sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sunnuntaina 30. lokakuuta 2011

Taas kerran mietin, mistä treenien keskeytyminen johtuu ja miten saataisiin hauskaa harrastusta jatkettua. Oli niin hauskaa, että sai miettimään, että josko pääsisin ammattimaiseksi koirankouluttajaksi, mutta niin on vain treeni jäänyt useista uusista yrityksistä huolimatta. Tänään sitten yritin uutta taktiikkaa: josko ei treenattaisi sirkukseen, Talenttiin, koiranäytökseen tai muuhunkaan tavoitteeseen päin vaan treenattaisiin vain, koska se on hauskaa? Meillä on jo monta temppuaihiota muttei yhtäkään valmista temppua. Rima eli tavoitteenasettelu selvästikin pysäyttää treenin etenemisen eikä päästä minnekään. Treenattaisiin siis ihan vain huvin vuoksi ja kokeiltaisiin saada valmiita temppuja ja mahdcollisimman monta hyvää aihiota kuten nyt kirjoittaminen isoilla vaahtomuovisilla kirjainkuutioilla, pallolla tasapainoilu, kosketinsoittimen soittaminen ja toisen koiran selän yli hyppääminen. Esitykseen tarvitaan valmis temppu, hyvä meininki, reipas toteutus ja näyttävä tyyli. Koirat vaikuttavat moytivoituneiltas, mutta lieneekö rima liian alhaalla vai mikä, kun motivaatio ei siirry treeni-innostukseksi.
Otin koiranherkkua, olin ostanut sitä ensi kertaa kuukausiin, ja yhdellä herkkuliuskalla teetin ihan vain jotakin harjoitusta molemmille koirille: ensin kuuntelevaisuutta tyyliin ”istuisitko? hyvä. kaksi askelta tännepäin, hyvä, jne.” ei käskystä vaan houkuttelemalla, jotta yhteispeli paranisi; sitten jotain perustemppuja kuten kahdella tassulla seisominen, sirkuspallilla/istumatyynyllä istuminen, ryömiminen ja jotain muuta, mitä nyt sattui tulemaan mieleen. Yritin saada tekemisen käyntiin ja poistaa jäyhyyttä tyylistä, joka oli kyllä tosiaan mitäänsanomattoman näköinen eikä ollenkaan mihinkään esitykseen sopiva. Koirat ovat kerta kaikkiaan ruosteessa. Osin se on sitä, että ovat motivoituneita uusien hienojen temppujen opiskelusta kuten puhuminen, pallolla tasapainoilu ja kosketinsoittimen soitto. Mutta esitys ja treeni, jossa olisi vain vaikeita temppuja, olisi kyllä tosi kuiva ja tylsä katsella. Jos haluaa hyvää herkällä toimeliaalla huomiolla varustettua tekemisentapaa mainostaa ja sen varaan rakentaa, niin kuin kaikki temppumme rakentuvat, niin silloin on oltava kivoja vauhdikkaita tyypillisiä koirien temppuja!
Vähän aikaa tuon harjoituksen jälkeen Vaapukka tuumi, että olisi taas aika treenata: se voisi harjoitella sirkuspallilla istumista. Kokeiltiin ja Banjo heti varasti tilaisuuden olla pallilla. Ratkaisuksi kaksi tyynyä, yksi kummallekin. Banjo osaa jo, mutta vaapukka vasta harjoittelee tuota. Huvikseni kokeilin ottaa pallon tyynyn viereen ja koira pallilta pallolle, mutta Banjo olisi ollut tulossa heti ja Vaapukka taas ei. Nostin sen pallolle, mutta se oli jäykin tassuin, vaikka tuin pallon liikahtamattomaksi. Näkyi olevan Banjon temppu tuo tulla itse minun nostamatta pallolle. Niinpä päätin muuttaa tavoitteenasettelua ja nostin Valan tavalliseen tapaaan pallolle, mikä sujuikin paremmin ja se liikutteli tassujaan pallolla. Kosketuksellani kehotin sitä etsimään itse tasapainoa pallon päällä ja se paransikin huimasti! Oli hyötyä siitä, kun palloharjoittelu alun perin aloitettiin tasapainoharjoituksin. Nyt olin ilahtunut edistyksestä ja aloin toivoa, että saadaan sittenkin treenattua… Vaapukka tuli oikeaoppisesti valumalla pallolta alas ja laitoin pannuun gotletteja koirien iloksi, jottei ainakaan palkan puutteesta jää treenin uudelleen aloittaminen kiinni. Ehkä, ehkä saadaan taas hauska onnellinen harrastus!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kirje Barack Obamalta 29. huhtikuuta 2011

Sain tuon kirjeen jo puolisen vuotta sitten vaan eipö tullut mieleeni liittää sitä tähän treenipäiväkirjaamme. Näytin sen kumminkin koirilleni ja kerroin,mitä siinä lukee. Näin kirjoitin Sirkus Finlandiaan:

Hannele Tervola 3. toukokuuta 2011 11.04
Vastaanottajat: myynti@sirkusfinlandia.fi
Vastaa | Vastaa kaikille | Lähetä edelleen | Tulosta | Poista | Näytä alkuperäinen
Hei
Olen viimeisen vajaan vuoden aikana oppinut arvostamaan sirkusta
suuresti treenatessani koiriani sirkukseen.
Tapanani on kirjoittaa tärkeiksi kokemistani aiheista vaikuttamaan
pyrkiviä kirjeitä niille tahoille, jotka kulloinkin koen oikeiksi sekä
asian että kirjeeni laadun perusteella. Olen mm. kirjoittanut useaan
kertaan Yhdysvaltain Valkoiseen Taloon. Yksi aiheistani on ollut
koulutus. Viimeisessä kirjeessäni käsittelin koulun oppimistulosta ja
suosittelin sirkusharrastusta sen parantamiseksi:
"Schooling needs circus
Schooling has the problem that one can memorize things without
understanding them. So often wise action looks like a robot instead of
like a person with a perception ability of one’s own, a real brain of
one’s own.
A circus hobby, learning a circus trick in one’s own ways without any
other rule than that the end result should be a good one, teaches one
to use one’s own understanding to guide one’s actions wisely.
Please value circus!"
Viime perjantaina sain oheisen vastauksen - luultavasti useampaan
viestiini yhdessä, mutta mahdollisesti juuri tuota sirkusaiheista
viestiäni sivuten, ks. lainaus tässä alla.
Hyvää Sirkuskesää!
Yst. terv. Hannele Tervola, Savonlinna


---------- Forwarded message ----------
From: The White House - Presidential Correspondence

Date: Fri, 29 Apr 2011 15:15:04 -0400 (EDT)
Subject: Thank You for Your Message
To: hannele.tervola@gmail.com










- Piilota lainattu teksti -
April 29, 2011

Dear Friend:

Thank you for sharing your thoughts on education. I appreciate
hearing from you. I am committed to providing the best possible
education for our Nation's students because our children deserve it
and because, today more than ever, America's prosperity rests on how
well we educate them.



Across the country, we have many great schools and dedicated teachers.
We should be proud of these successes, and eager to discover and
support what makes them great. We must also realize that not all
children get the education they deserve, and many schools need urgent
reform to better help our students reach their full potential.



Through the Recovery Act, my Administration has made a historic
investment toward improving public education and providing greater
access to a complete and competitive education for every child. This
investment will make high-quality, early learning programs available
to more young children. The Recovery Act will also help strengthen
the teaching profession by recognizing talented teachers who improve
learning and by encouraging them to stay in the schools that need them
most. We are committed to exploring innovative approaches that
advance teaching and learning through high standards and expectations
for all students, and to developing meaningful assessments. These
steps can ensure our graduates are prepared for success both in their
higher education and careers.



A child's education does not begin and end with a school bell, and
responsibility must extend beyond a school's walls. Our future
success depends on a greater level of engagement between parents,
communities, and schools on behalf of children. We all share the duty
to educate our students, and if we hold them to the highest standards,
they will meet them. Please join me online to read more at:
www.WhiteHouse.gov/issues/education.

Sincerely,

Barack Obama

lauantai 22. lokakuuta 2011

Lauantaina 22. lokakuuta 2011

Päivä pari sitten kokeiltiin koirien kanssa tehdä jotakin: Banjo kantoi kirjainpalikoita suussaan ja Vaapukka kiepahti ympäri houkuteltuna. Jotenkin ei vain tuntunut innostavan, kun oli liian koirankoulutusmaista tavanomaiseen tapaan eikä koirien kanssa kommunikointia ja monimutkaista yhteispeliä niin olen tottunut.
Tänään syntyi uusi näkökulma treenien keskeytymiseen: Kuva näytti, että meillä on jo jotakin ammattitaitoa sirkustempuissa, niiden opettelemisessa, opettamisessa ja yhteispelissä. Enää emme vain opettele uutta vaan rakennamme vanhan taitopohjan varaan. Ehkä koirille tuli stoppi tuosta ”Rakenna tämän varaan nyt!”-asenteesta, kun ne sitten vain olla möllöttivät eivätkä tehneet mitään, sotkivat sen vanhan taidon varassa tekemiseen ja uuden oppimiseen. On jotenkin kasvun paikka olla taitava, kun on tottunut olemaan vain aloittelija. Koiralle, joka kumminkin on aika nuori ja varsin kokematon, omien taitojen varaan rakentaminen on uusi juttu kuten kai kouluikäisille lapsillekin: pitäisi havaita itse, luottaa omaan tyyliin ja samalla olla täysipainoisesti oppimassa uutta.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Maanantaina 17. lokakuuta

