keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Tiistaina 11. 2. 2014

Koirilleni oli tainnut jaada epaselvaksi se, miksi koulutuksessa aina pidetaan tauko suuren onnistumisen jalkeen. Koirani miettivat, etta miksei saa tehda juuri kun onnistuu parhaiten. Omat tekemiseni ovat usein jaaneet kesken onnistuneen alun jalkeen, lieneeko tuo koirieni syyta?
Eli koulutuksessa pidetaan tauko valittomasti suuren edistysaskeleen jalkeen, palkitaan kunnolla, kehutaan, kerrotaan, mika meni hyvin, ja haaveillaan siita, mita kaikkea hienoa taman lupaavan alun pohjalta pystytaan rakentamaan. Niin ei muistikuva siita, miten onnistutaan, katoa, vaan sen muistaa hyvin  ja jaa selkea kuva meiningista, yrittamisen tavasta, huomion kaytosta, motivaatiosta ym. tarpeellisesta. Lahituntien aikana se painuu mieleen ja kun illalla viela haaveilee koira onnistumisista, joita lupaava alku lupailee, niin on syntynyt superhyva malli, jonka pohjalta jatkaa treenaamista seuraavana paivana, joka kumminkin joka tapauksessa on jo uusi kimpale elamaa. yon erottama, kun aamu alkaa aina viisaampana virkein ja ehean kohmeloisin mielin.
Jos taas jatkaisi heti samalta pohjalta niin seuraava yritys olisi jonkinlaista muistelemista ja niin se ei olisi yhta tsempin tayteinen ja niin se olisi surkean huonosti tehty edelliseen onnenkantamoiseen tai hyvaan tsemppiin nahden ja se tai jokin viela etaisempi myohempi yritys siis jaisi meiningiltaan paallimmaisena mieleen treenista ja onnistuminen olisi etaantynyt jonnekin kauas arvailujen varaan. Jos taas pitaa pienen tauon, vaikkapa 5min - 1 tunti, ja treenaa sitten, niin tapahtuu sama lievempana, kun viimeisin meininki jaa paalle. Parempi on kehua kunnolla, palkita ja haaveilla kertoen elaytyvaisesti, miten vaativammat suoritukset voi rakentaa taman hienon onnistumisen pohjalle ja mika juuri tassa onnistuneessa suorituksessa oli olennaista ja taitavaa ja miten taitoa talta pohjalta kehittaa.
Aivan muunlaiset tekemiset, esim. lenkki, eivat niin haittaa kuin koulutus, mutta jos koirat kovin haaveilevat, niin sille on hyva antaa aikaa ja rauhaa sen verran, etta saavat opittua sen, mita haluavat, mutta muuta voi puuhata heti, kun tunnelma ei enaa ole intensiivisen keskittynyt koulutuksessa parjaamiseen.