoritus on keskivaikea ja lyhyt, palkka ok suorituksen vaativuuteen nähden, kehut ja aito arvostus päälle ja HETI vapaaksi (omalla liikkeelläni että ”lähdepäs nyt siitä juoksentelemaan”), jottei tilANNE JÄÄ RANKAKSI ÄKSEERAUKSEKSI VAAN ON KEVEÄ SUORITUS, JOSTA SAA KUNNIAA JA ASEMAA.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Keskiviikkona 23.2.2011

Minulla on ollut päänsärkyä ja niinpä on jäänyt pari päivää treenaamatta. Eilen tai toissapäivänä videoin, kun Vaapukka soitti. http://www.youtube.com/khtervola#p/a/u/0/juR9gV56Gbw Sillä on kappaleen yleinen hahmo jo. Banjo vielä raapii koskettimia, mutta siinä raapimisen seassa onnistui tänään juuri äsken soittamaan, että ”Paljon onnea vaan!” kertaalleen, mutta tähänastinen ennätys! Jipii.
Selvyyden vuoksi on sanottava, että tuo pätkä oli vain muutama mustaa kosketinta. Vielä on opeteltava valkeiden soittaminen ja saatava sähellystä vähemmäksi. Saa nähdä, kumpi hauva oppii ensin soittamaan oikean kappaleen katkelman… Mutta Banjo oli tänään tosiaan keskittynyt soiton opetteluun, kun äsken kokeillessani sana ”naula” ei onnistunut vaan tyyli oli jotenkin pianonsoiton oloista, vaikka oli se osin sitäkin, että sana oli ihan uusi ja Banjo yritti jatkuvasti kirjoittaa ”nuala”. Vala korjasi sille tassullaan kuutioita ohimennen pyöräyttämällä loppujen lopuksi, että NA ihan kuin Valassakin alku, mutta Banjo luovutti kesken.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Sunnuntaina 20. helmikuuta

Eilinen oli taukoa, kun Banjo on vaisu yli -20C asteen pakkasten vuoksi. Kylmä ottaa sille koville.
Tänäänkään ei ole vielä treenattu mitään, mutta olen mielessäni yrittänyt orientoitua oikein. Jotenkin kumminkin menee pieleen jo alkajaisiksi, kun mielessäni tuumin, että nyt on ”esitys” ja nythän koirat teette tämän kunnolla, jooko? Enkä sitten auta mitään. Jää koko suorituksen pohja pois, kun en ole neuvomassa, että katse näin, moodi noin, tavoitteenamme ovat nämä, hauskaa yrittää parhaansa jne. Miten ihmeessä ajatus esiintymisestä tuhoaa tavallisen treenimeiningin? Ei tämä ole TOKOkoe, jossa ei saa auttaa mitään, vaan jonkinlainen yhteisyritys, jossa koira kyllä näyttää taitonsa, mutta jossa yhteispelilläkin on väliä.
Jos olemme tsemppiorientoituneita, niin ehkä pallokin olisi kiva mukana!
Tänään olisi tarkoitus saada valmiiksi kuutiot ”sirkus”-sanaan, mutta koirille puhuin, että kirjoitettaisiin tänään ”laiva” – ehkä kirjoitetaan molemmat. Vauhtia ja epäröimättömyyttä tarvitaan kirjoittamiseen vielä paljon lisää. Sitä paitsi nyt kun vaapukka on osallistunut, koko touhu on ollut autettua niin kuin aloittelijalle sopii eikä oikeaa kirjoittamista.

Otettiin pallo takaisin mukaan treeniin ja tunnelma oli heti taas kohdallaan. Molemmat koirat alkavat jo pyörittää palloa allaan ja tassujen liikkeet ovat muuttuneet ketterämmiksi ja viisaammiksi. Otettiin heti perään Valan kanssa soittamista juustopalkalla, kehotin sitä soittamaan harkiten ja se alkoikin jo tapailla kappaleita. Sitten kirjoitettiin SIRKUS tai oikeastaan Banjo kirjoitti ja lopputulos oli sille tyypilliseen tapaan yllättävästi päin mutta ihan näyttävä. Neuvoin koiria poseeraamaan niin etteivät estä yleisöä näkemästä sanaa. Sitten vielä Banjon kanssa pianonsoittoa, sekin jo jotakin tapailee mutta kovin kömpelösti vielä.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Perjantaina 18. helmikuuta 2011

Yhteistyöllä kirjoitettiin KALA kierittämällä kuutioita. Vaapukka edistyi paljon, enää ei ollut niin hidasta ja vaisua.
Esiintymistaidoista ollaan kyllä vielä 15 miljoonan kilometrin päässä! Joka kerta kun yritän jonkinlaista esityksen harjoittelemista, se menee ihan mönkään jo heti alusta. Koirat ovat kuin eivät olisi koskaan kuulleetkaan tottelevaisuudesta, yhteistyöstä, puhdista, lukutaidosta, kartoista, lelujen kanniskelusta yms. normaalista, eivät edes temppujen tekemisestä makupalan toivossa. Jokin perustekemisentapa menee siis pieleen, kun ajattelen esiintymistä, tulee vääränlainen tsemppi, joka katkoo yhteistyön minun ja koirien välillä ja roolittaa koirat aloittelijoiksi. Ehkä se on jotakin sellaista kuin että minä seison tässä tumput suorina ja katson kun koirat näyttävät taitonsa, eivätkä ne näytä vaan nekin vain oleskelevat. Pitäisi sen sijaan miettiä jotain sellaista kuin ”Kohta mennään tekemään Se. Koirat, oletteko valmiina? Muistatteko varmasti miten Se menee? Osaatteko varmasti? Koettakaa nyt ihmeessä tsempata!”

torstai 17. helmikuuta 2011

Torstai 17.2.2011

Koirat näyttävät vaisuilta yksinään, mutta mukavilta yhdessä. Kai se merkitsee, että on suosittava kahden koiran temppuja ja että yhden koiran show on mahdoton.

Temppujen treenaaminen esityskuntoon onkin uskomaton urakka vielä. Toistettavuutta puuttuu ja tsemppitottumukset ovat vielä toi8senlaiset. Pallolla tasapainoileminen näyttää liian vaikealta oppia. Voi sitä vähän vielä treenata, jotta näkee, onnistruisiko sittenkin, ja kiva sirkustemppuhan se olisi, mutta kun kumpikaan koira ei ole urheilullinen luonne vaan kaikki on minun taitojeni varassa, niin ei se niin lupaavalta vaikuta, vaikka koirat ovatkin oppineet paljon. Mieluummin treenaisin edes pari muuta temppua esityskuntoon ja kokeilisin, onnistuuko pianonsoitto. Soittaminen vaikuttaa tsemppkysymykseltä: täytyy keskittyä etukäteen ja kehottaa koiria mielikuvaharjoitteluun. Molemmat jo tapailevat kappaleita, mutta osan ajasta ollaan lähes Ö-luokkaa, kun monta säveltä soi yhtä aikaa tassun alla ja koirien tassut raapivat soitinta. Kirjoittaminenkin pitäisi saada varmaksi. Nykyisin treeni kaatuu ihan hassuihin juttuihin, kuten haluttomuuteen nostaa kuutioita suulla tassuilla kieritt’ämisen sijaan, yhteistyöhaluun toisen taitamattomamman ja siksi aremman koiran kanssa, ynnä muihin ihan tavallista koirankoulutusta vaativiin seikkoihin, kai olen vain tavalliset jutut osin laiminlyönyt? Nyt olisi priorisoitava: kirjoittaa edes yksi sana, osata lukea monenlaista karttaa, oppia esiintymään, totella selkeästi ja varmasti kirjoitettuja käskyjä, istua nöpöttää pallilla tarpeen vaatiessa, hypätä renkaan läpi ja kokeilla opetella soittamaan. Pallo saa jäädä, vaikka niin kiehtova onkin meditatiivisuudessaan.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Tiistai 15. helmikuuta 2011

Tein lisää sirkuskirjaimia: Kaksi S:ää ja yhden A:n. Nyt on kirjaimiin käytetty väri lopussa. O pitäisi vielä tehdä ”koira”-sanaa varten.

Koirat ovat tänään ja eilen olleet vaisuja, johtuuko kovasta pakkasesta vai mistä. Yritin riehaannuttaa koiria sisällä ja malttamattomana otin kuutiot mukaan. Sain Valan pyörittämään tassulla kuutioita niin että syntyi teksti VALA, osin saatuman kauppaa, mutta ainakin viimeisen A:n Vala näytti laittavan ajatuksella, sillä kun pyysin sitä kierittämään vihreää A-kuutiota tassullaan, se kiersi tekstin puolelle kuutiota ja pyöritti sitä tekstiin päin.
Ajattelin treenata koirien kanssa joka päivä samoja temppuja, siis muun treenin lisäksi, ikään kuin esitystä harjoitellaksemme, koska muuten toistettavuuden puute jää ongelmaksi. Banjon piti kirjoittaa BANJO, mutta siitä tulikin kahden koiran urakka, kovin vaisua touhua, kun Banjo odottaa Valan osallistuvan ja Vala arastelee tottumattomuuttaan. Jatkossa olisi tarkoitus kirjoittaa KOIRA ja SIRKUS.
Lisäksi on Valan karttatemppu, jossa se eilen ei näyttänyt ”osaavan” istua ja haukkua yhtä aikaa, joten tänään treenattiin sitten sitä. Lisäksi Vala haluaa laskea ja sille on myös kirjoitettuja käskyjä, ihan tavallisia ISTU – MAAHAN – ANNA TASSUA.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sunnuntaina 13. helmikuuta 2011

Banjo poseeraa mallia objektiivisen ajattelun taidosta:

Vaapukka poseeraa mallia viisaudesta:

Koirat poseeraavat yhteistyömallia:

lauantai 12. helmikuuta 2011

Lauantaina 12. helmikuuta 2011

1980-luvun lopussa, kun olin ja vähän aikaa harrastanut koirankoulutusta ja aloin vetää Villakoirakerhon tapakasvatuksia silloin tällöin, tuntui, että kovin monelle tapakasvatuksissa kävijälle piti selittää samat perusasiat koiran opettamisesta. Niinpä mietin, että jos ne saisi koottua A4-paperille tai kahdelle, joita sitten jakaisi treeneissä, niin pääsisi vähemmällä vaivalla, ihmiset muistaisivat paremmin ja perheenjäsenetkin voisivat oppia samalla vaivalla. Muut kokeneemmat Villakoirakerhon tottelevaisuusharrastajat lähtivät innolla mukaan laatimaan tuota tapakasvatusopasta ja niinpä heidän neuvoessaan ja minun kirjoittaessani syntyi 40- sivuinen vihkonen Iloa villakoirasta – Opettamisen alkeita, jota Villakoirakerho myy omakustannushintaan ilmeisesti vieläkin. Kun sitten myöhemmin kävin vetämässä treenejä, en osannut enää neuvoa mitään: kaikki olivat täysinoppineita, kun olivat vihkosemme lukaisseet. Kontaktikoulutus vain jäi pois vihkosesta kun en siitä mitään silloin ymmärtänyt. Nyt 20 vuotta myöhemmin vasta alkaa homma olla hanskassa ja minulla on jokin käsitys siitä, mitä kontaktikoulutuksella tarkoitetaan. Äsken kirjoitin lyhyen pätkän aiheesta, mutta jotenkin vain katkesi kesken, tässä se kumminkin on:
” Suhde koiraan ja opettamisen taito
Kirj. Hannele Tervola
Koira on eläin ja sellaisena hyvin monimutkainen, täysin ihmissuhteen kaltainen monivivahteisuudessaan on suhteemme koiraamme. Mutta jos ajattelemme, että koira on jotakin ”vain”, kuin esine, kuin typerys, niin kadotamme tuon muuten mahdollisen antoisan ihmissuhteen koiraamme ja syntyy ihan samanlainen hedelmätön kränä kuin haukkuessamme jotakin tuttua ihmistä, joka silloin ei voi muuta kuin kääntää nurjan puolensa meihin päin ja niinpä emme voi todellakaan kutsua yhteistyötämme älykkääksi. Siinä missä ihminen on kouluja käynyt, on koira elämäntavoiltaan luonnollisempi ja niinpä koira ei jää monimutkaisuudessaan ihmisille toiseksi vaikka palikka-aivoinen ihminen voisi niin luulla. Koiran koko sielunelämän tapaa, kun herkistyy sen elekielen tunnelmille, ne ovat koiran ja ihmisen välinen todellinen kieli, joka on ihmisenkin luonnollisin kieli, jonka käyttäminen ennakkoluulottomasti avaa kokemuspiirimme antoisaksi ja taitojen kasvulle otolliseksi. Eläimistä mallia ottaessamme, esim. tyylikysymyksissä, tavoitamme omaa luontoamme ja sen myötä tyytyväisempää ja taitavampaa elämää.”

Sain ”koira”-sanaan tarvittavat kirjainkuutiot valmiiksi. Banjo tuumi, että se kirjoittaisi sanan noin vain, mutta kun se sitten itse suunnitteli kaiken, niin se oli ihan liian vaisulla tuulella eikä koskenutkaan kuutioihin. Myöhemmin treenasin molempien kanssa reippautta ja etenkin Vala reipastui kovin, ottipa pari kuutiota suuhunsakin. Myön Banjo kannis´keli kehotuksestani kuutioita, kun oikein innostin. Heittelin kuutioita sinne tänne lattialla milloin mitenkin, kunnes sitten muodostui melkein sana ”koira”. I oli A:ta vasten, ei tarvinnut Valan kehoittaessani kuin tassulla raapaista, niin se vieri paikoilleen ja KOIRA Banjon tyypilliseen tyyliin oli valmis ja kehuin paljon ja annoin sille juustoa palkaksi. Näyttäisi siltä, että kun Vaapukka kerran suostuu tarttumaan vaahtomuovikuutioihin, niin se kyllä oppi kirjoittamaankin ja vielä ihan hyvin.

Banjolla on koko päivän ollut morkkis kun se aamupäivällä omin neuvoin yrittäessään epäonnistui surkeasti. Niinpä kehotin sitä kääntämään masennuksensa motivoituneeksi yrittämiseksi ja kokeilemaan uudelleen. Banjo vaikutti edelleen masentuneelta mutta sitten Vaapukka tuli mukaan: Banjon otettua K:n Vala otti O:n tassullaan, sitten Banjo I:n ja niin edes päin. Yhteistyöllä syntyi KOIRA-sana. Minä toimin valmentajana, innostajana, mutta koirat siirsivät palikat itse ja Vaapukka näytti päättäneen palikkajaon mielessään. KOIRA-sanan kirjoitussuunta oli oikein juuri niin kuin pyysin kameraan eli yleisöön päin (paitsi K-kirjain). Hienoa! Olisi kiva temppu kun yhdessä yhteistyöllä kirjottaisivat… Vaikka vielä tuli kyllä neuvottua aika paljon.