Vaapukka tuli eilen luokseni inisemään ja näytti siltä kuin se olisi osin harjoitellut puhumista. Neuvoin sille, että tarvitaan toimelias mielentila niin, että ihan vain tuottaa ääntä eikä pyri kä ilmaisemaan sillä mitään vaan vain on sillä tapaa toimelias ihan kuin jolkutteleva koira. Niin syntyy kantoääni, jota voi sitten muunnella äänteiden aikaansaamiseksi, mikä käy niin ikään mekaanisesti eikä itseilmaisun tapaan. Vaapukka näytti saavan langan päästä kiinni, mutta yritykset ovat kumminkin jääneet vaisuiksi eivätkä kovin selkeiksi. Itsekseen se on tuon jälkeen silloin tällöin harjoitellut toimeliaisuuden tyyppistä kantoääntä.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Lauantaina 15. lokakuuta 2011

Vihdoin taisin oivaltaa, mihin treeni jumiutui: Ensin tavoiteltiin taivaita, yritettiin täydellä kapasiteetilla ja treeni oli upeaa, tosi hauskaa ja motivoivaa. Sitten ensi kertaa hoksasin, että olisikohan tämä tässä, saataisiin kunnon sirkusesitys, kun vain pari temppua hiottaisiin ja opeteltaisiin lisäksi jotain simppeliä sekä opeteltaisiin esiintymään. Silloin katosi treeni-into, kun tavoitteet eivät olleetkaan enää korkealla vaan liiankin matalalla, ei ollut treeni enää sama upea saavutus vaan jotakin arkipäiväistä. Rajapyykkinä oli tuo kuva Vaapukasta pallolla, kun ensi kertaa oli jotakin, mikä voisi olla sirkustasoa, jos sen saisi tavalliseksi tasoksemme. Mutta ei saatu, kun treeni-into lopahti. Nyt jos tavoitteet taas asettaisi liiankin korkealle, niin ehkä tekisi mieli treenata, kokeilla, mihin pystyy. Koirat ovat kiinnostuneita TV:n Talent-ohjelmasta, mutta minä en oikein. Talent ei näy tukevan treeniä siten kuin sirkustavoite, kai se on jotenkin travanomaisentasoista eikä huippujuttu kuten sirkus. Parempi tavoite mielestäni olisi tehdä sirkustemppuvideo ja kasata esitys samasta aihepiiristä, niin ehkä videota katsottaisiin netissä. Mutta treeni-into vaatisi tähtitieteellisiä tavoitteita. Koiriani kiinnostaisi opetella puhumaan, ihan se on alkutekijöissään, mutta siksi voisi sopia yhdeksi tavoitteista. Perinteiset koirien sirkustemput kuten hypyt yms. sopisivat yhdeksi treenattavaksi aihepiiriksi, koska ne tuovat puhtia ja neuvovat paremman treenitavan katsojille, jotka haluavat kokeilla oman koiransa kanssa jotakin samantapaista. Ja tietenkin akrobaattiset temput ovat kivempia katsella... Mutta saapa nähdä, treenataanko mitään, nyt ei olla taas moneen viikkoon yritettykään, paitsi että Vala tänään yritti pyytää kävelylle puhumalla kovin epäöselvästi mutta yritti kumminkin: tahditti ininäänsä puheen tapaan ja sai äänensävyjä oikein. Koirat olivat molemmat toiveikkaan ilahtuneita siitä, kun ne taas viime ajat ovat olleet lähinnä masentuneita: ehkäpä treenattaisiin taas, saavat koirani siitä paljon elämänsisältöä ja minustakin se on hauskaa!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Lauantaina 8. lokakuuta 2011

Katselin TVstä Suomen Talent-kisaa, mutta taitaa olla aikamoisen varma, ettei me tuollaiseen kisaan sovita, kun en edes ymmärrä millä perustein esityksiä rankataan. Mietiiessäni, että mitä sitten, koirat muistuttivat mieleeni, että televisioon pitäisi päästä, koska silloin tietäisivät ihmiset, että koirat osaavat kirjoittaa, ovat siis koirat enemmän ihmisen kaltaisia taitotasoltaan, mikä pitäisi näyttää, jotta ihmisten elämäntavat eivät etäämntyisi terveestä. TV on eri juttu kuin Talent. TVtä varten tarvitaan video, kunnollinen hyvä video, jolla koirat tekevät hienoja sirkustemppuja iloisesti ja hämmästyttävän taitavasti. Eli jos jokin tavoite olisi, niin tuollaisen vide3on laatiminen. Järkevintä kai olisi, että vaikka sen tekisi osissa, niin olisi esitys treenattuna, jotta saman voi näytöksenä esitt5ää tarpeen tullen.