Sirkustreeni ei näytä jatkuvan enää luonnostaan. Silti jotakin olisi kiva tehdä koirien kanssa. ”Perustetaanko koirien koulu?”, kysyin, jolloin Banjo vastasi: ”(Ei vaan) Miten koira on älykkäämpi kuin ihminen.” ”Okei!”, kiinnostava aihe minun mielestäni, juuri sopiva nyt. Käytiin pikipäin ulkona ja nyt jatketaan:
Ihmiset opettelevat yksittäisiä näkökulmia, jotka ovat rakentamisen tapaan näköaistin avulla hahmotettavia rakenteita. J aihmiset jumiutuvat niihin ja kadottavat kokonaisen kapasiteettinsa tuohon urautumiseen.
Koira taas on kouluja käymätön ja opettelee elekielisesti ja sosiaalista kautta taitonsa. Niinpä koira voi napata näkökulman kerrallaan tyyliin ”Tää on ton ihmisen tyyli, elämäntapa, näkökulma.” Ja sillä tavalla vikkelässä oppivaisuudessaan, joka koiran sosiaalisuuden osana on, koira on fiksumpi kuin ihminen.
Oppimisessa on tärkeää se, mitä tekee, eli ne elämänalueet, joita taitoon käytetään, sekä tekemisentapa. Näitä ovat esimerkiksi katseleminen, tietty liikkumistapa, tunnevire, herkkä havainnonteko jne. Näitä koira osaa matkia helposti oppien siten toisen lahjat noin vain. Toki ihminenkin voi oppia matkimaan niitä ja muuttua oppicvaisemmaksi, mutta nämä ovat juuri eläimille tyypillisi’ä vahvuuksia, mutta onhan ihminenkin eläin luonnoltaan.
Koira, joka kokemuksellista kautta omia havaintoja tehden oppii elämästä eikä karta tunteita, oppii hyviä telkemisentapoja, jonkinlaista omakohtaista viisautta, jota näköaistin korostaminen koiran opettamisessa vielä voi tukea. Kun koira vaikka osaa kauniin tavan liikkua, se on jonkin viisaan tekemisentavan fyysinen ilmaus. Koira siis on eläinten tapaan fiksu ja se näkyy sen kauneudessa ja koskettavuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti